BATTLE GROUND ZERO

Vanhat imageshackiin lataillut kuvat on valitettavasti räjähtäneet rikki näistä vanhemmista artikkeleista. Katsotaan, jos kuvat löytyisi vielä jostain kovalevyjen kätköistä ja saataisiin ne fiksattua...

Kaiken viidakkohulluuden keskellä ehdin pyörähtää myös scifi-taistelukentillä. Todettuamme Juhanin kanssa, että Stadin myymälän intropelipöydät olivat olleet aika pitkään melko ghetossa kunnossa, näytti myymäläpäällikkö vihreää valoa uudistuksille. Koska karsimme hiukan esiteltäviä pelijärjestelmiä, saatiin jäljelle jääneisiin panostettua kunnolla esillepanon ja näyttävyyden näkökulmasta.

Fantasy battleen päätimme tehdä kaiken kaaoksen, synkkyyden ja pääkallojen keskelle vähän säyseämmän pöydän ikään kuin hatunnostona wanhan ajan faballe, kun ruoho oli vielä vihreää ja aurinkokin silloin tällöin näkyvissä. Kahden Realm of battle-levyn kokoinen Fantasy Battle-pöytä oli yhden yön projekti, johon käytin lähinnä Games Workshopin valmisrakennuksia, muutamia Battlefield in the Boxin puita ja paria muuta elementtiä jotka olivat lojuneet kaupan nurkissa jo pidempään. Tämä pöytä vesirajoineen ja hiekkarantoineen on melko vaatimaton, mutta siihen juuri tähdättiin; tavallinen, idyllinen Keisarikunnan rannikkokylä. En ole hoksannut ottaa tästä vielä kuvaa, mutta pöytä on ollut kuukauden päivät nähtävillä Stadin Pelikaupassa.

40k:n kanssa ladattiin vähän isommat paukut piippuun ja lähdin miettimään vähän vaikuttavampaa presentaatiota. Ehdotin jo taannoin Puolenkuun Pelien aikaan tehtäväksi intropöytää, johon saisi luotua käsikirjoitetun, dramaattisen intropelin, jota maastoelementit tukisivat. Silloinen myymäläpäällikkö koki kai mun suunnitelmat vähän liian mittaviksi ja pöytä jäi suunnitteluasteelle. Peruslähtökohta oli siis monitasoinen, hengenmukainen, epägeneneerinen ja näyttävä 40k-pöytä.

Koska meidän kaikki IKEA-pöydät ovat kahden Realm of Battle-levyn kokoisia, en voinut tehdä 40k-pöydästä ainakaan sitä isompaa. Tilankäyttöä tarvitsi miettiä oikeastaan vain hetki, sillä mulla oli muhinut pääkopassa jo hetken aika hyvä ennakkoidea. Se, että taistelukenttä tulisi olemaan monessa korkeustasossa toisi kentälle "lisää" tilaa ja myös liikkumiseen kentän halki menisi kauemmin. Mun piti aiemmin tehdä pöydän perusta kokonaan itse, mutta päädyin lopulta käyttämään Realm of Battle-levyjä siten, että suurin osa sen yksityiskohdista ja maastonmuodoista konvertoitaisiin ja peitettäisiin piiloon. Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska ja palkitseva jo alusta alkaen. Setin rakentamiseen meni kaksi päivää ja maalaamiseen kolmisen iltaa.

Suurin inspiraation lähde uudelle intropöydälle oli keväällä elokuvateattereissa piipahtanut World Invasion: Battle LA-leffa, jossa Yhdysvaltain Merijalkaväki pistää pari tuntia ulkoavaruuden olentoja turpaan patrioottimusan pauhatessa taustalla. Oorah! Leffan vaikuttavat kohtaukset ja ympäristöt poikivat muun muassa perusidean maastolle. Tämän örkki-invaasion kohteeksi joutuneen, keisarillisen kaupungin nimi olkoon siis Los Angels of Death!

Kiitokset pikku apulaisille eli Sinille ja Edulle, sekä muille työskentelyä seuranneille ja ehdotuksia antaneille.

Perustarvikkeista liikkeille. Kaupalla oli jäljellä niin vähän finnfoamia, etten voinut tehdä pöydän perustaa itse vaan päädyin hyödyntämään pari "ylimääräistä" Realm of battle-levyä. Muihin materiaaleihin lukeutuivat erilaiset pahviputket, muovilevyt, rautalanka ja korkkilevy.

