XENOBANE

Viimekuun Walker Brawl sai niin paljon huomiota ja mieltä lämmittävää palautetta, että sovimme Ollin kanssa heti uuden battle report-pelin tämän tullessa taas lomille. Tällä kertaa armeijat ja miljöö vaihtuivat, mutta pelin henki pysyi samana; tarinavetoista fluffinelkkaria keskimääräistä eeppisemmissä puitteissa. Funtsin uuden skenun bussimatkan aikana ja ajattelin, että Olli saisi olla tällä kertaa altavastaaja-asemassa. Tämän Black Templar-armeijan eliitti joutuisi melkoiseen koetukseen.

Skenaario yksinkertaistettuna ja tarinaa spoilaamatta oli seuraavanlainen. Kentän koko oli 48x48 ja se oli aika täynnä maastoa. Templarien tehtävänä oli saavuttaa kentän keskustassa oleva objective, suorittaa sen luona oleva tehtävä ja vetäytyä sitten yli vastakkaisen puolen pöydänlaidalta. Mun joukot saapuisivat reserveistä satunnaisesta suunnasta, iskien väijytyksestä avaruusmerijalkaväen valiojoukkojen kimppuun. Mun tehtävänä oli estää Ollin joukkoja suorittamasta omia voittoehtojaan.

Aika vetää viidakkomaiharit jalkaan ja bandana päähän, paluu viheriölle odottaa...

Avaruusproomu "Eagle Throne" kaartoi ääneti asemiinsa, lipuen hitaasti loputtoman tyhjyyden halki kohti läheistä viidakkokuuta. Poimuhypystä hiljalleen palautuvat järjestelmät sykkivät elämää komentosillan satoihin mittareihin ja inforuutuihin, joiden lukuisat laskinlaitteet analysoivat kohdekuun elinolosuhteita, pinnanmuotoja ja keisarillista historiaa. Tahdottomat, puoliksi lihalliset, puoliksi mekaaniset palvelijat toimittivat pyhiä askareitaan kaikkialla komentosillan ympärillä; asettivat ammuksia mestariensa suunnattomien aseiden lippaisiin ja entisöivät valtavia marmorista veistettyjä keisarillisia ikoneita. Yksi likaisenvaaleaan rääsyyn kääriytynyt palvelija ojensi holo-kojeen sillan päässä ikkunaa vasten seisovalle, mustaan haarniskaan sonnustautuneelle jättiläiselle.


Black Templars-jaoston sotamarsalkka Morachias otti eleettömästi tiedustelutiedot vastaan ja klikkasi hologrammitiedot näkyville. Vaikutti siltä, että matka oli kannattanut ja yksi jaoston synkimmistä hetkistä saattaisi olla korjattavissa. Taannoisen operaatio Grailholderin aikana marinejoukot vetäytyivät xeno-olioiden täyttämältä sektorilta, jotta ylimarsalkka Helbrecht sai pommitettua kiertoradalta alueen kivikaudelle. Ristiretkeläiskomppanian oli kuitenkin täytynyt evakuoituessaan jättää jälkeen varjeltu Land Raider-taisteluvaunu. Morachias oli päättänyt varustaa retkikunnan jäljittämään menetettyä sotakonetta. Hän johtaisi operaatiota itse.


Komppanian kappalainen, veli Ibelin astui Morachiaksen vierelle raskas ase molemmissa käsissään. 
"Herrani, Yksikkö on koottu ja suorittaa parhaillaan pyhiä riittejä." 
"Kiitän. Valmistautukaa siirtoiskuun."

