Boots on the ground

Force on force, Afganistan 2000-luvun loppupuolella. Yhdysvaltain uskalias hyökkäys kapinallistaistelijoiden linnoitettuja asemia ja ylivoimaa vastaan. Erikoisjoukoin vahvistetut maavoimien yksiköt jalkautuvat vihollisen maaperälle. Allekirjoittanut ja Eric jalkaväkiryhmien johdossa. Welcome to the suck, it's time to bring the pain...

Predator Intelligence Feed: Kuninkaiden sola, Afganistan.

Aavikkomaiharien pohjat pureutuivat aavikon kuivaan hiekkaan sotilaiden rynnistäessä alas Chinookin laskurampilta. 101. maahanlaskudivisioonan vahvistettu joukkue jalkautui puolustusrinkiin pudotusalueen laitamille mahtavien vuorten välisessä solassa. Pöllyävän hiekan ja ballististen suojalasien läpi saattoi nähdä kohderakennuksen noin sadan metrin päässä. Helikopteripilotit ja loadmaster olivat tehneet jälleen hyvää työtä...

Divisioona oli lähetetty Kuninkaiden solaan paikallisväestön pyhälle paikalle. Sekä uudistusmielisten paimenten vihjeet että Predator-lennokin antama tiedustelutieto viittasivat siihen, että laaksoon oli sijoitettu lukuisia vihollisen raskaita aseita. Oikein suunnattuina nämä pystyisivät ampumaan epäsuoraa tulta Yhdysvaltain ja koalition joukkojen läheisiin etuvartioasemiin. Iskujoukko oli koottu tyhjentämään rakennukset vihollistaistelijoista ja paikantamaan raskaiden aseiden asemat ja tuhoamaan ne yhteistyössä hävittäjien kanssa. Amerikkalaisjoukkoihin kuuluivat joukkueenjohtaja, kaksi jalkaväkiryhmää johtajineen, kevytkonekivääreineen ja kranaatinheittimineen, yksi M240-taistelijapari, tarkka-ampujataistelijapari, Tactical Air Controller ja yksi kevyt heitin. Tukikohdasta mukaan oli lähtenyt vapaaehtoisena myös laivaston SEAL Sniper-tiimi. Amerikkalaisten oli mahdollista kutsua ilmatukea Apache-kopterilta ja F15-hävittäjältä. Vihollistaistelijoita taas oli kaikkialla, osa ovelasti kätkeytyneenä ja muut raskaasti linnoitetuissa ja naamioiduissa asemissa. Taistelu olisi raskasta ylämäkeä amerikkalaisjoukoille...

Kaatuneilta amerikkalaissotilailta vietyihin uniformuihin sonnustautuneet Taleban-taistelijat olivat valmistelleet asemia jo viikkoja. Raskaalla ilmatorjuntakonekiväärillä oli laaksoon esteettömät näkymät.

Kapinallistaistelijat olivat ottaneet haltuun kylärakennuksen ja ajaneet siviiliväestön tilapäismajoitukseen ulkosalle.

Tarkka-ampujia oli kaikkialla, suurin osa kätkeytyneinä karun vuoristokasvillisuuden sekaan.

 

RPG-raketit pitivät helikopteripilotit varpaillaan.

101st Airborne-joukkue pudotusalueella. Joukkueenjohtaja käskyttää miehensä etenemään.

Vihollisen konekivääriryhmä avasi läheisestä rakennuksesta tulen Chinookin varjon siirtyessä etäämmälle. Fire team Cerberus heittäytyi matalaksi ja vastasi SEAL-tiimin tukemana tuleen koko arsenaalillaan, saaden pari vihollistaistelijaa putoamaan näkyvistä ja ryhmän vetäytymään asemistaan. Muut jenkkijoukot ryntäsivät adrenaliini virraten avoimelta kohti kohderakennuksen seinien antamaa turvaa. Predator välitti reaaliajassa tietoa joka puolella parveilevista vihollisjoukoista, Taleban-tarkka-ampujista ja RPG-singoin aseistetuista kapinallisista. Joka miehen päässä kaikui joukkueenjohtajan teroittama viesti; "Kiireesti pois avoimelta, tai päivästä tulisi synkkä." Ryhmänjohtajat linkosivat savuheitteitä ryhmien etumaastoon suojaamaan omiensa etenemistä. Avorivi muodostui kiireesti joukkueen lähestyessä rakennusta, kevyt kranaatinheitin taas jäi taaemmas pystyttämään ampuma-asemaa.

Äkkiä myös RPG-ryhmä siirtyi ikkunaan hiekkatalon toisessa kerroksessa ja avasi vieraalla kielellä tulijoita solvaten tulen kalashnikoveillaan ja RPG:llä. Yksi amerikkalaissoturi kaatui maahan luotien tikatessa maata tulen alla juoksevan fire teamin ympärillä. Tämän IOTV-taisteluliivi kuitenkin suojasi pahimmalta ja ryhmä sai nostettua korpraalin takaisin jaloilleen. M240-konekivääri reagoi tulitukseen ampumalla ikkuna-aukot irvokkaan repaleisiksi niin, että RPG-tiimin oli peräännyttävä hiekkakiven ja sankan pölyn lentäessä näiden päälle. Kaksi taleban-soturia ruhjoutui kuoliaaksi säälimättömässä tulituksessa toveriensa jättäessä nämä jälkeen.

Konekivääri antoi suojatulta joukkueelle ja nitisti kaksi vihollissoturia rakennuksesta.

 

Selvinneet Taleban-soturit perääntyivät asemistaan rakennuksen sisäpihalle ja huusivat vahvistuksia paikalle.

Joukkueenjohtaja liittyi Fireteam Bullet rideen ja lähti johtamaan hyökkäyksen kärkeä.

Amerikkalaisjoukot etenivät tulta päin savukranaattien antamassa suojassa. Korpraali Wilson sai osuman suojaliiviinsä, mutta nousi henkeään haukkoen jaloilleen.

Heitinryhmä vetäytyi takaviistoon ja pystytti aseensa valmiiksi vastaamaan joukkueenjohtajan ja aliupseerien tulikomentoihin.