Pöytään meni myös jonkin verran GW-muovia, tynnyreitä, tank trapeja, esteitä ja sen sellaista. Osien kehyksistä väänsimme Ericin kanssa sprue rubblea eli geneeristä "rauniomössöä".

Immosen Petri löysi mulle kaipaamani pikkuautot Tarjoustalosta. Nämä käyvät ihan hyvin 40k-skaalaan ja ovat sen verran edullisia, ettei itketä hakata autoja vasaralla hajalle. Maalasin myös yhden Rhinon pelipöytää varten tuttuun Solar Rogues-teemaan.

Pahviputkia pystyyn tukirangoiksi. Pelipöydän ideana on siis taistelukenttä suurkaupungin keskustassa, jota halkovat highwayt monessa eri tasossa. Kasaamamme kaupungin ilmaherruus kuuluu örkeille, ja vihernahkojen ilmavoimat ovat pommittaneet kaikki huoltoreitit kulkukelvottomiksi.

Halusin kaupunkiin myös ällöttävän viemärijoen, jonka reunat tein styroxista. Virhe, olisi vain pitänyt käyttää finnfoamia eikä turhia pihtailla materiaaleissa, styrox kun on vähän turhan heppoista sekä maalattavaksi, että käytettäväksi rakennusperustana. Mallasin pöydän kulmaan myös vanhoja Macragge-lentsikanraatoja, mutta ne jäivät lopulta pois työstä. Siistejä, mutta vähän epäkäytännöllisiä maastonkappaleita.

Maasto alkaa ottaa muotoaan. Itse sillat tein finnfoamista, josta leikkasin teihin myös reunukset. Jotta ajoväylien asfaltin tekstuuri olisi erilainen kuin finnfoam-betoni, tein tiet hiekkapaperista.

Perusmuoto kasassa, ensimmäisen rakentelupäivän viimeiset hetket. Jotta pöytää voisi myöhemmin käyttää osana oikeaa pelipöytää, tein viemärijoen päättymään likakaivoihin sen sijaan, että se olisi jatkunut pöydän laitaan saakka. Myös molemmat sillat ovat murskana örkkien tulivalmisteluiden tuloksena. Realm of Battle-levyn nurkassa olevan kukkulan peitin kokonaan pahvista tehdyillä aaltopelleillä, sprue-rubblella, rautalangalla ja Imperial Sector-seinillä. Hain vaikutelmaa, että maastonmuoto olisi kukkulallinen murskaantunutta rakennusainesta sen sijaan, että se olisi kukkula jonka päällä on tavaraa.

Todistusaineistoa, että allekirjoittanutkin oli rakennuspaikalla ainakin kerran. Paitavalinta oli sattumanvarainen mutta jälkeenpäin ajatellen aika osuva. The Few, The Proud...

Toinen rakentelupäivä. Lisää yksityiskohtia esimerkiksi korkkilevystä. Tein sillan tukipilareista lähtevät korotukset, joista toinen on murskaantunut kranaatti-iskun seurauksena. Levittelin myös hiekkaa sinne tänne ja lisäsin Finnfoamista veistelemiäni lohkareita yksityiskohdiksi.

Laitoin myös päätielle hiekkaa ja läheisistä pilvenpiirtäjistä pudonneita betonielementtejä. Edes Solar Rogueiden Rhino-miehistönkuljetusvaunu ei säästynyt pommituksilta. Kyseinen vaunu näyttelee tärkeää roolia pöytää varten kirjoitetussa intropeliskenaariossa.

Päätien alta lähtevä yksisuuntainen tie on myös saanut osansa vihernahkojen ohjuksista. Upotin siltojen päähän rautalankaa ja erilaisia muoviputkia tukirangoiksi ja jonkinlaisiksi putkiverkostoiksi. Tein siltaan myös kaiteet rautalangasta ja puurimasta, jonka sahasin tasapituisiksi pätkiksi ja joihin porasin reiät. Koska maastossa on niin paljon jylhiä ja paksuja elementtejä, on tällainen yksityiskohtaisempi, kevyt detail hyvä kontrasti.

