Adepticon 2014 III: Total War

Nemesor Scavengerin merirosvolippu liehuu Chicagon tuulessa.

Eipä ole aiemmin tullut pelattua turnauksessa pöydällä numero 79!

Adepticonin ekan turnauspäivän aamuna heräsin pommien jyrinään. Olin varma, että hotellin parkkipaikka olisi täynnä ammottavia kraatereita, mutta kaatosateesta päätellen kyseessä oli kuitenkin ollut vain ukkonen. Aku oli vedellyt syviä sikeitä uneksien kultaisella viljapellolla tanssahdelleesta yksisiipisestä Fateweaverista, eikä kuullut mitään. Aikamoinen pauke silti. Rajun sään vuoksi skippasimme moottoriteiden yli dallailun ja turvauduimme taksilla toteutettavaan moottorimarssiin turnauspaikalle. Sitten oli aika laittaa nopat tiskiin ja tehdä sitä mitä tiikerit tekee parhaiten!

Adepticonin 40k Championships -turnauksessa oli muutama Suomen competitive-skenestä poikkeava elementti. Stronghold Assault -rakennussäännöt olivat käytössä ja esimerkiksi peliä aloitettaessa pöydällä oleva maasto aseteltiin vuoron perään itse sääntökirjan mallin mukaan. Adepticonin kierrosajat olivat muutenkin totuttua lyhyemmät, mutta maaston asettelu oli tavallaan ihan taktista ja sillä sai ohjattua oman pelin rakentumista jo ennen deploymentia. En kuitenkaan tiedä tuoko se kuitenkaan peliin varsinaisesti lisäarvoa, sillä oman pelin mukauttaminen kenttään on sekin taitolaji ja jotta vuorotellen asettelu toimii, pitää maastonkappaleiden olla aika kookkaita ja tasalaatuisia. Hyvä kokemus silti, eikä haitannut mua yhtään.

Kannoin Army Transportin ekaan matsiin Necron-teemaiselle kentälle ja odottelin vastapelaajaa saapuvaksi. Ekan kierroksen kilpakumppani oli Torrent of Fire -ympyröistä tuttu Rob Tilly, joka pelasi tietenkin Demooneita. Robin listassa oli Fateweaver, pari Tzeentchin demoniprinssiä, Plaguebearerit, Daemonetit, Soul Grinder lieskarilla, CSM-prinssi Black Macella, kultistit ja Heldrake. Matsi pelattiin viidestä objesta ja mun järkytykseksi melkein päivän kaikissa matseissa oli lisäksi Kill Point -primary.

Sota 1: Chaos Daemons + Chaos Space Marines

Objet menivät nurkkiin areoihin ja voitettuani aloituksen otin tasoittavan. Rob laittoi lentodemonit ja Soul Grinderin riviin, itse deployasin läjään vähän keskustasta oikealle Spyderien ympärille. En yrittänyt seizea, minkä jälkeen Rob loitsi voimansa ja tuuttasi kaikella naamalle. Pari Flickeria ei kuitenkaan tehnyt kuin jonkin hajawoundin Scarabeihin, sillä suurin osa mun yksiköistä oli kahden Gloom Prismin kantamalla. Omalla ykköselläni tein lisää Swarmeja ja levitin ne armeijan ympärille kuplamuoviksi. Boostasin Zahndrekhin Command Bargen keskikenttään pois demonien lentoarceista ja heitin lottolaukauksen Grimoireprinssiin Wraith-pistoolilla, no cigar.

