Outstanding Marines!

Pääsin vierailemaan pitkästä aikaa turnauksessa viikonloppuna matkustettuamme Johanneksen kanssa Helsingistä Ouluun. Paikallinen Rooli- ja lautapeliyhdistys ORLY järjesti parinkymmenen pelaajan 1750 pisteen, kevyesti kompatun 40k-turnauksen, jossa pelattiin viisi haastavaa custom-skenaariota. Meidän piti alunperin osallistua porukalla Oulun jengin kanssa, mutta loppukokeet ja muut menot iskivät kaverien tielle. Sain kuitenkin Johanneksesta seuraa turnauspaikalle ja onhan muukin sakki jo tuttua monien turnauksien takaa.

Tällä kertaa päätin lähteä liikkeelle samalla SW-listalla kuin Espoon Eurocheese-turnauksessa, sillä mielestäni se ansaitsi uuden mahdollisuuden ja olin pelannut Marineita kasuaalisti viime aikoina vähän enemmän. Sain hiukan rikottua noidankehää sen suhteen, että joka turnauksessa mukana on uusi, erilainen kokoonpano. Nyt armeijan langat olivat alusta alkaen hyppysissä ja peleihin pääsi heti ykköskierroksella mukaan ilman sen kummempia tärinöitä. Liberators-teema armeija toimi siis Space Wolf-codexin säännöillä ja listaan valikoituivat Rune Priest, kolme Wolf Guardia, kaksi Lone Wolfia, kymmenen Grey hunteria, viisi Grey hunteria, viisi Grey hunteria, viisi Grey hunteria, neljä Long Fangia, neljä Thunderwolf cavalrya, pari Razorbackia, Land Raider Crusader, sekä tavallinen Land Raider.

Pakko mainita heti alkuun, että pohjoisen turnausmeininki on monin tavoin ihan eri planeetalta kuin etelän skene. Maastot ja puitteet ovat todella näyttävät ja toimivat ja esimerkiksi armeijoiden maalaustasossa on huikaiseva ero. Oulussa oli tänä viikonloppuna vain pari keskeneräistä armeijaa ja lukuisia upeita sotajoukkoja, joissa ei proxyja viljelty. Pelikentät olivat kautta turnauksen kuvankauniita valmiiksi koottuine ja maalattuine armeijoineen ja vaivalla tehtyine maastoineen. 40k as it should be.


Ensimmäisessä pelissä asettuivat vastaan eksoottiset Demooonit. En ole pelannut demoneja vastaan kuin muutamia kertoja, joten armeija on vielä vähän outo, mutta täynnä impassable terrainia oleva pelikenttä antoi aika rajut tasoitukset. Vastustajan armeijassa oli Ku'Gath Plaguefather, Masque of Slaanesh, Horrorit changelingilla, Horrorit ilman, parikymmentä Daemonettea, parikymmentä Bloodletteriä, viisi Fiend of Slaaneshia, kolme Flameria ja demoniprinssi. Tämä oli Kill point-tehtävä, jossa haettiin myös keskustan hallintaa. Pöytä isoine blokkaavine maastoineen oli kuitenkin suorastaan painajaismainen syväiskeville demoneille, kun sain ne vähätkin kulkureitit tukittua Land Raidereilla, joihin demoneilla ei oikein ollut aseita. Itse sain selvinneiden Lone Wolfien luovuttamista ilmais-Kill pointeista huolimatta aika roiman piste-eron lähinnä ampumisella ja yhdellä Assault ramp-rushilla ja lopuksi myös keskustan hallinnan. Vastustaja heilutti tässä vaiheessa valkoista lippua ennen kuin ehdimme heittää pelin päättymisestä. Tämä vähän ihmetytti, koska demonitroopit olisivat voineet vielä ehtiä contestoimaan keskusobjektiivia, jolloin peli ei olisi ollut suora 10-0. Tällä kertaa pisteet eivät kuitenkaan kelvanneet, kiitos kuitenkin hauskasta ja ehdottomasti erilaisesta pelikokemuksesta turnauksen alkuun!