Tätäkään tietä eivät kulje enää kuin ehkä Speed Freekit. Halusin, että murtuneiden siltojen vastakappaleet olisivat myös näkyvillä, eivätkä sillat ja tiet lopu kuin tyhjään. Laiskottelin kuitenkin vähän enkä jaksanut kiinnittää huomiota siihen, jatkuvatko tukirangat ja putket samoista kohdista toisella puolella... Ehkä niiden kolot ovat murskautuneet umpeen. Vihatkoon ken tahtoo...

Silta on rojahtanut jonkinlaisen rakennuksen päälle. Pahvista sai aika hyvän näköistä aaltopeltiä. Kuorrutin kukkulan ensiksi kuumaliimalla, johon läiskin päälle pahvinpaloja ja eri-keeperiä. Tähän kaadoin sitten sprue rubblea, jonka kiinnityksen varmistin pursottamalla päälle aika lailla GWn muoviliimaa. Sekamelskan viimeistelevät rautalangasta väänneltyt "piikkilangat" ja Cities of Death-seinänpalat.

Viemärijokeen laitoin kellumaan pari tynnyriä ja satunnaisia roskia. Verkkoaidat ovat sipulien venyvästä verkkopussista. Helvetin styrox kuitenkin suli sprayattaessa suojamaalauksesta huolimatta ja tolpat kaatuivat kallelleen. Korjasin tämän kuumaliimalla jälkikäteen, mutta pitää seurata tilannetta.

Hiukan yleiskuvaa halki raunioiden. Näihin betonitolppiin piti alunperin tulla erivärisiä graffiteja, mutta päätin säästää ne muihin maastonkappaleisiin. Maaston muodosta johtuen näihin olisi ollut vaikea ulottua maalaamaan kovin yksityiskohtaisia tageja.

Maalit niskaan. Käytin pohjavärinä GW:n Chaos blackia ja muina sävyinä Army Painterin paria erisävyistä harmaata. Lopuksi sumutin (mist) vähän kauempaa eri maastonkohtiin Skull whitella efektiä vaaleasta betonipölystä. Tein saman havainnon kuin aikaisemmin ja tuntuu siltä, että vaihtoehtovalmistajien sprayt eivät sulata finnfoamia yhtä voimakkaasti kuin Games Workshopin sprayt. Välissä tuntuu, että sitä selviäisi täysin ilman esikäsittelyä liima- tai maalikerroksella. Pitää jatkaa kokeilemista...

Spraymaaleilla pohjamaalien teko oli nopeaa ja hauskaa, mutta jälki on niin pehmeää että myöhemmin pensselillä maalatut yksityiskohdat tai efektit näyttävät helposti tosi karkeilta. Mikäli käytössä on kynäruisku, tämä ei tietenkään ole ongelma kun pienempiäkin detaileja saa tehtyä ruiskutellen. Vedin jokeen kokeeksi myös vähän vihreää sävyä Flames of War British Armor-spraylla. Samalla maalausreissulla murjoimme myös autot edustuskuntoon ja pohjamaalasimme ne mustaksi.

Maaston yleisilme ja värimaailma alkaa olla jo selvillä. Monien työtä seuranneiden mielestä kentässä olisi saanut olla enemmän kontrastia värien ja sävyjen välillä, mutta halusin pitää pöydän lohduttoman harmaana kuin kaikki olisi peittynyt betonipölyyn, tuhkaan ja romahtaneista pilvenpiirtäjistä pöllynneeseen laastiin. Tämä nopeutti työskentelyä mutta vastasi myös sitä mielikuvaa, joka mulla projektin lopputuloksesta oli mielessä työn alkaessa.

Tukirakenteita, putkia ja joitain muita yksityiskohtia poimin myöhemmin esille Gryphonne Sepialla ja Devlan Mudilla. Tein myös siltojen betonikaiteisiin ja muihin rakenteisiin ruosteenomaisia, kellertäviä valumia samoja washeja käyttäen. Joitain maa- ja asfalttipintoja tummentelin likaisella maalausvedellä, jota maastoon levittämällä sai luotua pieniä sävyeroja sinne tänne.

