Arrowhead: Ye Olde Raiderz

Operation Arrowhead on War Headin hanke, jonka ideana on etsiä ja palkita kuukausittain upeita miniatyyriarmeijoita Suomen figuskenessä. Operaattorimme soluttautuvat parhaillaan kansallisiin turnaustapahtumiin, seuraavat foorumi- ja blogiverkostoja ja pitävät vahtia eri harrastemyymälöissä tarkoituksenaan löytää Suomen kipeimpiä armeijakokonaisuuksia! Lue lisää Arrowheadista täältä!

Monilla figuilu-uransa aloittaneilla turnauspelaaminen tulee ennen pitkää eteen - itse hurahdin tapahtumissa ravaamiseen jo ensimmäisen isomman turnaukseni myötä. Eventti oli Chaosboyzien järjestämä Ropeconin nelkkariturnaus vuonna 2004, jossa pelasin häthätää maalatulla Steel Legion Imperial Guardilla. Legendaariset Kaaospojat pyörittivät 90-luvulla ja 2000-luvun alussa Conin turnaustoimintaa vuodesta toiseen järjestäen 40k- ja Fabaturnaukset vuorotellen. Tiimin juuret juontavat kuitenkin kauas ja tarina kertoo esimerkiksi että Chaosboyzien ensimmäisessä turnauksessa Otaniemessä vuonna 1996 kävi myös muuan nuori White Dwarf -toimittaja Tuomas Pirinen... CB:n figupiireissä varsin tunnettuihin kundeihin ja näiden metkuihin viitataan edelleen turnauskävijöiden keskusteluissa ja muisteloissa.

Chaosboyzien rooli ja vaikutus Suomen harrasteympyröissä on ollut suuri esikuva myös War Headille ja samanlaiseen skenen edistämiseen ja harrastamismahdollisuuksien luomiseen on kunnia yrittää pyrkiä. Lisäksi on erityisen hienoa nähdä vanhempien harrastajien palaavan pelin pariin myöhemmin ja vielä loisteliain armeijoin. Kun Eikka "Niblebitzer" Langinkoski lähtee sotaan, nousee pöydälle muutama kilo kasarirautaa ja pari pirteää pastellisävyä.

Keskuudessamme on Erno "Niblebitzer" Langinkoski, 38, Kirkkonummelta. Mitä teet, kun et väsäile figuja tai heittele noppia?

Perhe-elämää ja töitä! Työskentelen RAY:lla pääarkkitehtina, työhön IT-puolella kuuluu raha-automaatteja, järjestelmiä ja sellasta. En oo enää softapuolella, vaan enemmänkin palvelurajapinnassa. Muu aika menee harrastusten parissa. Kun valitsin vaimon, tai oikeastaan kun vaimo valitsi mut, se sai mut ukkojen kanssa!

Perheeseen kuuluu lisäksi 13-vuotias Erik-poika ja juuri 11 täyttänyt Suvi-tytär. Vaimo on pelannut lautapelejä jonkin verran, mutta poika on todella innostunut Magic: The Gatheringista ja pelaan sen kanssa myös pikkasen nelkyttonnista. Tyttö maalailee välillä, mutta pelaamaan se ei oo vielä lähtenyt. Siitä on tullut niin temperamenttinen kun hormonit hyrrää, että talossa on kohta seinissä reikiä paikkailtavaksi!

Milloin harrastus lähti käyntiin ja miten?

Tota, mistäs se lähti. Aikoinaan vuonna -85 pääsin tädin kanssa käymään Jyväskylän Akateemisessa kirjakaupassa. Valikoimassa oli roolipelejä ja figuja, joita tietenkin ala-asteaikoina piti hiplata. Ostin tuolloin ekan roolipelikirjapaketin, MERPin, mut kun en ollut vielä lukenut koulussa englantia, piti kirjaa alkaa tavaamaan sanakirjan kanssa! Ei kyl mennyt kauaa, kun mukaan tuli pari kaveria ja sit menikin kaikki joululahja- ja synttärirahat Turun Fantasiapeleihin. 

Kuulut Suomen figuskenessä aika legendaariseen toimijaan, Chaosboyzeihin.  Toimitte aikamoisina pioneereina eritoten kansallisen turnausskenen pystyttämisessä ja järjestitte aikoinaan useita kymmeniä 40k- ja FB-turnauksia, joissa pelaajamäärät saattoivat yltää jopa 120 osanottajaan. Takavuosien Ropeconissa oli jopa yli 200 pelaajaa, kun järjestitte molempien pelien turnaukset peräkkäin. Chaosboyzien maastovarannot ovat sittemmin kiertäneet turnauksesta toiseen ja taitavat olla vieläkin Otaniemen peliklubin käytössä.

