Arrowhead: The Howl of the Wild

Operation Arrowhead on War Headin hanke, jonka ideana on etsiä ja palkita kuukausittain upeita miniatyyriarmeijoita Suomen figuskenessä. Operaattorimme soluttautuvat parhaillaan kansallisiin turnaustapahtumiin, seuraavat foorumi- ja blogiverkostoja ja pitävät vahtia eri harrastemyymälöissä tarkoituksenaan löytää Suomen kipeimpiä armeijakokonaisuuksia! Lue lisää Arrowheadista täältä!

Turnauksille on tyypillistä se aika vetävä puoli, että niissä tutustuu usein mielenkiintoisiin persooniin ja armeijoihin. Erästä tyylipuhdasta avaruussusikokoelmaa on pidetty tiiviisti silmällä Arrowhead-agenttien keskuudessa jo pidemmän aikaa ja viimein syksyn Turku Fanaticissa saimme sovittua tapaamisen Wolf Lord Joonathan Suvannon kanssa. Tamperelainen pensselitaituri ja fiilistelypelaaja oli voittanut jo keväällä War Headin sponsoroiman Royal Family -pääsiäisturnauksen Paras Armeija -palkinnon, mutta kunnon photoshootin järkkääminen venyi pitkälle loppuvuoteen. Fenrisin veteraanit poikkesivat viimein sunnuntaina Fight Clubilla ja kameran edessä.

No moi Joonathan! Minkälaisesta kaverista tässä susilordissa on kysymys?

Joonathan Suvanto, ikää 25 vuotta, kotoisin Tampereelta, vanhin neljästä veljeksestä.  Sotavasarassa vaikutan nimimerkillä Remanso. Työskentelen rakennuskonevuokraamossa, jossa työhöni kuuluu koneiden huoltoa, korjailuhommia vasarasta kaivuriin sekä kaikenlainen muu rakennusalaan liittyvä sähellys.

Mitä duunailet, kun et väsäile figuja tai heittele noppia?

Harrastukset ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja tapanani onkin innostua ja syventyä niihin sitten viimeisen päälle. Figuilun lisäksi aikani kuluu pitkälti musiikin parissa. Bändin kanssa tulee vedettyä ympäri Suomea välillä aika tiuhaankin tahtiin. Olen luonteeltani hieman sellainen kausiluontoinen harrastaja. Talvella tulee enemmänkin oltua figujen parissa, kesäisin ei sitten juuri ollenkaan. Kesällä tulee nykyään pelailtua airsoftia ja moottoripyöräiltyä.

Milloin harrastus lähti kohdallasi käyntiin ja millä tavalla?

Taisin olla jotain 12 vee, kun tutustuin 40K:n maailmaan. Figut taas tulivat tutuksi HeroQuest-lautapelin kautta, jonka olin saanut tädiltä lahjaksi. Ala-asteella sitten käytiin parin kaverin kanssa kuolaamassa ukkoja ja ihailemassa isojen poikien maalauksia Tampereen Fantasiapeleissä. Ensimmäiset figuni olivat täysin sattumalta Space Wolvesien Long Fang Pack, Ragnar Blackmane ja Venerable Dreadnought. Kolmisen vuotta siinä sitten pelailtiin aktiivisesti erilaisia pelejä, kunnes muut asiat alkoi kiinnostaa. Figut jäi sitten pölyttymään kaappiin.

Olikos se sitten vuosi 2009, kun Space Wolvesit sai uuden Codexin? Silloin mielenkiintoni siirtyi railakkaista nuoren miehen riennoista takaisin pikku-ukkojen pariin ja yökerhot vaihtuivat hämyisiin kerhotiloihin.

Luonnehtisitko itseäsi enemmän gameriksi vai hobbyistiksi, onko mallaaminen vai pelikokemukset lähempänä sydäntä?

Näen itseni enemmänkin hobbyistina kuin gamerina. Toki tykkään myös käydä turnauksissa ja pelatakin välillä, mutta kyllä se turhan vähälle jää. Turnaukset ovat kuitenkin aika uusi alue minulle. Vuonna 2010 taisin osallistua ensimmäiseen turnaustapahtumaani, mutta siitä lähtien ollaankin sitten käyty aktiivisemmin. Tampereen seudulla järjestetään hyviä turnauksia ja alueella on muutenkin raikas ja aktiivinen figuyhteisö.

