HAMMERHEADS

Kuten ehdin viime postauksessa lupailla, meni viikonloppu nopeasti Nopat & Taktiikka-klubin järjestämässä Major 40K-turnauksessa, jossa pelattiin viisi haastavaa skenaariota 1750 pisteen armeijoilla. Osallistujia oli 27 ja joukossa oli suuri osa Suomen kärkinimistä ja ETC-kisoista tutuista konkareista. Taso olikin huikea; vaikka pelit menivät heikosti, eivät matsit muuttuneet yhtään helpommiksi kuten turnauksissa yleensä on Swiss-järjestelmän vuoksi tapana. Kaiken kaikkiaan erinomaisesti järjestetty, laadukas pelitapahtuma.

Päätin viedä vielä Space Wolf-codexin pohjalta tehdyn Liberator-armeijan turnaukseen, vaikka vähän hävetti käyttää samaa listaa jo niin monetta kertaa peräkkäin. En haluaisi leimautua pelaajaksi, joka rakentaa yhden turnauskokoonpanon ja pelaa sillä, kunnes edikanvaihdos tai uusi codex tekee listan kelvottomaksi. Toisaalta myös pelit olivat tällä kertaa vähemmän hohdokkaita kuin aiemmin, uutta opittavaa oli vähemmän, armeijan pelityyli alkoi haastavista skenuista huolimatta taipua puisevaksi ja tietty myös uutuudenviehätys oli poissa. Päätinkin, että ansioitunut Task Force Iron Giant saa jäädä hetkeksi kuntoisuuslomalle pitkän, menestyksekkään turnausputken jälkeen. Tämänkertainen armeijalista on ollut näkyvillä taannoisissa blogimerkinnöissä jo useaan otteeseen.

Power armor-pitoisuus turnauksissa alkaa olla jo sitä luokkaa, että koetan itse rakennella jonkinlaista muukalaisarmeijaa tulevaisuuden kilvoitteluja silmälläpitäen. Tämä tuntuu ideana kivalta sekä itselle, että luultavasti myös pelikavereille, kun matsit eivät aina ole erisävyisten Marineiden välisiä.

Turnauspaikka oli helposti löydettävissä lyhyen seutubussimatkan päässä ja puitteet olivat huikeat. Turnauksen käytössä olleet tilat soveltuivat hienosti pelaamiseen ja esimerkiksi syömiseen oli oma taukotilansa. Turnausjärjestäjä organisoi lisäksi pizzatilaukset, toimitti juoma- ja snacksikioskin ja vastasi upeimmasta maastokattauksesta mitä olen kuunaan turnauspelipöydillä nähnyt. Kaikki maasto ei ollut teemaltaan keskenään ihan yhteneväistä, mutta eri maastonkappaleet olivat vaikuttavia, huolella tehtyjä ja ennen kaikkea niitä oli Suomen mittapuulla runsaasti. Pelit olivat mukavia jo pelkästään kenttien ja turnausmiljöön vuoksi.

Lainasin nämä pari kuvaa Nopat ja Taktiikka-kerhon galleriasta. Taisteluja käytiin viheriöillä ja aavikoilla...

...sekä sammaloituneiden operaatiokeskusten kentillä.

Maastot oli hienosti koottu, niitä oli runsaasti ja turnausjärjestäjä oli jopa tehnyt useimmille maastonkappaleille erikseen laminoidut counterit, jossa kerrottiin mitä coveria maastonkappale antoi.

Melkoinen raunio. Ehdotin Juhanille, että voisimme joskus tehdä samantyylisiä ja pelata kerroksia Dangerous terrainina, kun maasto voisi äkkiarvaamatta luhistua alta. Sopis hyvin 40k:n ja Cityfightin henkeen!

Tällaisia rakennuksia ja julkisivuja ei näe ihan joka peleissä. Turnauksen Long Fangeilla taisi olla jonoa noihin ikkuna-asemiin.

Lisää suuria raunioita, joista yksikin olisi siisti center piece-elementti tavanomaisella turnauskentällä.

Mietin ennen turnausta, että jokohan tällä kertaa 'pääsisin' kokeilemaan, miltä jo melkein kirosanaksi
muodostunut "GK" eli Grey Knights tuntuisi pöydän toisella puolella turnausympäristössä ja ilokseni tämä tapahtui jo turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Kyseessä oli Eetu Peltolan mallaamat ja Ropeconin turnauksen voittaneet Ritarit, joita ohjasti tällä kertaa toinen Eurocheese-tiimin jäsen Jesse Nurminen. Armeijaan kuuluivat Coteaz, kolmet Paladinit psycannoneilla, neljä Strike squadia psycannoneilla, kolme Dreadnoughtia psybolt autocannoneilla ja seitsemän Razorbackia psybolteilla.