Kohtaamassani demoniarmeijassa oli kaaoksen sikiöille hienosti sopiva pinkki väriteema. Demoniprinssi otti taistelun tiimellyksessä mittaa Lone Wolffista ja onnistui murtautumaan kuuluisan Storm shield-suojan lävitse. Kuvassa myös vanhempi Daemonette-figu, joka kuvasi Masqueta.

Kakkospelissä taistelin punaisia Space Marineja vastaan. Kentän toiseen päätyyn asettuivat Librarian, kolmet Tactical Marinet, Bike squad meltoilla, 2x2 Attack bikea, pari Rifleman dreadnoughtia, pari Predatoria, kolme Rhinoa ja Razorback. Vastustajan deployment onnistui pelaamaan mun iskujoukot aika hyvin pois pelistä ja Thunderwolffeilla oli pitkä matka taisteluun. Sain kuitenkin aika hyvin painetta vihollispäätyyn rynnäköimällä Lone Wolffit avoimelle ja tuhoamalla pari vaunua heti ykköskierroksella lascannon-tulella. Vihollisen alkupelin hirvittävä epäonni ei paljon auttanut alkuasemista etenemisessä ja sain hyökkäyksen kulkemaan. Meltagun-Marinet onnistuivat tuhoamaan edenneen Land Raider Crusaderin kolmosvuorolla, mutta tässä vaiheessa sain aikaiseksi niin monta ylivoimaista rynnäkköä että kamelin selkä alkoi katketa. Lone wolfit mukiloivat biket kumoon, Thunderwolfit rysähtivät taktisiin Marineihin ja iso Grey hunter-ryhmäni ajoi Attack biket karkuun. Oma Razorbackini ajeli samalla kaukaisemmalle objektiiville ja otin jalkaväellä haltuun myös keskikentän kohteet. Peli loppui lähietäisyyksien rähinään Thunderwolfien mellastaessa vihollisen objektiivilla, kohteet mulle 3-0 ja pelitulos kai 17-3.

"Umm... Lead vehicles, be advised, scout intelligence suggests that might be a chainfist on his back..."

Mun mammuttitankit antoivat pitkän kantaman tulitukea ja kyyditsivät jalkaväkeä milloin mihinkin. En menettänyt kumpaakin Land Raideria yhdessäkään ottelussa.

 Päivän viimeinen matsi oli Blood Angeleita vastaan ja skenaariona oli HQ-assassinointi sekä Capture & Control-objektiivit. Vihollinen rokkasi Captainia, paria Tactical squadia, Death Companya Reclusiarchilla ja Razorbackilla, Sniper-scouteja, Whirlwindia, Vindicatoria, Stormraven Gunshipia ja viittä taktista Terminatoria Cyclone missile launchereilla. Vastustajan objektiivi meni tämän omalle pitched-deployment-alueelle metsän suojaan, omani asetin kaukaiseen nurkkaan pienen Marine-tiimin vahdittavaksi. Vihollinen aloitti ja turbosi kapteenin ja taktisen ryhmän sisältävän nyrkkiryhmän Stormravenissa suoraan keskikenttään. Death company ajeli täyttä vauhtia Razorbackillaan kohti mun objektiivia ja Whirlwind onnistui haavoittamaan Thunderwolfeja yönäkyvyydestä huolimatta. Omalla kierroksella pääsin heti rankaisemaan aika tuntuvasti varomattomasti lennellyttä Stormravenia ja pitkällisen tulituksen päätteeksi lintu putosi taivaalta. Ihan kuin tässä ei olisi ollut jo riittävästi sankarointia, ehtivät myös Thunderwolfit juuri ja juuri maaston läpi rynnäten chargaamaan lentokoneen raunioista kömpiviä Blood Angeleita. Parissa kierroksessa flaidis oli ohitse ja viholliskapteenin pää kainalossa, sain jo hengähtää helpotuksesta. HQ-tapposkenaariot ovat yleensä hirvittävän vaikeita ja vähän tasapeliluonteisia etenkin Marine-armeijoiden välillä. Mulla ei ollut pokkaa lähteä kunniakkaaseen rynnäkköön omalla Rune priestillani ja pysyttelinkin johtajallani ujosti takalinjoissa Land Raiderin lämpimässä matkustamossa. Vihollisen Death company saavutti mun objektiven ja teurasti sitä vartioineet Grey hunterit, mun suorittaja-erikoisjoukot kuitenkin painelivat yksiköistä läpi vihollislinjoissa. Edes noppa ei antanut Verienkeleille minkäänlaista siimaa, vaan sain breikattua multiple-combatin resolutionilla myös Terminaattorit karkuun ja saatettua ne kentältä seuraavalla vuorolla. Sillä aikaa toisaalla mun kaikki jalkaväki hyppäsi ulos ajoneuvoista ja kohdisti aseensa Death companyyn, ottaen oman objektiivin haltuunsa näiden savuavien ruumiiden alta. Kuutoskierroksella Blood Angelit oli tapeltu sukupuuttoon, mikä merkitsi wipeout-voittoa 20-0. Vastapelaaja oli kuitenkin tosi reilu kaveri ja voittikin turnauksen Sportsmanship-palkinnon. Kiitokset ottelusta!