Rob toi kakkosvuorollaan Plaguebearerit ja Heldraken sisään, heitti lohikäärmeelle Grimoiren ja lensi kaikki monsterit yhtä muistaakseni näkymätöntä Demoniprinssiä lukuunottamatta ulos iskien kaikilla Vector Striket Scarabeihin. Baseja kuoli näihin sekä Heldraken ja Soul Grinderin flamereihin aikamoinen läjä, mutta pari Swarmia jäi vielä pitämään First Bloodia. Omalla kakkosvuorollani tein kolme Scarabia lisää, lensin molemmat Night Scythet ampumaan Heldrakea ja annoin samalla toiselle Tank Hunterin, sillä ajattelin lohikäärmeen olevan vielä demoneitakin ärsyttävämpi mun kävelytroopeille ja siitä irtoaisi myös helpommin First Blood. Zahndrekh ajoi täysiä kohti nurkkaan iskeneitä Plaguebearereita ja heitti Obyronin Spyderit kolmosvuoron varmalle chargerangelle ennen boostaamistaan takaisin keskikenttään niin, etteivät reservistä tulevat Flickering Firet pääsisi ampumaan sitä takapeltiin. Scarabit singahtivat kahden Wraithryhmän kanssa kohti Soul Grinderia. Night Scythet tekivät neljä peneä ja glancingin Heldrakeen, mutta 3++ piti kaiken paitsi yhden Hull Point -vahingon. Assault Phasessa imin vähän pidemmillä Wraithchargeilla Soul Grinderin vaarallisen lieskari-overwatchin pois Scarabeista ja chargasin sen hajalle.

Mun takanurkkaan tippui Demonettejä ja Prinssejä lensi sisään kurmottamaan Flickering Fireilla Wraitheja ja Scarabeja. Gloom Prismit olivat nyt kaukana eteen rähisemään menneistä yksiköistä ja Scarabit kuolivat Vector Strikeihin. Menetin myös yhdet Wraithit, joihin oli uponnut aiemmin hajawoundeja. Itse toin Immortalit ampumaan Daemonetteja ja tein pari vahinkoa, Night Scythet taas lensivät keskustaan räiskimään Grimoireprinssiä ja tekivätkin pari Woundia. Demoni kuitenkin pysyi ilmassa enkä saanut siihen chargeja millään yksiköllä. Obyron chargasi Spydereineen Plaguebearerit ja nitisti ne parissa rundissa. Zahndrekh pakitteli lähemmäs kohti vasenta nurkkaa. Omalla depolla tein ehkä misplayn ja chargasin Immortaleilla Daemonetet, sillä ajattelin niiden olevan sitten turvassa psyykkisiltä voimilta ja Heldrakelta ja eväisin samalla Daemoneteilta chargebonukset. Naamaan tuli kuitenkin yksi rending-haava ja neljä savea, josta kämmäsin kolme ja Immortalit lähtivät laudalta.

Robilta tuli nelosella sisään kultisteja ja ne piiloutuivat Soul Grinderin kuolinsijoille objen läheisyyteen. Flickering Firet ja Vector Striket tulivat taas maahan, mutta eivät aiheuttaneet pahaa lämää kun Gloom Prism -paketti oli taas aika tiukka. Zahndrekh lensi Command Bargella kotiin päin ja teleporttasin Obyronin Spyderit takaisin omaan päähäni ottamaan mittaa Daemoneteista. Sain myös läpi seitsemän tuuman diffarichargen Cultisteihin Spydereillä ihan oikeassa nurkassa ja löin ne pois. Lentokoneet lensin ulos ja asemiin.

Vitosvuoron aluksi tilanne näytti hyvältä, mulla oli First Blood ja Linebreaker, Kill pointit olivat tasan ja Robin viimeinen Scoring unit oli jäämässä Spyderstarin jalkoihin. Rob shufflaili demoneitaan ja meni denyamaan objektiiveja, sekä onnistui taas jonkin Grimoiren. Black Mace -prinssi laskeutui denyamaan keskustan objektiiviä ja mestaamaan yhdet Spyderit. Portaglyph avautui, mutta scatteroi huonosti. Sieltä ulostautuneet neljä Daemonettea ja yksi prinssi sprinttasivat kohti mun oikean reunan vielä tyhjillään ollutta objea, jonka Demoniprinssi sai denyattua (Scoraajat eivät kuitenkaan olleet vielä lähelläkään). Sitten tapahtui kauheita, kun Rob heitti warppimyrskyyn luonnolliset tuplakutoset ja toi ilmaiseksi ison yksikön Horroreita omalle nurkkaobjelleen, josta Obyron oli juuri teleportannut menemään. Deeppaus onnistui ja Horrorit pääsivät mestoille. Fateweaver taas lensi ampumaan Beamilla Zahndrekhin Bargea, joka vuosi Kill pointin. Demoniprinssi löi samoin yhdet Spyderit kuoliaaksi.