Kuulut Tampereen Reilukerho-peliklubiin, joka on jo muodostanut vankan jalansijan Suomen figuskenessä Grand Tournamenteillaan. Minkälainen peliyhteisö Reilukerho on GT-tapahtumien ulkopuolella?

Reilukerho-peliklubi koostuu pääosin Tampereen seudun pelaajista ja painottuu eniten Warhammer 40K:hon. Kerhon jäseniä yhdistää sama asia, rakkaus figupelaamiseen ja sen maailmaan. Pääasiassa kerho toimii pelaajille kanavana, jossa sovitaan pelejä, kerrotaan omista saavutuksista ja keskustellaan kaikesta, mikä vain vähänkin liittyy lajin piiriin. Juurikin tätä kautta olen eniten tutustunut muihin pelaajiin ja Tampereen alueen skeneen. Reilukerhossa on loistava yhteishenki ja seuraankin lähes päivittäin kiivaita keskusteluja, joita kerhon Facebookissa käydään. Välillä kanavalla ollaan niin kieli poskella ja toisinaan taas vaihdetaan hyvinkin vakavia pohdintoja.

Mainitsemisen arvoinen inside-läppä on, että kun joku kertoo uudesta hienosta armeijalistastaan, jostain kombosta tai vaikka figusta, kuittaa muuan kerhon jäsen siihen aina "Mjoo, mut mun Rune Priest instakillaa senkin." Haha! Mulle on todellinen ilo kuulua Reilukerhoon.

Pelaatko muita pelejä kuin 40K:ta? Millä armeijoilla?

Joskus tuli pelattua Fantasy Battlea kääpiöillä ja samoin Mordheimia, joka on mahtava peli. Lopuksi kävi kuitenkin niin, että käytin vain kääpiöbitsejä Space Wolves -konversioihin. En oikein pitänyt FaBasta tarpeeksi silloin, toisaalta enpä ole siihen kunnolla tutustunutkaan. Aika ei vain tahdo riittää muihin peleihin tai edes 40K-armeijoihin. Sudet, joilla aloitettiin aikojen alussa, vievät edelleen.

Mitä pidät turnauspelaamisesta?

Yksi tärkeimmistä asioista minulle ovat kokemukset, jotka tämä harrastus tuo mukanaan. Ei niinkään aina verenmaku suussa pelaaminen, tai hiotuimman listan tekeminen, vaan voittaminen tyylillä! On mielestäni hieno asia, että Suomessa järjestetään aktiivisesti erilaisia turnauksia ympäri maata. Tykkään niissä käydä ja eritoten pidän kokemuksista, mitä ne tuo mukanaan.

Jos voisit muuttaa jotain Suomen nykyisessä turnausskenessä, mitä se olisi?

Saapa nyt nähdä, mihin suuntaan koko pelaaminen muuttuu GW:n uusien lisäsääntöjen takia. Erottuvatko liikaa nuo eliittipelaajat, jotka ostavat kaikki uudet, kalliit superyksiköt armeijoihinsa, vai tuleeko tästä harrastepelaajien ja hauskanpitäjien trendi? Monet kaveritkin pohtivat samaa asiaa parhaillaan. Oma mielipiteeni on, että pelin muuttuminen on hyvästä, mutta se ei saa olla liian radikaalia tai liian nopeaa, miksi se on tällä hetkellä osoittautunut. Itse en haluaisi jatkuvasti ostaa uusimpia modeleita, vain koska ne on vaan niin hyviä. Totta kai ostaminen on kivaa, mutta joku raja sentään.

Mistä klassiseen tyyliin toteutettu Space Wolf -armeija lähti rakentumaan, entä mistä sait inspiksen armeijaan?

Monet kanssapelaajani omistavat monta eri armeijaa, mutta minä en. Space Wolffit ovat kiehtoneet minua alusta asti ja rakastan sitä fluffia, mitä Avaruussudet edustavat. Koko heidän tarinansa on vain yksi pelin kiehtovimmista ja armeijan viikinkityylinen teema sopii minulle täydellisesti. Itse vähät välitän siitä, ovatko he pelikenttien paras armeija. Juuri intohimoni viikinkien mytologiaan ja myös susiin eläiminä ovat luoneet tämän armeijan.