Äkkiä kävi jotain, mitä kukaan ei ollut osannut odottaa. Jostain vuorten yli laskeutui silmitön hiekkamyrsky, joka verhosi alkavan taistelun läpitunkemattomaan sodan sumuun joka esti näkyvyyden solaan jopa korkeimmista asemista. Olosuhteet, joita karaistuneimmatkin amerikkalaissotilaat kirosivat tukikohdissa oleillessaan, saivat nyt kiitosta ja kaikki yllättänyt myrsky oli todella "luojan lykky". Ennakoitua pahempi vastarinta heikentyi nyt, sillä kurjista sääoloista johtuen vihollisen raskaat aseet eivät nähneet tukea liittolaisiaan. Ensimmäiset tuliryhmät saavuttivat hiekkatalon seinustan ja valmistautuivat vyöryttämään sisäpihan ja pylväskäytävät. Ovista juoksi ulos taistelun äänien herättämiä, hätääntyneitä siviileitä sekalaisia kantamuksia ja ruukkuja mukanaan.

Vihollisen ryhmä ilmestyi äkkiä sisäpihalle ja avasi tulen välittömästi ennen kuin ovea piikannut jenkkiryhmä ehti reagoida. Seinän läpi porautunut käsiaseiden tulitus haavoitti lievästi yhtä Bravo-ryhmän kiväärimiestä. M203-heitinmies Lennox laukaisi hampaitaan kiristellen matkaan 'kultamunan' joka osui kohdalleen räjäyttäen kaksi Taleban-taistelijaa riekaleiksi. Kaksi jäljellejäänyttä juoksi huivit liehuen sivuovelle ladaten uuden RPG-raketin ampumavalmiiksi.

Taleban-soturit olivat pystyttäneet tuliasemia ympäri vuorenrinteitä.

 

Siviilit pakenivat taistelua kylän liepeille.

Lisää Talebaneja puski rakennuksen sisäpihalle, motivoituneina pitämään alueen hallussaan.

Samalla vuoren reunalle ryöminyt tähystäjä havaitsi kiikariensa läpi liikettä ja antoi koordinaatit Talebanin 81-milliselle heittimille. Morkulat iskivät kenttään pelottavan lähellä amerikkalaisrintamaa, mikä sai näiden luutnantin karjumaan hajaantumiskäskyjä joukkueensisäiseen radioliikenteeseen. Myrskystä ja hyvin valmistelluista asemista johtuen jenkit eivät kuitenkaan havainneet vihollistähystäjän asemia.
 
Bullet ride saavutti muurin suojan vasemmalla sivustalla ja pysäytti pari rakennuksesta paennutta siviiliä. Konekivääriampuja Craig "Fog" Burns huusi tulituksen yli paikallisille, jotka viittoivat hätääntyneesti kukkulan suuntaan. Samalla välähdys tavoitti joukkueenjohtajan katseen. Heijastus tähtäimestä tai rannekellosta? Ilmeisesti vihollisen kk-ryhmä vaihtoi asemiaan. Fire team lähti etenemään, tähystäen vuorenrinteitä ACOG-tähtäimiensä lävitse.

Samassa tappioita kärsinyt Talebanien RPG-tiimi potkaisi sivuoven auki ja ampui kohtalokkaasti viheltävän raketin matkaan. Läheinen amerikkalaistaistelijapari ehti juuri pysähtyä ja nostaa aseensa tulijoita kohti kun ammus osui maaliinsa. Fire team Cerberus näki tarkka-ampujien häviävän näkyvistä räjähdyksessä, irtomaata putoili kaikkialle näiden lähimaastoon. Samassa myös vihollisen heittimen korjauskomennon saaneet laukaukset osuivat lähemmäs, surmaten amerikkalaistaistelijan räjähtävällä keskityksellä. Ryhmän varajohtaja komensi miehensä vetäytymään, raahaten kaatunutta toveriaan perässään.

Tähystäjä sai jenkit kiikareihinsa. Kranaatinheitin oli taas mukana pelissä.

Näkymä laaksoon, jossa maahanlaskujoukkojen miehet etenevät tehtävä mielessään.

Bullet Ride kommunikoi siviilien kanssa taistelun keskellä.

RPG-tiimin selviytyjät yllättävät hyökkääjät sivuovesta...

...eikä tarkka-ampujaparilla ole mahdollisuutta suojautua.

Cerberus-ryhmä on jo lähdössä auttamaan osuman saaneita tovereitaan, mutta kranaatinheitinkeskitys pakottaa nämä vetäytymään.

Vasemmalla laidalla joukkueenjohtajan ryhmä jatkoi varovasti etenemistään paikallisten opastamana. Samaan aikaan luutnantti käski jonkun lähistöllä olevan ryhmän tarkastamaan osuman saaneiden tarkka-ampujien tilan. Äkkiä nurkan takaa juoksi SEAL-taistelijapari, joka oli havainnut vihollisen ryhmän etumaastossa. Erikoisjoukot ehtivät juuri varoittaa tovereitaan ja Bullet ride löi maihin, mutta vihollisen konetuliaseet kaatoivat toisen SEAL-taistelijan. Tämä kiskotti muurin suojaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Kurjasta näkyvyydestä johtuen amerikkalaisten kranaatinheitin oli jäänyt toimeettomaksi, sillä näiden oli toimittava täysin jalkaväkijohtajien antamien koordinaattien perusteella. Hyökkäyksen dynaaminen tahti ei kuitenkaan sallinut pysähtymistä tulikomentojen antoa varten. Äkkiä Fire team Bravo ilmoitti kuitenkin aikeestaan tunkeutua kohdetalon sisäpihalle ja kutsui danger close tukikeskitystä. Heitinpari lähetti iskun matkaan, singoten kuolemaa taivaalle jonnekin kauas miesten näkökentän ulkopuolelle.

