Scout moves

Alright! Ensimmäiset päivät Honkkareissa on nyt vietetty War Head-komennuksella! Alla vähän tunnelmia reissun alkumetreiltä, olen kirjoitellut joka ilta vahan travel journalia muistiinpanoiksi. Päätin päivitellä jatkossa reissukuulumisia tähän samaan postaukseen, jotta blogi ei muutu ihan reissurapor

19.5. Saapuminen ja Mong Kok
20.5 Langham Place, Megabox ja Avengers
21.5 Tsim Sha Tsui ja Hong Kong Island
22.5 Mystinen koillis-Hong Kong ja mieleton merenranta
23.5 Monkey Mountain ja apinakuningas

19.5. Saapuminen Hong Kongiin, kamat hostelliin ja kiertelyä Mong Kokissa joka on siis meidän "neighborhood" tällä reissulla. Alueelta loytyy kaikille jotain, kenka- ja vaatekauppoja, model/toy-liikkeita ja military outleteja joka lahtoon.  Tarjonnan ja valinnanvaran maara on suorastaan ylitsepursuavaa ja oikeastaan tuotteesta kuin tuotteesta saattoi tehda hintavertailua eri myyjien kesken. Meidan piti kiiruhtaa paikallisen sotapelikerho Hong Kong Society of Wargamersin tapahtumaan suoraan lentokentalta, mutta saapumisemme hostelille meni niin myohaiseksi, ettemme ehtineet talla kertaa paikalle.

Ericin hyva frendi Bebe on ollut suureksi avuksi kaupungin meininkiin totuttautumisessa, silla silloin kun seitsematta kertaa Honkkareissa vieraileva Eric ei tunne reitteja tai saa selvaa kylteista, paikallinen apu on todella katsya! Bebe jarkkasi meille myos huipun hostelin ihan Mong Kokin keskelta pahimpaan ruuhka-aikaan.

Ihmiset Hong Kongissa eivat ole turisteista moksiskaan vaan pitavat huolen omista asioistaan, lansimaalaiset eivat kaanna erityisemmin katseita. Sikali matkailijana onkin rentouttavaa tutustua liikkeisiin ja nauttia tunnelmasta, kun tuntuu, kuin olisi osa kaupunkia. Myoskaan mitaan tuotetuputusta ei ole, vaan paikkoihin saa tutustua itse kaikessa rauhassa. Mielenkiintoisena pointtina kaikkialla nakyy geardomeininkia: maastokuoseja, MOLLE-reppuja, isojen asefirmojen paitoja ja kaikenlaisia sotilasvaatteita. Myos amerikkalainen populaarikulttuuri vaikuttaa heti katukuvasta paatellen olevan todella suosittua, erilaisia Marvel/Transformers/jne leffa- ja sarjisaiheisia kuoseja on joka puolella.

Hong Kongin figukaupat oli ensinakemalta ihan kreiseja ja ostoslista kasvaa. Mong Kokin model shopit on kuitenkin pullollaan vahan isomman skaalan patsaita ja figuureja eri aiheista, naille saa ostettua kenen tahansa julkkiksen kasvot, mitka tahansa vaatteet ja hahmot on kustomoitavia. Myos Gundam-hahmot on isosti esilla. Mun silmiin iskivat erityisesti 1/6 Military-hahmot, joiden yksityiskohtaisuus on allistyttavaa, seka Hot toys-firman tekema makea leffaversio Captain Americasta. Ehka matkabudjetti venyis pariin sisustuselementtiin!

Raunioiden ukki heitti meidat kentalle. Kiitti!

Seikkailu alkaa!

Kentalla! First things first, cream sodaa ja vetta.

Hesen ilme kun loydetaan kenkakauppakeskittyma.

Mong Kok on vilkas alue, jossa on paljon turisteja mutta jonne myos paikalliset tulevat shoppaamaan.

20.5. Tanaan tsippailtiin lisaa Mong Kokissa (nahtavaa on ihan loputtomiin) ja syotiin maittava lounas Spaghetti Housessa Beben kanssa. Joka liike tai ravintola taalla on aina ihan taynna henkilokuntaa ja asiakaspalvelijoita valmiina vastaamaan kysymyksiin tai juoksuttamaan jotain tavaroita paikalle. Beben avustuksella opimme myos ekat sanat kantoninkiinaa!

