Liberty to the Death

Vuoden (ja blogin) ensimmäisen turnausraportin aika. Pelin nimi oli 40k ja tapahtumana EuroCheese-porukan järjestämä 30 pelaajan mittelö Tapiolan Pelikaupassa. Turnauspistemäärä 1750 ja kompittomuus sallivat väkevät listat ja taso paikalla olikin kova. Itse maalasin Ollin avustuksella harmaasävyiset Liberatorit turnauskuntoon tällä kertaa Space Wolves-kirjan pohjalta. Viisikierroksiseen ja kaksipäiväiseen turnaukseen lähdettiin seuraavalla listalla.

Space Marine Renegade Legion
LIBERATORS
IRON GIANTS TASK FORCE


LT. Tidus Prowl [Rune Priest]
- Runic weapon
- Chooser of the Slain
- JOTWW, Living lightning

3 Liberator Field Sergeants [Wolf Guard]
- Combi-meltaguns

Liberators Linebreacher Solo [Lone Wolf]
- Terminator armour
- Chainfist
- Storm shield

Liberators Linebreacher Solo [Lone Wolf]
- Terminator armour
- Chainfist
- Storm shield

 5 Liberator Marines, team "Death Street" [Grey hunters]
- Meltagun

5 Liberator Marines, team "Bullet ride" [Grey hunters]
- Meltagun

5 Liberator Marines, team "Cerberus" [Grey hunters]
- Flamer


10 Liberator Marines, squad "I'm the Highway" [Grey hunters]
- 2 Meltaguns

4 Recon Marine Support team "Gorehammer" [Long Fangs]
- 3 Missile launchers

4 Liberator Warthog Special Operations Team [Thunderwolves]
- Power fist
- Storm shield
- Bolter

 Liberators Battle tank "Interceptor" [Land Raider]
- Twin Lascannons
- Twin Heavy bolter

Liberators Battle Tank "Dragonskin" [Land Raider Crusader]
- Twin Hurricane bolters
- Twin Assault cannon
- Multi-melta

Razorback APC
- Lascannon
- Twin Plasma gun

Razorback APC
- Lascannon
- Twin Plasma gun


Perinteisesti haasteena mulla on ollut aina se, että mulla on ollut tapana vaihtaa armeijaa joka turnaukseen ja pelata myös kaveripelejä usein eri codexeilla ja kokoonpanoilla, jolloin pikkutarkkaa ja veitsenterävää rutiinia ei ehdi muodostua millekään porukalle. Toisaalta taas yleistuntemus on laaja ja yllätyksiä vihollisten kanssa sattuu harvoin. Joka tapauksessa ainakin turnauksien ensimmäisillä kierroksilla voi ote olla hapuileva ennen kuin touch ja luotto armeijaan löytyy.

Tällä kertaa ensimmäisessä pelissä asettuivat vastaan hauskasti keräillyt moottoripyörä-Marinet. Listaan kuului Kapteeni lähitaistelurojuilla ja prätkällä, Librarian prätkällä, troopeissa viisi tiimiä Marine Bikereita Attack bikejen ja Power fist-kessujen tukemina sekä pitkän kantaman tulivoimana neljä Land Speeder Typhoonia kolmessa ryhmässä. Joka tiimissä oli Multi-meltan lisäksi kaksi erikoisasetta, kolmessa meltat, ja yksissä plasmat ja flamerit. Pelaaja oli ensimmäisessä turnauksessaan mutta ohjasi armeijaa tottuneesti kaikki kikat huomioon ottaen.






