Omalla vitosellani chargasin jäljellä olevat kuutisen Daemonettea Spydereilla joihin liitin myös Bargesta kömpineen Zahndrekhin, denyasin Horrorien multa riistämän objen Night Scythe Warrioreilla ja menin lyömään Wraitheilla Portaglyphista Kill pointin. Portti meni hajalle, mutta Night Scythe ei saanut poistettua Horroreita, objet siis jäivät kuitenkin saamatta. Tässä vaiheessa olin Bargen vuotaneella Kill pointilla häviöllä, mutta Daemoneteista olisi pitänyt saada piste jolloin olisin voittanut Primary-tasureista huolimatta First Bloodin voimin. No, eihän ne kierroksessa lähteneet ja matsi meni Kill pointilla vastustajalle. Argh, outeja olis ollut ja Purge-häviökään ei olisi merkannut mitään jos olisin saanut tuotua Night Scythellä Warrut suunnitellusti tyhjälle objelle. Tällä kertaa myrsky kuitenkin päätti toisin ja Horror-ratsuväki pelasti demoonipäivän.

Myös Aku oli hävinnyt ekan kierroksen Demonimirrorinsa vähän sonnanmakuiseen noppaan. Tämä oli tietysti meille molemmille pettymys turnauksessa, jossa ei saanut hävitä kertaakaan jos mieli toisen päivän finaaleihin ja TOP16-sijoille. Lähdimme vähän selkiytyneeseen ulkoilmaan hakemaan lohturuokaa mäkkäristä. Double Quarter Pounderin myötä moraali koheni ja oltiin molemmat valmiit kakkoskierrokselle pieksämään jotkut pahaa-aavistamattomat soturit henkihieveriin.

Sota 2: Necrons + Blood Angels

Jännä tehtävä, jossa piti Reliikin ohella ottaa haltuun rakennuksia ja niitä saattoi evätä vain yksiköillä, jotka olivat kokonaan arean sisällä. Vastapelaaja oli hilpeä veikko, jonka armeijassa oli Imotekh the Stormlord, liekkaricryptek, Chronometron, Deathmarkit, parit Warriorit, kolme Night Scytheä, Annihilation Barge, kahdet Wraithit, Mephiston, Corbulo ja viisi Death Companya Drop Podissa. Annoin taas aloituksen pois ja deployasin ulos Annibargen kantamasta. Command Bargen jätin reserviin, ettei siitä irtoaisi vahingossa salama-First Bloodia (been there.)

Hurja allianssi aloitti ja tuuppasi vähän varauksella keskikenttään. Mephiston liihotti ison läpitunkemattoman raunion taakse kuumottelemaan. Death Company Corbuloineen iski power aseet soirossa mun linjan taakse ja ampui Infernopistoolit Spydereihin. Tämä oli ehkä jokin fluffiliike. Omalla aloittavallani tein Swarmeja, annoin niille Stealthin ja vedin koko armeijan poispäin vihollisen pääjoukosta chargaamaan Blood Angeleita ilman, että antaisin Wraitheille ja Mephistonille todennäköistä counterchargea. Junailin charget siten, että suurin osa jengistä chargaisi avoimelta kiinni Death Companyyn ja yhdet maaston läpi tulevat Spyderit saisivat lyötyä Smash-lyönnit eri Initiativella pelkästään Corbuloon. Näin super-FNP:stä ei ollut hyötyä ja löin koko ryhmän kerrasta läjään, Scarabit myös raapivat Drop Podin rikki. Sweeppasin kaikki joukot Scarab-kuplamuovin ja Obyronin Spyderien taakse.