Bravo tunkeutui sisäpihalle epäsuoran tulen suojaamana. Myrskyisä tulitus kaatoi vihollisen kk-ryhmän rippeet. Ryhmän varajohtaja komensi miehet pilarien suojiin erityisen hyvään asemaan, josta pystyi valvomaan sisäpihan molempia oviaukkoja ja se oli katveessa vihollisen tulialueilta. Samaan aikaan Charlie-ryhmä eteni koordinoidussa rynnäkössä seinustaa pitkin rakennuksen toiselle puolelle, jossa nämä äkkiä huomasivat olevansa kasvokkain vihollisen taistelijasolun kanssa. Jenkit avasivat tulen ensin, tappaen kaikki panssaroimattomat vihollissoturit yhtä lukuunottamatta. Kylmähermoinen Taleban-taistelija kuitenkin nosti RPG-rakettinsa ampuma-asentoon ja painoi liipasimesta, lähettäen vääräuskoisen miehittäjän viimeiselle matkalle. Tappioista tyrmistyneenä Charlie vetäytyi hajallaan nurkan taakse.

Bullet Ride etenee ystävällismielisten siviilien ohjeiden perusteella kohti vuorenrinnettä, mutta pysähtyy säksättävään konekiväärin ääneen.

Amerikkalaisheitin tukee sokeasti jalkaväkijoukkojen tunkeutumista kohderakennukseen.

Bravo vyöryttää sisäpihaa, mutta vaara vaanii lähellä. Taustalla amerikkalaisryhmä vetäytyy vihollisen epäsuoran tulen alla.

Kicking doors and checking corners. Rakennus on hallussa.

Charlie rynnäköi nurkan ympäri koordinoidussa yhteisiskussa.

Face-off. Siviilit joutuivat heittäytymään maihin tulituksen alla osapuolien kylväessä tuhoa toisiensa suuntaan.

Fire team vetäytyy ja evakuoi kaatuneen toverinsa kk-tiimin valvoessa nurkkaa.

Fire team Cerberus sai koottua itsensä ja lähti aggressiivisesti etenemään oikeaan laitaan kohti kaatunutta tarkka-ampujaparia. Ryhmän saavuttaessa nämä he onnistuivat paikkaamaan toisen maanmiehensä taistelukuntoon. Medevac kutsuttiin hakemaan vakavammin haavoittunut kirurgisia toimenpiteitä varten. Ryhmänjohtaja tunsi vihollisen tähystäjän olevan jossain lähettyvillä ja Cerberus evakuoi haavoittuneet läheisen muurin ja tynnyrien suojaan, viittoen raivoisasti sen luona parveilevia siviileitä hajaantumaan.

Samaan aikaan solaan laskeutunut Apache-kopteri Blackfire ilmoitti olevansa käytettävissä. Joukkueenjohtaja ei kuitenkaan uskaltanut pyytää strafe runia, sillä vihollisen ilmatorjunta-aseiden lukumäärä oli edelleen tuntematon. Ilmatuki jäi päivystämään sivummalle, valmiina avaamaan tulen konetykeillään tai ohjuksilla. Vasemmalla laidalla Bullet ride antoi kaikkensa tuhotakseen erikoisjoukkojen paikantaman kranaatinheitinaseman ja lopulta uskalias rynnäkkö aukean yli sai viimeisen vihollistaistelijan kaatumaan vavahtaen. Samalla joukkueenjohtajan käskyttämä kevyt heitin tappoi siirtymään lähteneen kk-tiimin. Miehet kiittivät luojaansa myrskyverhosta joka antoi mahdollisuuden edetä ylivoimaista tulivoimaa vastaan käsiaseiden kantamalle.

Äkkiä Cerberus-ryhmän TAC-operaattori havaitsi pusikon heilahtavan ja kiikareilla varustetun miehen vaihtavan asemaa. Koko ryhmä haavoittunut tarkka-ampuja mukaanlukien avasi tulen vuorenrinteelle, joka mureni kivisiruiksi rynnäkkökiväärien ja kranaattien hampaissa. Kapinallistähystäjällä ei ollut mitään mahdollisuuksia. Joukkueenjohtaja otti yhteyden ryhmänjohtajiinsa ja lyhyen neuvottelun jälkeen vaikutti siltä, että enää yksi vihollisasema olisi jäljellä. Jossakin oikean laidan rinteellä olisi raskaasti linnoitettu ilmatorjuntakonekivääri, RPG-raketteja ja lukuisia vihollisotureita.

Cerberus tavoittaa RPG:n osuman saaneet tarkka-ampujat ja lääkintämies hoitaa toisen kuntoon.

Siviilit parveilevat ryhmän ja kohteen välimaastossa.

Läheisessä asemassa oli ilmeisesti siviilejä... Aseita ei ainakaan näkynyt. Kersantti Willis katsoi kuitenkin useaan kertaan olkansa yli.

Blackfire-Apache laskeutuu taistelukentän ilmatilaan.

Yksi siviili joi vähän väärästä tynnyristä.

Olisi viimeisen rynnäkön aika. Varovasti Fire team toisensa jälkeen hivuttautui juuri ITKK-aseman näkökantaman ulkopuolelle, latasi aseensa ja jäi lihakset jännittyneinä odottamaan joukkueenjohtajan käskyä. Luutnantti ei vieläkään uskaltanut riskeerata Apache-konetta ja pyytää ilmatukea. Tactical Air Controller taas oli yhteydessä toimintavalmiuteen nousseen F15 Strike Eaglen kanssa. Mikäli rynnäkkö epäonnistuisi, sen täytyisi hoitaa homma loppuun.

Green light, go go go! Bravo ja Charlie nousivat kohderakennuksen toisen kerroksen ikkunoihin ja avasivat tulen kohti ITKK-pesäkettä. Hävyttömät Talebanit nostelivat yhä edelleen uusia tiilenmurikoita ja hiekkasäkkejä varustuksille vahvistaakseen asemiaan entisestään. Luodit pamahtelivat pesäkkeeseen ja pureutuivat paikoin puolustusten läpi, tappaen yhden sen suojiin kätkeytyneistä kapinallisista. Raskas ase kuitenkin vastasi tuleen niin raivoisasti, että koko Charlie-tiimi putosi rakennuksen puulattialle joko haavoittuneena tai kuolleena. Bullet Ride eteni vasemmalta, pudottaen M203-ammuksen toisensa jälkeen kohti viholliasemaa. ITKK käänsi tulensa näiden suuntaan, kaatoi yhden amerikkalaistaistelijan ja lähetti loput vetäytymään haavoittunut toveri mukanaan. Cerberus painoi päälle ja joka mies TAC-operaattori mukaanlukien tyhjensi M4 MWS-aseensa lippaat kohti Taleban-linnoitetta. ITKK vaihtoi taas tulisektoriaan, pilkkoen Cerberusta suojanneen muurin pieniksi siruiksi.