Skenaariona olivat Kill pointit ja Deployment-tapana Annihiliation. Halusinkin lähteä aggressiivisesti hakemaan tappoja vankasta ja nopeasta, mutta harvalukuisesta prätkäarmeijasta. Päätin jättää jalkaväkiryhmät tekemään sitä mitä jalkaväki tekee parhaiten, eli dallailemaan kentälle lähireservistä ja laitoin kivenkovat Lone Wolf-Linebreacherit näiden Land Raider-kuljetusvaunuihin. Taktiikka kannatti, sillä linjoja päästiin rikkomaan jo kakkoskierroksella, kun Lantikoiden riittoisa rynnäkkökantama yllätti vastustajan varomattomasti toiveikkaalle melta-kantamalle boostailleet mopot. Sain heti kaksi Linebreacheria murjomaan prätkätiimejä ja peli alkoi hyvin. Vihollinen eteni kuitenkin sivustoilta ja pääsi kiinni mun jalkaväkijoukkoihin. Liekinheittimet tekivät raakaa jälkeä, kun yksi template ja yksi twinkattu bolter tappoi aika ilmaiseksi koko squadin mun Marineita WG-johtajineen. Librarian koetti myös loitsia Avenger-loitsua sinkoryhmäni pään menoksi, mutta oma johtajani onnistui estämään voiman. Viholliskapteeni rysähti isoon tiimiini, mutta ei saanut näitä perääntymään kukkulalta.

Tästä alkoi kuitenkin vihollisen alamäki, mun vastahyökkäyksessä tapoin mopotiimin ja Librarianin mun oikealta laidalta, kun näiden vauhti ei enää riittänyt cover saveihin. Grey Hunter-tiimi tulistui taistelussa kapteenia vastaan ja onnistuivat upottamaan sisään kaksi haavaa Artificer armourista huolimatta. Vaikka kapteeni sai nyhdettyä tiimistä kill pointin ajamalla ne kentältä myöhemmin, se jäi hallitun Razorback-Lascannon keskityksen kohteeksi ja heitti henkensä. Lone Wolffit murjoivat säälimättä prätkätiimit kumoon ja jatkoivat haavoista välittämättä tulta päin. Kun Thunderwolfit viimein pääsivät lähitaisteluun, alkoi vastustajan niska olla jo taitettu. Ainoa valonpilkahdus vihollisille oli viimeisellä Attack bikella räjäytetty Land Raider. Jäljelle jäänyt, boostaillut speeder ammuttiin alas vuorolla viisi ja sain wipeout voiton 20-0. Taistelu oli kuitenkin hyvä ja vastustaja rento kaveri sekä mukavaa peliseuraa! Kiitos tästä Markus Lemiselle. Alla vielä kuva viimeisistä taisteluista, isot mopot vastaan pienet mopot. (Veikkaan että myös patsas kiskottiin kumoon taistelun jälkeen, vähän niin kuin joskus oikeessa maailmassa?)

Kakkoskierroksella voittoni vuoksi siirryttiinkin sitten kärkipöytiin ja vaikeampaa oli vastassa. Koska Special Characterit olivat turnauksessa sallittuja, olikin vain ajan kysymys kunnes vastaan asettuisi jokin pahamaineinen sankari. Vastustajana oli turnauksessa lopuksi kolmanneksi sijoittunut Antti Natunen, joka pelasi Blood Angel-listaa. Armeijassa oli ainakin Mephiston, Chaplain, Sanguinary Priest, yksi iso ja kaksi pientä Assault squadia, kaksi Assault Cannon razorbackia, kaksi Predatoria lascannoneilla, Land Speeder multi-meltalla, Rifleman Dreadnought ja Land Raider Redeemer. Tällä kertaa pelattiin viidestä objektiivista.

Itse tein deploymentissa virhearvion enkä lähtenyt hyökkäämään riittävän aggressiivisesti. Pelkät Lone Wolfit eivät riittäneet keihäänkärjeksi vaan vihollisen oli melko helppoa napsia nämä pois. Musta tuntuikin koko pelin alun, että ote oli selvästi vastustajan tulivoimaisemmalla ja nopeammin liikkuvalla armeijalla, vaikka sainkin vaurioitettua vihollisvaunuja yllättävän hyvin ekalla vuorolla. Mun deployattu Land Raider kuitenkin immottui ja myöhemmin tuhoutui Lascannon-tulessa ja Marinet joutuivat jälleen jalkapatikkaan. Thunderwolfit iskivät reservistä ja päätin lähettää nämä etulinjaan jotta saisin heikennettyä vihollisen Troop-yksiköiden suojausta. Tähän mennessä olin jo rikkonut yhden Razorbackin ja Thunderwolfien harteille jäikin Land Raiderin tuhoaminen. Yksi strenght 10 Power fist onneksi riitti ja sain wreckattua Lantikan kätevästi maastojen väliin muun armeijan tukkeeksi.

