Field Grid

Viime sunnuntain turnausta varten halusimme viimein päivittää Fight Clubin kenttälookkia kankaista kiinteämpiin ratkaisuihin. Vaikka ruohomatot ja aavikkolakanat on edullisia ja logistisesti näppäriä kuljettaa ja varastoida, on kunnolla tehdyillä pelilaudoilla aina makeempi heittää noppaa ja siirrellä figuja. Päätimme Juhan kanssa projektipäivän aamun suunnittelusessiossa tehdä neljä teemaltaan vähän erilaista kenttää, joiden kanssa voitaisiin käyttää Fight Clubilta jo löytyviä maastonkappaleita. Tässä siis nopsa ja iisi resepti pelikentän toteuttamiseen vapaapäivän aikana!

Ensimmäinen askel oli hurauttaa rautakauppaan. Maailman vanhin maastontekovinkki on hankkia standardikokoisen kentän pohjamatskuksi Finnfoam-levyjä (tai kilpailijan vastaavaa kamaa), jotka on paketista avattuina leikattu valmiiksi määrämittaan siten, että puolikkaina ovat sopivasti about 24x48 tuumaa. Latomalla vierekkäin kolme puolikasta saadaan siis lähes virallisen kokoinen 4x6 jalkaa kattava pelikenttä. Ostimme neljää kenttää varten kuusi levyä, jotka leikattiin mattoveitsellä ja karateiskuilla halki jo paikan päällä, jotta kappaleet mahtuisivat paremmin ajoneuvoon.

Fight Clubille palattuamme kasasimme tarvikkeet työpisteelle ja aloimme liimata levyjä yhteen. Mikäli kenttää on tarkoitus liikutella paljon tai sen tukena ei ole kaiken aikaa pöytälevyä, kannattaa rakentelijan lisätä tukirangaksi esimerkiksi puurimaa reunoille. Meidän tarkoituksiin kuitenkin riitti kevyemmät otteet, työnsimme foam-levyjen väliin cocktail-tikkuja pitämään liimapintoja yhdessä ja teippasimme pöydän saumat nurjalta puolelta tiukasti umpeen. Alapuolelle myös vedettiin jesarit päädyistä päätyyn ja myös ristiin tuomaan lisäpitoa. Mikäli säilytystila on kortilla, on ehkä helpompaa jättää levyt irrallisiksi, jolloin pöytä varastoituu paljon pienempään tilaan. Ammottavat raot levyjen välissä kuitenkin pistävät vähän silmään ja me haluttiin tehdä yhtenäiset, isot pöytälevyt. 

Tällainen pöytä kestää hyvin pelikäyttöä, mutta sitä siirreltäessä pitää olla varovainen, ettei nostaessa laita liikaa jännitettä saumakohtiin, tai levyt saattavat murtua irti. Ja niin joo, foam-levyissä on myös monesti tehtaalla tehtyjä merkintöjä, painettuja sarjanumeroita ja sen sellaista; levyt kannattaa pyöritellä niin, että logot ja tekstit jäävät nurjalle puolelle, sillä ne saattavat muuten kuultaa ärsyttävästi maalipinnan läpi.

Kun levyt olivat about liimautuneet yhteen, saattoi niihin alkaa tehdä vähän pinnanmuotoja. Me ei haluttu pöytiin kiinteitä kohoumia, kuten kukkuloita, sillä halusimme pystyä tarvittaessa varastoimaan levyt vastakkain tiiviiksi kasoiksi. Kukkulat voisi sitten lisätä tarvittaessa irrallisina maastonkappaleina. Kaikki kiinteät maastoelementit siis tehtiin syvennyksinä, esimerkiksi hakkaamalla epätasaista kalliotekstuuria pintaan. Kuoppia iskiessä kannattaa kuitenkin ottaa iisisti, sillä nopat vierivät helposti koloihin ja figujen haluaa pysyvän pystyssä pelikäytössä.

