Return to Dipoli Prime

Viime viikonloppu oli pyhitetty kesän perinteiselle kohokohdalle, Ropeconille. Tuttuun tyyliin 40k-turnausilmoittautuminen oli hoidettu hyvissä ajoin, mutta muuhun ohjelmaan tutustuttiin oikeastaan vasta tapahtumapaikalla. Ropecon on enemmänkin hyvän fiiliksen ja ilmapiirin, sekä vanhojen ja uusien kontaktien tapahtuma. Mun ote Coniin on aina ollut figupainotteinen ja keskityin tälläkin kertaa enimmäkseen seuraamaan erilaisia turnauksia, esittelypelejä, maalauskisaa ja Kaubamajan miniatyyritarjontaa.

Samurai käyskenteli ympäri Dipolia jakaen flyereitä ja kutsuen väkeä taistelulajinäytökseen. Wicked! Erilaisia pukukokonaisuuksia, cosseja ja sotilasimitaatioita oli tänäkin vuonna mittava määrä. Ehkä mullakin on jotain näytettävää ensi Conissa... Projekti etenee.

Tämänvuotinen Coni oli kuitenkin kokea pienen takaiskun kun kuulin paria päivää ennen tapahtuman alkua, että kavereita olisi tulossa paljon totuttua vähemmän etenkin pohjoisesta. Sini oli kyllä tulossa perjantaiksi ja lauantaiksi, mutta meillä on tapana seurata ihan eri ohjelmia ja sikäli ollaan hiukan erillään Conissa. Onneksi mun hyvä frendi Teemu päätti tehdä etelänmatkan päästyään varasijalta 40k-turnaukseen ja sain kaverista seuraa viikonlopuksi. Loppujen lopuksi porukkaa olikin sitten hyvin, kun lukuisia työkavereita, etelän tyyppejä ja conituttuja löytyi paikalta viikonlopun kuluessa.

Ohjelmajärkkärinä ja roudaajana pääsin sisään vähän taviskävijää aiemmin. Conissa oli tänäkin vuonna sekä FB-, että 40K-turnaus. Scifipuolta vaivasi kuitenkin vähän heikompi maastotilanne. Lainasin pari pöydällistä omia maastojani ensi hätään, mutta ensi vuodeksi pitää ehkä koettaa tarvittaessa sponsoroida laajemmat maastosetit esimerkiksi Pelikauppa-rahoituksella.

Liberator Marinet valmistautuivat taas puolustamaan Ragdadin laitamia demokratian vihollisia ja muukalaisrotuja vastaan. Bongasin tämän ja muutaman muun mahtavan otoksen Lappeenrannan peliporukan Lepralegioonan kuvagalleriasta ja uskaltauduin lainaamaan ne blogiini. Toivottavasti kaverit eivät tästä hermostu. Terkut!

 Olin pelannut 40k-pelejä turnausmentaliteetilla tasan nolla taannoisen Oulun turnauksen jälkeen, joten päätin suosiolla osallistua coniturnaukseen samalla Space Wolf-listalla, jolla olen pelannut muutaman viimeisen turnaukseni. Lista toimii hyvin, se ei rakennu minkään nettilegendalistan varaan ja se on fresh breeze myös vastustajille, joista myös tällä kertaa joku ehti kiittää ja kehua vähän erilaisesta kokoonpanosta. Turnauksessa pelattiin neljä peliä, jonka kaikissa tehtävissä olivat kaikki sääntökirjan kolme voittoehtoa; beissit, objektiivit ja kill pointit. Paljon mietittävää ja haastetta, tykkäsin tästä systeemistä tajuna.

Kohtasin turnauksessa ETC Black Templarit, Grey Knightit, ETC Blood Angelit ja Eldarit. Kaikki olivat mielenkiintoisia pelejä ja opettivat uutta, etenkin vimmatusti ampuva Black Templar ja ensikosketus Grey Knighteihin olivat eksoottisia kokemuksia. Inkvisition eliittinyrkkiä pelannut, hyvähenkinen pelikumppani ansaitseekin maininnan kreiseimmästä kuolontähti-ryhmästä vähään aikaan. Kyseiseen pommiin kuuluivat Lord Kaldor Draigo, Librarian, sekä kymmenen eri tavoin aseistettua Paladinia kaikilla herkuilla. Sick!

