FIRST BLOOD!

Kokoonnuimme perjantai-iltana pitkällisten suunnitelmien jälkeen viimein viettämään kaveriporukan Fabaillan. Jess, tätä oli odotettu, koko Lizardmen- ja viidakkoprojekti on oikeastaan tähdännyt juuri tämäntyyliseen sosiaaliseen hammerointiin, jossa läppä ja noppa lentää sen kummemmin listoista ja sääntönillityksestä välittämättä. Uuden armeijan tulikasteen lisäksi tämä oli mulle ensimmäinen oikea peli kasiedikan säännöillä, kai nykyfaba oli aikakin korkata!

Kaikki olivat valmistelleet kuluneella viikolla joukkoja matsiin, mutta laskimme lopulliset armeijakokoonpanot vasta paikan päällä. Mä maalasin Legendaarisen Apinan toimittamaan velhon virkaa Slannin ollessa vielä suunnitteluasteella, Eric sai maaleihin pari vaikuttavaa Dogs of War-rykmenttiä ja Hese oli valmistellut melkoisen Savage Orc-heimon meidän turmioksi. Kaikenkaikkiaan oli huippua pelata fluffihammeria maalatuilla armeijoilla ja maastoilla.

Meidän tiimissä oli siis mun ja Ericin lisäksi mulle uusi frendi Jesse ja otimme liittoutuneina mittaa Hesen joukoista. Asetelma oli siis Lizardmen + Empire/Regiments of Renown + High Elves vastaan Orcs and Goblins. Ajattelimme, että koska liskot opettivat magiaa haltioille ja haltiat ihmisille sekä kaikki luetaan "hyviksiksi", olisi allianssi ihan perusteltu. Tarina taas kuljetti pelin Southlandien pohjoisosiin, jossa savannien örkkiklaanit olivat yhdistyneet valtavaksi armeijakunnaksi, joka uhkasi Suurhaltioiden merikaartin satamia. Haltiat pyysivät avukseen vanhoja liskomies-liittolaisiaan sekä palkkasivat läheisestä Keisarikunnan kauppakaupungista paikallisia kovanaamoja ja palkkasotureita. Sotajoukot kohtasivat rehevän aron molemmin puolin savannin rajalla, jossa viidakon puusto alkaa harveta. Taivas oli kirkas...

Mun joukoissa olivat Apina (Skink Priest), Skink Chief, 20 Saurusta keihäillä, 20 Temple Guardia ja Ancient Stegadon. Ericillä taas oli Arch Lector, 25 Dogs of War Pikemenia, 25 Halberdieria, 20 Handgunneria sekä Great Cannon. Jessen High Elffeihin kuului Maagi, 12 Lothern Seaguardia, 12 Swordmasteria, 5 Ellyrian Reaveria ja Lion Chariot. Vastapuolelle Hesen pöydänreunaan asettui Orc Warboss, Black Orc Warboss, Orc Big boss, Black Orc Big boss Chariotissa, Orc shaman, Savage Orc Shaman jalkaisin, Savage Orc Shaman villisialla, 30 Savage Orcia jousin, 30 Orc boyzia, 25 Orc boyzia, 25 Big 'unzia, pari Boar Chariotia, Giant ja Arachnarok Spider. Crazy!

Jumalauta mikä taistelu! Meitä vaivasi melkein koko pelin aivan käsittämätön noppatsägä, kun kuusivuisista ei tuntunut saavan vängälläkään paljon kolmosta parempia. :D Tämän lisäksi Hese on vielä meitä kaikkia paljon kokeneempi Fantasy-pelaaja joten pari vuoroa meni allianssin pöydänlaidalla lähes epätoivoisissa tunnelmissa. Onneksi mun tuskanhuutoja ei saatu taltioitua mihinkään... Matsin edetessä pääsimme kuitenkin peliin mukaan ja onnistuimme vääntämään tilanteen tiukille! Mahtavasta fiilistelypelistä on vähän turhaa kirjottaa tarkkaa taisteluraporttia, mutta listasin huippuhetkiä ja tilannekuvia alle.

BATTLE FACTS
First blood: Savage Orcien horde-muodostelmasta ammuttu nuolikuuro tappaa Empiren parrakkaan hilparimiehen.
Final kill: Saurukset ja Stegadon juoksevat pakoon kipittävän Arachnarok spiderin ylitse.
Monster of the match: Stegadon puristi mehut örkkiarmeijan vasemmasta sivustasta haavoittumatta.
Are you fucking kidding me?: Stegadon tekee 11 Impact hitia örkkiyksikköön mutta heitän 6 ykköstä wound-noppiin.
Apina: worth the bananas.