Vastapelaaja toi sisään kaksi Night Scytheä, toi koko jengiä lähemmäs ja päätti lopettaa yön. Tesla Destructor -laukaukset menivät ihan fiksusti Scarabeihin, joita en ollut saanut Area Terrainin suojaan ja menetin niitä taas tusinan. Mephiston lensi chargaamaan Obyronin Spyderit ja menin haasteeseen suojaamaan Spydereitä miekaniskuilta. Laidasta luikersi myös toisiin Spydereihin Wraith-poppoo, molemmat aiheuttivat pari Woundia. Omalla vuorollani toin Command Bargen sisään takanurkasta ja boostasin sen kohti vihudepoa ahdistelemaan Scoring uniteja. Night Scythet lensivät sisään ampumaan Tank Hunterilla vastustajan Scythejä ja saivatkin toisen Trooppikoneen alas. Wraithit counter-chargasivat vihun Wraitheja ja Scarabit singahtivat monistumisen jälkeen nakertamaan Annihilation Bargen viiden tuuman chargella. Vein myös Wraitheja Mephiston-combatiin antamaan Obyronille re-rollattavan 2+ armour saven. Tietty se tuli kuitenkin kämmättyä, mutta dynastian kunniaksi passasin Reanimationit.

Sitten vihu toi lentsikan ampumaan mun yhden lentsikan alas ja chargasi toiset Wraithinsa Scarabeihin, joita jäi henkiin yksi. Combatissa Mephiston viimeisteltiin ja koko remmi irtosi jeesaamaan Scarabeja Reliikin päällä käytävässä Combatissa. Command Barge meni ampumaan ongoingista saapuneita Warrioreita, mutta yksi vastapelaajan koneista putosi elokuvamaisesti näiden päälle Tesla-laukaustenvaihdossa. Jengi lähti fleeaamaan, eikä enää regroupannut pelin aikana. Tomb Spyderien ylipaino teki pahaa Wraitheille, joita oli alunperinkin vähemmän kuin mulla ja vastapelaajan momentum oli murtunut. Jäbä päättikin heittää pyyhkeen kehään, jotta ehdittäisiin seurata muita matseja. Sain siis täydet pisteet, vaikka niiden nettoaminen ihan rehellisinkin keinoin ei varmaan olis ollut kovin kaukaa haettua.

Sota 3: White Scars + Ultramarines + Inquisition

Sitten pelattiinkin kuuden objektiivin Scouringista ja Kill Pointeista. Adepticonissa Fast Attack -tapot kuitenki laskettiin tuplapisteinä Purgeen, eikä höttöfasteja niittämällä saanut voitettua varsinaista Scouringia. Vastapelaaja oli vähän aiempia vakavampi kaveri ja pelasi siistiä, pääasiassa Forgen Pre-Heresy-figuista koostuvaa mopoarmeijaa. Listassa oli Khan, kuusi viiden Biken ryhmää Gravein ja Meltoin, Tigurius, Sniper-Scoutit, kuusi Centurionia Graveilla ja Missileillä, Coteaz, Ordo Xenos Inquisitor ja Bastion.

Maastoa aseteltaessa laitoin deployment zoneni eteen kaksiportaisen kukkulan, jonka taakse jengiä saisi jemmaan. Vihu laittoi Bastioninsa eteen ja heitti Tiguriuksen powereiksi Ignores Coverin, Forewarningin ja Presciencen. Voitin aloitusheiton ja deployasin tokana kaiken kukkulan taakse jemmaan. Marinet järjestyivät Bastionin ympärille varovaisiin nippuihin, Centurionit ja characterit Khania lukuunottamatta menivät sisään. Yhdet Biket jäivät Outflankiin ja Scoutit Infiltroivat mun takanurkkaan kiusaksi.

Vihun ekan vuoron ammunta teki Split Fire -Heavy bolterilla yhden woundin Wraitheihin. Aloitin matsin pysymällä visusti kukkulan takana ja lihotin Scarablauttaa kerrankin kunnon 1.0 -farmausperiaatteella. Command Barge vain flattaili yössä, ettei siihen tulisi jotain tsägäraketteja. Jätin mun takapihalla lymyilevät Scoutit omaan arvoonsa, Immortal- ja Scythe-reservit hoitais ne myöhemmin. Vihun kakkosella tapahtui yhtä vähän kuin ekallakin, Biket eivät oikein uskaltaneet tulla kantamalle ja Centurionit eivät nähneet kunnolla Bastionista kukkulan taakse; Missilet tappoivat vahingoittumattomasta Wraith-ryhmästä kärkimiehen.