Kertoisitko mitä muuta Chaosboyz oli turnausmyllyn lisäksi?

Olimme alunperin kaveriporukka, joka alkoi Faban kutosedikan aikoihin pelitestailemaan Fantasy Battlea ja WH40K:ta. Pirinen oli tuolloin välillisesti jätkien kaveri ja kun tämä pääsi GW:lle duuniin, riitti aika reilusti happeningia. Saimme pelitestauksesta nimet sääntökirjaan ja käytiin briteissä pelaamassa Grand Tournamentissa. Vitosedikan Khemri-armeijalla taisin osua viidenneksi. Sit alettiinkin järjestää turnauksia pääkaupunkiseudulla.

Onko kuvioissa vielä muita Chaosboyzeja mukana?

Se on semmosta hiljaista nysväystä. Jätkillä on kerran kuussa pyhitetty, kiinteä nysväyspäivä jossa ne kokoontuu joko Tuomaksen tai Antin luokse. Siellä ne syövät jäätelöä ja muistelevat hyviä aikoja. Nyt kun monilla on jo muksuja ja osa on päässyt niistä jo ylikin, niin pääsee itsekin taas vähän leikkimään. Toissajouluna järjestimme jäähyväisturnauksemme, sen jälkeen ei oo ollu mitään erityisen suunnitelmallista.

Luonnehtisitko itseäsi enemmän gameriksi vai hobbyistiksi, onko mallaaminen vai pelikokemukset lähempänä sydäntä?

Sekä että. Mulle on tärkeää, että ukot on nättejä ja niihin on nähty vaivaa. Siinä mielessä karsastan turnauksia, joissa ei saa harrastuneisuudesta yhtään mitään plussaa. Se oli aina tärkeää Chaosboyzeille ja näkyi myös turnauspaketeissa. Jos pitäisi tehdä vuoden ajan vain toista, kyl varmaan maalaisin ja rakentelisin.

Mitä muita pelejä figurepertuaariin kuuluu Faban lisäksi? Millä armeijoilla?

Pelaan jätkien kaa välillä myös Epicia sekä tavan nelkyttonnista. Aikoinaan sitäkin tuli pelattua paljon, turnauksissa mitä järjestettiin ite ja missä nyt tuli muualla käytyä. Mulla on Tyranideja, örkkejä ja sellasia keskeneräisiä projekteja. Bloodbowl on kova peli, siihen löytyy Örkit, kahdet haltiat, Dark Elffit, kääpiöt, Lizardmenit, Goblinit, puu-ukot sekä Nurgle. Pyöritin BB-liigaa pääkaupunkiseudulla monta vuotta, kymmenkunta jätkää pelas ympäri vuoden ja kesäisin kokoonnuttiin kallokukkulan verikulholiigan grilliturnaukseen. Toimitin jopa suljetulle tiimille pientä fanilehteä...

Fantasy battleen taas on örkkien lisäksi Tomb Kingeja, kääpiöitä, Vampire Counteja ja jokaista muuta armeijaa keskeneräisenä projektina. Ukkoja on kuutiometri minigrip-pusseissa odottelemassa, ei ne ennen eläkeikää lopu!

Mitä pidät turnauspelaamisesta? Mikä on ikimuistoisin pelikokemuksesi?

Aikaisemmin se oli tosi tärkeää, nyt enemmänkin kasuaalia. Meillä on käytännössä aina ollut kaikki armeijakirjat hyllyssä ja on voinut nostaa armeijallisen ukkoja pöydälle vaikka kirjan nopalla heittämällä. Kasuaalissa pelailussa pääsee kokeilemaan erilaisia yksiköitä ja oppimaan niistä.

Tosi hienona turnauksena on jäänyt mieleen FB:n kutosedikan aikaan Lahdessa järkätty Mammutin metsästys. Se oli siisti pelata Vampire Count -armeijalla, joka oli useista pienistä yksiköistä koostuva ja sillä oli oikeasti haastavaa ja jännää vääntää vastustajia vastaan. Armeijassa ei ollut yli 200 pisteen yksiköitä, vaan kaikki oli sankareita myöten tarpeen tullen uhrattavissa. Ainoastaan kahdeksan ritarin rykmentti ylitti hiukan pisterajan.

Pitääkö paikkansa, että Chaosboyzeilla oli muinoin oma keskenäinen hardcore house rule, että jäsenten osuessa vastakkain turnauksissa sai yhdelläkin pisteellä voittanut automaattisen luovutusmassacren?

Tää on kyllä jotain legendaa… Omissa turnauksissa jätimme myös useimmiten omalle tiimille palkinnot jakamatta ja hypättiin suoraan palkintojenjaossa seuraavaan ukkoon.

Seuraatko edelleen peliskeneä ja turnaustuloksia?