Vastarinta oli murskaavaa. Amerikkalaisjoukot hakivat uusia asemia, antoivat suojatulta tovereilleen, evakuoivat haavoittuneita tuplasuojien taakse ja joukkueenjohtaja antoi tauotta toimintaohjeita radioon. Ilmatorjuntakonekiväärin puhkaistua viimein hiekkamyrskyn verhon joutuivat maahanlaskujoukot hajalleen. 101:en sisu kuitenkin pakotti nämä jatkamaan, askel askeleelta, muurilta ja näkösuojalta toiselle ja rinki Taleban-aseman ympärillä kiristyi. Yksi kapinallissoturi nousi varustuksille ampumaan RPG-raketin kohti toiseen kerrokseen noussutta konekiväärijoukkuetta, raketti räjähti rakennuksen rakenteisiin vavisuttaen sen perustuksia. Haavoittunut tarkka-ampuja nitisti uskalikon M14-kiväärillään. Lipas irti, uusi sisään, tottunut latausliike tuli suoraan veteraanin selkärangasta. M4-tulitus pureutui hiljalleen erinomaisen aseman lävitse ja vaikka vihollinen oli peloton tietäessään että oli hyvä päivä kuolla, sai Screaming Eagle-joukkue lopulta yliotteen taistelussa. Taleban-soturit lähtivät perääntymään ja näiden vetäytyessä linnoitteistaan osui M240-konekiväärin sarja kohdalleen.

Tulitus ja hiekkamyrsky laantuivat vähitellen ja kohta laakossa kaikuivat vain ryhmänjohtajien huudot ja evakuointikoptereiden lapojen humina. Taistelu oli ohi ja amerikkalaisten tehtävä suoritettu raskain seurauksin.

Taleban-rintaman raskaimmin varustettu asema pysäytti koko jenkkijoukkueen etenemisen.

Uusia olosuhteita nousi kehiin.

Koko amerikkalaisjoukkue yhdisti voimansa hyökkäyksessä ITKK-asemaa vastaan.

Lopulta järkähtämättömältä tuntunut vihollisvastarinta murtui.

Siviilit jäivät korjaamaan taistelun tuhoja amerikkalaisten poistuttua alueelta Chinook-koptereilla.

Erikoisjoukkojen tarkka-ampujat vahtivat laaksoa ja suojasivat joukkojen lähtöä.

Lauantaina kävimme siis Ericin kanssa Noppakerholla tutustumassa historiallisiin taisteluihin. En ole aiemmin pelannut ns. real life-konflikteja, vaikka etenkin modernimmat taistelut ovat olleet kiinnostuksen kohteena ja jopa 'harrastuksena' vuosia. Peli kulki Force on Force-sääntöjen mukaan, joka on tajutakseni Vietnam-peliympäristöstä moderneihin taisteluihin kehitetty sääntösetti. Pelimekaniikka oli mukavan abstrakti ja silloin tällöin korttipakasta vedetyt satunnaistekijät sekoittivat peliä kivasti ja todentuntuisesti. 

Tämänkertainen tehtävä perustui tositapahtumiin ja erääseen rynnäkköön, jonka 101st teki Afganistanissa pari vuotta takaperin. Historiallisten taisteluiden ei ole turnauspelien tapaan tarkoituskaan olla reiluja, vaan tehtävä oli lähtökuopista jenkeille tappavan vaikea. Meillä kävi kreisi tuuri kun melkein heti taistelun alettua pakasta nousi hiekkamyrskykortti, joka esti vihollisen ylivoimaista tulitusta niittämästä meitä jo pudotusalueelle. Säätekijä käänsikin taistelun voimasuhteet päälaelleen, kun nyt meidän oli tiiviillä ryhmätoiminnalla ja tehokkailla käsiaseilla mahdollista tappaa Talebanit pikkuhiljaa ryhmä kerrallaan. Lopulta jenkit voittivat pisteissä 29-22.  Jenkit paikansivat ja tuhosivat kaikki neljä kohdettansa (talo ja kolme tuliasemaa). Viholliset onnistuivat tappamaan 4 jenkkiä ja haavoittamaan vakavasti kolmea. Talebaneja kuoli useita kymmeniä mutta amerikkalaisjoukot eivät saa pisteitä tapoista, vaan ainoastaan tehtävien suorittamisesta.

Harmiksemme emme uskaltaneet vielä tällä kertaa käyttää ilmatukea ja nähdä mitä F15:n "show of force" olisi saanut aikaan vuorenrinteille kaivautuneissa vihollistaistelijoissa... Muhun peli kuitenkin kolahti kovaa ja etenkin aseiltaan sekä varusteiltaan todella tarkasti sculptatut figut saivat sydämen pamppailemaan. Tässä pelissä oli käytössä malleja Empress Miniaturesilta ja The Assault Groupilta, joihin me laitetaan varmasti tilausta lähiaikoina. Kiitokset Lauttasaaren porukalle hauskasta taistelusta ja toivottavasti nähdään pian samoissa merkeissä!

The Condor

Sain viimein FB-heatin päälle! Maalasin tänään itse asiassa kaksi rykmenttiä uudempia Skink Skirmishereitä ja aloitin parikymmentä vanhemman mallista. Yksiköissä on vähän muusta armeijasta eriävä teema, normiskinkit on tehty rantahiekka-alustoille, mikä kuvastaa tiedusteluretkiä Lustrian Vampire Coastille. Liskojen jaloissa biitsin kellertävässä hiekassa törröttää myös luurankojen palasia ja irvokkaita kalloja. Vanhemman edikan Skinkit käyttää mun armeijassa Chameleon skinkien sääntöjä (ovathan ne ikänsä puolesta melkoisia veteraaneja) ja useat niistä ovat osittain veden alla.