Vastaisku oli kuitenkin hurja. Koko iso Assault Marine-tiimi vahvistettuna molemmilla papeilla ja kuoleman jumala Mephiston hyökkäsivät suojistaan Thunderwolfien kimppuun ja tietäähän sen miten siinä käy. Tässä vaiheessa aloin olla aika ahdingolla. Mun Land Raider Crusader liikkui reserveistä kentälle toisen Razor-ryhmän tukemana ja otin vankasti haltuun yhden objektiivin. Toisesta lantikasta jalkautuneet Grey Hunterit lähtivät hyökkäämään kohti objektiiville contestoimaan tullutta Predatoria. Tässä vaiheessa muistelin taannoin Zaruman89:n kanssa käymääni keskustelua siitä, että kaikki mahdollisuudet tulisi käyttää pelissä eikä mitään jättää tekemättä vain koska se tuntuu mahdottomalta. Iskin siis kortit pöytään ja hyppäsin Rune priestilla yksin ulos Crusaderin kyydistä selviin tuliasemiin. Tätä seurasi turnauksen upein yksittäinen onnistuminen, kun Psychic test Jawsiin meni läpi, Mephistonin huppu ei onnistunut kumoamaan voimaa, linjalle jäivät itse Lord of the Cheeseballs, Sanguinary Priest ja yksi Assault Marine ja kaikki vaihtoivat hiippakuntaa. YIPPEE-KI-YAY MOTHERFUCKERS!

Tämä oli selvä breaking point pelille ja tilanne muuttui minulle edullisemmaksi. Otin vaunuilla haltuun objektiiveja ja vastustaja joutui uhraamaan ampumista kyetäkseen tekemään vastaiskuja. Viimeisillä hetkillä tilanne olisi voinut kääntyä kumpaan tahansa suuntaan, kun pienimuotoisia rähinöitä käytiin useilla objektiiveilla. Vihollisen Chaplain ei kuitenkaan millään kuollut ampumiseen eikä myöskään combatissa ja osui ja woundasi itse kaikki Power weapon hyökkäyksensä objektiivilla Grey huntereita vastaan käydyssä taistelussa. En myöskään saanut Predatoria rikottua toiselta objektiivilta ajoissa ja pelin loppuessa ennen viimeisiä vuoroja jouduin nöyrtymään vastustajalle kohteissa 1-0 ja 7-13. Hieno peli ja hyvä taistelu, jossa vastapelaaja oli selvästi parempi mekanisoitujen Mariinien pelaaja kuin minä. Mephistonin tappanut pelaaja voittaa kuitenkin mielestäni automaattisesti... 

Kolmas ja lauantain viimeinen kierros pelattiin yhä edelleen power armouria vastaan. Tällä kertaa Royal Familyn Aleksi Salmisen kaaosta, johon kuului vähemmän yllättävästi kaksi makeesti konvertoitua Lash-Demoniprinssiä, kolme Plague Marine-tiimiä Rhinoissa, muutama Slaaneshin terminaattori Land Raiderissa ja kahdeksan Obliteratoria. Skenaariona oli pitched battle kahdella objektiivilla. En ollut pelannut lashiobleja vastaan ainuttakaan harkkamatsia ja voitettuani aloitusheiton päätin edellisen matsin mielenkiintoisten jälkipelikeskustelujen rohkaisemana pistää kaikki irti lähtevät joukot vihollispäätyyn ja nuijia bobleja turpaan niin että tukka lähtee. Omalle objektiivilleni jätin vain Razor-ryhmän scoraamaan ja tottakai Long Fangit tulitueksi.