Verienkelien veteraanikomppanian ylpeydet. Taustalla Whirlwind ampumassa epäsuoraa tulta mun joukkojen päänmenoksi.

Death companyn kulkupelinä toiminut Razorback. Blood Angel-moottorien hevosvoimat tuli jälleen todistettua vaunun huristellessa parissa vuorossa perille mun objectivelle.

Warthogit olivat elementissään riehuessaan taktisten Marineiden seassa. Vasemmalla myös kapteeni, jonka tappaminen ei tuottanut Liberator erikoisjoukoille suurta haastetta. "This guy needs to sieze to exist!"

Ensimmäisen päivän jälkeen olimme kaverini Johanneksen kanssa turnauksen 1. ja 2. mikä tarkoitti että sunnuntain ensimmäinen peli olisikin meidän välinen. Olimme sattumalta harjoitelleet turnausta varten lähes juuri samoilla armeijakokoonpanoilla ja vielä nimenomaan tätä kyseistä skenaariota! Molemmat olivat siis oppineet jotain ja ehdimmekin puida erilaisia mietteitä lauantai-iltana Ultramarines-leffan ja Deathwatch RPG-suunnittelun aikana. 40K-täytteisen viikonlopun neljännessä ottelussa vastaan asettuivat siis Swarmlord, Tyrant guard, kaksi ryhmää Hive Guardeja, 10 Genestealeria, parikymmentä Gaunttia, pari Tervigonia, Trygon ja Mawloc. Pelikenttä oli melko avoinainen, mutta sisälsi korkeita muureja, jotka olivat omiaan kätkemään taakseen niin panssarivaunuja kuin monstrous creaturejakin.

Voitin aloituksen ja laitoin Johanneksen deployaamaan seinättömään neljännekseen. Tiesin oikeastaan deploymentista lähtien mitä aikoisin tehdä, mutta suunnitelmat uhkasivat vaaraantua Jontun keikattua iniatiativen ja päästyä liikkumaan uhkaavasti kohti mun linjoja. Sain kuitenkin onnekseni kumottua toisen Catalyst-powerin, toinen Tervigon epäonnistui psychic testinsä. Tämäkin peli keikahti dramaattisesti mun eduksi edellisen pelin tapaan heti alkumetreillä, kun Johannes ei hoksannut sulkea yhtä väliä gaunttisuojakilvessä ja Thunderwolffit pääsivät iskemään heti lascannon-suojatulen tukemana toiseen Tervigoniin. Rune priestin oli pakko tarttua toiseen täkyyn ja sai oitis toisen Tervigonin Jaws of the World wolfin alle. Pari Tervigonia ykkösvuorolla mattoon, tämän seurauksena myös puolet näitä ympäröineistä gaunteista räjähti. Kun tarkoituksena oli hallita neljänneksiä ja vain troopit osasivat scorata ja kontestoida, enpä olisi voinut parempaa alkua saada. Loppupeli olikin oikeastaan lähipuolustusta Trygonia, Genareita ja Mawlocia vastaan, avaimet aika hyvin mun käsissä. Menetin kyllä loppujen lopuksi reilusti joukkoja, mutta sain ajettua troopeja oikeastaan joka neljännekselle Tyranidien juostessa vammoja kärsien vaunujen perässä. Lopuksi voitin sekä kill pointeilla, että objektiiveilla, 20-0.