 BLACK TEMPLARS STRIKE SQUAD 
"LEGACY OF GODFREY"


Morachias, Marshal of the Black Templars
- Two Thunder hammers
- Tactical Dreadnought armour
- Adamantine mantle
- Furious charge

Ibelin, Master of Sanctity
- Crozius Arcanum
- Rosarius
- Storm bolter
- Tactical Dreadnought armour
- Furious charge

6 Sword Brethren Terminator command squad "Divine Intervention"
- Storm bolters & Power fists
- 2 Assault cannons
- Chainfist
- Sergeant Adhemar with Lightning claws
- Furious charge


XENOMORPH HOST OF HIVE FLEET NOSTROMO


Hive Queen (The Swarmlord)
Aliector (Lictor)
Aliegon (Tervigon, Catalyst, toxin sacs)
Aliefex (Carnifex)
Trygolien (Trygon)
10 Hormaliens (Hormagaunts)
10 Termaliens (Termagants)
7 Genaliens (Genestealers, toxin sacs)

Raskaasti panssaroitujen Marinejoukkojen hahmot piirtyivät salamoina purkautuvan energian saattelemana sankan viidakon keskelle. Avaruuslaiva telesiirsi nämä Morachiaksen ohjeiden sekä koordinaattien mukaan onnistuneesti kuun kamaralle. Kohde näkyi heti laskeutumisalueen läheisyydessä. Iskujoukko hajaantui laajemmalle alueelle, jättäen astuessaan kosteaan maahan raskaita painaumia ja vääntyneitä juuria. Rynnäkkökanuunoin aseistautuneet veteraanisoturit skannasivat rehevää maastoa mahdollisien kohteiden varalta. Kaikki kuitenkin vaikutti rauhalliselta muukalaisten äkillistä ilmestymistä säikähtäneiden siivekkäiden kirkunaa lukuunottamatta.


Osasto eteni lähemmäs kohdettaan laajassa muodostelmassa, niittäen liikkuessaan aluskasvillisuutta ja kaatuneita puunrunkoja tieltään. Morachias johti ryhmää etunenästä, kantaen molemmissa käsissään sinisenä säkenöivää, mestarillisesti valmistettua ukkosvasaraa. Jo komentosillalla tämän mieltä oli vaivannut outo tunne, ja aavistus vain vahvistui iskujoukon lähestyessä Land Raider-vaunun jylhää runkoa. Osasto astui aukealle viidakon keskellä ja kohtasi tavoitteensa. Marsalkka Morachias laskeutui polvelleen pyhän sotakoneen edessä ja painoi synkkänä päänsä. Joukkojen järkytys oli kova.


Rynnäkköpanssarivaunun runkoa ei ollut vallannut vain viidakon nopeasti uusiutuva kasvillisuus ja loputtomat liaanit, vaan myös jokin toinen elämänmuoto. Sen keisarillisilla ornamenteilla kirjaillut keraamiset panssarilevyt valuivat inhaa, kellertävää eritettä ja kelmeä, orgaaninen kudos työntyi vaunun telaketjujen ja kattoluukkujen välistä ulkopuolelle. Kaikkialla ajoneuvon ympärillä ja sisällä oli etovia xeno-olioiden hautomisrakkoja ja uutta, tuhoavaa elämää sisällään kehittäviä munia. Jaoston varjeltu sotakone oli häpäisty ja raivo nousi jokaisen terminaattorin sydämessä. Aseiden varmistimet iskeytyivät sarjatuliasentoihin ja kersantti Adhemar viilteli turhautuneena salamakynsiään toisiinsa. Vielä hetkeen Marine-joukot eivät tienneet heitä tarkkailtavan.

Black Templar-Task Force syväiski tarkasti viidakon keskelle.

Yksikön edetessä ryhmän Auspex-operaattori seurasi skanneritietoja vihollisen läsnäolon varalta.

Järkyttävä näky kohtasi tulijoita aukion keskellä järven rannassa. Joukko löysi kohteensa viidakon valtaamana ja xeno-olentojen häpäisemänä.

Muukalaisten munat ja kuvottava lima täytti koko panssarivaunun. Morachias epäili pesäverkoston jatkuvan maan alle Land Raiderin pohjan lävitse.