Onnistuin voittamaan molemmat ensimmäisen päivän pelit ja etenemään sunnuntaina alkaneisiin kärkikahinoihin. Blood Angeleita vastaan meillä molemmilla oli kaksi Land Raideria, mutta vastapuolella kymmenen Assault terminatoria ja myös jump pack-scoring uniteja. Verienkeleitä pelannut Jarkko Kallio onnistui tunkeutumaan syvälle mun alueelle, mutta sain kaahailtua reservistä oman Grey Hunter-ryhmäni myös kaverin tukikohtaobjektiiville. Viitosvuoron lopussa pikkuvoitto olisi ollut näpeissäni ja kutosellakin tasapeli, mutta peli jatkui kohtalokkaasti seiskalle jossa Kill pointit viimein tasottuivat ja hävisin matsin 10-20. Hurja lista ja kylmähermoinen vastapelaaja, kaiken kaikkiaan hyvä kokemus tappiosta huolimatta.

Conin tämänvuotiset 40k-turnauksen armeijat ja maastot eivät tuntuneet olevan ihan edellisvuosien tasoa, vaan pelien yleisilmeestä jäi vähän sekainen, keskeneräinen ja ehkä hiukan karu fiilis. Tämän vuoksi mulla on aika vähän valokuvia peleistä ja eri kokoonpanoista. Viimeisessä matsissa vastaan asettuivat kuitenkin jamopowerin sikasiistit Eldarit Liberatoreille sopivalla aavikkokentällä ja munkin oli pakko kaivaa Nikon esiin.

Jamon armeijaan kuului Avatar, Eldrad Ulthran, kaksi Fire Dragon-tiimiä, kaksi pientä Dire Avenger-tiimiä, kaksi Guardian-ryhmää Scatter lasereilla, 2x3 Jetbikea shuriken cannoneilla, 7 Harlekiiniä täysin varustein, kaksi Falconia holo-kilvillä sekä 3 War walkeria Scatter lasereilla. Hävisin aloitusheiton ja Eldarit saivat valita kenttäpuoliskonsa. Osasin varautua Eldradin Divination-kykyyn joten asemoin oman armeijani oikeastaan täysin objektiivien ja tukikohtien asemoinnin perusteella. Deployasin Long fangit kukkulalle ja näiden ympärille Razorbackin, Land Raiderin ja Thunderwolfit. Vasemman laidan keihäänkärjeksi asetin toisen Land Raiderin ja Razorback ryhmän sekä keskikenttään Lone Wolf-linebreacherit.

Divination vaihteli vähän joukkojen asemointia ja varmisteli Cover saveja mun initiative seizen varalta. Eldarit pääsivät kuitenkin aloittamaan, liikkuivat sinne tänne ja ampuivat scatter lasereilla woundin Thunderwolfeihin. Harlekiinit etenivät keskikenttää kohti leveässä rintamassa Avatar takanaan. Eldrad oli liittynyt Guardianeihin ja käytti psyykkisiä voimiaan antaen lisäkestävyyttä Avatarille ja tarkkuutta War walkereille. Tässä vaiheessa mun magiapuolustus oli vielä liian kaukana.

Omalla vuorollani työnsin lantikoita vähän eteenpäin ja etenin Thunderwolf-Warthogeilla alas vuorelta. Mun ampuminen onnistui hyvin ja onnistuin tuhoamaan yhden War walkerin ja sheikkaamaan toisen Falconin. Crusaderin pelätty Assault Cannon iski haavan Avatarin mystisen haarniskan lävitse. Lone Wolfit etenivät rinta rinnan kukkulaa kohti Thunderwolfien vasenta laitaa suojaten.

Jamopowerin kakkosvuorolla Harlekiinit nousivat keskikukkulalle, mutta Avatar jäi hiukan jälkeen huonon juoksuheiton vuoksi. Scatter laser-keskitys ampui taas haavan Warthogeihin, tällä kertaa kuitenkin eri hahmolle. Reservistä saapui hiukan jetbikeja ja Dire Avengereita kärkkymään kaukaisempia objektiiveja. Eldrad tehosti taas muukalaisajoneuvojen ampumista ja suojasi loitsullaan Avataria.