Ensimmäiset vuorot eivät ihmeitä tehneet kummallekaan, sain pari coverista unohtunutta Obliteratoria kaadettua Land Raiderien Lascannon-tulituksella. Vihollinen oli jättänyt Scoring-unitit reserviin, joten päätin vain hyökätä kaikella tämän objektiivia kohti. Oletetusti myös reservit tulivat pysäyttämään hyökkäystä ja mun isku toimi täysi idean mukaan; kaaoksella ei oikeastaan ollut missään vaiheessa peliä saumaa koskea mun objektiviin. Vaikka menetin Marineita plasmacannoneihin ja yhden Lone Wolfin Demoniprinssille, sain ajettua Thunderwolfeilla Terminatorien yli ja toisella Linebreacherilla kaaoksen tankkien kimppuun. Chainfist puri aiemmin lasertykin immottamaan Land Raideriin hyvin ja pisteitä alkoi ropista. Scoring unitien saavuttua kentälle laitoin kaiken tulen ja huomion niihin ja sainkin ammuttua yhden hajalle ja kaksi sidottua taisteluun Lone Wolfin ja ison Grey Hunter-tiimin kanssa demoniprinssien ottaessa matsia Thunderwolfien ja Lantikoiden kanssa. Peli päättyi objektiiveissa 1-0 ja 17-3 minulle vihollisen troopien käydessä viivyttävää lähitaistelua kaukana omasta kohteesta. Vastustaja oli tosireilu ja tunnelma katossa koko matsin ajan. Hieno päätös päivälle! Alla vielä kuva myrskyisästä viivytystaistelusta. Taustalla Linebreacher potkii tankkeja nurin ja etsii seuraavia kohteita. "Hlvttn siitä!"

Sunnuntain eka matsi olikin sitten Space Wolfeja ja huipputyypiksi tietämääni Olli Ormiota vastaan. ETC-maajoukkueeseen kuuluvan miehen armeijassa oli kaksi Thundewolf-Lordia, Rune priest, 3 Thunderwolfia, neljä Wolf Guardein vahvistettua troopia Rhinoissa ja kaksi Long Fang tiimiä raskailla aseilla. Matchup oli kuitenkin vastustajalle paha etenkin kun pelattiin jälleen Kill pointeista, mun armeija tappeli lähes yhtä hyvin mutta ampui tehokkaammin. Mun suojana oli Land Raiderin 14-arvoiset pellit joihin Missile launcherien oli hankala saada jälkeäkään edes spammattuina. Lisäksi Olli teki saman virheen kuin minä kakkospelissä ja jätti Rhinotroopit reserviin suojellakseen hauraita kill pointeja sen sijaan, että olisi iskenyt ne kaikki päälle Thunderwolfien tukena. Itse lähetin Linebreacherit etulinjaan ja Razorbackit kauas Missile launchereista. Bunkkeroin oman TWC-yksikköni Land Raiderien suojaan odottamaan vastaiskun tilaisuutta.

Peli oli suoraviivainen, jota kumpikaan tuskin olisi voinut paremmin pelata. Mun Linebreacheri käveli koko kentän yli tuhoamaan Long Fangeja ja vilkutteli mennessään vihollisen susilaumalle, joka hyökkäsi raunioiden läpi mun linjoja kohti. Koska painetta ei muualla ollut, sain kohdistaa kaikki aseet Thunderwolf-yksikön ja sitä johtaneiden Lordien pehmentämiseen. Näiden rynnäkkö ei riittänyt mun lantikoihin ja tapettuaan yksinäisen linjoja suojelemaan jääneen Lone Wolfin sain hyökätä omalla Thunderwolf-ryhmälläni ja Grey hunter-troopeilla yksiwoundisten vihollissankarien kimppuun. Toinen Lordeista tappoi sekä Rune priestini että kolme Grey hunteria, mutta sain tehtyä riittävästi vahinkoa kaataakseni tämän. Reilu vastustaja antoi minun lyödä vielä viimeisen fistini toiseen lordiin, joka ei huolettoman asetteluni vuoksi ollut ihan base-to-base contactissa. Power fist smites all ja susilauma oli tuhottu. Mun pitää kuitenkin kiinnittää tarkemmin huomiota figujen asetteluun jatkossa, kaikki eivät ole Ollin veroisia herrasmiespelaajia.