Oliko projektissa jokin kantava tekniikka tai työstötapa?

Maalaustyylini on hyvin realistinen sekä pikkutarkka ja kokonaisuudessaan armeijani voi näyttää myös monien mielestä jokseenkin sekavalta. Se, mitä olen yrittänyt tuoda figuissa esiin, on että jokainen soturi olisi ainutlaatuinen ja jokaisesta näkyisi sen oma, pitkä ja sotaisa historiansa taistelukentillä. Konvertoin usein figuurit yhden kerrallaan käyttäen joitain erikoisia osia tai teemaa. Juuri pienet yksityiskohdat ja erikoisuudet ovat juttuni ja nämä näkyvät susien rivissä esimerkiksi Meltagunilla örkkiä leukaan ampuvana Grey Hunterina tai piraattiteemaisena sutena sapeleineen. Yksi taas on muuten vaan juoppo.

Näillä menetelmillä pystyin luomaan ainutlaatuisen armeijan täynnä fluffia ja saagoja, kuten Space Wolffeilla kuuluu ollakin.

Käytitkö Citadelin maalisarjaa? Mitä siveltimiä suosit?

Nykyään käytän eniten Vallejon maaleja, sillä uudet GW-maalit ovat mielestäni huonoja. Erilaiset valmiit koostumukset maaleissa haittaavat työskentelyä todella paljon. En käytä maaleja koskaan suoraan purkista, vaan lisään niihin aina hieman ohennetta (Vallejon ohenninta tai akkuvettä). Kasvoja ja muita pieniä yksityiskohtia maalatessa käytän myös kuivumisenestoainetta.

Pensseleitä on vaikka minkälaisia, suurin osa itse muokkaamiani. Käytän siveltimiä ihan puuterihuiskuista yksikarvaisiin pensseleihin. Tykkään yhdistellä erilaisia maalaustyylejä keskenään ja niiden toteuttamiseen tarvitsee monipuoliset työkalut. Mielestäni tällä tavoin saadaan kaikista realistisin lopputulos. Monet pinnathan ovat oikeastikin erilaisia ja ne pitää mun mielestä myös toteuttaa eri tyylein, eikä vain maalata eri värillä. Kynäruiskun ostin noin vuosi sitten, mikä oli liian myöhään, sillä se on ihan mahtava vehje. Itselläni riittää sen käytössä vielä opittavaa, mutta se nopeuttaa maalaamista huomattavasti.

Kauan projektin työstäminen kesti, teitkö sen useassa osassa?

Armeijani on syntynyt vuosien työn tuloksena ja se on muuttanut muotoaan pelin kehityksen myötä ja maalaustaitojen parantuessa. Tykkään paljon juuri siitä, että saa aina välillä päivittää armeijaansa ja näkee sen taas täysin uudessa valossa. Tästä syystä mielenkiintoni on ehkä pysynyt vain yhdessä armeijassa!

Maalaan harvoin koko yksikköä tai montaa figua samaan aikaan, vaan työstän miniatyyrejä useimmiten yksilöinä. Seuraavaan figuun saattaa olla taas pidempikin tauko, kunnes taas inspiraatio iskee. Tänä vuonna olen maalannut yhteensä kymmenisen figuuria; viisi Fenrisian Wolfia, kolme Drop Podia, yhden Land Speederin ja lisäksi parannellut joitain yksittäisiä modeleita.

Mikä on suosikkiyksikkösi armeijassa ja miksi?

Suosikkiyksikköni on ehdottomasti Lone Wolf. Varustan sankarit yleensä Terminator Armorilla, Thunder hammerilla ja Storm shieldilla ja tässä yksikössä tulee mielestäni loistavasti esiin Space Wolffien teema, fluffikkuus sekä myös pelitehokkuus.

Omat Lone Wolffini ovat tittelinsä ansainneet. Toinen susista kuului ennen Wolf Lordinsa henkivartiokaartiin, mutta kenraalin kuoltua taistelussa jättimäistä Tzeentchin Greater Daemonia vastaan soturi syytti itseään herransa kuolemasta ja valitsi yksinäisen suden tien. Toisen Lone Wolffin saaga taas on hieman erilainen; vanha, ylpeä sankari on tuhoutuneesta komppaniastaan ainoana eloonjäänyt Wolf Lord. Soturi kuitenkin tänäkin päivänä luulee edelleen komentavansa joukkojaan kohti suuria taisteluja, vaikka tosiasia on, että hän on aivan yksin.