Dippimaalatut, harmaa-vihreät Grey Knightit asettuivat lähtöasemiin enkelipatsaan varjossa.

Crusader lämmittelee moottoreitaan ekan vuoron bensanpolttoa varten.

Sotaa käytiin näyttävän rauniokaupungin syövereissä, jota halkoi myös korkea ylikulkusilta. Pelasimme objectiveista ja kill pointeista ja sain aloituksen itselleni. Asetin omat joukkoni molempiin nurkkiin, pyrkien etenemään lähikontaktiin nyrkkiyksiköillä, jotta saisin elinaikaa scoring uniteille ja vastaavasti vihollisen troopeja kuoliaiksi. Grey Knightit ryhmittyivät omalle kenttäpuoliskolleen suht keskustaan ja musta katsottuna vasemmalle. Coteaz ei onnistunut initiativen ryöstämisessä.

Kentällä oli tie, joten päätin kerrankin laittaa hanat auki ja ajaa Land Raider Crusaderilla täyttä kyytiä keskikenttään sisällään suuri squadi Huntereita ja Rune priest. Tässä oli ideana sekä päästä lähemmäs kaukaisempia objectiveja, että viedä Runic weapon keskikenttään jotta voisin koettaa kumota vastapuolen psyykkisiä voimia (eritoten Fortitudet). Lone Wolffit lähtivät kiertämään suurta rauniota, luottaen järkähtämättömään kestoonsa ilman transportien suojaa. Ammuin lisäksi pari ajoneuvoa shakeniin ja tuhosin aseen yhdestä Razorbackista.

Grey Knightit tekivät vastaliikkeitä, kaasuttaen yhden Razorbackin blokkaamaan mun highway-expressin kohti inkivisition linjoja. Joukot jalkautuivat vaunuistaan ja alkoivat pahamaineisen Psycannon-keskityksen. Crusaderista ammuttiin telaketjut hajalle ja menetin myös toisen Razorbackeistani. Muut joukot tulittivat kuoliaiksi pari Thunderwolfia, jotka olin siirtänyt vasemmalla laidalla etumaastoon kohti vihollisen objectivea ja sitä vartioivaa Strike squadia. Razorback päätti myös roiskaista vaarallisen lähelle juossutta Lone wolffia heavy bolterilla ja pisti operaattorin tylysti kerralla kylmäksi.

Jalkautunut Lone Wolf-Linebreacher otti ensiksi osumaa Razorbackin Heavy bolter-tykkitornista, eikä sitten oikeastaan juuri muusta. Kuvassa valkoisina mun Armour savet ja sinisinä Feel no Pain-heitot.

Peli eteni laukaustenvaihdolla pitkään ja mietin, milloin mun pitäisi rynnäköidä isolla ryhmällä ulos Crusaderista, joka seisoi shakettuna vankkumatta uhkaamassa useata objectivea. Päätin kuitenkin pitää joukot turvassa ja tehdä liikkeet vasta viimeisillä vuoroilla, jotta Grey Knighteille jäisi mahdollisimman vähän aikaa ampua mun jalkaväkeä. Sen sijaan liikutin yhden scoring unitin sisältävän Lantikan Crusaderin viereen siten, että joukot voisivat sieltä rynnätä kahdelle eri objectivelle. Mun yksi Razor otti lisäksi haltuun oman objectiveni vasemmalla. Toinen Lone Wolf potki Purifiereiden Razorbackin hajalle, mutta kuoli sitten psycannon- ja storm bolter-keskitykseen. Thunderwolfit heittelivät ykkösiä fleeteihin ja assault moveihin, eivätkä päässeet kiinni vihollisen ajoneuvoihin (Scoring unit oli kiivennyt raunion yläkertaan, johon Cavalry ei pääse). Vihollisen tulitoiminta lopetti iskujoukot niille sijoilleen.