Armeijat alkavat ryhmittyä. Skenaariona oli fiilispohjainen TAPA KAIKKI-tehtävä, mutta pääpaino oli enemmänkin vain tunnelmoinnissa victory pointien laskemisen sijaan. Etualalla High Elffit ja vasemmalla Empiren tykkikukkulat ja rykmenttimuodostelmat. Eric napsi suuren osan kuvista pelin aikana, kiitokset!

Hese oli tuonut osan valtavasta Orcs & Goblins armeijastaan haastamaan meidän liittoutuneet armeijakunnat. Kaikki sotajoukon rykmentit olivat örkkiyksiköitä ja suurin osa vielä jotain spesiaalia sorttia. Jokaista vihreää läjää somisti lisäksi vielä bossi tai shamaani. Örkkejä vastaan tapellessa saa näemmä tottua siihen, että joskus saa kaiken mitä haluaa, valtavat Hordet jalkaväkeä, tappkonesankarit ja sotakoneet sekä monsterit päälle. Ei kaveria suotta kutsuta Mega-Heseksi!

Viilaamme Jessen kanssa armeijalistan esineosastoa kuntoon hetki ennen taistelun alkua. Jesse on mulle vähän uudempi frendi johon tutustuin Ericin kautta leffapiireissä. Rovaniemen kuvausreissumme aikana oli hyvä tilaisuus tutustua cooliin tyyppiin paremmin, näin ne harrastukset vain tuovat ihmisiä yhteen. Terkut!

Saurukset olivat saaneet tarpeekseen temppelien vartioimisesta, heittäneet hatut päähän ja lähteneet sotaan. Mun armeijassa oli yksikkö Ashigaru-keihässauruksia ja tottakai luotetut Samurai Retainerit, eli Temple Guard. Molemmat yksiköt suoriutuivat tuimasta taistelusta hienosti vaikka keihäsmiesten alkuasemat olivat aika kehnosti valittu. Rohkeutta ja asennetta sen sijaan riitti, tulikasteen perusteella oon hyvin tyytyväinen armeijavalintaan!

Myös Ancient Stegadon Rokakabuto oli kutsuttu taisteluun raivaamaan tietä aluskasvuston ja örkkien lävitse. Peliteknisesti tämä Skink Heron ratsastama jätti on melkoinen tuhokone joka tekee sankarittomista rykmenteistä sashimia oli pääluku mikä tahansa. Gold Giantia ei haastanut tällä kertaa edes Arachnarok.

Apina valvoo allianssin taistelulinjan muodostumista. Tämä kaveri ei oikeastaan ole velho, mutta on saanut Lustrian uumenista käsiinsä melkoisen läjän taikakääröjä joita otuksen on (arvaamattomin seurauksin) jännittävää lukea. Apina tekee duunia halvalla joten Slannit ovat ottaneet freelance-taikurin armeijoidensa tueksi. Ainakin loitsut lentävät useammin vihollisen suuntaan kuin omiin riveihin... Apina on uusin osa mun armeijaa ja maalasin sankarin aika pikaisesti juuri ennen taistelun alkua muiden kirjoitellessa armeijalistoja puhtaiksi. Pari kohtaa on vielä kokonaan maalaamatta ja yksityiskohtia pitää vielä parannella. Pelissä hahmo käyttää Skink Priestin sääntöjä.

Örkit olivat villiintyneet ja lähestyivät ykkösvuorosta alkaen tappavalla tahdilla meidän rivejä. Vihreää massaa oli niin paljon että ilman huikeita taktisia manööverejä meidän ei varmaan olisi ollut edes mahdollista listiä kaikkia pelin aikarajan puitteissa! Hesen kovin yksikkö taisi olla Orc Warbossin ja Savage Orc shamanin johtama 30 Savage Orcin rykmentti, jonka sivustaa suojasivat Giant ja Boar Chariot. Tuhoisa muodostelma joka pisti luun kurkkuun Ericin ihmisosastoille.