Alright, yksityiskohtia kondikseen. Pöllin propaganda- ja varoitusjulisteet hävyttömästi googlesta, skaalasin paintissa pienemmäksi ja tulostelin A4-arkeille. 40k-aiheisia rekrytointijulisteita ja muita postereita löytyy fanitekeleinä melkoinen määrä. Kun nämä oli washailtu vähän paremmin maastoon istuviksi, laitoin joen läheisyyteen ja tukipilareiden juurelle vähän GW:n dead grassia rikkaruohoiksi. Tulostin myös pienennettyjä sanomalehtien sivuja kaupungin raunioissa lojuviksi roskiksi ja aviiseiksi. Nämä toimivat hienosti yksityiskohtina eivätkä vaikeuta pelaamista.

Juhani ehdotti, että maastoon saisi lisäväriä parilla betonipossulla. Tein finnfoamista pari ehjää ja yhden vaurioituneen porsun, jotka maalasin foundation-maaleilla asiaankuuluvin värein. Harmaat ja valkoiset kuivaharjaukset sitovat esteet pöydän pölyiseen teemaan. Eri varoitus- ja rekrytointijulisteita riitti leviteltäväksi ympäri kenttää.

Intropelilaudan örkit tutustumassa uuteen taistelutantereeseen. Tällainen melko yksityiskohtainen maasto sopii makeesti fiilistelypeleihin ja myös maalattujen figujen photoshooteihin. Toivottavasti pöytä pysyy esittelypelikäytössä ehjänä niin, että voimme myöhemmin käyttää sitä jossain megapelissä!

1st Company Terminaattorit etenevät tietä pitkin palaneiden autonraatojen lomitse. Asfaltin rajaviivat on tehty tuputtamalla valkoista väriä sienellä maalarinteipeillä rajatuille alueille. Taustalla myös kokistölkki-detail! :D

Drybrushasin joidenkin autojen perään jarrutusraidat kovia kokeneeseen asfalttiin. Autoissa on eri hilemaaleilla toteutettu ruoste-mix, jonka päälle on vedetty washi mattapinnan aikaansaamiseksi. Osaan autoista heitin myös vähän veriroiskeita.

Koska autot ovat palaneet örkkien napalmi-iskuissa, halusin että myös asfaltti niiden alla on tummunut. Lisäsin sillalle tank trapeja, jotka maalasin vihreiksi, samoin kuin alla virtaavan viemärijoen. Kun pohjaväri oli kuivunut, heitettiin sen päälle muutama kerros Water effectia.

Otin vielä tänään paremmilla kamera-asetuksilla muutaman fiilistelykuvan maastosta. Rauniomaasto korkeuseroineen ei paljon örkkien Deffkoptia hidasta. Näissä kuvissa maaston värisävyt ovat vähän totuudenmukaisemmat ja harmaus välittyy paremmin. Oon melko tyytyväinen laudan fiilikseen ja erityisesti juuri pölyiseen yleisilmeeseen.

WarBoss sai colat juotua ja uutiset luettua, it's killing time. Harkinnassa on duunata vielä introfiguille asfalttialustat jotta ne sopisivat paremmin uuteen pöytään. Ehkä tämänhetkisen maastoprojektin jälkeen.

PST-mies väijyy kohdetta. Korkeuserot ja monitasoiset maastot tuovat peliin paljon dramatiikkaa ja fiilistä myös Real line of sight-säännön käyttöön.

Tilannekuva Marine-tiedustelijasta asfalttiviidakon keskellä.

Örkkiryhmänjohtaja haistaa taistelun! Vai lieneekö löyhkä läheisestä viemäristä...

Tää on aika makee otos vaikka itse leuhkinkin. Sopisi tilannekuvaksi vaikka jostain jenkkisuurkaupungin lähiöstä. Mulla on Ollin kanssa yhteistyössä tehty IG-teema-armeijan sammakkomiesryhmä, joka odottaa tilaisuutta saapua kentälle viemäriputkien kautta Cities of Deathin Sewer rats-stratagemia käyttäen!

Örkkilauma saapuu mestoille pölyn ja mölyn saattelemana.

Blood Angeleilla on high ground-etu, mutta riittääkö näiden tulivoima pudottamaan Deffkopta-reservit?

Welcome to the Los Angeles of Death!

Quote of the day: "Surrender? SURRENDER? You think this letter on my head stands for France?!"
- Captain America

FIRST BLOOD!