Viimeisillä vuoroilla Grey Knightien oli pakko lähteä rynnäkköön jos se halusi ottaa haltuunsa mun puolen objectivet. Lähetin vastapalloksi ison tiimin Crusaderista pelastamaan mun oman puolen objectivea taistelussa Purifiereita ja kuljetusvaunulla paikalle tullutta Strike squadia vastaan. Nämä onnistuivat tappamaan Purifierit ja sitomaan Strike squadin combatiin. Keskikentän objectivea puolustamaan lähetin ensin yhden aallon Marineita, joka tuhosi sitä contestaamaan tulleen Razorin. Nämä kuitenkin kuolivat ampumiseen ja Strike squad hölkkäili lähemmäs objectivea. Rune Priestin ja toisen Marinetiimin yhteisrynnäkkö kuitenkin esti näiden pääsyn objectivelle, joka jäi myös mun tavoittamattomiin. Vitosvuorolla peli olisi muistaakseni mennyt mulle 3-2, mutta sen jatkuttua kuudennelle Jesse sai Razorbackinsa ja Strike squadin contestoimaan yhtä objectivea ja vedettyä mun Scoraajat lähitaistelussa pois toiselta. Näin ollen objectivet 1-2 Grey Knighteille, Kill pointit tasan ja lopputulos 4-6 vastapuolelle. Jännittävä matsi ja hyvä kokemus Grey Knighteja vastaan pelaamisesta, tähän peliin olin aika tyytyväinen. Onhan tämä keskustelua herättänyt armeijakirja aika kivinen vastustaja...

Furious close combat erupts on the objective. Liberatorit eivät kuitenkaan antaneet löysiä vaan taisivat voittaa melkein kaikki combatit varustealivoimasta huolimatta miesylivoiman ja Runic weaponin turvin. GK, is this ALL you got?!

Kakkospelissä vastaan tuli ETC-veteraani Joonas Neva, joka pelasi tällä kertaa Templarien sijasta Aleksi Meurosen Imperial Guardia. Harmaa, mekanisoitu parkkipaikka on siisti mutta aika pelottava näky kentällä. Porukkaan kuului komentoryhmä Chimerassa, parit Veteraanit Chimeroissa, kaksi Autocannon Infantry squadia, Platoon command Chimerassa, Special weapon squad Chimerassa, Battle Psyker Squad Chimerassa, kolme Vendettaa, neljä Hydraa ja Manticore. Tehtävänä neljännekset ja Kill pointit.

Harmaa tankkikolonna. Meurosen Aleksi on luonut tyylikkään ja tehokkaan kaartiarmeijan, joka on tuttu näky Suomen turnaustapahtumissa.

Sain valita neljänneksen ja työnsin IG:n mahdollisimman maastontäytteiselle alueelle, toivoen että ajoneuvojen liikkuminen olisi mahdollisimman hankalaa, line of sightit eritoten hull-mounted aseilla olis mahdollisimman heikot ja että vaunut eivät ehkä mahtuisi Deployment zonelle ja osa niistä joutuisi jäämään reserviin. Mekanisoitu kolonna järjestäytyi kuitenkin jotenkuten neljännekselleen, infantry squadit jäivät reserviin. Laitoin omat joukkoni aika avoimelle ja eteen, tavoitteenani puskea Land Raidereilla Lone wolffit mahdollisimman pitkälle kohti vihollisen tankkeja ja edetä sitten Thunderwolffeilla chargekantamalle mammuttitankkien suojissa.

Päivän ikävin yllätys oli, kun IG vei aloitusvuoron ja pääsi heti aiheuttamaan melkoista tuhoa mun joukoissa. Long fangit yhtä lukuunottamatta ammuttiin kuoliaiksi ja Thunderwolfeista tapettiin yksi, joka riitti Battle psykerien voimillaan heikentämän LD-testin feilaamiseen (koko TWC juoksi siis kentältä). Puskin vastaan, lingoten Lone wolffit eteen ja pudottaen tulitoiminnalla yhden Vendettan. Olin itsekin jättänyt yhden Razor-ryhmän ja yhden jalan etenevän squadin reserviin etenemään neljänneksille myöhemmin ja toivoin että ne pääsisivät heti kiinni ajoneuvoihin, niiden sisältöihin tai saisivat suojaa wreckeista. Tein idioottimaisen kämmin ryhtymällä Lone wolffilla Death or gloryyn tank shockannutta Chimeraa vastaan; rikoin tästä aseen ja annoin ilmaiseksi äijän pois pelistä.