Regiments of Renown (Dogs of war)-liittolaisia. Koko rykmentti Ericin pikemaneja, joita johtaa valkoiseen haarniskaan sonnustautunut esitaistelija. Tällaiset erikoisemmat rykmentit ja klassikkofiilistely on alkanut kuumotella mua aika lailla viime aikoina. Tekisi mieli kaivaa omat Kislevit kuplamuovista ja metsästää pari harvinaisuutta vaikka Sotavasaran myyntipalstalta. Siinä missä nykyinen 40k on mun makuun, inspiroi klassinen FaBa ja erityisesti tämänkaltaiset tyyliyksiköt nykyistä, ehkä vähän muovista edikkaa enemmän.

Tykki antoi yhden vuoron suojatulta upottaen kanuunankuulan Giantiin ennen kuin Chariot iskeytyi kukkulalle Hesen kakkosvuorolla repien miehistön riekaleiksi. Mulla on myös pieni Nuln-teemainen, ruudintuoksuinen Empire-armeija, joka nyt tekisi pitkästä aikaa mieli maalata valmiiksi. Jungle Fever-kampanja, uusi peliporukka ja fantasiafiilistely tuntuu luoneen mulle melkoisen FaBa-heatin..!

Jessen ilme, kun Apina miscastaa ja räjäyttää Ericin handgunnerit. Onneksi loput kiväärimiehet eivät pakene asemistaan ja taikurikin kärsii vain yhden haavan. Mun velho oli ylipäätään yksi illan valopilkuista jonka edesottamukset ja hahmon älytön luonne saivat aikaan koomisia fiiliksiä.

Sankarin alkuasemat kivipaasin päällä. Apina näytti heti ensimmäisellä loitsullaan, että this guy means business, kun Urannon's Thunderbolt räjäytti eräästä Orc Hordesta yhden takarivin peränpitäjän tuusan nuuskaksi. Apinalle ei vittuilla.

Meidän ensimmäinen, eeppinen charge, kun Black Orc Big boss eksyi sotavaunujensa kanssa keskikenttään. Leijonakärryn hurja rynnäkkö kantoi kauas, repi impact hittien ja crewin yhteishyökkäyksillä örkkipäällikön vaunut puunsäleiksi ja voitti lopulta combatin saaden Bossin pakenemaan pää kolmantena jalkana viisi tuumaa. Meidän pursuit olisi voinut saada Leijonavaunut örkkirykmenttien välistä vihollisarmeijan selustaan murskaten pakenevan sankarin siinä sivussa, mutta Jesse heitti nelosen........ Seuraavalla vuorolla Hese rynnäköi Big Unz-rykmentillä kärryn sivustaan ja murskasi sen toisen Orc Big bossin taika-aseella yhdessä kierroksessa.

Samurait saivat kakkosvuorolla seisoskelusta tarpeekseen ja rynnäköin päätä pahkaa örkkirivistöihin. Stegadon jyräsi mielettömässä, maatajärisyttävässä rynnäkössä kymmenen Orc boyta kuoliaaksi ja repi koko rykmentin hajalleen näiden toverien yrittäessä paniikissa karkuun. Temple Guardit taas onnistuivat pian hätiin tulleiden Swordmasterien avulla viivyttämään kahden sankarin johtamaa Big 'unz rykmenttiä ja lopulta tappamaan kaikki muut paitsi Hesen kenraalin joka jäi pelin loppuessa vielä taisteluun miekkamestarien lipunkantajaa vastaan. Temple Guardit hoitivat hommansa, a good death!

Apina päättää siirtyä turvallisempaan asemaan Handgunnerien sekaan. Nämä kiväärimiehet olivat selvästi jotain naamioituneita erikoisjoukkoja, sillä örkkihorden rippeiden viimein saavuttaessa ampuma-asemat tappelivat nämä keisarikunnan toivot kuin eläimet! Taisteluun osallistunut Savage Orc shaman taas korjasi Apinan parempaan talteen. Vaikka Handgunnerit lopulta ajettiin asemistaan, ne regrouppasivat myöhemmin meidän laidalla jatkaen taistelua.

Jessen ilme, kun Haltiamaagi miscastaa ja räjäyttää Jessen Swordmasterit. Nämä tilanteet vainosivat meitä koko pelin mut epäonnestakin löytyy aina se hauska puoli. Swordmasterien räjäyttelystä tosin oli hauskuus kaukana, kun muutenkin harvalukuinen eliittiosasto menetti ainoan lisärankkinsa ja örkkejä oli horisontti täynnä. Miekkamestareilla oli kuitenkin tärkeä rooli taistelun loppumetreillä kun kukistimme Hesen armeijan johtoporrasta.