Sitten mun rushausvaistot heräsivät ja päätin kokeilla 9" Scarabichargea bastioniin. Tein taas yhdeksän Swarmia ja toin yhden Night Scythen ja Immortalit poistamaan Scoutit. Zahndrekh heitti Obyronin Spyderit pitkälle etumaastoon Area Terrainin suojiin ja jäi itsekin bostailemaan etulinjoihin. Wraithit etenivät hurjaa vauhtia keskustaan, mutta Scarabit feilasivat chargen.

Kolmosvuorolla vastustaja iski takaisin ja toi reservistä Bikeryhmän poistamaan mun Immortalit. Biket rymistelivät keskustaan ampumaan ja chargaamaan aika massiivista Scarabilauttaa ja kaveri järjesteli Bastionista ulos tulleilla Charactereilla ja näiden eteen singahtaneella Khanilla pitkän ketjun, jonka oli määrä viedä Psychotroket mukaan Scarabicombatiin. Biket ampuivat meltoillaan Zahndrekhin Bargen rikki, mistä tulikin ihan jännät seuraukset. Vihu kävi vähän ahneeksi ja yritti ottaa myös Zahndrekhin mukaan isoon combatiin, josta Warlord olisi varmaan breikannut Scarabeista hakattujen haavojen seurauksena. Charge meni kuitenkin munilleen, eikä Khanin jengi päässyt mukaan karppitaisteluun parin Bikeryhmän kanssa. Kun kranaatit ja ison strenan lyönnit ei tulleet perille, jäi vaikutus aika pieneksi. Zahndrekh kesti Obyronin kanssa lyönnit ja vihu Hit'n'Runasi kauas omalle depolleen. Scarabeja vastaan taistelleet Bikeryhmät taas kämmäsivät HNR:n.

Mun vuorolla laitoin läskiä läjään ja chargasin toiset Wraithit keskustan prätkiin ja character-lingolla toiset kauempana olleisiin. Otin Zahndrekhilla Hit'n'Runin pois pienemmältä prätkäjengiltä, jotta lyötyäni isomman Wraitheilla kuoliaaksi jäisivät nämä ja Scarabit suojaan panttivankitilanteeseen. Spyderit tulivat myös mukaan auttamaan keskustan combatissa, joka näytti alkavan koitua vastapelaajan kohtaloksi. Tapoin kaksi Bikeryhmää ja kolmannesta jäi jäljelle kersantti haasteessa Zahndrekhin kanssa.

Marinet reagoivat tuomalla Centurionit ulos bunkkerista, castaamalla kaiken maailman powerit niihin ja chargaamalla myös ne mukaan hulluun flaidikseen. Tällä kertaa Psychotroket pääsivät perille ja vastapelaaja heitti hulvattoman "I-checki tai iskut omiin" -efektin Scarabilauttaan... Pääsin siis lyömään itseäni viitisenkymmentä kertaa ja scarabipandeja entropisoidessa meni iskujen resolvaamiseen hetki! En suoraan sanottuna muista tarkkaan mitä ja missä järjestyksessä parin vuoron hullunmyllyn aikana tapahtui, mutta loput jämäprätkät kuolivat haastekessua lukuunottamatta ja CenturionStar Hit'n'Runasi Bastionin ympärille suojakehään. Obyron otti sitten Glorious Interventionin kuten kunnon henkivartijan kuuluu ja kävi lyömässä prätkäkersantin kuoliaaksi Zahndrekhin puolesta.

Lentsikat olivat lennelleet ristiin kaukana mun Hammer and Anvil -depolla ja tulivat nyt pelin loppuvaiheessa objektiiveille. Myös combatit tapahtuivat aika lähellä objeja, joten niistä irrotessa Wraithit olisi aika varmasti saanut lisäkohteille. Myös Kill point -voitto alkoi näyttää varmalta ja chargasin viimelopussa lähes kaiken CenturionStariin turvaan riistettyäni näiltä ensin Hit'n'Runin. Vihulla oli vielä mun linjoissa prätkäryhmä, jonka lähimmän objektiivin pakittelemaan lähteneet Spyderit kuitenkin denyasivat. Prätkät melkein saivat kuitenkin nämä tapettua kovan ampumisen jälkeen; vastapelaaja tajusi onneksi vasta hyökkäysnoppien heittämisen jälkeen että olis kai kannattanut käyttää kranaatteja, eikä paria vikaa haavaa tullut läpi.