Kokoonnuimme perjantai-iltana pitkällisten suunnitelmien jälkeen viimein viettämään kaveriporukan Fabaillan. Jess, tätä oli odotettu, koko Lizardmen- ja viidakkoprojekti on oikeastaan tähdännyt juuri tämäntyyliseen sosiaaliseen hammerointiin, jossa läppä ja noppa lentää sen kummemmin listoista ja sääntönillityksestä välittämättä. Uuden armeijan tulikasteen lisäksi tämä oli mulle ensimmäinen oikea peli kasiedikan säännöillä, kai nykyfaba oli aikakin korkata!

Kaikki olivat valmistelleet kuluneella viikolla joukkoja matsiin, mutta laskimme lopulliset armeijakokoonpanot vasta paikan päällä. Mä maalasin Legendaarisen Apinan toimittamaan velhon virkaa Slannin ollessa vielä suunnitteluasteella, Eric sai maaleihin pari vaikuttavaa Dogs of War-rykmenttiä ja Hese oli valmistellut melkoisen Savage Orc-heimon meidän turmioksi. Kaikenkaikkiaan oli huippua pelata fluffihammeria maalatuilla armeijoilla ja maastoilla.

Meidän tiimissä oli siis mun ja Ericin lisäksi mulle uusi frendi Jesse ja otimme liittoutuneina mittaa Hesen joukoista. Asetelma oli siis Lizardmen + Empire/Regiments of Renown + High Elves vastaan Orcs and Goblins. Ajattelimme, että koska liskot opettivat magiaa haltioille ja haltiat ihmisille sekä kaikki luetaan "hyviksiksi", olisi allianssi ihan perusteltu. Tarina taas kuljetti pelin Southlandien pohjoisosiin, jossa savannien örkkiklaanit olivat yhdistyneet valtavaksi armeijakunnaksi, joka uhkasi Suurhaltioiden merikaartin satamia. Haltiat pyysivät avukseen vanhoja liskomies-liittolaisiaan sekä palkkasivat läheisestä Keisarikunnan kauppakaupungista paikallisia kovanaamoja ja palkkasotureita. Sotajoukot kohtasivat rehevän aron molemmin puolin savannin rajalla, jossa viidakon puusto alkaa harveta. Taivas oli kirkas...

Mun joukoissa olivat Apina (Skink Priest), Skink Chief, 20 Saurusta keihäillä, 20 Temple Guardia ja Ancient Stegadon. Ericillä taas oli Arch Lector, 25 Dogs of War Pikemenia, 25 Halberdieria, 20 Handgunneria sekä Great Cannon. Jessen High Elffeihin kuului Maagi, 12 Lothern Seaguardia, 12 Swordmasteria, 5 Ellyrian Reaveria ja Lion Chariot. Vastapuolelle Hesen pöydänreunaan asettui Orc Warboss, Black Orc Warboss, Orc Big boss, Black Orc Big boss Chariotissa, Orc shaman, Savage Orc Shaman jalkaisin, Savage Orc Shaman villisialla, 30 Savage Orcia jousin, 30 Orc boyzia, 25 Orc boyzia, 25 Big 'unzia, pari Boar Chariotia, Giant ja Arachnarok Spider. Crazy!

Jumalauta mikä taistelu! Meitä vaivasi melkein koko pelin aivan käsittämätön noppatsägä, kun kuusivuisista ei tuntunut saavan vängälläkään paljon kolmosta parempia. :D Tämän lisäksi Hese on vielä meitä kaikkia paljon kokeneempi Fantasy-pelaaja joten pari vuoroa meni allianssin pöydänlaidalla lähes epätoivoisissa tunnelmissa. Onneksi mun tuskanhuutoja ei saatu taltioitua mihinkään... Matsin edetessä pääsimme kuitenkin peliin mukaan ja onnistuimme vääntämään tilanteen tiukille! Mahtavasta fiilistelypelistä on vähän turhaa kirjottaa tarkkaa taisteluraporttia, mutta listasin huippuhetkiä ja tilannekuvia alle.

BATTLE FACTS
First blood: Savage Orcien horde-muodostelmasta ammuttu nuolikuuro tappaa Empiren parrakkaan hilparimiehen.
Final kill: Saurukset ja Stegadon juoksevat pakoon kipittävän Arachnarok spiderin ylitse.
Monster of the match: Stegadon puristi mehut örkkiarmeijan vasemmasta sivustasta haavoittumatta.
Are you fucking kidding me?: Stegadon tekee 11 Impact hitia örkkiyksikköön mutta heitän 6 ykköstä wound-noppiin.
Apina: worth the bananas.