Mun toisesta vuorosta lähtien alkoi tapahtua. Harlekiinit olivat hypelleet tosi eteen ja vaikka näistä kaikilla oli suukot mukana, päätin että "It's time to burn some fuel!". Thunderwolfit heittivät hyvän fleetin ja pääsivät rysähtämään Harlekiinien sivustaan, asemoin chargen siten, etteivät laitimmaiset Eldar-soturit päässeet vielä ykköskierroksella taisteluun. Laskin, että saan viimeistään kahdessa vuorossa Harlekiinit pois pelistä, mutta Avatar rynnäköisi sitten Thunderwolfeihin. Nostin siis Lone Wolfit taistelun taakse valmiiksi counter-chargaamaan Avatarin mun seuraavalla vuorolla. Crusader ajeli taas hiukan eteenpäin ja mun ampuminen tuhosi lisää War walkereita. Tappelussa Thunderwolfit ottivat Harlekiineilta vain yhden woundin, jonka Storm shield pelasti ja itse tuhosin lopulta Fearless-woundien avulla koko Harlikkaryhmän. BOOM!

Jamo laittoi samalla mitalla takaisin. Avatar rynnäköi Eldradin kanssa Thunderwolfeihin Doomaten nämä ja koittaen Fortunoida Avataria, mutta mun Runepriest onnistui torjumaan loitsun eteen työntyneestä Land Raiderista. Falcon täynnä Fire dragoneita lenteli keskikenttään ja jalkautuneet erikoisjoukot räjäyttivät mun Crusaderin. Mun vasemman laidan Razorback räjähti toisen Falconin Eldar Missile launcheriin. Scatter laserit taas tulittivat hengiltä yhden Long Fangeista ja loput vetäytyivät pöydän reunan ylitse pois taistelusta. Lähitaistelussa Avatar ja Eldrad iskivät kaksi Thunderwolfia hengiltä, mutta Eldrad joutui mun power fistin alle eikä onnistunut invusavessaan. Hävisin combatin mutta onnistuin LD-testini.

Oli aika paketoida tappelu ja siirsin Lone Wolf-Linebreacherit Avatarin kimppuun. Samalla tuhoutuneista ajoneuvoista jalkautuneet Liberator Marinet iskivät Fire Dragonien ja näiden kuljetusvaunun kimppuun. Mun jäljellä oleva lantikka lähti etenemään kohti Eldarien pehmeitä kotipesänpitäjiä ja ampui aseen hajalle toisesta Falconista. Häsyssä Avatar tappoi viimeisen Thunderwolfin mutta otti Lone wolfeilta pari woundia sisään. Kun taistelu Jamon vuorolla loppui mun eduksi, oli lopputaistelu melkoista murjomista. Eldareilta loppuivat tehokkaat aseet jolla häiritä mun ajoneuvojen etenemistä ja tankkiensa menetyksestä ärsyyntyneet Liberatorit pistivät tontuille aika kovaa turpaan lähitaistelussa. Ehdin jo miettiäkin, että fiilis oli kuin Black Library-kirjoissa ja codexien fluffipätkissä, kun muutamakin Marine temmelsi läpi Guardianeista ja Dire Avengereista. Get some! Vaikka Jamon liikkuvuus ja reservitaktiikka sai tämän ajoissa objektiiveille, oli mulla ulottuvaa tulivoimaa ja lähitaistelujoukkoja joka puolella kenttää tuhoamassa xenos-yksiköitä ja contestoimassa objectiveja. Viidennen vuoron jälkeen jetbikejen tuhouduttua Land Raiderin täyslaidalliseen kättelimme hauskan matsin päätteeksi. Mulle tämä oli turnauksen makein ja myös visuaalisesti siistein peli, kun sekä maastot että molemmat armeijat näyttivät upeilta. Jamopowerin keltainen Eldar-kokoonpano Forgen Avatareineen oli mahtava näky.

Mun Warthog-erikoisjoukkoja Thunderwolfien säännöillä. Bongasin sotavasarasta viestin, jossa joku kehui yksikköä "hienoimmiksi ja kauneimmiksi figuiksi, joita on ehkä koskaan livenä nähnyt". Tuli hyvä mieli. Tämäkin kuva Lepralegioona Combat camerasta!