Lounaan jalkeen suuntasimme metrolla Langham Placeen (valtava, moderni ostoskeskus taynna brandiliikkeita) ja Kowloon Bay'hun tsekkaamaan nahtavyyksia. Vierailimme myos massiivisessa Megabox-ostoskeskuksessa, jossa oli muun muassa luistelukentta, IKEA-kerros ja iMax-leffateatteri jossa kavimme katsomassa toista kertaa uuden Avengersin (talla kertaa 3D:na). Valiin mahtui makkaribrunssi (Big'n'Tasty-ateria maksaa taalla reilun kolme euroa, Big Mac pari egea). Valissa pakoiltiin sadekuuroja ja ajeltiin takseilla polkuhinnoin.

Illan paalle vierailimme viela yhdella kuuluisista toreista ja ostettiin parit shortsit ja zukat huomista varten. Bebe tinkii tehokkaasti hinnat aika edullisiksi, ostosten tekeminen on siis aika helppoa meille lankkareille! Ennen hostelille paluuta Eric ja Hese nappas viela Dim Sumit, jotka on perinteinen Hongkongilainen valipala. Taa oli aktiivinen, avartava paiva ja mukaan mahtui myos hiukan business-mietteita ja ajatustenvaihtoa. Myos netti saatiin viimen toimimaan!

Langham Place. Nahtavaa riittaa.

WAR HEAD assemble! Feat. Bebe.

Hesen kukkaronnyorit avautuvat!

Pikaruokalounaalla!

Kreisi talo. Kerrosten valissa naytti olevan puistoja ja uima-altaita.

Bebe fiilistelee Hulkin kohtauksia Avengersissa!

Tassa ymparistossa Ericia ei pikku muksiminen vaivaa.

Mong Kokin yotunnelmaa. Vaatekaupat ovat auki myohaisiltaan ja perusjuttuja kuten safkaa saa aina, toisin kuin esim. Suomessa.

Vanhat aijat fiilistelee iltapalan ymparilla, mekin etsitaan ruokamestaa.

Dim Sum!

21.5. Hurja tsippailupaiva! Kavelimme Tsim Sha Tsuihin, Kowloon parkiin ja lopulta maineikkaalle Hong Kong islandille. Matkan varrella kohtasimme merkkiliikkeita ja ostoskeskuksia toisensa peraan (Hese oli aika liekeissa Guccin, Armanin, Dieselin, Bapen, Aapen jne liikkeiden keskella) ja ostosmahdollisuuksille ei kylla nayta olevan loppua. Paivan teemana oli kokea suurkaupunki-Hong Kong, eika rakennusten kokoa vaan voi kasittaa, vaan paikan paallakin tuntuu kuin katsoisi jotain unenomaisia kuvia eika voi uskoa silmiaan. Niskat vaan katkeaa pilvenpiirtajien huippuja tahyillessa. Paivaan kuului myos lauttamatka lahden ylitse ja kujaseikkailua perinteisessa Centralissa pikkukauppoja etsien. Lounas safkattiin supertehokkaassa kotiruokalinjastossa ja iltapalaksi napattiin vahan naapuritalon Burger Kingia ja katuvohveli.

Hese avasi tanaan shoppailuhanat BAPEn liikkeessa ja Edukin osti sarjiksia ja CD:n. Mukaan tarttui mullekin lamminhenkisesta sarjiskaupasta laja Carnage-sarjiksia (valkkailin lahinna kansien perusteella, en oo viela niin in Marvel/sarjisskenessa) ja Temple Streetilta laja military- ja coolness-aiheisia kangasmerkkeja vaatteisiin ommeltavaksi (naissa tinkiminen vahan epaonnistui kun Bebe ei ollut matkassa!). Ruined Films sijoitti myos katevaan gorilla podiin, joka on jarkkarikameran lisavaruste. Hese huullaantui kenkaliikkeista taysin mutta ei oikein loytanyt sopivia kokoja koon 12 jalkaan. Tanaan loysimme myos manga-teemaisen nettikahvilan, josta paivitella blogia matkan varrella! Paljon jo nahty ja koettu.

Kowloon Park, paratiisi keskella kaupunkia.

Taalla on sunnuntaisin kung-fu-esityksia.

Lammessa uiskenteli kilppareita. Paivan elain!

Suurkaupungin tunnelmaa Kowloonissa. Esimerkiksi Chow Tai Fook-koruliikkeita saattaa yhdesta kadunkulmasta nahda nelja kappaletta. Jengi tykkaa ilmeisesti taalla luxury-tuotteista.