Kakkosvuorolla mun tukikohta täyttyi Johanneksen deep strikenneista ja outflankkaavista Tyranideista, mutta tuhannen dollarin aloitusvuoron jälkeen mun ei tarvinnut suuremmin hikoilla. Long fangit muurilla olisivat tosin varmaankin vaihtaneet mielellään saappaita Razorbackissa turvassa olevien Marineiden kanssa...

Liberator Marines, ready to free the shit out of the hostile forces. "For our sins, hooyah!"

Tästä tuli ehkä vähän masisfiilistä meille molemmille, kun seinä nousi Jontulla pystyyn pelin kanssa niin nopeasti. Kun pelataan kärkisijoista hyviä kavereita vastaan, on meininki usein vähän katkera. Johannes kuitenkin ymmärsi hyvin että totta kai voitosta pelataan ja virheistä opitaan ja niinhän se pitää mennäkin. Hyvä esimerkkikin löytyy taustalta, sillä itse koin täsmälleen samanlaisen tilanteen Turku Fanaticissa, kun Ishmaelin Combat Tactical marine squad onnistui luikertelemaan mun guardsmen-rivistöjen läpi ja tappamaan mun Command platoonin turnauksen HQ-assassinatio-skenaariossa. Itse en unohda tätä varmasti koskaan eikä takuulla Johanneskaan nyt kun kämmi sattui omalle kohdalle...

Viimeisessä pelissä harmaat Gamma Chapter-marinet. Vihollisella oli Master of the forge Conversion beamerilla, kolme Tactical squadia, kuuden Terminaattorin ryhmä, pari Dreadnoughtia, pari yleisavain-Land speederia ja kaksi Vindicatoria. Haastava skenaario, jossa pyrittiin valtaamaan kolme eriarvoista maastonkappale-objectiivia, jonka lisäksi valittiin vihollisen armeijasta neljä yksikköä jotka tuottivat Kill pointeja. Lähtökuopista asti jännä peli, jonka nyt jälkikäteen pelaisin hiukan eri tavalla. Jaoin armeijani todella laajalle ja vaikka nyrkkiyksiköt pääsivät lopulta kiinni vihollislinjoihin, ne jäivät vähän yksin ylivoimaa vastaan. Noppa otti ja antoi rankasti molemmilla, itse tuhosin Vindicatorit aika kätevästi mutta menetin Land raiderin deep strikeavan Land speederin melta-laukaukseen. Chainfist-Lone wolffilta meni neljä Combat phasea päästä läpi dreadnoughtista mikä hidasti menoa, mutta mun cover savet toimivat paljon vastustajan savuja ja raunioita paremmin. Hektinen peli jossa tapahtui paljon niin laukaustenvaihdossa kuin tappelussakin. Lopuksi mulla oli enemmän kill pointeja, mutta vastapelaaja sai tasoittavalla vuorollaan contestoitua mun objektiivin ja Marinet ajoissa omalle maastonkappaleelleen. Jos peli olisi vielä jatkunut edes kuutoskierrokselle, mulla olisi ollut hyvät jatko-odotukset, mutta vastapelaaja onnistui pyörittämään lopetusnopasta kakkosen ja viemään voiton 17-3. Tästä jäi mulle vähän harmistunut fiilis, mutta matsin aikana henki oli tosi hyvä ja vastustaja osaava Marine-kenraali. Pelissä oli paljon pikkujuttuja, jotka toisin mennessään olisivat voineet kääntää taistelun kulun kumpaan tahansa suuntaan, mutta näistähän ei auta unia nähdä! Kiitos tiukasta kamppailusta!

Gamma chapter oli viimeisessä matsissa Liberatoreita ovelampi... Olikohan Tyranid-taistelu sittenkin liian uuvuttava mun Warthogeille ja Linebreachereille. Cityfight-henkisen Marine-armeijan tunnus oli säteilyvaara-symboli, joka oli maalattu jokaisen miehen olkasuojuksiin.