Mulla ei tänään ollut kameraa hollilla, mutta pitää laittaa kuvia jälkikäteen tarkempien sepostuksien kanssa. Nyt 2400 pisteen liskoarmeijasuunnitelmasta puuttuu enää toinen Stegadon. Oon kyllä tehnyt ylimääräisiä yksiköitä, kuten Salamandereita, sankareita ja Saurus Cavalrya, mutta mielenrauhan saan vasta kun toinen Stega on pelivalmiina. Sitten kun listarunko on valmis, voi keskittyä kaikkiin pieniin fiilistely-yksiköihin ja maalata vaikka figun kerrallaan.

Asiasta toiseen, Chilen frendini Santiagosta lähestyivät mua ja Ericiä pienellä toiveella aloittelevaa clubiaan koskien. Guild Workshop järjestää joulukuun alussa ensimmäisen oman turnauksensa ja porukka organisoi tohinalla toimintaansa Etelä-Amerikassa. Hyvä kaverini Fu pyysi meitä tekemään kerholle jonkinlaisen logon, jota voitaisiin käyttää tiimipaidoissa, mainosbannereissa ja kotisivujen headerissa. Saimme jonkinlaista ennakkomatskua Chileläisistä perinteistä, joita voisi hyödyntää suunnitteluprosessissa. Halusimme totta kai auttaa.

Eric on ollut lähiviikot superkiireinen leffa-aiheisten freelance-duunien kanssa, mutta saimme kuitenkin järjestettyä pari kiireetöntä iltaa ja istuimme photarin eteen ideoidemme kanssa. Valitsimme aiheeksi kondorin, joka on Chilessä jonkinlainen kansallislintu ja esiintyy esimerkiksi Fun meille lähettämässä vaakunassa. Heitimme siihen 40k:n synkkää grim & dark-fiilistä ja hiukan SOTAA jotta logo sopisi figupelikerhon tunnelmaan. Toiseen versioon lisättiin vähän blingiä, jotta eläin ei näyttäisi liian ilkeältä ja pahansuovalta. Rosarius, purity seal, laakerinlehteä ja sen sellaista. On se edelleen uhkaava, mutta scifi-sotapelille ominaiseen tyyliin. Idea oli, että "ylpeä Chilen kondori laskeutuu lohduttomalle taistelukentälle ja ottaa Guild Workshopin voimakkaiden siipiensä suojiin." Tai jotain... Porukka oli tosi tyytyväinen kuvaan ja oli mukava kuulla positiivista palautetta.

Seuraavaksi Herttoniemen yössä vuorossa hiukan Rome: Total Waria, COD MW3:sta ja ehkä hiukan GW:n erikoisempaa lautakorttipeliä, Chaos Maraudersia. It's all oorah...

Sovereign Protectorate

Armeijaesittelyt jatkuvat. Liskomiehet ovat kasaantuneet riittävän vahvaksi osastoksi pienempiin peleihin, mutta vielä saa hetken maalailla jotta täysikokoinen armeija on kasassa. Figut on kyllä hankittuna ja kyse onkin enimmäkseen ajanpuutteesta. Viidakkokuume oli kova kesällä, mutta sen jälkeen palattuani 40k:n pariin ei ole hetkeen tullut katseltua Fantasy battle-projekteja. Paljon ei puutu ja ehkäpä joululomalla voisin ottaa projektiksi viimeistellä pari keskeneräistä tai uupuvaa rykmenttiä.

Tarkoitus olisi pelata paatuneena örkkikenraalina tunnetun Mega-Hesen kanssa viidakkoskirmish, jossa käytettäisiin ainoastaan vanhempien editionien ukkoja (ensimmäisiä muoviliskoja ja enimmäkseen metallisia pallinaamaörkkejä) jossain tosi eeppisessä maastokattauksessa. Tällaiset haaveet pitävät motivaation koossa ja projektin työstämistä on helppo jatkaa. Mikäli mun ei pitäis olla huomenaamuna luennolla, lähtisin vaikka heti duunaamaan figuprojekteja!

Kirjoittelin puhtaaksi vähän pääkopassa muodostunutta taustatarinaa ja lisäsin projektiosioon lisää liskoaiheisia valokuvia. Klikkaa ja tsekkaa!

Treasurers of the Old Ones

The Avenger Host

Hey,

päätin näin syystalven kunniaksi viimein aktivoitua projektisivujen kanssa ja lisäsin myös uuden sivun. Koetan lisäksi tagailla postauksia jatkossa selkeämmin armeijaprojektin tai aiheen mukaan. Olen pitkään halunnut ottaa armeijakuvia eri projekteista ja jakaa myös kirjoitettua fluffia kiinnostuneiden kanssa. Eric toimi viikonloppuna kuvaajana kun ikuistimme muutaman maalatun taisteluosaston. Turnauksessa tulikasteensa saaneet Necronit ovat esittelyvuorossa ensimmäisenä. Klikkaa oikean laidan projektikuvaketta tarinaan ja lisäkuviin!

Their number is legion, their name is death.

Resurrection

Viikonloppuna koitti pitkään odotettu tapahtuma, kun Necronit pääsivät uudelleensyntyneinä tulikasteeseensa Nopat & Taktiikka-kerhon 1750 pisteen komppaamattomassa turnauksessa. Matkasimme Hammerheads-tiimin kanssa Helsingin Lauttasaareen klubin kerhotiloille tapaamaan muita tuttuja harrastajia ja heittämään kilpailumielessä noppaa kolmen kierroksen pelirykelmässä. Paikka oli vaikuttava ja esillä olevien figujen ja eritoten maaston määrä eri pelijärjestelmiin oli huikea. Äijät pelasivat samaan aikaan turnauksen kanssa myös puitteiltaan tosi siistiä Vietnam-kampanjan päätöspeliä tajutakseni Force on force-säännöillä. Paikalla oli myös ihan paras koira!