Jossakin vaiheessa peli kuitenkin notkahti Nevan suuntaan ja mun joukot alkoivat putoilla tulitukseen. Eteneminen tyrehtyi aikalailla alkuunsa transportien hajotessa tai selvinneet ryhmät olivat niin pieniä, että mun oli pakko vetäytyä yrittääkseni suojella Kill pointeja. IG:n aseylivoima johti siihen, että niillä oli myös mahdollisuus liikkua neljännekselle uhraamatta kallisarvoista tappotehoa. Loppujen lopuksi sain tuhottua vain neljä ajoneuvoa, kun parin IG-ryhmän rippeet pitivät Kill pointeistaan kiinni. 5-15 vastapuolelle, mutten syyttänyt itseäni hirveästi muuten kuin Tank shock-episodista. Ylivoimaista tulitusta vastaan on paha juosta, etenkin kun riskiskenaario toteutui menettäessäni aloituksen.

Kolmannessa tehtävässä pelasin taas Grey Knighteja vastaan, tälläkertaa turnausjärjestäjä Kalle Mannosen ohjastamina. Vastassa oli Coteaz, Castellan Crowe, kolme kymmenen miehen squadia Purifiereita psycannoneilla, viisi Paladinia, Henchman-tiimi Death Cult Assassineilla, Acolyteilla ja Chimeralla, Stormraven Gunship ja Nemesis Dreadknight.

Deployasin turhan varovaisesti omaan nurkkaani ja sain toisaalta hyvän lähipuolustusaseman mutta kaukaisin objective jäi hiukan epärealistiseksi tavoitteeksi. Ensisijainen voittoehto oli kuitenkin Kill pointit. Koko matsi oli melkoista ylämäkeä ja aloin tuskastua siitä, että huolimatta vuorojen kulumisesta ja kaikennäköisestä ampumisesta ja lähitaistelusta, en oikein saanut mitään aikaiseksi. Dreadknight seivaili roppakaupalla vitosen invuja kävellen jalkaväkivauhtia koko pelin mun zonelle ja Purifierit ammuskelivat Marineita kuoliaiksi. Tällä kertaa Crusader räjähti käytännössä ensimmäiseen psycannon-keskitykseen, vaikka olin suojannut sen smoke launchereilla. Sain kuitenkin combatissa tapettua parit Purifierit ja Grey Hunterien jo teoriassa älyttömältä tuntuvalla infantry block-suunnitelmalla pidettyä Paladinit pois mun objectivelta. Vaikka vastapelaaja oli rento ja tunnelma hyvä, oli koko peli mulle vähän hampaiden kiristelyä kun tuntui, ettei mikään oikein ottanut onnistuakseen oli aikeet miten taktiset hyvänsä. Enpä tiedä miten tän olisi voinut paremmin pelata, ehkä depottamalla leveämmin. Objectivet ja kill pointit tasan, 10-10.

Nukuttujen yöunien jälkeen fiilis oli taas odottavainen ja mun piti ihan tuulettaa nähdessäni pöydän jolla pelaisin nelospelin. Kyseessä oli ilmiselvä Rallujahin hiekkakaupunginosa Liberatorien ykkös-operaatiosektorin Ragdadin suurimmassa kriisipesäkkeessä. Marinet haistoivat joukkotuhoaseet ja pulppuavat öljyvarat ja olivatkin ihan tulessa koko pelin. Get some! Joakim Isakssonin Space Wolfeihin kuului Logan Grimnar, viisi Wolf guardia combi-meltoilla ja Drop podilla, viisi Grey hunter-tiimiä Meltaguneilla, Blood Claw-tiimi, viisi Razorbackia Lascannoneilla ja Plasmaguneilla, yksi Razorback Heavy boltereilla ja kolme täyttä Long Fang-rakettiryhmää Missile launchereilla. Tehtävänä oli tukikohtaobjectivet ja neljännekset, joita kuitenkin saattoi contestata ja capturoida vain scoring uniteilla.

Razorback-kolonnassa oli kaikkiin ajoneuvoihin hankittu Forge Worldin Space Wolf-symbolit ja Joakim oli tehnyt myös jokaiselle vaunulle Destroyed-alustan jossa oli hiiltynyttä maata ja vaununkappaleita. Jalkaväen maalaus oli vielä hiukan kesken, mutta Long Fangeilla oli mielenkiintoisena ja yhtenäisenä yksityiskohtana klassiset wanhan ajan Missile launcherit.

