Hammerfall at Echo Tango Charlie

Team Finland on palannut Serbian European Team Championshipeista, vetänyt vähän henkeä ja ehtinyt ehkä jo purkaa figulaukkujen sisällöt takaisin hyllyihin ja vitriineihin. Takana on mahtava reissu ja tunnelmaltaan lyömätön turnaus, johon oli huippusiistiä osallistua tiiviinä tiiminä ja tavoitella maamme edustusjoukkueena kärkisijoja. Tämänkesäinen turnausreissu jää varmasti mieleen!



Itse turnauspäivät olivat sopivan aikaisia aamuja, kiireisiä iltapäiviä ja suunnitteluiltoja, joiden aikana valmistauduttiin aina seuraavaan peliin. Kolmipäiväisessä ETC:ssä pelattiin kaksi peliä päivään, jolloin seuraavaan haasteeseen ja paritukseen oli hyvin aikaa valmistautua. Paritusstrategia, listatuntemus ja vastustajan lukeminen ovat tärkeä osa tiimiturnausta ja maiden väliset matsit on tavallaan arvio- ja pistetasolla teoriassa voitettu tai hävitty jo ennen kuin nopat kolisevat tiskiin. Tietysti vasta sitten pelaajat päästetään irti muuttamaan tiiminsä ennustetta mahdollisimman positiiviseksi parhaansa mukaan!

Ennen pelikokemuksiin paneutumista haluaisin kiittää koko joukkuetta hyvässä hengessä pelatusta turnauksesta, taustajoukkoja järjestelyistä ja kannustuksesta sekä erityisesti tiimimme yhdeksättä pelaajaa ja valmentajaa Allua, joka teki huippuduunia Team Coachina kantaen enemmän kuin kortensa kekoon Team Finlandin puolesta ja ohjaten pari matsia voittoraiteille valppaalla koutsitoiminnalla. Kasassa oli tänä vuonna edustava ja vastuuntuntoinen joukkue, joka iski pelikentille virkeänä iltaohjelman virikkeistä huolimatta ja avasi bilehanat sitten, kun oli sen aika!

Mun armeijalistaa oli kaavailtu eteenlaitettavaksi, mutta todellisuudessa vastustajien listat oli niin hirviömäisiä, ettei Necroneita uskallettu asettaa monessakaan matsissa eteen. Sen sijaan toimin vuorotellen Championina, paritettavana ja tokana eteenlaitettavana vähän vastapuolen armeijoista riippuen. Kulttuurishokki Suomen metasta poikkeavien näkemysten suhteen alkoi jo ekalla kierroksella, kun Tau-counteriksi ynnäilemämme Walesin BA+SW olikin näiden ensimmäinen eteenlaitettava. Lisäksi ykkösarmeijoiden rooli olikin useilla mailla paritettava, kun taas me olimme varautuneet laittamaan Taun aina ekana eteen. Juuri nämä "kulttuurierot" ja oman näkemyksen laajentuminen listojen, pelityylien ja jippojen suhteen teki ETC:stä ensikertalaiselle ainutlaatuisen peli- ja oppimiskokemuksen.

Mun vastapelaajien listat löytyvät postauksen kommenteista!

ETC Battle I: Wales, Captain Matt Robertson
Chaos Space Marines + Necrons

Apua

Ekassa matsissa pelasin Champion-matsissa Big Guns Never Tirea Walesin kapteenin Obleja, Heldrakeja ja Wraitheja vastaan. Heldraket ei ole mun maatroopeille parasta herkkua ja olin etukäteen arvioinut matsin tulokseksi 8-12 eli pienen tappion. Sain onneksi valita neljänneksen ja vein joukot puolelle, jolla oli matala siltaelementti. Voisin pitää Immortaleja sen alla, sillä vaikka Heldraket voivat ampua liekkejä joka suuntaan, niiden pitää kuitenkin kyetä vetämään line of sight voidakseen tappaa modeleita. Silta antoi vähän siimaa ilmaherruutta vastaan pelaamiseen.

Vaeltavat aaveet

Molemmat jättivät aika paljon joukkoja reserveihin, Mattilla kentältä aloitti vain Wraithit, Annihilation Barge ja Obliteratorit Drakejen, Scythejen, Cultistien ja Chaos Sorcererien aloittaessa reservistä. Ennen peliä Matt heitti Sorcererille voimaksi Psychic Shriekin, ajattelin päässeeni vähällä.

Hullu yhden tempun noita

Ekat vuorot hinasin yön suojassa omassa nurkassani ja ujutin Annihilation Bargeja kohti Mattin reunaa, jotta ne voisivat ampua yli lentäviä lohikäärmeitä takamukselle. Salamat eivät tehneet mitään ja vastapelaaja saikin mahdollisuuden tavoitella First Bloodia Scarabeista Heldrakeilla. Lieskarit eivät kuitenkaan tee enää tuplaosumia Swarmeihin, joten pari jäi henkiin. Itse lähdin etenemään kahdelta sivustalta Wraitheillani kohti Mattin tukikohtaa niin, että tämän pitäisi levittää Wraithinsa leveäksi rintamaksi ja lopulta ne voisivat venyä vain toiseen paikkaan. Omalla tukikohdallani Annibarget koettivat pitää Heldrakejen mekastusta kurissa ampuen satunnaisia Hull pointeja niistä, mutta onnistumatta aiheuttamaan kummempaa vahinkoa. Lopulta Matt sai First Bloodin Vector Strikella Night Scythesta.