Mun Necronit näkivät turnaustaistelua viimeksi vuonna 2008 Ropeconissa, jonka jälkeen ne ovat jääneet hyllylle. Ensimmäisten marraskuista ylläriä koskeneiden huhujen hiipiessä esiin aloin kaivaa Croneja esiin ja tehdä pieniä päivityksiä. Tilaisuuden tullessa hankin vanhempia Necron-figuja ja esimerkiksi kaikki FOC-slotit täyteen (ja vähän ylikin...) Tomb Spydereita ja pidättelin henkeäni codexin julkaisuun saakka toivoen, että niitä saisi edelleen useita yhteen Heavy support valintaan. Odotus palkittiin ja mahtavana synttärilahjana Spydereitä sai kolmen squadeissa ja vielä loistavilla säännöillä. Great! Maalailin nappeja pikkuhiljaa ennen ja jälkeen codexin julkaisun ja figut olivatkin valmiit hyvissä ajoin ennen ensimmäistä turnausta. Mun lista oli käytännössä sama, jonka kehittelin taannoin ennakkoon selailemani codexin perusteella Pelikaupan Necrontai-tilaisuuteen.

AVENGER HOST – WATCHERS OF HIVE CYBERDYNE

Scavenger, The Yellow king, The Scarab lord (Imotekh Stormlord) 225

Galvatron, Destroyer Lord 140
- Sempiternal weave
- Warscythe

Kamui, Cryptek 55
- Harbinger of Destruction
- Solar pulse

8 Immortals “The Rust brotherhood” 136
- Gauss blasters

8 Warriors “Glaive” 104
8 Warriors “Scimitar” 104
5 Warriors “Barrier” 65

4 Canoptek Wraiths “Knightmares” 155
- Whip coils
- Particle caster

9 Canoptek Scarab swarms “The Second curse” 135
9 Canoptek Scarab swarms “The Third curse” 135

3 Canoptek Tomb Spyders “Artificiers” 165
- Gloom prism
3 Canoptek Tomb Spyders “Pioneers” 165
- Gloom prism
3 Canoptek Tomb Spyders “Treasurers” 165
- Gloom prism

Timon Verienkeliarmeijalla oli joka figulla erikseen tilatut resiinisiivet ja custom-alustat. Hardcore...

Ensimmäisessä pelissä kohtasin Timo Oravalan Blood Angelit. Enkeli-teemaisessa armeijassa oli Commander Dante, Librarian Jump packilla, kaksi Sanguinary Priestia Jump packeilla, Honour Guard, kolme Sanguinary Guard-ryhmää ja Death Company Lemartesilla sekä Jump packeilla. Squadit oli tietysti kuorruteltu kaiken maailman erikoisaseilla ja koko armeija oli siis Jump infantrya. Mun onneksi mukana ei ollut Mephistonia! Scenaariona oli viisi objectivea ja Kill pointit.

Voitin aloitusvuoron ja laitoin Timon aloittamaan, tämä jätti kaiken reserviin. Itse deployasin omaan pöydänreunaani hiukan nurkkaa kohti ja laitoin scarabit armeijan eteen. Jätin pari squadia warrioreita reserviin siltä varalta, että olisi mahdollisuus tavoitella toisen laidan objectiveja. Tyhjää pöytää vastaan tein pari liikettä ja Spydereillä muutaman Swarmin lisää.

Timo sai reservistä heti kättelyssä Death Companyn, Danten Honour Guardin ja kaksi ryhmää Sanguinary Guardeja. Dante iski ryhminensä tarkasti mun linjojen sisään pöydän nurkkaan ja ampui meltoilla ja inferno pistoleilla pari woundia läheisiin Tomb Spydereihin. Muut ryhmät tulivat turvallisesti mun etumaastoon, osa juoksi parempiin asemiin. Puntaroin oman vuoroni aluksi hetken mitä tehdä, sillä Necroneilla on edelleen aika kivistä poistaa 2+ saveja (tässä tapauksessa vielä Feel no painilla) ampumalla. Scarabitkaan eivät oikein pääse eliittijoukoista läpi ja power fistit tekevät rumaa combat resolutionia vastahyökkäyksessä. Näin kuitenkin, että mun tulee suojata scoring uniteja ja lähetin scarab swarmit kohtaamaan Death Companyn ja toisen Sanguinary Guard-ryhmän. Danten yksikköä taas ammuin kaikella, myös reservistä paikalle saapuneella Warrior-ryhmällä ja chargasin haavoittuneen ryhmän kuudella Tomb spyderillä. Otin itse pari haavaa erikoiaseista, mutta tapoin koko squadin Dantea lukuunottamatta, joka epäonnistui -4 LD-testinsä ja lähti kikeen. Siirsin consolidate-liikkeellä Spyderit kuuteen tuumaan estämään komentajan kokoontumisen. Toisaalla Scarabit onnistuivat tekemään huomattavat tuhot Death Companya vastaan, vaikka molemmat swarmit hävisivätkin combatinsa.

Lemartes, eli galaksin vihaisin jätkä, jäi ainoana henkiin Scarabien säälimättömästä tuhoparvesta. Tässä pelissä näkyi selkeästi 2+ ja 3+ saven välinen ero. Taustalla Commander Dante vetäytyy taistelusta Hautahämiksiä vastaan.

Timon vuorolla saapui lisää enkeleitä, jotka pudottautuivat kauas taistelusta turvaamaan oman nurkkansa objectivea. Librarian lähti tiimistä omille teilleen salamataivaasta huolimatta. Dante jatkoi pakenemista ja toinen Sanguinary Guard tuli vapauttamaan mustapanssariset veljensä tappelusta ötököitä vastaan. Tapettuaan scarabit Sanguinary guard hyppäsi taaemmas mutta Lemartes hyökkäsi eteenpäin. Päätin iskeä vastaan ja ottaa Lemartesista vauhtia niin monella squadilla kuin mahdollista, jotta pääsisin keskikenttään ja lähemmäksi Timon reunan objectiveja. Yksi pieni warrior squad eteni ihan pöydänreunassa kiinni Tomb Spyderien saattamana. Sain taas jatkettua Danten pakoretkeä.