Combatien resolvaamiseen oli mennyt aika kauan ja ehdimme pelata vain neljä vuoroa, jonka päätteeksi mulla oli First Blood, Linebreaker ja molemmat Secondaryt ja vihun koko armeija oli Bastionia ja yhtä bikeryhmää lukuunottamatta combatissa mun yksiköiden kanssa. Voitto kotiin siis ja tosi hauska peli mielenkiintoista ja yllättävän tiukkaa listaa vastaan.

Sota 4: Space Wolves

Neljä täysikokoista kompetitiivista turnauspeliä päivään on aika rankka saldo, mutta virtaa riitti vielä viimeiseen battleen! Pöydän toiselle puolelle asettuivat Apocalypse-faniksi ja kuuluisan maailmanlaajuisen Big Game -apokampanjan järkkäriksi osoittautuneen "Big Kahunan" Space Wolffit. Listassa oli Wolf Lord Thunderwolfilla, kaksi Master of Runes Priestia, neljä täyttä podillista Grey Huntereita Plasmoin, Meltagunein ja Wulfenein, kahdeksan Fenrisian Wolfia, kahdet Long Fangit neljällä raketilla ja Lascannonilla sekä Aegis Icarus Lascannonilla.

Peli pelattiin Big Guns -objeista (ja Kill Pointeista) ja vastapelaaja halusi mennä ensin. Deployasin Necronit tutkimusaseman taakse ja jäin odottamaan rakettien vihellystä. Podimarinet iskeytyivät mun oikeaan sivustaan ja ottivat Meltaguneilla First Bloodin tyhjästä Command bargesta. Zahndrekh tankkasi Spydereihin kohdistetut rakettilaukaukset. Susilordi jolkotti laumoineen kovaa vauhtia kohti mun etulinjaa. Vastatoimena chargasin tietysti Grey Huntereita kaikella lukuunottamatta Obyronin Spydereitä, jotka lähtivät ottamaan mittaa Wolf Lordista suojatteineen. Jätin kuitenkin Obyronin hännille niin, ettei se joutuisi haasteeseen Strength 10 -mättöpäällikköä vastaan. Assault Phasen jälkeen pari yksittäistä Grey Hunteria fleeasi pois mun deployment zonelta ja Wolf Lordin susilauma oli kuihtunut aika lailla.

Sitten tulikin lisää podeja keskustaan ja Missilet upottivat haavoja Wraitheihin. Mun odotusten vastaisesti susilordi kuitenkin delas Spyderien myllytykseen kun haaste jäi ottamatta ja pääsin combatista irti vastustajan vuoron päätteeksi. Night Scythet tulivat ampumaan Rune Priestien vahvistamia Long Fangeja ja rullasin taas Grey Huntereita kuoliaaksi... Tässä vaiheessa molemmat pelaajat olivat jo aika lopussa ja juttelimme niitä näitä figuharrastuksesta ja Apocalypsesta vastapelaajan kerätessä nappejaan pöydältä. Kävi ilmi, että St Louisista tulevan Big Kahunan wolffiarmeija oli aloitettu mun syntymävuonna '89 ja tällä on kotonaan kahdeksan Revenant Titania ja Eldar-ilmavoimat Apomatseja varten. Pelin lopuksi vaihdoimme noppia (Suomileijona 40K Radion kuusisivuiseen) ja kirjasimme tuloslomakkeisiin ison voiton Necroneille. Tulokset palautettuamme fiilistelimme vielä viikonlopun tiimiturnausta ja spekuloimme peliä. Kaveri aprikoi, että Grey Hunteritkin olisi varmaan kannattanut deployata linjaan ja laittaa mut juoksemaan kentän yli raketteja ja boltereita vastaan ja iskeä sitten kova counter charge kehiin. Tässä lähestymistavassa oli tietty enemmän asennetta!

Myös Aku oli voittanut hienosti päivän loput kolme matsiaan ja tukkapöllyä tuli annettua reippaasti enemmän kuin otettua kuten kuuluu. Adepticon-pelit olivat hieno kokemus, vaikka ekan pelin jälkeen mahkuja finaaleihin ei enää ollutkaan. Kun Appearance- ja Fair play -pisteet oli laskettu, oli mun sijoitus 226 pelaajasta 47. ja Aleksin 104.