Pelin lopuksi alkoi mun pushi kohti Big Guns -pisteitä ja Secondaryja. Vein Wraithit Mattin pöydänreunaa halaten kohti tämän tukikohtaa. Irrotin samalla Destroyer Lordin ryhmästä sen ylitettyä Linebreaker-rajan ja ympäröin komentajan Wraitheilla niin, että jos Mattin Wraithit chargaisivat niihin kiinni, ei Destroyer Lord jäisi combatiin, vaan voisi hypätä häsyn yli suojattomien joukkojen kimppuun. Temppu meni putkeen, vaikka Matt heittikin ensin Psychic Shriekilla kolmella nopalla neljätoista ja neljä woundia Destroyer Lordiin joka kippasi kerrasta. Onneksi heitin Reanimationista vitosen ja olin takaisin pelissä. Rikoin aseen yhdestä Drakesta ja tuhosin toisen Tesla-ammunnalla. Vasemmalla tapoin Wraitheilla toista objektiivia uhanneet Obliteratorit ja etenin myös niillä Linebreakeriin. Matt iski Wraithinsa mun vastaaviin odotetusti ja vei Night Scythella oman troopinsa keskiobjektiiville. Viimeisellä vuorolla mun olisi ollut vielä mahdollista tappaa Destroyer Lordilla yhdet Oblit ja sweepata denyamaan objektiivia, mutta nämä onnistuivat Mindshacklet ja Lordi sai vain yhden hengiltä, ennen kuin lähti Power fist -lyönteihin. Keskusobjektiivilla toin omat Warruni selvinneellä Viikatteella tonttiin ja ammuin kaiken Mattin scoring unitiin. Peli loppui yhden Warriorin selvitessä ja onnistuessa moraalitestinsä, jääden eväämään objen multa. Pelin lopputulos oli lupaamani 8-12 molempien saadessa kaksi objektiivia, mun saadessa Linebreakerin ja vastustajan saatua First Bloodin ja kaksi Big Guns-pistettä Annihilation Bargesta ja Spydereista mun yhtä Oblitappoa vastaan. Destroyer Lordin selvitessä tai Walesilaisen Necron Warriorin kuollessa lopputulos olisi kuitenkin muuttunut paremmaksi. Valitettavasti Wales keräsi myös muista peleistä riittävästi pisteitä viedäkseen voiton ekalla kierroksella.

ETC Battle II: Czech Republic, Captain Martin "Goran" Moravec
Dark Eldar + Eldar

Toisen pelin valmisteluissa paritusvelhomme loitsivat Tsekeille pienen kuha-ansan tarjoamalla herkullisilta vaikuttavia vastustajia eteen alkupään parituksissa. Tämä kuitenkin johti loppupäässä epäedullisiin matseihin, joista meille oli tarjolla hyvät pisteet. Itse pääsin Kill point -tehtävässä tosi hyvään matsiin Dark Eldareita vastaan. Tsekkikapteenin listassa oli Seer Council mopoilla, Venom-troopeja, kolme Ravageria, Jetbikeja ja Fire Dragonit ampumassa Bastionin Quad-gunilla.

Pääsin aloittamaan matsin ja lähdin itsevarmasti keskikenttää kohti. Pimeydestä ei ole Dark Eldareita vastaan hyötyä, mutta sähkö tuntuu, kun pallosalamat tekivät ekalla vuorolla First bloodin ja kaksi Kill pointia tuhoten Ravagerin ja Venomin ja stunnaten toisen. Omalla vuorollaan Martin yllätti mut ampumalla kokonaisen Wraith-ryhmän ja yhden Annibargen pois laudalta sekä lentämällä ikävästi Kanslian mun armeijan yli takalinjaan, jossa mulla oli vain pehmeitä Troopeja. Tämä sekoitti vähän mun peliä, sillä mun oli pakko pitää paine elossa, mutta Seer Council valtoimenaan mun Deployment Zonella ei tullut kysymykseen. Jatkoin siis pushia Scarabeilla ja Wraitheilla, mutta irrotin Destroyer Lordin ja Tomb Spyderit taaemmas tukemaan kotipesää. Toin reservistä aika yhdentekevät Immortalit syötiksi kanslialle, jotta nämä söisivät Scoring unitin ja tämä antaisi mulle aikaa saada puolustuksen kuntoon. Juoni toimi yli odotusten, kun yksi Immortal jäi eloon ammunnasta ja rynnäköstä, piti moraalinsa ja sitoi kanslian combatiin. Toisaalla multichargasin re-rollatulla Chargella Scarabeilla Venomin ja toisen wreckista kaivautuvat Kabalitet ja tuhosin molemmat.