Vuorenrinteellä piti kuitenkin vahtia yksi olennoista, liikkuen vaivihkaa varjoissa kohti keisarillisia eliittijoukkoja.

"VIHOLLISKOSKETUS!" huusi auspexia kantanut terminaattori herkän laitteensa ilmaistessa uhan lähestyvän. Komentoryhmä kääntyi kannoillaan, kersantti Adhemar ryntäsi välittömästi mestariensa suojaksi ja rynnäkkökanuunat alkoivat kylvää lyijyä vuorenseinämään. Liukas olento kuitenkin pujotteli epäluonnollisen nopeasti rinteisiin syntyvien kraaterien välistä kohti tulittajia. Ibelin karjui pääkallokypäränsä takaa keisarillisia litanjoita, astui jalallaan valtavan kivenlohkareen murskaksi ja avasi tulen kohti hyökkääjää muiden tavoin. Tämän luodit vaikuttivat tavoittavan kohteen, josta irtosi vihertävää verenkorviketta kallion harmaaseen pintaan. Olento sähähti ja katosi näkyvistä. 

Äkkiä viidakko tuntui kuitenkin heräävän eloon ryhmän ympärillä. Raivokkaat, eläimelliset karjaisut kantautuivat aukealle ympäröivästä viidakosta ja Morachias tunsi puiden kaatuvan sademetsän ruohomattoon jossain lähettyvillä. Tämä kytki täyden virran ukkosvasaroihinsa, vei ne sivuilleen ja suoristautui täyteen komentajan mittaansa tovereitaan päätä pidemmäksi. 

"Suojakehään! Ibelin, Savarus, oikealle, aloittakaa pesän hävitys. Amardes, Morax, tulisektori delta, aloittakaa suurimmista. Keisarin nimeen"
"KEISARIN NIMEEN!" 


Ensimmäiset Tyranid-olennot murtautuivat sankan kasvillisuuden läpi näkyviin. Jykevät puunrungot katkesivat kuin sulkakynät giganttisen, verenhimoisen kynsipedon rynnistäessä aukiolle kiljuen epäinhimillisesti. Sen vasemmalla puolella vilisti pienempiä, kummallisia käsiaseita kantavia Xeno-kuhnureita, jotka väistelivät pitkine häntinensä viidakon maanmuotoja. Ibelin seurasi vihollisen etenemistä olkansa yli ja pani hämmästyksekseen merkille, etteivät hänen aiemmin havaitsemansa lihansyöjäkasvit reagoineet mitenkään muukalaisolentoihin. Kappalainen mutisi hiljaa itsekseen ja viritti plasmaräjähteen yhden xenomunakasan keskelle.


Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki. Auspex paljasti suuren, käärmemäisen hirviön kaartelevan jossain aukion länsipuolella ja toisen, massiivisen emohirviön lähestyvän hitaasti aukion oikealta laidalta. Black Templar-ryhmä tajusi olevansa ansassa. Veteraanisotureiden tulisi taistella tiensä ulos aukiolta.

 

Morachias johti joukkonsa puolustusasemiin kohdevaunun ympärillä. Ryhmän tulisi voittaa aikaa tuhotakseen Xeno-pesän ja sen syntymättömät elämänmuodot.

Lähestyvät Termagant-alienit, takanaan galaksinkuulu Screamer Killer-xenotyyppi. Tyranidit puikkelehtivat sujuvasti vaikeakulkuisen maaston halki.

Eagle Throne seurasi operaation kulkua lukuisten servokallojen ja oman sensoritiedustelunsa avulla, kykenemättä kuitenkaan vaikuttamaan taistelun kulkuun.