Lopputuloksia julkistettaessa tuli pari yllätystä. Koko "Rovaniemen" tiimimme Johannes-Joni-allekirjoittanut räjäytti tiensä top neloseen ja Jonttu onnistui meidän pelistä huolimatta kampeamaan itsensä kakkossijalle parin hienon wipeout-voittonsa ansiosta. Parhaana armeijana palkittiin Kimmo Ponkalan ammoisilta ajoilta asti keräillyt retro-eldarit ja reiluimmaksi pelaajaksi valittiin fellow-Teemu jonka kohtasin kolmoskierroksella. Mun ensimmäiset pelit olivat kuitenkin kerryttäneet pelipistejohtoa siinä määrin, että yhdistettynä täysiin maalauspisteisiin ne takasivat turnausvoiton viimeisen pelin tappiosta huolimatta. Kotiinviemisiksi tarttui arvokkaan kokemuksen lisäksi hieno pokaali, joka löytää tiensä varmasti jollekin arvoiselleen paikalle joko asunnon tai työpaikan sisustuksessa. ;)

Kiitokset upeasta turnauksesta ORLY:n väelle, vastapelaajille sekä muulle turnausporukalle hauskasta viikonlopusta! Alla vielä kuvia mahtavista armeijoista ja lukuisista taistelutantereista.

Näin eeppistä meno ei ole edes White Dwarfissa! Johanneksen ja mun Alienidit ottavat mittaa Rovaniemeläiskaverimme Jonin mahtavista Imperial Fisteista. Swarmlord kohtaa pian kapteeni Darnath Lysanderin.

Toisaalla kraateriin suojautuneet taktiset Mariinit kokevat pienen yllätyksen.

Makeesti maalatut ja keräillyt demonit olivat yksi siisteistä kokoonpanoista turnauksessa. Jos nyt armeija ei paperilla ihan kärkiluokkaa olekaan, näillä otuksilla pääsee käsiksi ainakin maalauspisteisiin!

Yhdessä Imperial Guard-armeijassa oli mahtavat Mantic/GW/Warlord games-figuista konvertoidut epäkuolleet Penal legioonalaiset. Oivaltavaa kitbashingia ja inspiroivaa jälkeä.

Turnauksessa oli myös pari Tau-armeijaa. Tässä vihreässä kokoonpanossa oli myös lukuisia Forge Worldin Broadsideja, jotka kuitenkin jäivät jostain syystä mun onnistuneiden kuvien ulkopuolelle.

Joidenkin eksoottisten konversioiden ja vaihtoehtofigujen kanssa piti munkin nostaa kädet pystyyn. I have no idea where this guy is from! Eri turnausarmeijat olivat todella yksilöllisiä ja niitä jaksoi tutkia pitkään pelien välisillä tauoilla.

Oulun legendan, Möllin, uuteen armeijaan kuului pari tuomiopäivän Deathstrike Missile launcheria. Mielisairaaseen listaan kuului sikana muutakin epäreilua, kuten yhdeksän Mortaria.

Ihastuin yönsinisen Space Wolf-armeijan väriteemaan, mieletöntä! Näissä oli omaperäisesti luotu ja hyvin toteutettu Wuffe-fiilis kaikkine pack markingeineen. Mun oli pakko udella alustojen lumen reseptiä, joka oli about sama kuin mun. Pitää ilmeisesti kiinnittää jatkossa enemmän huomiota koostumukseen ja tehdä useita kerroksia.

Turnauspaikalla oli myös harvinaisuuksia. Old school to the rescue!

Alienidit aavikolla demoneita metsästämässä. Johannes palasi vuosien jälkeen turnausskeneen meidän yhteisillä Tyranideilla ja onnistui vähän viimeistelemättömälläkin listalla kampeamaan itsensä heti kakkossijalle. Boom! Kuuluisan Alienid-armeijan runko on ostettu taannoin Pekka "Warhound" Koukkulalta, jonka olemme kasvattaneet ja päivittäneet hiljalleen nykyiseen muotoonsa.

Myös Tyranidit saivat hyvät maalauspisteet, mikä todella lämmitti mieltäni maalauksen, monsterit ja useat konversiot duunanneena, vaikka itse en armeijaa tällä kertaa ohjastanutkaan. Duunin ohessa inspiraatiomyrskyssä rakennetut Trygon ja Mawloc ovat selkeästi armeijan centerpiece-hahmot.