Hong Kong islandin kuuluisa skyline.

Talot on alyttomia eika ne oikein mahdu kuviin.

Loysimme viimein Bathing Apen liikkeen. Naita on maailmalla parisenkymmenta, oikeastaan vain suurkaupungeissa.

Vilsketta ja vilinaa.

Paluukavely Kowloonin lapi Canton roadia pitkin.

Ennen lahtoa katsottiin viela vastarannalta upea Skylinen musiikkisaesteinen valoshow.

22.5. Tanaan paatettiin pitaa seikkailupaiva ja ajelimme junalla paateasemalle koillis-Hong Kongiin jossa Erickaan ei ole viela kaynyt. Taalta loytyikin henkeasalpaava, uskomattoman idyllinen rantamaisema, jonka elementit vareista lahtien olivat kuin suoraan Miyazakin leffasta. Kavelysuunnitelmat jaivatkin sikseen kun oli ihan pakko jaada fiilistelemaan upeita maisemia ja tunnelmaa. Kivisella biitsilla nakyi vain pari kalastajaa ja papparaisia lennattamassa leijoja lampimassa merituulessa. Rannalla juoksenteli myos vapaana koiria, jotka etsivat pienia rapuja kivien lomasta ja jotka kavi myos moikkaamassa meita. Jossain kaukana lenteli kotka.

Taalta kaveltiin vahan matkaa asutusalueelle pain, josta loydettiin Thaikkuravintola ja limuautomaatti. Pienet valipalat nautittuamme nappasimme taksin ja ajelimme Sai Kungin kylaan, joka oli merellinen satama-alue lansimaalaisine tunnelminee ja seafood-ravintoloineen. Todella upea paikka ja kasittamatonta, miten fiilikseltaan ja miljooltaan erilaisia mestoja Honkkareista loytyy kun vahan poikkeaa poluilta tai pyorii ympariinsa.

Rannikkokokemuksen jalkeen ajelimme pahkahullulla minibussilla yli oisen vuoristomaiseman takaisin Kowlooniin ja Mong kokiin, jossa tapasimme Beben, joka vei meidat japanilaiselle sushi-illalliselle tunnelmalliseen maisemaravintolaan. Huomenna on tarkoitus pitaa taas retkeilypaiva, mutta mulla hotsittaa jo aika lailla alkaa shoppailla (tahan asti oon pitaytynyt menemasta geardokauppojen lahelle, ihan syysta) vaikka reissu ei ole viela puolessakaan! Ehka pitaa viela scouttailla ja vertailla hintoja. ;) Hyva meininki!

Asuinaluetta ja valtavia kerrostaloja.

Seikkailufiilis.

Vuoret reunustavat usein maisemia, skaalat on uskomattomia eika niita vain kasita kuvista.

Matka jatkui kohti War h.. siis Whitehead-biitsia.

The man and the town.

Meika rapsuttelee paikallista Lictoria.

Xenojen lomakoti.

Henkeasalpaava ranta. Tata kelpasi tuijotella ja fiilistella.

Meika, Hese ja kalastajat.

Rantakivikko oli taynnansa piskuisia rapuja ja moyrivia kotiloita. Paiden ylapuolella lenteli punaisia leijoja.

Rannalla oli myos pastellinsavyinen majatalo, jonka omistivat kaikesta paatellen koirat. Me ei paasty sisaan.

Kotka nappasi rannasta kalan evaaksi ja jatkoi matkaa.

Aijat ihan hajalla, 65 senttia limsatolkista??

Tunnelmointia ja merellista fiilista Sai Kungissa. Tanne rikkaat, alueella asuvat lankkarit tulevat syomaan ja veneilemaan.

Vuoristoratamainen paluumatka minibussilla yli vuorten.

Nakyma Mong Kokin kaduille Itamae Sushista. Jatkoa seuraa!

23.5. Uusi seikkailupaiva! Herasimme melko aikaisin ja kavelimme laheiseen Dim Sum-mestaan "aamiaiselle". Bebe halusi tarjota meille tervetuliaisaterian joka koostui perinteisista Hong Kongilaisista suupaloista, johon kuului kaikenlaista taytetyista mykyista sushityylisiin rulliin, kakkumaiseen leipaan, pizzamaisiin lettuihin ja maustettuihin kananjalkoihin. Olin menossa muka kevyelle aamiaiselle, mutta perinteiseen tyyliin ruokaa tuli poyta tayteen ja lautasen sai kerata monta kertaa pullolleen. Huh! Vatsa taynna erinomaisen aterian ja henkevan keskustelun jalkeen oli hyva lahtea kohti paivan tarkeinta ohjelmanumeroa: apinavuorta!