Tervigon-emopeto paljasti äkkiä sijaintinsa räjähdysmäisen laukauksen saattelemana. Terminaattoriyksikön sydämeen tähdätty happohyökkäys sulatti kuitenkin vain lähimaaston aluskasvillisuuden kirjavat kukat ruskeanharmaaksi, savuavaksi muusiksi. Peto karjui ja käänsi kasvottoman päänsä kohti kohdettaan. Jokin psyykkinen energiakenttä säkenöi sen ympärillä auringonvalon osuessa sen limaiseen kitiinikuoreen puhkaistessaan viidakon tiheät latvustot.


Sword Brethren-yksikkö käänsi aseensa emopedon suuntaan ja avasi raivokkaan tulimyrskyn kohti hirviötä. Rynnäkkötykit jauhoivat kolossin panssaria, räjäytellen suuria lommoja sen kuoreen ja pureutuivat sen ohitse pehmeämpään nahkaan. Otus mylvi yhä raivokkaammin nyt haavoitettuna ja Marineita kohtasi hirvittävä näky, kun hirviö nousi takajaloilleen ja antoi vatsansa uloimpien nahkakalvojen revetä. Sen sisuksista maahan pudonneet, limaiset kasat kiertyivät äkkiä auki pieniksi Termagant-kuhnureiksi, jotka säntäsivät kohti Templareita sähisten ja kiiltävän eritteen peittäminä. Samalla Ibelin sai taistelutovereineen räjäytettyä ensimmäisen osan pesästä. 
"Noin 80 prosenttia jäljellä. Riittääkö aika?" Tämä huusi kypäräradioon hurjan tulituksen ylitse.
"Keisari tietää että laitamme sen riittämään, kappalainen!" Morachias vastasi, ohjaten samalla joukkonsa portaittain suoja-asemiin Land Raiderin hylyn ympärille.


Terminaattoriryhmän tehokkaasta tulitoiminnasta huolimatta tulijat lähestyivät, väistellen murskaavasti räjähtäviä laukauksia ja edeten korkean ruohon suojissa kohti keisarillisia joukkoja. Tervigon-peto tulitti taas happotykillään, osuen nyt vain hiukan sivuun. Pienemmät olennot kuitenkin loikkasivat emonsa tulituen alla rynnäkköetäisyydelle ja lähettivät matkaan omat, viheliäiset ammuksensa, joista yksi löysi aukon Ibelinin panssarissa. Kappalainen karjui intoa ja vihaa käydessään vastahyökkäykseen kirottuja xeno-olentoja vastaan. Samassa Carnifex-kolossi iskeytyi metrien mittaiset raatelukynnet kohotettuina Black Templar-yksikön toiseen laitaan. Raivokas lähitaistelu ikiaikaisten vihollisten välillä repesi käyntiin viidakkoaukiolla kaukaisen kuun pinnalla. 

Vihollisia molemmilla sivustoilla! Keisarin esitaistelijat joutuvat puolustautumaan rynnäköiviä muukalaisia vastaan ja keskeyttämään pesänräjäytysoperaation.

Uljaat ristiretkeläiset katsoivat synkkää uhkaa silmästä silmään voimanyrkit valmiina. Terran, kultaisen valtaistuimen ja Hänen puolestaan!

Ibelin vähät välitti vammoistaan ja johti hurmoksessa joukkonsa käsikähmään rynnäköineiden Termagantien kanssa.

Yhä lisää vihollisjoukkoja parveili alueelle ilmeisesti jonkin psyykkisen voiman vetäessä niitä puoleensa. Lähestyvät geenivorot eivät jääneet marsalkka Morachiakselta huomiotta.

Lähitaistelu oli armoton, kun kiljuvat Tyranid-olennot ja Marinejoukot Keisarin nimi huulillaan ottivat yhteen panssarivaunun ympärillä. Kersantti Adhemar löi hurjistuneena yhdellä iskulla lähimmän gaunt-kuhnurin viiteen, höyryävään palaseen Ibelinin lopettaessa toisen. Loput Termagantit onnistuivat kuitenkin loikkimaan Terminaattorien ympärillä, etsien näiden heikoimmat kohdat happonsa kohteiksi ja upottivat myrkylliset kielensä näiden lihaan. Kaksi Black Templar-soturia kaatui hyökkäyksien kohteena.