Tsekkikapu lähti levittämään muodostelmaansa, mut vähän liian myöhään, sillä mun melko lihavat Scarabit olivat jo perillä ja Poison-aseet ei ole niitä vastaan parasta. Blokkailin isolla lautalla Wraitheille hyvän chargen ja sidoin sekä Scarabit, että Wraithit multiple combatiin, johon jäi panttivangiksi pari Truebornia eväämään vastustajan tulitoiminnan tämän omalla vuorolla. Kill point-voitto alkoi näyttää varmalta, nyt pitäisi varmistaa objektiivit. Linkosin Destroyer Lordilla Spyderit combatiin Kanslian kanssa ja liitin Imotekhin mukaan tuomaan kakkosen saveja. Sisään tulleet Night Scythet lensivät ulkona Fire Dragonien yö-36":sta ja tiputtivat Linebreakeria kärkkymään tulleen Venomin Wrackseineen.

Kansliacombat oli pitkä ja verinen ja Seerit lähtivät kertaalleen haneenkin Emboldenista huolimatta. Chargasin ne kuitenkin heti uudelleen, että ne ei pääsis uhkaamaan objektiiveja ja sain kuin sainkin lopulta koko yksikön hengiltä. Mulla jäi sodan jäljiltä henkiin yksiwoundinen Spyder, yksiwoundinen Imotekh ja yksiwoundinen Destroyer Lord, jotka jolkottivat piiloon Ravagerien ammunnalta. Scarabit ja Wraithit rikkoivat loput modelit vastustajan deploymentilta ja jäljelle jääneet Wraithit jätin avoimelle Kill point -syötiksi, jotta vastustaja ampuisi ne, eikä tässä vaiheessa merkityksellisiä yksiköitä. Toin Warriorit lentsikoilla objeille ja odotin pelin loppumista. Eldarien reservistä boostanneilla Jetbikeilla olisi ollut vielä sauma objektiiville, mutta kaksi jäljelle jäänyttä Scarabia yhytti ne hyvällä chargella ja sitoi Guardianit meleeseen. Peli oli ohi, molemmat saivat hurjat Victory pointit, mutta matsi meni mulle 17-3. Scarabit oli tämän pelin kingi, sillä ne tuhosivat kaksi Venomia, Kabalitet, Wracksit ja Truebornit, sitoivat lopulta Jetbiket, eivätkä luovuttaneet omaa Kill pointiaan. Myös salamasamurai Imotekh sai nöyryyttää Warlock-kaksintaisteluvastustajan. Boom!

ETC Battle III: Romania, Bogdan "U.S.A" Mogos
Grey Knights 

Kolmannen pelin pelasin Romanian vitosedikasta tuttuja mekanisoituja Gekkoja vastaan. Tästä pelistä ei ole paljoakaan kerrottavaa, mä ammuin tavaraa salamoilla hajalle, kaveri ampui maallisin keinoin takaisin. Taistelua käytiin lopuksi yhdestä keskusobjektiivista molempien pitäessä aika vuorenvarmasti omansa. Kolmosvuorolla mietin, pitäisikö mun investoida Wraithit mukaan Scarabien rushiin ja päätin lähettää ne reissuun, mikä osoittautui huonoksi päätökseksi. Kaverin neljäkymmentä Grey Knightia onnistuttiin pitämään poissa objektiivilta pelin loppun asti yhtä lukuunottamatta, joka eteni diffarin ja dangerousin läpi pitämään keskustaa. Lopputulema tuntui vähän ryöstetyltä, kun parit Storm bolterit, pari Psycannonia ja sheikattu Psyfleman poistivat vaivatta mun samaa objektiivia contestoineet kahdeksan Spyder-woundia coverista. Jälleen yhdestä Scoring-modelista kiinni, hilkulle meni taas. Wraithit olisi tarvittu objektiivin denyaamiseen viimeisillä vuoroilla ja hassasin ne liian aikaisessa vaiheessa peliä tulivoimaisempaa vihollista vastaan. Romanian herrasmies kuitenkin voitti reiluin elkein ja puhtaalla pelillä ja ansaitsi pisteensä. Matsi meni vastapuolelle 13-7, mut Suomi rokkaili muut matsit ja saimme toisen voittomme.

ETC Battle IV: Belarus, Sergey "Aeris" Lebedev 
Imperial Guard + Grey Knights

Neljäs matsi pelattiin mulle ehkä haastavimmasta skenusta, Reliikistä. Valkovenäjän pelaaja pelasi aika siistiä IG:tä, jonka kulmakivinä oli pari Leman Russ Punisheria, Manticore, kolme Vendettaa ja Coteaz vaunurintaman takana. Olin onneksi pelannut Vendettoja vastaan testipelin ja aloitustaktiikka oli näpeissä. Matsi alkoi riehakkaasti mun pushatessa keskikenttään ja vieden Scarabit kakkosvuoron chargerangelle keskustan Punishereista. Salamat sattuivat myös immottamaan toisen Russeista ja tekemään First Bloodin Chimerasta. Vastustaja kämmäsi molemmat Psychic powerinsa, joten vaunujen tulitoiminta jäi vajaaksi täydestä tehostaan. Kakkosvuorolla jatkoin Annihilationin bargejen lennättämistä kohti vihollisen linjaa ja toin Night Scythet sisään keskustaan ampumaan Chimeroita ja pudottamaan Troopin reliikille. Olin kuitenkin liittänyt yllärinä Warrioreihin Destroyer Lordin, joka oli mukana tankkaamassa woundeja näiden puolesta. Näin mun koko iskuvoima oli kakkosvuorolla vihollisen naamalla ja tämän pitäisi valita eliminoiko Reliikkiä kiikuttavan Scoring unitin, vai reagoiko hyökkäykseen. Scarabit tuhosivat ekan Punisherin.