Tähän postaukseen ei enää raporttien tekstimuurin jälkeen mahdu enää figukuvia, mutta sen sijaan muutama yleinen turnauskuva! Pitää vielä kiitellä erikseen näyttäviä ja käytännöllisiä maastoja, joilla oli helppoa ja hauskaa pelata turnauspelejä joissa maisemat määriteltiin itse.

Area Terrainien maastonkappaleet oli kiinnitetty pohjalevyyn uppoaville kiekoille, jolloin ne saattoi halutessaan napata pois tieltä. Näin maastot olivat samaan aikaan näyttäviä ja käytännöllisiä, on vain täytynyt olla melkoinen urakka täyttää yli sata pöytää näinkin laadukkaalla maastolla.

Kärkipöydillä ja esimerkiksi live streamissa esiintyneillä kentillä oli tekstuuriprintatut pelimatot. Vaikka lookki jääkin sarjakuvamaisen kaksiulotteiseksi, oli aavikko- ja kaupunkimatot kuitenkin aika siistit ja sellaisia voisi harkita omaankin pelikäyttöön.

Pääsalissa kävi koko viikonlopun kova kuhina, kun pöydillä pelattiin ensiksi 40k Championships, sitten 40k-tiimiturnaus ja vielä lisäksi kaikenlaista spessuohjelmaa, kuten jotain kummallista Patrol-sotaa, Titaanimättöjä, Zone Mortalis -meininkejä ja Horus Heresy -pelejä. Faballe ja "vaihtoehtopeleille" oli vielä lisäksi omat salinsa.

Koska tila oli avara ja ilmastointi toimi, ei pelipaikalle tullut missään vaiheessa tunkkaista fiilistä vaan ajatus kulki hyvin pelien ajan. Salin reunamilla oli myös useita pöytiä täynnä mukeja ja jäillä täytettyjä vesikannuja joista soturien oli helppo nesteyttää pelien lomassa. Adepticon myös tarjoili turnauksen buffet-lounaat, joista sai muutamalla dollarilla täyttää itselleen annosrasian wingsejä, pihvejä, pizzasliceja, ranskalaisia, Mac&Cheesea ja sen sellaista. Kai siellä olisi salaattiakin ollut!

Turnauksen organisaatio oli vaikuttava. Paikalla oli puolen tusinaa "Floor Judgea", jotka tekivät päätuomarin puolesta linjavetoja pelaajien pyynnöstä konfliktitilanteissa. Lisäksi tuomarit olivat vastaanottamassa tuloksia ja tarkastivat pistelomakkeet heti ne saatuaan pelaajien läsnäollessa. Tästä jäi hyvä ja ammattimainen fiilis ja järjestelyt toimivat ylipäätään aikataulujen ja paritusten suhteen kuten täntasoiseen tapahtumaan kuuluu.

Infokuulutukset tulivat tietenkin kaiuttimista ja jäljellä oleva peliaika heijastettiin screenille, jonka näki kaikkialta salista. Pelaajat myös saivat kaikki printatun turnauspaketin, josta ilmenivät tarkemmat säännöt, skenaariot, aikataulut ja joiden takana oli erillinen tuloslomake kaikille kierroksille.

Aku sotii Team Stomping Groundsin Beast Pack Eldareita vastaan. Voitto irtosi perinteisellä troopinmetsästyksellä ja demoonimaisella denyauspelillä.

Turnaussalin laidalla oli yöksi suljettavan väliseinän takana myyntialue alan yrityksille.

Paikalla oli isoja ja kasvavia vaikuttajia, kuten Flames of Waria markkinoiva Battlefront Miniatures, Gale Force Nine, Mantic Games sekä lukuisia pienempiä vaihtoehtofiguja, työkaluja tai maastoja valmistavia ja myyviä yrityksiä.

Siisti kaivospöytä kompakteihin skirmish-esittelyihin. Tästä tuli mun vanha Rust Hulks -projekti mieleen.

Yleistä myyntialuetta mielenkiintoisempi oli kuitenkin ihan mieletön kirppisfirman esillepano. Hyllyissä oli biljardi laatikkoa täynnä uusia ja vanhoja figuja ja hyllyittäin yksittäisiä sankareita ja ryhmiä niin Faban kuin 40K:nkin eri aikakausilta.