Kuumailmapuhaltimella on helppo tehdä erisyvyisiä monttuja ja rikkoa vähän golfkenttämäistä tasaisuutta. Näin pystyy myös tekemään valmiita pohjia kraatereille, joiden ympärille on helppo kasata vähän hiekkaa ympärille lentäneeksi maa-ainekseksi ja viimeistellä ympäristöä tummemmalla maalipinnalla. Me kuitenkin haluttiin, että kenttä sopii myös fantasiamaisemaksi ja historiallisiin peleihin, joten teimme vain simppeleitä kumpareita sinne tänne. Tässäkin easy does it, sillä liikaa foamia kuumentamalla syntyy kuplia, repeämiä ja rosoista tekstuuria, joka sopii kyllä hyvin Tyranid- ja Demooonimaastoihin, mutta on turhan erikoista tavanomaisiin maisemiin. Puhaltimella voi toki myös halutessaan puhkoa reikiä levyihin.

Pintalookki kuosissa. Kuumensimme parin pöydän pintaan myös "ojia", jotka voivat kuvata esimerkiksi joenuomia, kuivuneita kahlaamoita tai vaikka juoksuhautoja. Ojassa näkyvät röpöläiset kohdat ovat juuri tulosta vähän turhan innokkaasta kuumentelusta. Joskus niitä on vähän vaikea välttää, mutta kaikeksi onneksi ne voi aina täyttää esimerkiksi kitillä tai silotteella.

Seuraavaksi seuraa pöydän teksturointi ja maalaus. Meidän mielestä käytännöllisin keino on tehdä työ saumauslaastilla, joka on tosi näppärää, esimerkiksi kylpyhuoneiden kaakeloinnissa käytettävää tavaraa. Matsku ostetaan värillisenä jauheena, joka sitten sekoitetaan haluttuun määrään vettä ja yleisliimaa. Jutun juju on, että sörsseliä pöydän pintaan sivellessä se tulee samaan aikaan sekä teksturoitua karkeaksi, että pohjamaalattua suoraan maanläheiseen sävyyn. Hyvinvarustetusta rautakaupasta on laastia saatavilla vaikka missä ruskean ja khakin sävyssä, joten se on tosi hyvä pohjaväri monenlaisiin kenttiin. Mikäli laastia ei ole saatavilla, voi aina sekoittaa sopivan väristä maalia, liimaa (vaikka Eri-keeperia) ja hiekkaa (mahdollisimman hienoa, esimerkiksi eläinkaupoista löytyvä chinchillahiekka on hyvä) ja sutia kenttä syntyneellä seoksella. Laasti on kuitenkin niin edullista, riittoisaa ja käyttötarkoitukseen sopivaa, että kannattaa tutustua ja hankkia vaikka varastoon.

Pohjamaalin levittäminen ja sen kuivumisen odottaminen on pelipöytäprojektin ylivoimaisesti aikaavievin osuus ja kun se on poissa alta, on jäljellä lähinnä viimeistelyä! Tähän pöytään kuivaharjasimme isoilla pensseleillä vähän kontrastia ja kellertävää sävyä isosta talomaalipurkista, jonka Olli osti aiempaa pelipöytäprojektiamme varten. Maalin kuivuttua sivelimme sinne tänne ohennetulla liimalla länttejä, joihin ripoteltiin paksusti Woodland Scenicsin ruohosirotetta tuomaan väriä. Liiman kuivuttua keräsimme ylimääräiset ruohot takaisin pusseihin ja teippasimme ulkoreunat mustalla jesarilla tuomaan viimeistellyn lookin ja vähän lisäjämäkkyyttä.

Sitten vain maastot päälle ja pelaamaan! Riittävän geneerisin pöytälevyin syntyy monenlaisia kattauksia, eikä työhön käytetty päivä ole paha investointi tunnelmallisesta taistelukentästä.

Yksi neljästä pöydästä testikäytössä Hammerhead-turnauksessa.

Maastonteko on ylipäätään tosi hauskaa ja inspiroivaa ja Fight Clubia kehittäessä tietää aina myös, että maastot tulevat varmasti käyttöön. Ideoita tuntuisi olevan enemmän kuin aikaa työstää niistä valmista, mutta rakentelemme pikku hiljaa maastoja clubikäyttöön ja omia haavematsejamme varten. Ehkä kaikki suunnitellut sodat ehtii jonain päivänä tapella! Kuvassa vähän fiilistelyä tulevaan, toivotaan et päästään pian koko jengillä kannelle ja työn touhuun!