Nyt kun nyrkki oli tuhottu, saatoin kääntää huomioni hitaasti kentälle valuviin Rhino-troopeihin ja nämä käytännössä ammuttiin tylysti matkalle, kuten arvata saattaa. Oma Lonewolfini riehui Long fangien kanssa vihollisen deployment zonella ja antoi tauluun myös onneaan koettaneelle Rune priestille. Itse heitin noppaa aika hyvin koko matsin ajan, mutta saipa vihollinenkin koko pelin ainoalla meltagun-laukauksellaan napattua Land Raiderin pelistä 12" päästä ammutulla glancing-osumalla. Tämä esti minulta massacre-voiton, mutta tapaus ei haitannut minua lainkaan, päinvastoin. Meidän pelit ovat aina olleet hauskoja ja turnauksen valopilkkuja. Kill point ero kuitenkin aika mittava tällä kertaa ja tulokseksi 17-3.

Viimeisen pelin pelasinkin kakkospöydässä turnauksen voitosta, lopulta väännön seurauksena koko höskän vienyttä Amazing Slugia ja tämän Tyranideja vastaan. Armeijassa oli Tyranid Prime, 10 ja 20 Gauntia, kaksi pumpattua Tervigonia, 9 Hive Guardia ja 20+20 Genestealeria. Jos aiemmissa peleissä noppa oli antanutkin, niin tässä sitten otettiin jonkin verran takaisin. Hommat käytännössä kusivat mun koettaessa poistaa feel no pain Genareita coverista lähitaistelussa Hive Guardien ampuessa molemmat lantikat immoon hyvissä ajoin ennen ratkaisuvuoroja. Lopuksi tilanne eskaloitui kitkeriin sääntökiistoihin ja huutoon koko muun turnausporukan odottaessa pöydän ympärillä ratkaisevan, puolitoista tuntia yliaikaa kestäneen matsin loppumista. Vastustajan loppukaneetti oli, että tapellaan tästä internetissä, mutta mun kiinnostus on vähäistä ja itse toivon voivani unohtaa koko pelin. Matsi oli pitkän turnauksen päätteeksi väsyneenä pelatessa aika uuvuttava kokemus ja jätti muuten hyvän turnauksen jälkimaun vähän happamaksi. Juuso kuitenkin pelasi armeijaansa hyvin ja ansaitsi mielestäni voittonsa jo hyvissä ajoin ennen äänenkorotusta, sormella osoittelua ja vatsan taputtelua.

Lopullinen sijoitukseni oli 7/30 mikä meni mielestäni ihan putkeen! Pelit sujuivat pääasiassa hyvässä tunnelmassa. Tykkään ylipäätään turnausympäristöstä siksi, että siellä on paljon tuttuja naamoja vuosien varrella pelatuista matseista, joita ei kuitenkaan näe tai joihin ei pidä yhteyttä muuten kuin pelitapahtumissa. Matsit ja hengaus väliajoilla on hienoa harrastusaktiviteettia samanhenkisten ihmisten seurassa. Liberatorit saivat myös täydet 10 pistettä maalauksesta ja ne valittiin turnauksen Parhaaksi Armeijaksi ansaiten lahjakorttipalkinnon. Tämä lämmitti ja palkitsi tankkien maalauksen ja viimeistelyn kanssa ennen turnausta käytetyt tunnit. Kiitokset Eurocheeselle ja Tapiolan Pelikaupalle järjestelyistä ja vastustajille maittavista peleistä!

Turnauksen Paras Armeija-tittelin voittanut Liberatorien Iron Giants Task Force.

Yksityiskohtaa armeijan iskujoukoista, Warthog Task Force (Thunderwolf Cavalryn säännöillä).

Kolmospelin mahtavat Slaaneshin demoniprinssit. Näihin en voitosta huolimatta saanut naarmuakaan.

Aleksi Meurosen tankkikolonnan tulitukiosastoa. Koko armeija on mieletön näky taistelukentällä!

Touko Kästämän toiseksi sijoittuneet, upeasti keräillyt ja mallatut mekanisoidut Imperial Guardit.

Osa turnauksen Marineista tunnusti myös kotimaisia värejä...

Yleiskuvaa taistelukentästä ja Nevan ETC-Black Templareista. Taustalla Bad Moons-örkkiarmeija.

Armeijan tulitukiosastoa ja pari Ravenwingilta lainattua Land Speeder Typhoonia.