Vastustajan vuorolla kaikki Vendetat tulivat sisään ja mun kuhis onnistui; ilmavoimat tulivat varovasti sisään omalle reunalleen aika kauas ja ampuivat yö-stealthissa olevia Night Scytheja lamputtamatta niitä ensin jäljelle jääneellä Chimeralla. Tuloksena oli yksi shake ja pari Hull pointia, Alpha Strike oli torjuttu! Muu tulitus tappoi lähinnä Wraitheja ja Scarabeja, eikä Reliikkitiimiin kohdistunut laukauksia. Omalla vuorollani lensin omat lentokoneeni ristiin niin, etteivät Vendetat voisi ampua niitä menemättä Hoveriin ja tuhosin takapellistä Annibargella yhden ja Night Scythella nokkapuolelta toisen. Maassa Destroyer Lord ojensi Reliikin vastaan juosseelle Imotekhin ryhmälle ja pian pääobjektiivia kiikutettiinkin vastustajan ulottumattomiin ison impassablen taakse. Kun Manticore oli ampunut viimeiset ohjuksensa, ei vihollinen voinut tavoittaa millään näitä tai sivustoihin asettamiani objektiiveja pitäviä Scoring uniteja. Lopuksi siivoilin selvinneillä Wraitheilla, perille ehtineillä Tomb Spydereilla ja vahingoittumattomiksi jääneillä Annihilation Bargeilla hyvät Victory Pointit ja Linebreakerin. Peli päättyi mulle Reliikin ja kahden Beissi-Objektiivin, First Bloodin ja Linebreakerin erolla selvästi 18-2. Ehkä turnauksen paras matsi, sillä matchup oli haastava, mutta suunnitelma toimi! Suomi myös voitti erän, vaikka viereisellä pöydällä rennosti pöydän yli kävellyt, lähes tuhat pistettä HQ-valintoihin upottanut Valko-Venäjän Necron-lista harjasikin wipeoutin Suomen Tau Empiresta, jotain mitä en olis voinut uskoa mahdolliseksi. Only in the ETC!


Battle V: Ireland, David McHugh
Tyranids

Viimeisen päivän eka ottelu oli iloisten irkkujen Tyranid-parvea vastaan. Lista heitti Biomancya ja Enfeeblea kuin hullu. Sit alkoi rähinä kuudesta eriarvoisesta objesta Scouring-skenaariossa. Kaveri heitti Warlord-traitikseen Outflankin ja päätti mun harmiksi käyttää sen saadessaan vielä tasoittavan vuoron. Lentsikoille ei löytyisi turvasatamaa...

Ekoilla vuoroilla lähinnä shufflailtiin (yritin hakea First Bloodia salamoilla ja yhdellä Bargella Zoanthropeista, sain ne kolmeen haavaan) ja battle alkoi, kun Hive Tyrant, Doom of Malan'tai ja kolme Zoanthropea putosivat mun depolle kakkosen tasoittavalla. Hive otti odotetusti First Bloodin mun vinoon lentäneestä Night Scythesta, tätä ei oikein voinut välttää muuten kuin vähän paremmilla Jinkkisaveilla. Malan'tai huusi itsensä Scarabeista kahdeksaan woundiin, muttei onnistunut Cataclysmissa. Mycetic Spore hakkasi mun toisen Annihilation bargen takapanssarista hajalle. Vastasin liikuttamalla kaikki Wraithit kävellen yli kuuden tuuman päähän Malan'taista ja chargaamalla sen Jump Packia käyttäen kaikilla kahdellatoista. Samalla feilasin Spyderien kolmen tuuman diffarichargen Zoanthropeihin. Scarabit chillailivat odottamassa chargemahdollisuutta Hive Tyrant Warlordiin, jolta loppuarmeija ampui kolme woundia pois onnistumatta pudottamaan monsteria. Wraithit pieksivät Malan'tain yhteen woundiin.