Yksi Timon Sanguinary Guardeista hyppäsi keskusobjectivelle ja Librarian liittyi näihin. Mun Wraithit ja Destroyer lord chargasivat takalinjoista haastamaan nämä, iskin kaikki charactereihin jotta saisi Kill pointeja ja sain kuin sainkin Librarianin ja Sanguinary Priestin tapettua. Henkiin jäi pari Blood Angelia, mutta Wraithit contestoivat objectiven. Immortalin laskeutuivat mun puolen objectivelle talosta, johon ne olivat menneet turvaan Jump infantrylta. Tomb Spyder-lauma hyökkäsi seuraavaan Sanguinary guardiin, jotka olivat vetäytyneet lähemmäs kohdettaan. Pelivuorot uhkasivat loppua, joten mun piti riskillä chargata warrioritkin samaan combatiin, jotta saisin ne joko consolidatella tai seuraavalla kiekalla objectivelle. Homma wörkki, Spyderit pistivät punakoneen nippuun ja sain omat joukkoni Timon reunalle. Kokonaisuudessaan menetin Destroyer lordin, molemmat scarabit, yhden warrior-squadin ja yhdet Tomb spyderit. Peli päättyi kutosella, Kill pointit menivät tasan mutta voitin Objectivet 2-1 eli 9-7. Matsi oli sikäli jännä, että vastapuolen armeija oli niin eksoottinen, ettei sitä vastaan taistelemiseen ollut muodostunut mitään rutiinia. 2+ save piti hyvin ja otsa meni kyllä ryppyyn kelaillessa minkälaista olisi pelata Necroneilla esimerkiksi Deathwingia vastaan, jossa power fistit tappavat swarmit ja Spyderit ja jotka vielä ampuvat lujaa hyppyrynnäköiden sijaan.

Necronit ottivat rauniot haltuunsa taistelussa Mordialaista rautakaartia vastaan. Flesh is weak, hail the machine!

Toisen pelin pelasin Touko Kästämän kokenutta Mordian Iron Guard-kaartiarmeijaa vastaan. Imperiumilla oli komentoryhmä erikoisaseilla, kolmet Veteraanit Chimeroissa, Infantry command erikoisaseilla, iso combined Infantry squad lascannoneilla ja Comissarilla, Special weapon squad flamereilla, 2x2 Sentineliä Plasma cannoneilla, 2x2 Hydra flak tankia ja Leman Russ Executioner Plasma cannoneilla. Tappelu käytiin ensisijaisesti kill pointeista sekä kolmesta keskiviivalle sijoitetusta objectivesta Dawn of war depolla.

Sain aloittaa ja heitin Stormlordin Immortalien kanssa linjaksi keskikenttään suunnitelmanani sheikkailla ajoneuvoja vuorolta yksi ja ehkä saada Stormlord combatiin. Kokeilin myös muita villejä taktiikoita ja laitoin Wraithit ja Destroyer lordin Deep strike reserviin. Loput tulivat reservistä ja lähtivät täyttä juoksuvauhtia kohti kaartia.

Touko iski rautaa rajalle ja aloitti tulishow'n. Mun yösäännöistä ei ollut mitään apua koko matsissa IG:n käyttäessä vaunujensa searchlighteja ansiokkaasti. Heitin maksimicoherencyt joka paikkaan jotta Plasma cannon saisi hitillä korkeintaan yhden osuman, Necronit kestivätkin ekan vuoron ampumisen hyvin. Immortaleja kaatui muutama, mutta suurin osa palasi henkiin. Itse immotin scarabien haettavaksi yhden eteen työntyneen Chimeran relentless Gauss blaster-tulituksella.

Mun tokalla vuorolla salamat iskivät kenttään kerrankin kunnolla ja tuhosivat yhdestä Chimerasta molemmat aseet, shakesivat toisen ja stunnasivat Executionerin. Aloin hiljalleen päästä rynnäkkökantamalle spawnattujen scarabien ansiosta ja työnsin myös Warrioreja lähemmäs objectiveja. Immortalit ammuttiin hajalle Toukon vuorolla, mutta haavoittunut Stormlord hyppäsi Tomb spydereihin turvaan. Ulostautuneet plasmaveteraanit saivat vastavuoroisesti lieskarista. Wraithit ja lordi iskivät tarkasti kentän reunalle ison losblockin taakse valmiina chargaamaan useita kohteita seuraavalla vuorolla. Touko ammuskeli vähäsen mutta oli joko poissa line of sightista tai ampui plasma cannonilla, joka ei tehnyt mun hajautettuihin yksiköihin dramaattista vahinkoa.

Hämikset potkivat yhteispelissä Wraithien ja lordin kanssa vaunut kumoon ja käyvät kiinni niiden mehukkaisiin sisuksiin.

Lopulta pääsin combatiin. Tässä vaiheessa peliaika oli loppumaisillaan ja piti pelata tosi nopeasti, joten en muista tapahtumia tai niiden järjestystä tarkkaan. Scarabit combichargasivat Hydrilta vähän panssareita pois ja menivät sitten turvatappeluun sitomaan Sentinelejä. Lord ja Wraithit tuhosivat pari Chimeraa ja Tomb Spyderit ulos tulleita Veteraaneja. Lordi meni vielä viimeistelemään Special weapon squadin ja Wraithit löivät hajalle Hydra-ryhmän. Toisaalla Toukon Combined squad tuhosi mun ison scarab-lauman ja eteni mun viidellä warriorilla contestoimalle objectivelle. Koko läjä onnistui tappamaan vain kolme warrioria mun nitistäessä yhden kaartilaisen vastaiskussa ja kun onnistuin LD-checkissa, jäi pari warrua contestoimaan objectiven. Mä taas tein kiireessä turnauksen pahimman kämmin toisella laidalla enkä tuhonnut miljoona kertaa shakettua weapon destroyed Chimeraa ja se pääsi contestoimaan mun objectiven. Huoh. Lopuksi voitin viidellä Kill pointilla ja yhdellä objectivella. 15-5.