Taistelu oli älyvapaa! Kolmannella vuorolla olimme ampuneet toisemme jo lähes palasiksi ja taistelua käytiin jalkaväkiryhmien rippeillä painien pölyisissä hiekkataloissa. Mun toinen Land Raider tuhoutui Lascannoniin, mutta toinen selvisi Melta-dropista ja ajeli vihollisen objectivelle. Tässä matsissa Lone wolfit pääsivät viimein hommiin ja pistivät käsirysyssä tankit ruttuun ja mosia turpaan. Edes Long fangeja kaitsemaan jäänyt Logan ei ehtinyt avuksi, vaan ehdin viisi vuoroa kestäneessä matsissa tuhota yhtä lukuunottamatta kaikki Razorbackit ja kahta Grey hunter-sankaria vaille kaikki Scoring unitit, joista pari juoksi ulos tank shockien ja moraalitestien seurauksena. Taistelu ratkesi lopulta yhteen Armour saveen, kun mun kaksi Grey hunteria pieksi ilmat pihalle yksinäisestä Grey hunterista kaukaisessa nurkkauksessa pelin viimeisessä lähitaistelussa, joka ratkaisi neljänneksen kohtalon. Matsi oli tosi siisti kokemus, sillä vaikka armeijat olivat samasta codexista, listat oli todella erilaiset, otteluhenki oli erittäin hyvä ja maasto suorastaan ideaali. Lopuksi sain haltuun kolme neljännestä ja vihollisen tukikohdan, jääden pari tuumaa omastani kun jouduin lopulta ampumaan scoring unitilla juoksemisen sijaan. 17-3 mulle.

Lone Wolf Linebreacher veti vesiperän etsiessään öljyä kaivosta.

Kicking doors and checking corners. All clear!

Field Sergeantien neuvonpito ennen rynnäkköä. Lone Wolf-linebreacher kävelee edeltä hiekkaan haudattujen IED-miinojen varalta.

Mun oikea laita ja TUHOAJAT, eli Land Raider, Grey Hunterit ja Lone Wolf, jotka mursivat koko vihollisrintaman tällä sivustalla lähikantaman taistelutoimissa.

Viimeinen matsi oli Olli Ormiota, eli 2011 ETC-joukkueen Wolf-pelaajaa vastaan. Valitettavasti tästä pelistä ei ole kuva-aineistoa unohdettuani napsia otoksia muistoksi ja pelikin oli loppujen lopuksi melko suoraviivainen. Olli pelasi paremmin ja sai hiukan tulivoimaisemmalla armeijalla yliotteen, kun en uskaltanut deployata riittävän eteen tai edetä alkuvuoroilla. Lisäksi mun reservihyökkäys ilmestyi vähän väärässä järjestyksessä eikä saavuttanut ihan täyttä potentiaaliaan. Oli kuitenkin tosi kiva huomata, miten Olli oli ottanut täysin out of the box-listavalintoja käyttöönsä ja pelasi omannäköistä armeijakokoonpanoa, joka oli muodostunut herran taistelukokemuksien ja pitkällisen listakehittelyn seurauksena. Yksi osoitus visiosta oli Long fang-tiimi, jossa oli rakettien sijasta kaksi Multi-meltaa, kaksi Plasma Cannonia ja Heavy bolter. Ryhmä toimi ilmiömäisen hyvin meidän matsissa. Olli sai lopulta kaksi objectivea enemmän kun mun Land Raider jäi tuuman päähän contestoimasta kahta objectivea yhden sijaan ja voitti pelin 12-8. Olli sai revanssinsa (peittosin miehen Tapiolan turnauksen mirrorissa keväällä) ja kättelimme parikin kertaa hymyssä suin.

Turnaus oli sinänsä vähän ristiriitainen kokemus, että vaikka menestys oli ainakin mun aikaisempiin suorituksiin nähden aika heikko ja pelit välissä hiukan tuskaisia, olivat tunnelma ja järjestelyt niin hyvät, etteivät huonot tulokset jääneet harmittamaan. Tykkäsin erityisesti siitä, miten meillä oli tiivis porukka Juhanin ja Peten kanssa ja saatoimme jakaa ajatuksia pelitauoilla ja seurata toistemme matseja tsempaten. Hienoja kundeja! Tarkoitus olisi painattaa ihan tiimipaidat tuleviin turnauksiin, projekti ei ihan ehtinyt valmiiksi vielä tähän tapahtumaan. Nimi, eli Mygamestore HAMMERHEADS on kuitenkin lanseerattu ja toimii tittelinä pelikauppaketjumme eliittiturnausyksikölle.