Giant rymisteli viidakon ja aukion halki perille meidän riveihimme, kestäen täysosuman kanuunankuulasta, handgunnerien parin vuoron ampumisen, Apinan salamakeskityksen ja lukuisat solvaukset. Riutunut jätti kuitenkin rysähti suoraan päin Ericin pikemiehiä, joiden aseilla on aika hurjat bonukset rynnäköiviä hirviöitä ja ratsuväkijoukkoja vastaan. Arkkilehtorin johtamat pikemanit eivät hievahtaneetkaan vaan pistivät jättiläisen kerrasta kylmäksi. Imperial steel, Imperial courage!

Savage Orc horde taas oli näille liian kova pala. Vaikka me chargattiin, onnistui Hese dispellaamaan Unbreakable-prayerin ja kun Hilparirykmentti ei ehtinyt hätiin, oli taistelu aika synkkä pikemaneille. Orc Warboss heitti heti taistelun aluksi haasteen, jonka rykmentin valkohaarniskainen esitaistelija otti urheasti vastaan (tullen hakatuksi kappaleiksi) ja muu, frenzyn kiihottama Savage Orc lauma murjoi kuoliaaksi tusinan palkkasotureita. Overrunista ei jäänyt ketään henkiin ja villiörkkien jalkoihin jäi muun muassa meidän allianssin ainoa dispel scroll.

Hesen mittavaan sankariosastoon kuului sekä kivenkovia mättöhahmoja, että taikovia vihernahkoja. Tämä shamaani piti kahden muun ohella meidät varpaillamme, kun örkit yhteensä onnistuivat vielä pyörittämään Hesen käyttöön koko örkkiloren. Meidän magia kuitenkin teki kokonaisuudessaan enemmän tuhoa (joo, myös omissa joukoissamme) vaikuttaen ratkaisevasti parissa kohdin taistelun kulkuun. Magiankäyttö oli ylipäätään yksi hauskimmista phaseista ja suunniteltiinkin vähän, että seuraava taistelu käytäisiin Storm of Magic-säännöillä.

Arachnarok Spider dominoi meidän oikeaa sivustaa mutta pääsi taisteluun vasta viimeisillä vuoroilla parin epäonnistuneen chargen vuoksi. Tämän hirviön kyydissä olivat Hesen tämänkertaisen kokoonpanon ainoat Goblinit.

Ilta loppui kuitenkin synkästi jättiläishämähäkille, kun sen kimppuun iskivät edestäpäin Lothern Seaguardit maagin kera, sivustaan Rokakabuto-Stegadon ja peräsimeen Saurus-keihäsmiehet. Vaikka hämis pisti kylmäksi koko suurhaltiarykmentin johtajineen, saimme Combat resolutionilla ajettua seuraavassa combat phasessa hirviön karkuun ja Stegadon paineli siitä yli säälimättä. BOOM!

Yksi päivän sankarihetkistä oli, kun Swordmasterien ryhmänjohtaja onnistui tyrmäämään sotavaununsa menettäneen Black Orc Big bossin kaksintaistelussa. Haasteen jälkeen piti riisua kypärä ja pysähtyä hetkeksi poseeraamaan, minkä jälkeen sankari palasi rykmenttiinsä ja sai Black Orc Warbossin taikakirveestä. Hesen sotapäällikkö leikkeli kuoliaaksi muutenkin ihan kipeät määrät meidän erikoisjoukkoja, tappaen oikeastaan omakätisesti koko mun Temple Guard-rykmentin ja suurimman osan Swordmastereista. Pelin loppuessa kentällä oli yksi suurhaltia taistelussa sotapäällikköä vastaan, muutama Empiren kiväärimies ja mun Arachnarokista selvinneet liskot Hesen Savage Orc Hordea ja paria shamaania vastaan. Emme laskeneet pisteitä, mutta voitto olisi luultavasti kuulunut niin ikään rampautuneelle örkkiarmeijalle. Mahtava taistelu, kiitokset kaikille!

Tässä pientä Sneak peekia tämänhetkiseen projektiin, joka kirjoitushetkellä on jo viimeistelymaalauksen alla. Lisäkuvia ja ehkä testausraporttia mahdollisesti jossain vaiheessa ensi viikkoa!