Viimeinen peli oli Aleksi Meurosen vihreitä Space Wolfeja vastaan. Allulla oli Wolf lord prätkällä ja tappelukamoilla, Rune priest, kahdet isot Grey Hunterit, yhdet pienemmät Grey Hunterit Rhinossa, Long fangit raketeilla, muutama Wolf guard, Wolf scoutit ja kaksi Land Raider Redeemeria. Aika paha matsi scarabeille, kun peltiä haluaisi nakertaa mut on instaavat lieskarit vastassa. Pelasimme Spearheadia neljästä Objectivesta ja Kill pointeista. Allu laittoi mut alottaan.

Deployasin keskikukkulan taakse raunioon, Immortalit kerrokseen pakoon prätkälordia ja scarabit muun armeijan eteen. Koetin jo depossa kiinnittää huomiota Jaws-linjoihin ja asetin Spyderit riviin, jotta edestä päin lähestyvä Rune priest ei saisi useaa figua psychic powerin alle. Jätin Imotekhin, Cryptekin, warrior-tiimin ja yhdet Spyderit reserviin.

Ekat vuorot oli liikuskelua, ampuminen ei yöstä ja mun aseettomuudesta johtuen tehnyt mitään lukuunottamatta salamoiden tuhoamaa Rhinoa. Allu ajeli Land Raidereitaan täyttä vauhtia viistosti mua kohti suojaten prätkälordia. Kakkosvuoron alussa mulla oli jo mahis chargata lantikat ja näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt odottaa Allun aloitetta eikä iskeä vielä niin pelin alkuvaiheessa. Lähdin kuitenkin liikkeelle, chargaten sekä Lordin Wraitheineen että toiset, vahvistetut Scarabit kahteen lantikkaan. Toisaalla Imotekh liittyi reservistä tullessaan Spydereihin ja iskujoukko lähti hölkkäämään kohti Aleksin nurkkaobjectivea. Lähitaistelussa toinen lantikka meni immoon ja toisesta lähti pari panssaria.

Rust Brotherhood ampuma-asemissa keisarillisen tehdasrakennuksen raunioituneella parvekkeella.

Vastaiskuna Aleksi siirteli joukkojaan ja tappoi Jawsilla mun Necron lordin (Gloom prism jäi pari tuumaa kantamalta). Tehokas comborynnäkkö Wraitheihin ja scarabeihin toi kreisit combat resolutionit Wolffien eduksi, mutta kuin ihmeen kaupalla sain kikkailtua allocaatiot ja heitettyä savet siten, että yksi mun Wraitheista jäi henkiin, sitoen suuren Grey hunter-ryhmän taisteluun. Kuuden Spyderin vastarynnäkkö teki selvää kaikista paitsi yhdestä, joka urheasti kieltäytyi perääntymästä ja sain pidettyä kaverin panttivankina. Toiset Hunterit nousivat Allun vuorolla lantikkaansa, joka lähti etenemään kohti mun objectiveja, Wolf lord taas rysähti pienempiin Spydereihin. Tapoin viimeisen Hunterin ja vapautuneet Spyderit chargasivat liikkuneen lantikan paskaksi. Toisella laidalla scarabit pääsivät kiinni pieniin, scoraaviin huntereihin ja vetivät nämä kauemmaksi objectivesta.

Wolf lord lopetti ensin toiset Spyderit ja kävi sitten hakemassa vielä toiset. Mun piti siirtää toinen warrior tiimi turvalinjaksi tämän eteen, että prätkäkenraali ei boostaisi viimeisellä vuorolla contestoimaan mun reservijoukkojen hallussa ollutta nurkkaobjectivea. Heitin kuitenkin heikon runin enkä saanut linjaa levitettyä riittävästi. Oli siis pakko chargata Immortaleilla Wolf lordiin ja toivoa, että saisin sen pidettyä vuoron tappelussa. Hävisin tietty combatin mutta onnekseni vain kahdella, enkä epäonnistunut Moraalitestiä. Loppupelin Allu siivoili Immortaleja ja juoksi ottamaan useita objectiveja, flankista tulleet Wolf scoutit saivat myös mun yhdet warriorit lopulta tapettua. Allun nurkassa Tomb spyderit ja Imotekh tappoivat Long fangit ja contestoivat näiden alla olleen kohteen. Allu voitti yhdellä Objectivella ja parilla Kill pointilla 7-13. Hyvä peli!

Loppujen lopuksi Necronit olivat seitsemännellä sijalla, eli vähän puolivälin paremmalla puolella. Mulla oli fiilis, että pelit menivät aika hyvin, tein toki virheitä, mutta kyse oli pitkälti tottumattomuudesta. Necronit on siisti armeija, ainakin Special Characterien kanssa ehdottomasti turnauskelpoisia, mutteivät missään nimessä rikki samalla tavalla kuin Grey Knightit. Vertaisin uusia Necroneita voimatasossa ennemmin Dark Eldareihin. Tomb spyderit on hurjia ja armeija yllättävän nopea liikkeissään, mutta troopit eivät välttämättä kestä kontaktia ja 2+ savejen tuhoaminen ampumalla on ongelma. Kikkailuvaraa löytyy vaikka muille jakaa ja veikkaankin, että Necronit tarjoilee useita yllätyksiä turnauskentillä lähitulevaisuudessa...

Lopuksi muutama foto Nopat & Taktiikka-kerhon Vietnam-pelistä, jota herrat fiilisteli turnauspelien lomassa. Asiallista!

Sikamakeet talot oli tehty korkkilevystä, juuttikankaasta, bambutableteista ja puutikuista. Tämä idis pitää kopsata!

Telavaunuja, piikkilankaa, riisipeltoa, sekä jenkkien kumivene.

Merijalkaväki suojasi lentokenttää ja sen vartiotornia.

Mukana oli myös siviileitä, kuten krokotiileja, munkkeja ja maanviljelijöiden vesipuhvelivankkurit.

Taloja oli pieneksi kyläksi asti.

Jenkkien tehtävä ja pelastettavat kohdehenkilöt "Hanoi hookers..."

Kopterit suorittivat ilmavalvontaa. Tässä on sitä meininkiä, pitäis päästä itsekin messiin jokin kerta!