Omalla kolmosellaan irkku-David puski kolmella Tervigonillaan lisää troopeja objeille ja vetäytyi vähän Zoanthropeilla. Toinen Hive Tyrant tuli troopien taakse turvaan kauas taistelusta. Malan'tai huusi yhden woundin Wraitheista, mutta löin sen sitten läjään. Neljännellä vuorollani Wraithit lähtivät eri suuntiin, toiset keskustaa kohti ja toiset myllyttämään Outflankista objektiiville saapuneita Termaganteja. Warriorit ampuivat yhden Sporen ja lähitaistelussa Spyderit ja Lordi tappoivat Zoanthropet, Scarabit taas yhden munan. Vitosvuorolla pushi jatkui kohti ylikansoitettuja objektiiveja ja sain kuin sainkin Wraithit denyaamaan objea. Breaking point tuli, kun vihollisen Hive Tyrantit lähtivät liitokiitoon kohti objeja, nyt pitäisi pudottaa molemmat. Warlordin sainkin alas, mutta yksien Immortalien, Night Scythen ja Annihilation bargen tulitoiminta ei saanut toista kenttään Destroyer Lordin ja Spyderien varmalle chargematkalle. Tämä sitten liihosi contestoimaan yhden objektiiveistani, jota mun olisi pitänyt laittaa wrappaamaan Immortalien ja Wraithien lisäksi myös loput Scarabit. Peli päätti loppua nopanheitolla vastustajan kannalta just sopivasti vitoselle, kun Hive Tyrant oli vielä parin woundin voimin mun objektiivilla ja Linebreakaamassa. Tehtäväpisteet menivät aika tasan molempien kerätessä objeja, mutta Linebreaker ja First Blood riittivät kääntämään pelin iloisen Davidin 11-9 voitoksi. Victory pointeja molemmat saivat alle viisisataa, tappamista ei siis tapahtunut hirveästi. Vähän harmitti, sillä peli olisi toisenkin Tyrantin pudottua alkanut maistua torjuntavoitolta. Suomi kuitenkin suoritti muissa peleissä ja pääsimme positiiviseen tasapeliin!


Battle VI: England, Andy Humphris
Tyranids

Vikassa matsissa menin tokana eteen ja luvassa oli lisää brittien ötököitä! Kutosmatsin vastustajana oli englannin David Beckham ja miljoona Gargoylea. Ennen peliä tuli ilmoitus, eli venyneen pisteidenlaskennan vuoksi aikataulua pitäisi kiihdyttää. Vastustajan deployatessa pöydän täyteen keikkuvia Gargoyleja, Gantteja ja kolme Tervigonia mä mietin, että mitähän tässä matsissa oikein voisi tehdä. Viidellä Enfeeblella varustettua vihollista vastaan chargaaminen olisi silkkaa gamblea, mutta toisaalta kahdenkaan pelin shooting phaset ei varmaan riittäisi poistamaan yhdeksääkymmentä Telekine Domessa viihtyvää Gargoylea ja Tervigonien loputtomia tuotteita. Nidien paineistus alkoi heti ykkösvuorolla swarmin lentäessä eteenpäin, Tervigonien spawnaillessa jengiä ja muukalaisten kansoittaessa maan. Aloin pelätä, että mun flyerit ei ehkä mahdu kentälle, jos ne ei saavu alkupelissä...

Lähdin vetäytymään pois Gargoylien chargekantamilta ja koetin hillottaa First Bloodin Biovoreista tai Zoanthropeista salamoilla (olis onnistunut, jos osuman saanut Zoanthrope-ryhmä ei olisi heittänyt Iron armia vihun ykkösellä). Annibarget pidin keskustassa, sillä niihin Gargoyleilla ja Ganteilla ei oikein ole avaimia, ja joukot ovat muutenkin niin nopeita, ettei niiden vaikuttanut oikein edes ottaa lisäliikettä skimmerien chargaamisesta. Keskitin tulen Tervigoniin ja tein woundin, joka kuitenkin It Will not Dieattiin pois. Nidit tulivat päälle ja pakottivat tekemään ratkaisuita.

Kakkosen tasoittavalla mun oli jo pakko hyökätä. Päätin iskeä mahdollisimman moneen kohteeseen, jotta voisin ainakin yrittää kerätä Kill pointeja jos kaikki menisi pieleen. Wraithit haastoivat molemmat oman Gargoyle-lauttansa Scarabien suristessa kolmannen kimppuun. Toin ihan toiselta laidalta vihollisen selustaan Ongoingista yhden Immortal-ryhmän, jotta vastustajan pitäisi kiinnittää sinnekin jokin resurssinhippunen; omalle puolelle tuleminen olisi vain kannustanut rushaamaan mun niskaan, mitä en halunnut. Lisäksi erotin Destroyer Lordin toisista Wraitheista omaksi yksikökseen ja juoksin sillä muodostuneen combatin ohi ihan pöydänreunaa hipoen. En oikein tiedä mikä juju siinä oli, se vain tuntui hyvältä idealta Nidien huomion herättämiseen ja Gargoyle-massassa Lordi ei kuitenkaan olisi tehnyt eroa.

Nidien kuolettavat vastatoimet alkoivat, Enfeeble kaikkiin yksiköihin ja ganttilisäjoukot Tervigon-buffeilla perään. Hyökkäysmyrskystä jäi paljon robottiruumiita, mutta myös yksi paha virhe vastustajan pelissä. Tämä päätti chargata yhden ganttiryhmän yksinäiseen Destroyer lordiin, joka oli kuitenkin niin kaukana, että rynnäkkömatka vei gantit juuri ulos Synapse-rangelta! Viimeisen modelin piti juuri pileta pois 12":sta, vaikka olisin tietenkin Precision strikella voinut vielä tappaa peränpitäjän. Lordi siivosikin sitten Scarabeilla, hyökkäyksillään ja overrunilla koko tiimin ja pääsin massojen ohi vapaalle maalle.