Armeijat alkavat ryhmittyä. Skenaariona oli fiilispohjainen TAPA KAIKKI-tehtävä, mutta pääpaino oli enemmänkin vain tunnelmoinnissa victory pointien laskemisen sijaan. Etualalla High Elffit ja vasemmalla Empiren tykkikukkulat ja rykmenttimuodostelmat. Eric napsi suuren osan kuvista pelin aikana, kiitokset!

Hese oli tuonut osan valtavasta Orcs & Goblins armeijastaan haastamaan meidän liittoutuneet armeijakunnat. Kaikki sotajoukon rykmentit olivat örkkiyksiköitä ja suurin osa vielä jotain spesiaalia sorttia. Jokaista vihreää läjää somisti lisäksi vielä bossi tai shamaani. Örkkejä vastaan tapellessa saa näemmä tottua siihen, että joskus saa kaiken mitä haluaa, valtavat Hordet jalkaväkeä, tappkonesankarit ja sotakoneet sekä monsterit päälle. Ei kaveria suotta kutsuta Mega-Heseksi!

Viilaamme Jessen kanssa armeijalistan esineosastoa kuntoon hetki ennen taistelun alkua. Jesse on mulle vähän uudempi frendi johon tutustuin Ericin kautta leffapiireissä. Rovaniemen kuvausreissumme aikana oli hyvä tilaisuus tutustua cooliin tyyppiin paremmin, näin ne harrastukset vain tuovat ihmisiä yhteen. Terkut!

Saurukset olivat saaneet tarpeekseen temppelien vartioimisesta, heittäneet hatut päähän ja lähteneet sotaan. Mun armeijassa oli yksikkö Ashigaru-keihässauruksia ja tottakai luotetut Samurai Retainerit, eli Temple Guard. Molemmat yksiköt suoriutuivat tuimasta taistelusta hienosti vaikka keihäsmiesten alkuasemat olivat aika kehnosti valittu. Rohkeutta ja asennetta sen sijaan riitti, tulikasteen perusteella oon hyvin tyytyväinen armeijavalintaan!

Myös Ancient Stegadon Rokakabuto oli kutsuttu taisteluun raivaamaan tietä aluskasvuston ja örkkien lävitse. Peliteknisesti tämä Skink Heron ratsastama jätti on melkoinen tuhokone joka tekee sankarittomista rykmenteistä sashimia oli pääluku mikä tahansa. Gold Giantia ei haastanut tällä kertaa edes Arachnarok.

Apina valvoo allianssin taistelulinjan muodostumista. Tämä kaveri ei oikeastaan ole velho, mutta on saanut Lustrian uumenista käsiinsä melkoisen läjän taikakääröjä joita otuksen on (arvaamattomin seurauksin) jännittävää lukea. Apina tekee duunia halvalla joten Slannit ovat ottaneet freelance-taikurin armeijoidensa tueksi. Ainakin loitsut lentävät useammin vihollisen suuntaan kuin omiin riveihin... Apina on uusin osa mun armeijaa ja maalasin sankarin aika pikaisesti juuri ennen taistelun alkua muiden kirjoitellessa armeijalistoja puhtaiksi. Pari kohtaa on vielä kokonaan maalaamatta ja yksityiskohtia pitää vielä parannella. Pelissä hahmo käyttää Skink Priestin sääntöjä.

Örkit olivat villiintyneet ja lähestyivät ykkösvuorosta alkaen tappavalla tahdilla meidän rivejä. Vihreää massaa oli niin paljon että ilman huikeita taktisia manööverejä meidän ei varmaan olisi ollut edes mahdollista listiä kaikkia pelin aikarajan puitteissa! Hesen kovin yksikkö taisi olla Orc Warbossin ja Savage Orc shamanin johtama 30 Savage Orcin rykmentti, jonka sivustaa suojasivat Giant ja Boar Chariot. Tuhoisa muodostelma joka pisti luun kurkkuun Ericin ihmisosastoille.