Land Raiderit Interceptor ja Dragonskin kuljettivat jälleen grunt-Marinet väsymättä mestoille ja jakoivat asearsenaalinsa turvin kuolemaa säälimättä. Tällä kertaa multa tuhoutui joka pelissä yksi Land Raider, mutta toinen selvisi aina loppuun saakka. Kuva: Lepralegioona Combat camera.

Forge Worldin Avatar oli vaikuttava näky ja tarjosi jo kaivattua vaihtelua GW:n ikivanhaan miniversioon. Jamon koko armeija on mielettömän hyvin maalattu ja kokoelmaa riittää paljon turnauslistan ulkopuolellekin. Tajunnanräjäyttävän maalaustason lisäksi myös Eldar-taktiikat taipuivat miehen käsissä varmoin ottein, kyseessä on siis aikalailla ihanneharrastaja. Respect!

Linebreacherit ja Warthog-kersantti vastaan Kuoleman Jumala. Kävin aavikkopöydällä taistelun sekä Grey Knightejä, että Eldareita vastaan, joten mulla oli jälkimmäisessä matsissa "kotikenttäetu" tutun maaston vuoksi. Tämän lähitaistelun jälkeen Eldarien selkä alkoi taittua, kun Avatar sai Chainfistista. Kuva: Lepralegioona Combat camera.

Kun transportit räjähtivät alta, pääsivät Marinet tekemään oikeita jalkaväen hommia. Tässä juostaan Fire Dragon-ryhmän ylitse ja heitellään krak-kranaatteja halvaantuneen Falconin takapeltiin. Lähitaistelu aavikkoraunioissa keltaisia Eldareita vastaan sisälsi muutaman siistin movie momentin, kun Marinet teurastivat pienempiään. As it should be!

Taistelu on kovaa, mutta hyvässä seurassa ja puitteissa hauskaa lopputuloksesta huolimatta. Kiitos kaikille vastustajille hyvistä pelikokemuksista ja turnausmuistoista! Kuva: Lepralegioona Combat camera.

Toinen Lantikka piiput kuumana. Assault Rampit pääsivät tämän vuoden Coniturnauksessa käyttöön kun jompi kumpi tankeista toimi joka pelissä rynnäkkövaununa.

Tämä sankari tuli muun yksikkönsä tuhouduttua haastamaan mun Marine-ryhmän ja sitomaan nämä lähitaisteluun. Walkerin tanssittua hetken Marineiden seassa ja Grey hunterien etsittyä tuloksetta kranaateista sokkia tuli Lone Wolf-Linebreacher Chainfistinsa kanssa lopettamaan pelleilyn.

Turnaus oli sikäli vähän ristiriitainen kokemus, että hyvästä sijoituksesta huolimatta pelit jäivät
keskeneräisten armeijoiden ja kuluneiden maastojen vuoksi vähän torsoiksi. Kaikki pelikaverit olivat kuitenkin hyviä tyyppejä ja joka matsista jäi jotakin käteen, joko kokemusta, onnistumisen tuntemuksia tai sitten sitä fiilistelyä. Joskus kuitenkin toivoisin, että wysiwyg-sääntöä ja proxy-yksiköitä tuomaroitaisiin hiukan tiukemmin, varsinkin jos puhutaan Ropeconin tyylisestä turnauksesta, joka on ikään kuin harrastuksen kasvot ulospäin. Kiitokset kuitenkin järjestäjille hyvästä tapahtumasta!

Sain Conin jälkeen kaverini kautta pienen palkkamaalausduunin. En ole ennen maalannut mitään muille palkkiota vastaan, mutta päätin nyt kokeilla miltä tuntuisi sutia rahaa vastaan. Sain parikymmentä Blood Angel Assault Marinea alkuviikon aikana aika hyvälle mallille. Deadline on vasta ensi viikon perjantaina järjestettävässä Härski Cup-turnauksessa, mutta päätin aloittaa heti ettei tarvitse myöhemmin katua ja stressata. Ostin Coniturnauksesta voittamillani lahjakorteilla fantsusta viimein Slannin Lizardmen-armeijaa päälliköimään ja ehdin jo tehdä siihen vähän konversiota. Toivottavasti hahmo valmistuu seuraavan viikon Storm of Chaos-megapeliin, jonka pelaamme henkilökuntavoimin näillä näkymin tiistaina. Stay tuned!