Carnifex pudotti samalla massiviset kyntensä taivaista kohti toisen laidan Terminaattorijoukkoja. Kaksi mahtavaa iskua osui kohdalleen, pudottaen veteraanisoturit polvelleen, mutta näiden haarniskojen suojakentät pysäyttivät iskut niille sijoilleen. Yhteistyössä Marinet syöksyivät kohti hirviömäistä petoa, lyöden voimanyrkkinsä tämän nilkkoihin ja saivat mylvivän hirviön rysähtämään maahan. Savun, lentävän veren ja suuliekkien keskeltä asteli Morachias kuin sodan jumala, nosti aseensa kohti kirkasta taivasta ja hiljensi kynsipedon kiljumisen Tyranid-olennon valtavan pään räjähtäessä kappaleiksi ukkosvasaran alla. Carnifexin lopettanut osa komentoryhmää kiiruhti muiden avuksi taistelussa vastasyntyneitä Termaganteja vastaan, kun taas Morachias sysäsi jalallaan hirviökolossin savuavan raadon tieltään edeten kohti muita tulijoita.


Morachias näki samassa silmäkulmassaan jonkin kuin näkymättömän liikahtavan ja kääntyi raskas viitta hulmahtaen havainnon suuntaan. Se oli Tyranidien kameleonttitiedustelija, sama, jonka ryhmän auspex-koje oli havainnut taistelun alkumetreillä. Marsalkka iski ukkosvasaransa yhteen aiheuttaen valtavan salamoinnin joka poltti kasvit metrien säteellä komentajan ympärillä, ja ryntäsi kohti muukalaispetoa. Se kierähti alemmas kalliolta ja iski kaikilla kynsillään Keisarin valittua, kuitenkin vain naarmuttaen komentajan terminaattorihaarniskaa. Morachias tuhahti halveksuvasti ja iski kerran, murskaten olion kitiinirakenteen ja sisuskalut veriseksi, sätkiväksi läjäksi pitkin kalliota. Toisaalla Ibelin raportoi komentoryhmän tuhonneen loput Termagantit ja etenevän nyt Land Raider-hylyn taakse asentamaan lisää räjähteitä pesärakenteisiin. Selvinneiden Terminator-joukkojen haarniskat olivat poikkeuksetta likaisenvihreän muukalaisveren peitossa. Auspex-operaattori katsoi kappalaista merkitsevästi, joka nyökkäsi sanomatta mitään. Lisää oli tulossa.

Sotamarsalkka Morachias murskasi ristiretkeläisten toimia vakoilleen Xenomorphin pitkin vuorenrinnettä.

Ibelinin johtamana loput Sword Brethren-terminaattorit tuhosivat Tyranid-munia ja pesän hautomisrakkoja väsymättä.

Valtava Tyranid-peto ilmestyi äkkiä näkyviin aukion oikealta laidalta, edeten viidakon lävitse sulavasti kuin aave. Kuningatar, pesätyranni ja parviruhtinatar oli saapunut ja jopa Ibelin-kappalaisen toivo horjui hetken synkän psyykkisen varjon pimentäessä soturien mielet.

Eagle Throne-avaruuslaiva jatkoi taistelun seuraamista, kirjaten taistelutietoja aluksen muistiin ja välittäen tiedustelutietoa Morachiaksen joukkojen käyttöön.