Kerro jokin hauska fakta tai triviatieto armeijasta, sen suorituksista tai sen taustasta?

Minusta on aika hauskaa, että ensimmäiset figuni, eli Long Fangit, Ragnar ja Dreadnought kuuluvat vieläkin armeijaani ja armeijalistoihini. Toki klassikot ovat kuitenkin saaneet uutta maalia pintaan pariinkin otteeseen.

Mikä on seuraava projektisi?

Seuraavista projekteista en oikein osaa sanoa! Ei niitä parane liikaa etukäteen suunnitella. Maalailen uusia figuja ja luon uusia tarinoita rauhassa. Kaapeista löytyy kuitenkin vielä hienoja modeleita, jotka odottavat tarinaansa. Odottelen myös innolla Space Wolffeille uutta codexia, jonka pitäisi kai tulla ensi vuoden puolella.

Figut on hienoja ja kalliita, joten haluan käyttää niihin aikaa ja panostaa rakkaaseen harrastukseen. Kun armeija miellyttää ja se on ajatuksella tehty, on sillä myös mahtava pelata.

Mikä miniatyyriharrastuksessa on parasta?

Eniten koko figuilussa pidän siitä, kun saa rauhassa istua työpöydän ääreen, ottaa pensselin käteen, laittaa kuulokkeet korville ja lähteä työstämään jotain uutta sankaria armeijaan. Maalaaminen ja askartelu on minulle todellista terapiaa ja myös paikka, johon paeta kaiken hulluuden ja kiireen keskellä. Joskus touhu toki menee jopa vähän neuroottisuuden puolelle, kun jotain ukkoa suunnittelee ja maalaa viisi päivää putkeen juuri muuta tekemättä, mutta lopputulos palkitsee aina.

Tämä harrastus ja maailma voi antaa tekijälle hyvin paljon. Joillekin harrastus on vain tapa viettää vapaa-aikaa, kun taas toisille sen on lisäksi yhteisö ja ystäväpiiri. Joillekin figuharrastus on ammatti kauppiaana, myyjänä tai maalarina. Joillekin taas vain hyviä tarinoita, kirjoja, terapiaa ja maailma johon paeta. Toisille taas mahdollisuus olla luova ja toteuttaa itseään. Monet hakevat ilonsa turnausvoittojen ja pelaamisen kautta.

Minulle tämä on lähes kaikkea edellistä ja yksi osa elämääni.

Joonathanin armeija on upea ja tyylipuhdas kokonaisuus klassisen armeijan jalanjäljissä. Vanhat ja uudet figut toimivat kokonaisuudessa harmoniassa. Mahtava fiilistely, kuten konvertoidun Land Raider Redeemerin Dwarf Flame cannoneista rakennetut sponson-lieskarit nyt vaan ovat just sitä mageutta, miksi näitä figuja väännetään!

Joonathanin ensimmäiset, muinoin Tampereen Fantsusta hankkimat metallifigut ovat edelleen armeijan etulinjassa sen lähtiessä sotaan. Miehen mukaan Ragnar on saanut päälleen uudet maalit pariinkin otteeseen Great Companyn kasvaessa ja maalauskykyjen karttuessa vuosien varrella.

Joonathanin armeijan kruununjalokivi on huikea Sciborin avaruussoturiin perustuva Wolf Lord, joka toimii useimmiten Logan Grimnarin säännöillä. Joonathan maalasi figun viimeisimmän Reilukerho Grand Tournamentin side event -maalauskilpailua varten ja työsti nappia lähes viisi täyttä päivää.

Armeijansa Warlordin kanssa Joonathan tutustui Non-Metallic Metal -tekniikkaan näyttävin tuloksin. Myös Morkai-Frost Axessa on hieno tyylin ja tekniikan taidonnäyte.

Koko armeijalaukkuun mahtunut iskuosasto paraatimuodostelmassa Fenrisin hangilla. Wuf wuf!

War Headilla ja yhteistyökumppanillamme Puolenkuun Pelit Tampereella oli ilo luovuttaa Joonathanille Arrowhead-kunniakirja ja lahjakortti sekä toivottaa oikein tunnelmallista joulunodotusta koko komppanialle komentajineen!