Joo, lueskelen Sotavasaraa sekä brittien Warhammer.orgia. Siellä on eniten siistejä ukkoja ja ihan hyvä meininki. Warseerissa käyn silloin tällöin katsomassa huhuja.

Jos voisit muuttaa jotain Suomen nykyisessä turnausskenessä, mitä se olisi?

Jakaisin enemmän maalauspisteitä ja pitäisin huolen, että harrastaminen on jollain tavalla mukana. Aikoinaan oli puhetta, et ostetut armeijat olis silloin ongelma, mutta kun skene on niin pieni, niin kyllä kaikki tietää jos jokin armeija on ostettu. Fairplay-pisteet taas on omalla tavallaan hyvä ja toisaalta huono juttu, sillä niissä helposti touhu menee siihen, että paljon toistensa kanssa pelaavat antavat toisilleen täydet pisteet, kun taas tuntemattomia vastaan matsatessa pienet jutut, jotka eivät välttämättä edes johdu vastapelaajasta vaikuttavat siihen, ettei täysiä pojoja tulekaan. Mut muuten ne on ihan hyvä juttu ja pystyy palkitsemaan siitä, et kaveri on ollut reilu ja on ollut kiva pelata.
  
Oletko osallistunut maalauskilpailuihin? Miten Suomen maalausskaboista voisi tehdä toimivampia ja houkuttelevampia?

Joskus joo, en minnekään ulkomaille ole figuja lähetellyt, mut Ropeconin maalauskilpailuun vein joskus useampanakin vuotena ukkoja. Joskus sain myös jotain palkintoja. Viime vuosina en oo jaksanut panostaa, vaikka uusia ukkoja onkin hyllyssä kymmenittäin.

Kilpailuissa on ehkä ongelmana julkisuudenpuute. Niistä ei oikeesti ilmoteta riittävästi. Tiedän kyllä, että esimerkiksi Helsingin Games Workshop on järjestänyt maalausskaboja ja eri liikkeet järjestelee omiaan siellä täällä, mut näistä ei myymälässä vierailemisen lisäksi saa mistään mitään tietoa. Sikäli kilpailuihin on hankalaa osallistua. Mä uskon, että jo Sotavasarassa kilpailusta ilmoittaminen riittäisi.

Mistä klassinen örkkipoppoo lähti rakentumaan, mistä sait inspiksen armeijaan?

Mä oon aina halunnut örkkiarmeijan! Silloin kun aikoinaan lähdettiin pelaan Fabaa, kaverit pelas örkkejä, ihmisiä ja kaaosta ja mulle jäi sit kääpiöt. Olisin halunnut örkit mut ei voinut mitään! Nyt sitten tuli aika, että oli riittävästi vanhoja figuja ja kun ostin vielä ison läjän Battle for Skull Passin Night Goblineita, olin että nyt riitti, aletaan maalaan ukkoja! Örkeissä kiehtoo se pikkasen mielipuolinen "täysillä päälle ja silmät kiinni" -asenne! Niillä pelaamisen ei tarvitse olla vakavaa hitsausta ja kaikkea voi tapahtua!

Opitko tai kokeilitko armeijassa jotain uutta? Mikä oli haastavinta armeijan luomisessa?

Tän armeijan myötä aloin siirtymään siihen, että figut on maalattaessa kiinnitettynä jalustaan. En siis käsittele figuja enää suoraan käsin niiden ollessa maalattavana, sillä sormista jää niihin rasvaa ja sit maalit karkailee ärsyttävästi. Pidän figuja siis korkeiden maalipurkkien päällä ja välissä on vähän sinitarraa.

Miljoona maalattavaa Goblinia oli se kaikista isoin haaste. Oon myös hirveen harvoin maalannu noita isoja figuja, mut tää (Arachnarok Spider) olikin tosi kiva maalaa. Tein sen osissa jalat, kroppa ja koppa kerrallaan, projekti vei noin viikon.

Oliko armeijaprojektissa jokin kantava tekniikka tai työstötapa?

Tein rykmentit noin viisi ukkoa kerrallaan, näin äijään meni noin tunti. Koko laatikon kerralla maalaamiseen menis ihan älyttömästi aikaa ja tulis itku vastaan ennen ku saisi edes yhden värikerroksen vedettyä koko laumaan! Käytän aina valkoista pohjamaalia ja figu on valmis, kun beissinreunat on viimeisenä työvaiheena maalattu mustaksi!

Käytitkö Citadelin maalisarjaa? Mitä siveltimiä suosit?