Askeliaan kiiruhtaen Morachias liittyi jälleen komentoryhmään nähdessään pesämielen legendaarisen ruumiillistuman saapumisen taistelukentälle. Ryhmä painoi päänsä Tervigonin tulittaessa jälleen kohti Marineita, osuen tällä kertaa kohdalleen ja haavoittaen ryhmän kersanttia ja rynnäkkökanuunaa kantavaa terminaattoria. Näiden muinaiset haarniskat kuitenkin pelastivat soturit vammoilta, höyryten muuten vahingoittumattomina voimakkaan hapon valuessa niiden pinnoilta. Myös vasemmalta lähestyneet Termagantit avasivat tulen, osuen perääntyvää Morachiasta haarniskan polvitaipeeseen. Marsalkka irvisti ammuksien myrkyn ja sen mukana vaeltavien mikro-Tyranidien polttaessa ihonalaisen, mustan panssarin lävitse.


Ryhmän viimeinen rynnäkkökanuuna avasi tappavan tulimyrskynsä kohteenaan Kuningatarpeto, mutta Tyranid-johtajan kitiini pysäytti osumat. Ibelin kuitenkin vahvisti räjähteiden olevan paikallaan ja antoi merkin laukaista plasmapommit. Mätää ja xeno-kuonaa lensi kaikkialle hurjassa räjähdyksessä, jossa liekit nielivät Tyranid-pesän ja nuolivat hetken Land Raider-vaunun panssareita. Munakeko oli tuhottu, mutta myös taisteluvaunu oli lopullisesti menetetty. Raskain sydämin Morachias antoi käskyn virittää viimeisen räjähteen Land Raiderin voimareaktoriin, joka räjähtäessään varmistaisi, että mahdollinen maanalainen pesäverkosto lakkaisi olemasta ja ettei ristiretkeläisten pyhä sotakone enää kuunaan joutuisi vihollisen käsiin. Vihollinen alkoi kuitenkin olla jo liian lähellä ja Ibelin erosi ryhmästä sen etumaastoon hidastaakseen päällekäyviä Tyranideja. Morachias siunasi tämän sielun hiljaa mielessään, sillä hän tiesi mitä odottaa xenomorphien voimallisimmilta maajoukoilta.


Ibelin nosti Crozius Arcanuminsa kohti vastustajansa edustamaa pimeyttä ja luki mielessään ristiretkeläisten pyhät valat. Äkkiä tämän kehon kuitenkin täytti mieletön kipu Kuningattaren kääntäessä huomionsa kappalaisen puoleen. Tunne oli sietämätön, kuin miljardit neulat olisivat pistäneet joka hermopisteeseen, kappalaisen luiden sahautuessa katki ja veren kiehuessa niiden ympärillä. Ibelin vajosi maahan, pudottaen samalla aseensa ylivoimaisen psyykkisen energian vallassa. Kappalainen kaatui, viimeisenä näkynään synkkä varjo ruumiinsa yllä, mutta viimeisenä ajatuksenaan Keisarin puhdistava valo.


Morachias näki edetessään olkansa yli ystävänsä leikkautuvan kahtia Kuningattaren kynsien alla ja kääntyi sitten johtamaan yksikköään. Surulle olisi aikansa jos Keisari sen sallisi. Komentoryhmän olisi nyt saavutettava pudotusalue etelässä, jotta Eagle Throne kykenisi siirtämään joukot takaisin kiertoradalle. Ryhmä kohtasi vuoren juurella Morachiasta ampumisellaan haavoittaneet Gaunt-kuhnurit ja kersantti Adhemarin johtama rynnäkkö jätti kentälle vain kiemurtelevia, tunnistamattomiksi runneltuja Termagant-kappaleita. Komentoryhmä nousi vuorenrinteelle tähystysasemaan. Muukalaispedot lähestyivät kaikista suunnista.

Ibelin koki marttyyrikuoleman Pesätyrannin kynsissä. Keisarin valo kuoli kuitenkin kappalaisen sydämistä vasta elintoimintojen kadottua täysin.

Vedestä nousi myös parvi Hormagaunt-otuksia, jotka Sword Brethren-terminaattoriryhmä nitisti välittömästi näiden pyrkiessä pinnalle rantakaislikosta.

"Filthy Xenos! I am Emperor's will! I'LL TAKE YOU ALL ON!"