Oman vuoroni alettua en antanut vastapelaajan enää heittää Tervigonin It will not dieta, sillä tää oli mun make or break -vuoro. Sain sisään lentsikan, joka kohdisti tulituksen Tervigoniin kahden Annihilation bargen ja Immortalien kanssa ja pisti sen kenttään. Tämä tappoi suuren läjän gantteja Scarabicombatista ja Destroyer Lord tuli mukaan hoitelemaan jäljelle jääneet Gargoylet, joita ei myöskään ollut enää Synapse Creature paimentamassa. Muutkin combatit menivät ihan kohtalaisesti ja matsi alkoi kääntyä mun eduksi. 

Vastustaja shufflaili joukkojaan, toi toisen Tervigonin keskemmäs avustamaan combateissa, heitti lisää lihaa Wraithien niskaan ja ampui mun takalinjan sissi-immortaleista neljä pois. Malan'tai saapui mestoille huutamaan Scarabeille ja Spydereille ja contestoimaan objektiivin. Combateissa kuoli taas jengiä, ehkä vähän mun eduksi. Omalla vuorollani lensin toisen lentsikan sisään ampumaan Annibargejen kanssa toista Tervigonia ja aiemmin saapuneen kohti vihollisen Deployment zonea ampuen Zoanthrope-tiimin yhteen woundiin. Yksittäinen Immortal sankaroikin sit heittolaukauksella kolme osumaa viimeiseen Zoanthropeen ja iski Kill pointin! Chargasin Scarabit Destroyer Lordin kanssa keskustan massiiviseen multipleen viivyttämään Nidejä.

Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä vartti ja sovimme, että pelaisimme viimeisen vuoroparin. Vastustaja yritti tuoda lisää joukkoja Tervigon-taisteluun vapauttaakseen Scoring unitin tavoittelemaan hullulla consolidatella yhtä objektiivia. Toin molemmat aiemmin ennakoiden reserviin lentäneet Night Scythet sisään ja beamasin Warriorit objektiiville. Sitten mun piti ampua koko armeijalla Malan'taita, mutta kaikkensa tehneet Annibargetkaan eivät riittäneet ja spessu jäi yhteen haavaan denyamaan mun objen (turnauksen teema). Viimeinen ässä oli yrittää viimeisellä Spyderillä chargea Malan'tain kimppuun, mutta olin jättänyt sen tarkoituksella 6.01" päähän Tyranidista ja heitin kutosen chargeen... Nidien haltuun jäi siis yksi objektiivi, mutta voitin Kill pointit ja Victory Pointit First Bloodin lisäksi ja lopputulos oli 14-6 mun ja Suomen hyväksi! Jälleen loistava peli, jota hiukan varjosti viimeisen vuoron kiire. Uskon, että rauhassa miettien vikat combatit ja merkittävän shooting phasen olisi voinut pelata selvästi paremmin. Suomen peli ei kuitenkaan jäänyt mun pisteistä kiinni, vaan päädyimme Englannin kanssa tasapeliin.

Kun pöly laskeutui, oli Suomi lyönyt kaksi ennätystään; sekä edellisen seitsemän pisteen turnauspiste-enkan kahdeksalla ansaitulla pojolla, että kaikkien aikojen parhaan sijoituksensa kahdeksan sijoittumalla neljänneksi! Saldoksi tuli siis kolme voittoa ja kaksi tasapeliä ekan kierroksen Wales-tappion jälkeen. Tuloksista ei voinut kuin olla ylpeä ja yhdyimme koko tiimin voimin kullekin maalle vuorollaan osoitettuihin, huumaaviin suosionosoituksiin illan palkitsemisseremonian kansainvälisessä, ystävällisessä ilmapiirissä! Mahtava turnaus ja mahtava kokemus!

# Team Match points Game points

1 Team Germany 10 / 604
2 Team Spain 10 / 551
3 Team Poland 9 / 536
4 Team Finland 8 / 506
5 Team Ireland 8 / 505
6 Team England 7 / 539
7 Team Sweden 7 / 521
8 Team Belarus 7 / 513
9 Team Russia 7 / 508
10 Team USA 7 / 492
11 Team Ukraine 7 / 474
12 Team Serbia 6 / 541
13 Team France 6 / 516
14 Team Denmark 6 / 499
15 Team Italy 6 / 490
16 Team Wales 6 / 484
17 Team Switzerland 6 / 479
18 Team Greece 6 / 474
19 Team Scotland 5 / 477
20 Team Latvia 5 / 455
21 Team Norway 5 / 431
22 Team Belgium 5 / 429
23 Team Czech Republic 4 / 458
24 Team Romania 4 / 447
25 Team Slovenia 4 / 408
26 Team Malta 4 / 375
27 Team Northern Ireland 3 / 412
28 Team Iceland 0 / 316

Loppujen lopuksi keräsin 73/120 pistettä, mihin olin ennakkopaineiden jälkeen tosi tyytyväinen. Tiimin supersuorittaja Harja-Aku taas sweeppasi tililleen 77 pistettä ja Tauta ohjastanut Joonas 74, joten Avenger Host oli tiimin kolmanneksi tehokkain armeija Tau Empiren ja Space Marineiden jälkeen. ETC-ympäristössä tällaisia vertauksia ei kuitenkaan oikein voi tehdä, sillä armeijoiden roolit parituskuvioissa ovat niin erilaiset. Statistiikkaa ja selkääntaputtelua kuitenkin!