Citadelia joo. Joskus ostin myös koko Vallejon maalisarjan, mutta oon maalannut niillä jonkin puoli ukkoa, ennen kuin palasin käyttämään tuttuja Citadelin maaleja. Vallejot oli vähän pettymys siinä, et niissä pigmentin määrä oli tosi vaikea hallita. Vaikka kuinka ohensit maalia, niin kun ukkoon teki siveltimenvedon niin olit et, aha, nyt tulikin tämmönen raita!

Siveltimistä on ollut käytössä kaikennäköisiä ja -värisiä mut loppukädessä oon nyt alkanut ostaa  valkoisia Army Painterin pensseleitä. Ykköskoko on hyvä, sitä pienempää pensseliä ei oikeastaan tarvitse kuin silloin kun on pakko osua silmiin.

Kauan projektin työstäminen kesti, teitkö sen useassa osassa?

Örkkiarmeijaan on maalattu varsinaista armeijacorea vähän yli vuosi. Siihen on sitten maalattu pikkuhiljaa lisää yksiköitä. Figuja on vielä parisataa metalliörkkiä ja satoja Goblineita odottamassa.

Mikä on suosikkiyksikkösi armeijassa ja miksi?

Ogret! Tykkään niistä, figuista tuli tosi siistin näkösiä.

Kerro jokin hauska fakta tai triviatieto armeijasta, sen suorituksista tai sen taustasta?

Poislukien uusimmat lisäykset, figujen keski-ikä on noin 25 vuotta. Örkit on siis pääsääntöisesti vanhempia kuin mun keskimääräiset vastustajat...
  
Mikä on seuraava projektisi?

Nyt kesällä meinasin tehdä ihan sikana Epicia. Meidän nettisivuille on laitettu jonkin verran kuvia, mut maastoja on vielä paljon lisää ja nyt rakennan linnoituksia, aitoja, muureja ja kaikennäköistä hökkeliä. Ja sitten aluillaan on Dark Elf -armeija.

Jos saisit viettää päivän kenen tahansa Faban special characterin saappaissa, kuka olisit?

Oho. Me ei olla oikein koskaan nostettu spessuja pöydälle, mut varmaan jokin gobboshamaani olis hauska! Nickini Niblebitzer on lähtöisin mun ensimmäisistä onnistuneista Goblin shamaanin suorituksista ikinä; se teki hirveitä suurtekoja, räjäytti yksiköitä karkuun ja voitti matseja yksinään. Siitä tuli kyllä legenda!

Oli upeaa viimein nähdä Eikan kipeä örkkiarmeija livenä. Tällaiset yhtenäiset ja loppuun asti tehdyt kokonaisuudet ovat aina turnauksien valopilkkuja ja suosikkivastustajia ympäristöstä riippumatta. Makeasti keräillyt ja loistavasti maalatut figut, joille oli tehty magneettiset liikutusalustat ja personoidut kuljetuslokerot herättivät fiiliksen, että kun se tehdään viimeisen päälle, se tehdään tällä tavalla.

Ernon örkeissä vanha rauta yhdistyy tyylillä uusiin figuihin. Vanhan ajan örkit eivät ole paljon nykygobboja isompia, mutta ilmeikkyyttä niistä ei puutu! Kuvassa armeijan Warboss ja Goblin-sankari.

Myös muovifigut ovat armeijassa kuin kotonaan eikä eri aikakausien napit juuri erotu joukosta.

Vanhat fanaatikot pyöreillä baseillaan.

Ernon hiottu, sarjakuvamaisen tyylitelty maalausjälki on upeaa katsella. Vanhojen figujen nautinnolliset yksityiskohdat heräävät vielä erityisesti eloon loistavan maalipeitteen ansiosta.

Armeija kasvaa edelleen, mukana oli myös rykmentti vanhoja Rugludin Armored Orceja, joiden basetus ja takarivit olivat vielä vähän vaiheessa. Makea lippu!

War Headin örkkispesialisti Hese saapui myös paikalle ihastelemaan klassikkovihernahkoja ja mulle tuli kiire kysyä Ernolta pari viimeistä kysymystä ennen kuin örkkifanien fiilistely lähti käsistä! Illan aikana juteltiin vanhoista harvinaisuuksista, päiviteltiin Ebay-raudan hintaa ja solmittiinpa pari diiliäkin, jotka täydentävät molempien keräilijöiden kokoelmia.

Uskomaton armeija kymmenine squigeineen, useine sotakoneineen, sankareineen, ratsuväkiyksiköineen ja Forge Worldin Idol of Gorkeineen. Hatunnosto, kymmenen pojoa ja Arrowhead-merkki!

Luovutimme Ernolle Arrowhead-diplomin ja yhdessä sponsorimme Puolenkuun Pelit Tampereen kanssa lahjakortin Puokin verkkokauppaan. War Head toivottaa Ernolle perheineen lämmintä alkukesää ja energistä figuhiittiä pitkälle syksyyn!