Kuningatar komensi erikoisjoukkonsa suoja-asemiin sivummalle. Se ilmeisesti aisti ristiretkeläismarineiden aikeet vetäytyä etelään ja asetti geenivorot katkaisemaan reitin.

Eläimellinen parkaisu vavisutti viidakkoa Tyranid-kuningattaren löytäessä tuhotun pesän. Psyykkinen energiakenttä raivokkaasti kipinöiden se loikkasi hampaat ja kynnet paljastettuina Land Raiderin katolle ja rymisteli kohti jälkeläistensä murhaajia.

Morachias sai radioteitse raportin ammustilanteista ja nyökkäsi kersanttinsa suuntaan. Ryhmän tulisi edetä niin nopeasti kuin mahdollista, mutta vihollisen vääjäämätön rynnäkkö olisi edullisempaa ottaa vastaan korkeammista asemista. Morachias teki päätöksen ja käski ryhmänsä vetäytyä vasten kalliorinnettä. Marsalkka astui itse eteenpäin, huutaen ja heilauttaen tuhoisasti salamoivia ukkosvasaroitaan, tehden itsestään selkeimmän kohteen veljiensä suojelemiseksi. Vihollinen teki liikkeensä piirittäen puolustajat.


Termagantit ja niiden emopeto aloittivat tulituksen, lennättäen orgaanisia ammuksiaan kohti kallioilla seisovia puolustajia. Galaksin parhaat haarniskat ja veteraanien tehokas maastonkäyttö pysäyttivät tulituksen vaivatta. Xenomorphit nostivat panoksia, rynnäköiden lähemmäksi ja Kuningatar keskitti psyykkiset kidutusvoimansa Morachiaksen ryhmän ylle. Tuskissaankin nämä pysyivät jaloillaan, kohottaen aseensa kohti vihollista Keisarin siunaus ja Ibelinin uhraus mielissään. 

Trygon-käärmepeto rynnäköi näiden sivustaan ja Marineiden komentoryhmä kävi vastahyökkäykseen sitä vastaan. Tanner muuttui veriseksi mullaksi valtavan hirviön ja galaksin tehokkaimman sotilasmahdin eliittijoukkojen ottaessa yhteen taistelussa viidakkovuoren juurella. Morachias väisti vasemmalta tulleen, teräväkärkisen hännän iskun ja löi molemmilla vasaroillaan ammottavat aukot Trygonin lihaan. Peto hurjistui karjuen, kääntyi äkkiarvaamatta ympäri ja iski salamannopeasti kyntensä läpi kersantti Adhemarin ja tätä suojanneen taistelutoverin. Mustat soturit rojahtivat raskaasti maahan, energiakenttien kadotessa väreillen näiden erikoisaseista. 

Trygon jatkoi kirkuen hyökkäystään Kuningattaren psyykkisen läsnäolon inspiroimana, pyörähti häntänsä avulla kohti marsalkkaa ja lennätti samalla ilmaan satoja kiloja tummaa viidakon maa-ainesta. Satava multa esti hetken Morachiasta näkemästä iskujen tulosuuntaa ja marsalkka ehti vain nostaa vasarat suojakseen. Trygonin iskut eivät kuitenkaan tulleet perille ja näkökenttänsä kirkastuessa Morachias näki komentoryhmän viimeisen terminaattorin, veli Amardesin, syöksyneen herransa suojaksi ja tulleen Tyranidpedon kynsien lävistämäksi. Morachias otti tämän kaatuvan ruumiin vastaan, ja nosti raivoissaan karjuen ukkosvasaransa tuhoisaan lyöntiin, joka oli kuin Eagle Thronen täysilaidallinen kirkkaalta taivaalta. Käärmehirviö kiljui korviahuumaavasti vasaran iskeytyessä sen kalloon ja aseen antimateriakentän repiessä niin kitiinikuoren kuin aivotkin tieltään. Suunnaton Xenomorph-hirviö lysähti elottomana kenttään viimeisen ristiretkeläisen edessä.