Loppuun mahtuu vielä pari kuvaa figuista ja turnauskentistä. Team Finland vietti päivät European Single Championshipin ja European Team Championshipien merkeissä messukeskuksen suuressa pelihallissa ja illat kävelymatkan päässä olevan hotellimme baareissa ja loungeissa. Tänä vuonna joukkue keskittyi hienosti pelaamiseen ja myös aamupelit menivät näppärämmin, kun alla oli iisimpi illanvietto (samaa ei kai voi sanoa Suomen Fantasy Battle -kenraaleista! ;P ).

Mies ja Kapteeni odottelivat tunnelmallisessa rantaravintolassa paikallista (kirjaimellisesti must have-) erikoisuutta mixed grillia. Serbia oli mainio isäntämaa, sillä järjestelyt pelasivat oivallisesti ja samalla tuli nähtyä mielenkiintoinen ja kaunis maa, johon ei varmaan muuten tulisi matkustettua omin ehdoin.

Pelikenttien maastot olivat vaihtelevia, näyttäviä ja ehdottomasti toimivia ja niistä sai hyviä ideoita myös omiin projekteihin. Satojen pöytien kattaminen ei ole mikään helppo juttu, mutta ETC-kentillä myös maaston laatu pysyi hyvin kontrollissa ja pöydät olivat ehdottoman täyteläisiä. Tänä vuonna mukana oli kuitenkin paljon edellisvuosia vähemmän isoja LOS-blokkeja, joita käytettiin ainakin meidän treenipeleissä ETC:tä ennakoiden runsaasti kevään ja kesän mittaan.

Figukatsauksen kärkeen ajattelin lisätä tällaisen Night Scythe -gallerian. Näitä näkyi kullankeltaisina...

...kirsikanmakuisina...

...tulenhohtoisina...

...sähkönsinisinä...

...madonrei'in varustettuna...

...Deathmark-teemaisina...

...sekä klassisen vihreinä. Suosittu yksikkö oli sanomattakin näkyvä figu taistelukentillä. Euroopassa kynäruiskun käyttö näytti muuten olevan paljon Suomea suositumpaa ja suuressa osassa armeijoita oli käytetty perinteisten tekniikoiden rinnalla jotain airbrush-kikkoja. Onhan se näyttävää, mutta musta kokonaan ruiskulla maalattu armeija näyttää jotenkin oudolta ja niistä ei monesti välity ihan oikeanlainen fiilis. Balanssi tekee kokonaisuuden!

Jatketaan Necroneilla. Kiivaimpienkin turnauksien osallistuja-armeijoihin kuuluu aina taideteoksia.

Tämä Valko-Venäjän arsenaaliin kuuluva kreisihieno Necron-armeija pärjäsi tosi hyvin singlessä ja käveli jalan meidän Taun yli ETC:ssä.

Armeijassa oli Nemesor Zahndrekh, Vargard Obyron, Imotekh ja iso hovi Cryptekeja ja Lordeja. Kikkaileva lista onnistui ilmeisesti yllättämään kaikki vastustajansa toden teolla ja pärjäsi loistavasti ilman monien pakollisiksi parjaamia lentokoneita. Loisto-osoitus siitä, miten peliä ei voi leimata mustavalkoiseksi tai väittää tuntevansa läpikotaisin vain paikallisen (tai edes kotimaisen) metan pohjalta.

Saman armeijan huippuhienoja Tuhooja-Arkkeja.

Myös armeijan pari viiden madon Wraith-yksikköä oli konvertoitu Egyptiteemaan.

Tajuttomat maalaukset ja yhtenäiset väriteemat jatkuivat Dark Eldar -armeijassa.

Klassisiltakin tuntuvat väriteemat ja maalaustyöt ovat hyvin toteutettuna livenä uskomattoman makeita katseltavia.

Paroni sahaili ilmojen halki freehandatylla liitolaudalla.

Kirkkaassa ja poikkeuksellisen puhtaanvalkoisessa Eldar-armeijassa oli jo uuden julkaisun figuja, vaikka vasta ilmestynyt Codex ei vielä ollutkaan sallittu tämän vuoden ETC:ssä.

Seer Councilia näkyi siellä täällä monissa armeijalistoissa ja itsekin kohdasin yhden matsissamme Tsekkiä vastaan.

Eldarit ja Dark Eldarit toimivat kivasti liittolaisina ja niiltä löytyy molemmilta toisiaan tukevia synergioita.

Dark Eldarien tulivoima ja Poison-laukaukset ovat hyvä lisä Eldarien repertuaariin, kun taas psyykkiset voimat, magiapuolustus ja edulliset, scoraavat Jetbike-yksiköt kelpasivat toiseen suuntaan.

Eldarien sotatalsija kaupunkikierroksella.

Singlen voittaneella jenkkien Andrew Gonyolla oli näppärät markerit Riptidejen kiihdyttelyjä varten.