Mä menin ilmiöstä vähän sekaisin ja ostin itselleni ja tuliaisiksi aika läjän vanhaa rautaa. Oli hullua ottaa iso armeijakohtaisesti lajiteltu laatikko syliin viereiselle sohvalle ja alkaa selata pieniin minigrip-pusseihin suljettuja figuja ja osia. Kokemus oli vähän kuin olisi selannut Ebayn figuosastoa, mutta kaikki tuotteet olivat siinä nenän edessä.

Laatikot olivat täynnä figuja eri aihepiireistä. Esmes kaikille Marinechaptereille oli omat lootansa täynnä kokonaisia figuja tai niiden osia. Erikseen lajiteltuna oli kuitenkin myös esimerkiksi Vintage-Marineita tai pelkästään Terminatoreista ja niiden osista koostettuja laatikoita. Metallisille IG-rykmenteille oli omansa, samoin Dogs of Wareille, ajoneuvo-osille ja myös LotR- sekä Warmachine-figuille. Jos Aku olisi vihjannut tällaisesta keitaasta, olisin varannut aika paljon enemmän matkabudjettia messiin.

Toin Ollille ryhmän klassisia Plague Marineita, Edulle vanhan Dogs of Warin Arabialaisen Paymasterin muulivankkureineen ja rahakirstuineen, Heselle pussillisen käsin valittuja eksentrisiä klassikkogoblineita ja itselleni pinon Marineiden Shotgun Scouteja, pari harvinaisempaa Kroot Shaperia sekä vinon pinon Terminatorien jalkoja ja olkasuojuksia uusia Space Shark -konversioita varten.

Forge World edusti isosti pääsalissa lähellä respaa ja Adepticonin ilmoittautumistiskiä. Kundeilla oli mukanaan iso valikoima figuja ja kirjoja, mutta myös erikoisempia tuotteita kuten julisteita ja Horus Heresy t-paitoja. Paikalta oli myös mahdollista ostaa ennen julkaisupäivää uusia 40K:n kampanjakirjoja ja Codex: Militarum Tempestus. Forgen henkilökunta oli tosi ystävällistä ja selitti muksuille kärsivällisesti ja juurta jaksain ummet ja lammet eri kirjojen aihepiireistä.

Uutta ja eeppistä Horus-figua promottiin niin ikään isosti. Mulla ei toistaiseksi kuitenkaan ole Heresy-projektia käynnissä, joten iso-H jäi vielä tällä kertaa kauppaan.

Tokan päivän päätteeksi piipahdimme vähän väliä seuraamassa TOP16-matseja ja lopulta finaalia. Loppuottelussa pelasivat mun ykköskierroksen vastustaja Rob Tilly ja Yhdysvaltain ETC-joukkueeseen kuuluva ja Adepticonin viime vuonna voittanut Nick Nanavati. Demonimirror kulminoitui Robin järkyttäviin saveheittoihin ja Nick uusi mestaruutensa Adepticonin kuninkaana.

Lähes kaikki kärkipöytien soturit olivat kuitenkin vanhoja tuttuja ja hyviä frendejä ja ilmapiiri pysyi leppoisana koko turnauskokemuksen ajan. Viimeisenä iltanamme saimme ETC-joukkueen kapteenilta Greg Sparksilta kutsun jengin yhteisiin pizzapippaloihin. Pöydän ympärillä istui monia skenen kovia nimiä ja vaihdoimme ajatuksia rakentuvista listoista ja taktiikoista kesää varten.

Meidän Adepticon-kokemus oli tänä vuonna aika nelkkari- ja shoppailupainotteinen ja ehdimme vain piipahtaa ajoittain muilla alueilla. Ehdin kuitenkin ikuistaa kuinka peikot pieksivät Osgiliath-tyylisessä miljöössä ilmat pihalle Gondorin jalkaväestä.

Seuraava postaus paneutunee tarkemmin Adepticonin loisteliaisiin figuihin ja armeijakokonaisuuksiin! Kuvaraskas selonteko fiilistelyineen on tuloillaan...