Regiments of Renown (Dogs of war)-liittolaisia. Koko rykmentti Ericin pikemaneja, joita johtaa valkoiseen haarniskaan sonnustautunut esitaistelija. Tällaiset erikoisemmat rykmentit ja klassikkofiilistely on alkanut kuumotella mua aika lailla viime aikoina. Tekisi mieli kaivaa omat Kislevit kuplamuovista ja metsästää pari harvinaisuutta vaikka Sotavasaran myyntipalstalta. Siinä missä nykyinen 40k on mun makuun, inspiroi klassinen FaBa ja erityisesti tämänkaltaiset tyyliyksiköt nykyistä, ehkä vähän muovista edikkaa enemmän.

Tykki antoi yhden vuoron suojatulta upottaen kanuunankuulan Giantiin ennen kuin Chariot iskeytyi kukkulalle Hesen kakkosvuorolla repien miehistön riekaleiksi. Mulla on myös pieni Nuln-teemainen, ruudintuoksuinen Empire-armeija, joka nyt tekisi pitkästä aikaa mieli maalata valmiiksi. Jungle Fever-kampanja, uusi peliporukka ja fantasiafiilistely tuntuu luoneen mulle melkoisen FaBa-heatin..!

Jessen ilme, kun Apina miscastaa ja räjäyttää Ericin handgunnerit. Onneksi loput kiväärimiehet eivät pakene asemistaan ja taikurikin kärsii vain yhden haavan. Mun velho oli ylipäätään yksi illan valopilkuista jonka edesottamukset ja hahmon älytön luonne saivat aikaan koomisia fiiliksiä.

Sankarin alkuasemat kivipaasin päällä. Apina näytti heti ensimmäisellä loitsullaan, että this guy means business, kun Urannon's Thunderbolt räjäytti eräästä Orc Hordesta yhden takarivin peränpitäjän tuusan nuuskaksi. Apinalle ei vittuilla.

Meidän ensimmäinen, eeppinen charge, kun Black Orc Big boss eksyi sotavaunujensa kanssa keskikenttään. Leijonakärryn hurja rynnäkkö kantoi kauas, repi impact hittien ja crewin yhteishyökkäyksillä örkkipäällikön vaunut puunsäleiksi ja voitti lopulta combatin saaden Bossin pakenemaan pää kolmantena jalkana viisi tuumaa. Meidän pursuit olisi voinut saada Leijonavaunut örkkirykmenttien välistä vihollisarmeijan selustaan murskaten pakenevan sankarin siinä sivussa, mutta Jesse heitti nelosen........ Seuraavalla vuorolla Hese rynnäköi Big Unz-rykmentillä kärryn sivustaan ja murskasi sen toisen Orc Big bossin taika-aseella yhdessä kierroksessa.

Samurait saivat kakkosvuorolla seisoskelusta tarpeekseen ja rynnäköin päätä pahkaa örkkirivistöihin. Stegadon jyräsi mielettömässä, maatajärisyttävässä rynnäkössä kymmenen Orc boyta kuoliaaksi ja repi koko rykmentin hajalleen näiden toverien yrittäessä paniikissa karkuun. Temple Guardit taas onnistuivat pian hätiin tulleiden Swordmasterien avulla viivyttämään kahden sankarin johtamaa Big 'unz rykmenttiä ja lopulta tappamaan kaikki muut paitsi Hesen kenraalin joka jäi pelin loppuessa vielä taisteluun miekkamestarien lipunkantajaa vastaan. Temple Guardit hoitivat hommansa, a good death!

Apina päättää siirtyä turvallisempaan asemaan Handgunnerien sekaan. Nämä kiväärimiehet olivat selvästi jotain naamioituneita erikoisjoukkoja, sillä örkkihorden rippeiden viimein saavuttaessa ampuma-asemat tappelivat nämä keisarikunnan toivot kuin eläimet! Taisteluun osallistunut Savage Orc shaman taas korjasi Apinan parempaan talteen. Vaikka Handgunnerit lopulta ajettiin asemistaan, ne regrouppasivat myöhemmin meidän laidalla jatkaen taistelua.

Jessen ilme, kun Haltiamaagi miscastaa ja räjäyttää Jessen Swordmasterit. Nämä tilanteet vainosivat meitä koko pelin mut epäonnestakin löytyy aina se hauska puoli. Swordmasterien räjäyttelystä tosin oli hauskuus kaukana, kun muutenkin harvalukuinen eliittiosasto menetti ainoan lisärankkinsa ja örkkejä oli horisontti täynnä. Miekkamestareilla oli kuitenkin tärkeä rooli taistelun loppumetreillä kun kukistimme Hesen armeijan johtoporrasta.