Tau löytyi lähes joka maalta kaksin kappalein. Suosituimpia arkkityyppejä olivat Broadsidejen maksimointi ja Farsight-pommi Shadowsunilla, mutta poikkeuksiakin löytyi. Esimerkiksi juuri ESC:n voittanut Andrew'n Tau oli tasapainoinen yhdistelmä jalkaväkeä, suitteja ja ajoneuvoja ja se nojasi enemmänkin vankkoihin, kookkaisiin Kroot-lauttoihin ja tekeviin yksiköihin jotka toimittavat useampaa kuin yhtä roolia, kuten Sky Rayhin. Pelaajien ei siis kannata kangistua nettilistojen spammaamiseen, vaan ajatella boksin ulkopuolelta.

Riptidet on kyllä hulluja ja niitä oli pilvin pimein myös secondary detachmenteissa.

XV104 valmiina vastaanottamaan Nurgle Plague Dronejen rynnäkön.

Jollain maalla oli mahtava muukalaisplaneetalle laskeutunut Elysian Drop Troops -komppania.

Hienosti maalatut Forgen figut on aina voittoa.

Joissain listoissa oli myös parjattuja kaaosmarineita jalan ja autoissa. Tällaiset listat sinnittelivät myös kovimpia kärkiarmeijoita vastaan, kuten Joonakselle kävi single-turnauksen puolivaiheilla. Pelaajilla on siis merkitystä.

Rottien massipäällikkö osana syöpäläisteemaista örkkiarmeijaa.

Makeita Death Korps -veteraaneja. Kersantista välittyy Bastonne-vibat, mut en pysähtynyt tavaamaan armeijalistaa.

Valtavia konvertoituja Nidejä. Tyranidit on edelleen kilpailukykyinen ja vahva Codex ja viimeisen päivän matsit Irlantia ja Englantia vastaan herättivät taas mun mielenkiinnon lisätä jotain uutta Alienideihin. Gargoyleja olisi ainakin hauska pelata, samoin kuin käveleviä Hive Tyranteja!

Meidän kapteeni Jounikin pelasi Tyranideja kuuden matsin läpi. Jounia ei taidettu saada yhteenkään oikeasti hyvään matsiin, vaan tämän piti aina uhrautua taitopelaamaan pisteitä jostain hullusta matchupista. Tässä matsissa pushattiin pisteet IG/SW-liittoumasta ampumalla ensin precision shoteilla Plasma gunit ryhmistä, chargaamalla sitten haasteeseen Wolf Guardin kanssa ja liimautumalla lopuksi viivytystaisteluun objektiivin contestauskantamalle...

Yksi turnauksen makeimpia armeijakokonaisuuksia olivat talviteemaiset, punaihoiset örkit hulppeilla konversioilla. Prätkäbossi ajeli jollain laavasauruksella.

Hävyttömän makeita jättisquigeja, nämä kuvasivat varmaan Meganobeja.

Omaperäisestä ja taidolla tehdystä armeijasta ei sattunut lopulta mun kameraan yleiskuvaa.

Lisää örkkejä ja Bad Moons -klaanin Nob bikereita.

Demonit olivat suosittu ja ilmeisesti sille päälle sattuessaan ihan hullu armeija. Ainakin meidän jengissä lähti ETC:n jälkimainingeissa heti pari tehokasta demonibuildia kasaukseen...

Jarrutellen räpyttelevä, erikoisempaan asentoon väännetty Heldrake.

Pre-Heresy-vaikutteinen, Jetbikella huristeleva Chaos Lord.

Tultasyöksevä Tzeentchin sanansaattaja.

Sinisävyinen Stormraven-muodostelma raksaraidoin.

Hauskoja Manticore-konversioita osana Killzone-henkistä, Respirator-kypärin varustettua kaartiarmeijaa.

Marinet olivat ehkä tänä vuonna armeijavähemmistössä, mutta ne harvat edustivat kunnialla...

Sokerina pohjalle vielä tajunnanräjäyttävä Alien-teemainen Tyranid-armeija... Meidänkin armeija on kuullut aika paljon kehuja, mut tämä on jo jotain ihan next level -settiä.

Tervigonit oli rakennettu näyttämään Alien vs Predator -leffojen Queeneilta ja Harpyt ja Tyrantit olivat tällaisia lentäviä veijareita. Lisäksi kaikki armeijan miljoona ganttia oli scratchbuildattu osista Facehuggereiksi... Makeita, konvertoituja munanlatojia oli koko spawnausboksillisen täydeltä. Kipeä panostus. Myös sinertävä väriteema nyökkää AVP-leffojen suuntaan.

Armeijan konversiot olivat huikaisevia ja beissausteema mielenkiintoisen eläimellinen autiomaa.

Armeijalistassa oli myös Bastion, joka oli tietty tärvelty asiaankuuluvin menoin.

ETC antoi paljon kokemusta, monta oppituntia, repullisen inspistä ja kovan hiitin jatkaa kaikkien aikojen figukesää pitkälle syksyyn! Nyt kun ollaan palattu Suomen kamaralle, voi taas suunnata projektikiikarit lähitulevaisuuteen ja henkilökohtaisiin projekteihin.

Kiitos ETC, kiitos Serbia!