Hyvän meiningin lisäksi mieltä lämmittivät myös vuolaat kehut Liberators-armeijan ulkomuodosta, turnausvastustajista kaikki taisivat heittää figuista jonkin imartelevan kommentin. Homma meni kyllä jo kreisiksi saadessani seitsemän maalauspistettä maksimi kuudesta ja järkkäreiden dumatessa Task Force Iron Giantin Paras Armeija-palkinnon voittajaksi ilman aiottua äänestystä. Ei auta kuin kiittää kumartaen, oon kunniamaininnasta tosi hyvilläni ja pokaalin pokkaus oli hieno välipäätös armeijan esiintymiselle turnausskenessä. Seuraavalle kerroille pyrin kehittelemään jotakin uutta pelattavaa, tai ainakin muutoksia tämänhetkiseen armeijalistaan.

Kiitokset järjestäjille, tuomarille, sponsoreille ja vastapelaajille mainiosta tapahtumakokonaisuudesta, joka jää puitteiltaan ja järkkäilyiltään parhaaksi turnaukseksi jossa olen toistaiseksi käynyt. Alla lisää pelifiiliksiä ja otoksia paikalla olleista, upeista armeijoista.

Yhdessä IG-armeijassa oli siistit Mechjaegers-konversiot, jotka käyttivät Ogrynien sääntöjä.

Armeijassa oli myös konvertoidut Chimerat, Manticore ja Leman Russ. Spec ops-joukot suorittivat erikoisoperaatioita.

A.M€sen kaartilaisilla oli Pig Ironin valmistamat maskikypäräpäät.

Turnauksessa oli myös ihan rehellinen Deathwing. Asiallista!

Upeasti maalattua sankariosastoa. Myös takana näkyvässä Land Raiderissa taisi olla Forge Worldin luukkuosat.

Wow! Tämä töpö on kaivettu aika syvältä Fangin uumenista...

Hienossa Wolf-armeijassa oli myös aika hellyyttäviä karhuratsastajia.

Kaaos pääsi hyville sijoituksille turnauksessa vanhasta codexistaan huolimatta. Joissakin listoissa oli eksoottisuuksia, kuten Defilereitä. Hauska ja luova konversio, näitä "rapuja" oli kaksin kappalein.

Kaverini Juhanin Red Corsairs-kaaosmarineita. Kuvassa Chaos-Squat Sorcerer Voormas the Violator. Mä vihaan tätä jätkää ja ammuin sitä viimeisimmässä matsissamme Railgunilla heti tilaisuuden tullen.

Juhani on pikkuhiljaa kasvattanut armeijansa nykyiseen kokoonpanoonsa lisäillen testipelien perusteella yksikön tai option kerrallaan. Tässä turnauslistassa oli pari Sorcereria lasheilla prinssien sijaan ja kaksi Vindicatoria Land Raiderin ja Obliteratorien ohella. Armeijassa on "merellinen" kaappariteema ja porukka toimii siististi kokonaisuutena, vaikka kulttimarinet ovat transporteineen teemanmukaisesti poikkeavan värisiä.

Toinen kaverini ja yksi Mygamestore Hammerheadsin kolmasosa pelasi myös kaaosta. Pete on vannoutunut Iron Warrior-fani eikä ole antanut periksi edenneen peliedikan luomalle codex-creep-paineelle. Niin sitä pitää! Rautasoturikokoelmaa löytyy tuhansia pisteitä ja miehen turnauskokemus on mittava. Pete on niitä parhaita pelikavereita, joiden kanssa matsit on aina humoristisia ja tapahtumarikkaita.

Lisää Peten kaaosterminaattoreita. Kaikki näistä kuudesta Terminatorista on tehty Chaos Terminator Lord-figuista! Sanomattakin on selvää, että kaikki Team Hammerheadsin jäsenet saivat turnauksessa täydet maalauspisteet. Outstanding!

Mun Liberatorit betoniviidakon sydämessä. Demolition operative asentaa meltaräjähteitä sillan tukipilareihin vihollisen huoltoreittien katkaisemiseksi.

Aavikko hallussa. For our sins, hooyah!

Jonkin teorian mukaan Grey Knighteilla ei tarvitse osata pelata pärjätäkseen turnauksissa. Tässä tapahtumassa kolmanneksi tullut GK-konkari taisi kuitenkin todistaa, ettei Grey Knighteilla tarvitse edes pelata pärjätäkseen turnauksissa jättämällä ensimmäisen pelin kokonaan väliin ja tulittamalla silti tiensä kärkikolmikkoon. ETC-joukkueen örkkiveteraani Jouni Haavisto kuitenkin näytti, että psycannon ja power armor eivät hallitse galaksia ja nosti hienosti Xenot korkeimmalle korokkeelle. Onnittelut ja loistavasti pelattu!