Giant rymisteli viidakon ja aukion halki perille meidän riveihimme, kestäen täysosuman kanuunankuulasta, handgunnerien parin vuoron ampumisen, Apinan salamakeskityksen ja lukuisat solvaukset. Riutunut jätti kuitenkin rysähti suoraan päin Ericin pikemiehiä, joiden aseilla on aika hurjat bonukset rynnäköiviä hirviöitä ja ratsuväkijoukkoja vastaan. Arkkilehtorin johtamat pikemanit eivät hievahtaneetkaan vaan pistivät jättiläisen kerrasta kylmäksi. Imperial steel, Imperial courage!

Savage Orc horde taas oli näille liian kova pala. Vaikka me chargattiin, onnistui Hese dispellaamaan Unbreakable-prayerin ja kun Hilparirykmentti ei ehtinyt hätiin, oli taistelu aika synkkä pikemaneille. Orc Warboss heitti heti taistelun aluksi haasteen, jonka rykmentin valkohaarniskainen esitaistelija otti urheasti vastaan (tullen hakatuksi kappaleiksi) ja muu, frenzyn kiihottama Savage Orc lauma murjoi kuoliaaksi tusinan palkkasotureita. Overrunista ei jäänyt ketään henkiin ja villiörkkien jalkoihin jäi muun muassa meidän allianssin ainoa dispel scroll.

Hesen mittavaan sankariosastoon kuului sekä kivenkovia mättöhahmoja, että taikovia vihernahkoja. Tämä shamaani piti kahden muun ohella meidät varpaillamme, kun örkit yhteensä onnistuivat vielä pyörittämään Hesen käyttöön koko örkkiloren. Meidän magia kuitenkin teki kokonaisuudessaan enemmän tuhoa (joo, myös omissa joukoissamme) vaikuttaen ratkaisevasti parissa kohdin taistelun kulkuun. Magiankäyttö oli ylipäätään yksi hauskimmista phaseista ja suunniteltiinkin vähän, että seuraava taistelu käytäisiin Storm of Magic-säännöillä.

Arachnarok Spider dominoi meidän oikeaa sivustaa mutta pääsi taisteluun vasta viimeisillä vuoroilla parin epäonnistuneen chargen vuoksi. Tämän hirviön kyydissä olivat Hesen tämänkertaisen kokoonpanon ainoat Goblinit.

Ilta loppui kuitenkin synkästi jättiläishämähäkille, kun sen kimppuun iskivät edestäpäin Lothern Seaguardit maagin kera, sivustaan Rokakabuto-Stegadon ja peräsimeen Saurus-keihäsmiehet. Vaikka hämis pisti kylmäksi koko suurhaltiarykmentin johtajineen, saimme Combat resolutionilla ajettua seuraavassa combat phasessa hirviön karkuun ja Stegadon paineli siitä yli säälimättä. BOOM!

Yksi päivän sankarihetkistä oli, kun Swordmasterien ryhmänjohtaja onnistui tyrmäämään sotavaununsa menettäneen Black Orc Big bossin kaksintaistelussa. Haasteen jälkeen piti riisua kypärä ja pysähtyä hetkeksi poseeraamaan, minkä jälkeen sankari palasi rykmenttiinsä ja sai Black Orc Warbossin taikakirveestä. Hesen sotapäällikkö leikkeli kuoliaaksi muutenkin ihan kipeät määrät meidän erikoisjoukkoja, tappaen oikeastaan omakätisesti koko mun Temple Guard-rykmentin ja suurimman osan Swordmastereista. Pelin loppuessa kentällä oli yksi suurhaltia taistelussa sotapäällikköä vastaan, muutama Empiren kiväärimies ja mun Arachnarokista selvinneet liskot Hesen Savage Orc Hordea ja paria shamaania vastaan. Emme laskeneet pisteitä, mutta voitto olisi luultavasti kuulunut niin ikään rampautuneelle örkkiarmeijalle. Mahtava taistelu, kiitokset kaikille!

Tässä pientä Sneak peekia tämänhetkiseen projektiin, joka kirjoitushetkellä on jo viimeistelymaalauksen alla. Lisäkuvia ja ehkä testausraporttia mahdollisesti jossain vaiheessa ensi viikkoa!