Black Templarit vetäytyivät kallion varjoon puolustusasemiin, kohdaten Pesätyrannin psyykkisistä voimista huolimatta suoraselkäisesti näiden kimppuun luikerrelleen Trygonin. Plasmaräjähde Land Raiderin hylyn voimareaktorissa vilkkui vielä ääneti.

Morachias vasaroi lopulta jättilästyranidin hengiltä, muttei pystynyt estämään veljiensä kuolemaa ajoissa.

Riutunut marsalkka laskeutui vuorenrinteeltä ja eteni kohti lähintä metsikköä aukean vasemmalla laidalla. Tiedustelu- ja pelastusoperaatio oli osoittautunut täysin muuksi kuulaan aamun aikana. Tyranidien pesä olisi kuitenkin pian lopullisesti hävitetty ja viidakkokuu olisi siten vielä keisarillisten joukkojen ulottuvilla. Eagle Thronen vuoropäällikkö oli saanut kaikki tiedot taistelusta ja veteraanikersantti osaisi tehdä oikeat ratkaisut; jäljittää Kuningattaren liikkeet ja tuhota se tilaisuuden tullen avaruuslaivan asearsenaalin turvin. Uusia Tyranideja ei enää syntyisi ja keisarillinen koneisto ottaisi sektorin haltuunsa. Selvä. Marsalkka arvioi pikaisesti vammansa ja tajusi, ettei hänestä olisi enää haastamaan Pesätyrannia, xenomorphien Kuningatarta. "Sen sijaan..." Marsalkka ajatteli puristaessaan Ibelinin antamaa plasmaräjähdelaukaisinta.


Morachias nilkutti metsän siimekseen ja kävi taisteluasemiin viidakkopolulle. Geenivorot loikkivat innokkaasti sähisten lähemmäksi, raatelukynnet paljaina ja terävät hännät viuhuen. Morachias katsoi noita olentoja vihaten. Jos hänen olisi kaaduttava, hän veisi vielä pari Keisarin vihollista mukanaan. Mikä haaste tahansa, olosuhteista välittämättä. Marsalkka aktivoi plasmaräjähteet ja kaukaisen räjähdyksen saattelemana ukkosvasarat nousivat viimeiseen hyökkäykseen. For the Emperor!

Let them come! Primarch-Progenitor, to your glory and the glory of Him on Earth!

Imperiumin ritari otti vastaan geenivorojen rynnäkön, vasaroiden muusiksi neljä päällekarkaajaa.

Hsssssss!!! Ristiretkeläinen vapautui lopulta taakoistaan liittyen Keisarin pöytään.

Mahtava räjähdys vavisutti taistelukenttää, pyyhkien viidakon yli suunnattomana paineaaltona. Taistelukentällä lojui kuolleena kymmeniä kaikenkokoisia Tyranid-olentoja, mutta myös kahdeksan urhoollista ihmiskunnan eliittisoturia. Näytti kuitenkin siltä, että nämä olivat onnistuneet tehtävässään tuhota Tyranid-pesä ja syntymättömät xenomorphit ja Eagle Throne kääntyi Morachiaksen olettaman mukaan seuraamaan Kuningatarpetoa. Aluksen uudeksi kapteeniksi nimettyä veteraanikersantti Artemista vaivasivat kuitenkin suuresti alkaneen operaation tapahtumat. Kuningatar poistui taistelun jälkeen aukealta ja nousi eräälle paljaalle kukkulalle kuin syötiksi. Ihan kuin hirviöllä olisi ollut viimeinen sana. Kuin se olisi tiennyt voittaneensa. Artemis kuitenkin peitti epäilyksensä novakanuunoiden ja peitsitorpedojen apokalyptisen keskityksen alle. Mitä tuo xeno-hirviö olisi muka voinut jättää jälkeensä..?