Otimme pari metroa ja bussin luontopolkumaiselle vuorenrinteelle, jossa kohtasimme heti ensimmaiset apinat kadulla! Elaimet vain fiilistelivat aurinkoista kesapaivaa, mutta kiinnostuivat meista aina kun kasi eksyi taskuun (tottumuksesta apinat kai olettivat etta ruokaa olisi tiedossa) ja saattoivat tulla vahan lahemmaksi. Lain mukaan villielaimia ei kuitenkaan saa ruokkia turvallisuussyista ja lahjomisesta saattaakin koitua noin tuhannen euron sakot. Apinat nosti kylla suupielet hymyyn. Paikalla otettiin myos pari virallista Cpt. Planet-promokuvaa!

Lahdimme vahan seikkailemaan luontopolulle, joka muuttuikin akkia aikamoiseksi viidakoksi kun poikkesimme paatielta varsinaiselle reitille. Iso apinaperhe yhytti meidat virtaavan veden luona ja saimme aika makeita kuvia! Pikkuapinat roikkuivat emoissa, jotka kiipesivat kallioita pitkin juomaan purosta ja vahan isommat elaimet heijailivat puusta toiseen. Idyllinen tunnelma. Polku jatkui ylos vuorenrinnetta ja paatimme lahtea vahan eteenpain silta varalta, etta korkeammalla olisi hienoja maisemia. Kun polku kaantyi mutkaksi, piti tehda paatos jatkaako viela eteenpain vaiko palata takaisin; Bebe oli mukana korkkarit jalassa ja hame paalla viidakossa. Paatimme kuitenkin jatkaa eteenpain.

O-ou. Viidakkopolulle ei nayttanyt tulevan loppua ja fiksut tutkimusmatkailijat eivat olleet ottaneet poikkeuksellisesti vesipulloa mukaan. Vaikka paikalla oli jonkinlaisia virstanpylvaita, ei niista kuitenkaan kaynyt ilmi kauanko olimme kavelleet ja kauanko polku viela jatkuisi vuorenrinteita pitkin. Emme kuitenkaan halunneet hyvan tovin kaveltyamme kaantya enaa takaisin, koska rinne saattaisi tehda kaannoksen heti kulman takana ja palata alkupisteeseen. Apinoita nakyi siella taalla ja nappasimme pari coolia otosta alas solaan, jossa virtasi makea joki vihreyden keskella.

Kuumottelu alkoi reitin puolivalissa kun aika iso apina huusi akkiarvaamatta puusta Ericin ja Beben korvaan. Nopeutimme vahan askelia, kun apinoiden kaytostavat on vahan tuntemattomia emmeka halunneet arsyttaa luonnonvaraisia olentoja. Hienon maisemarinteen varrella paatin kiiveta puunoksalle fiilistelemaan nakymia, mika taisi olla pieni virhe: pari apinaa lahti kiireen vilkkaa liikkeelle kohti meita ilmeisesti vahtimaan reviiriaan. Kun paasin alas, apinat kavivat keulimaan ihan kunnolla ja ne tulivat aika uhkaavasti lahemmas aukoen paataan ja tukkien tien takaisin pain. Vaikka Bebe on paikallisia, tytto taisi vahan saikahtaa elaimia ja Hesellakin lahimpana katselijana kai hiukan jannitti! Lahdimme kuitenkin hiljalleen pois tilanteesta ja loppumatka varottiin visusti tieta blokkaavia apinoita ja valtettiin katsomasta viidakon kuninkaita silmiin.

Aika pitkan kavelymatkan jalkeen paasimme risteykseen ja paatimme nousta ylos tasanteelle, josta loysimme sympaattisen herrasmiehen! Pappa oli tullut jokapaivaiselle vuoristokavelylleen ja neuvoi meille hyvan reitin alas vuorelta. 75-vuotias apinakuningas naureskeli meidan seikkailuille ja kertoi olevansa heittelevinaan apinoita risuilla tai kivilla jos ne kavisivat paallikoimaan! Luk-niminen taivaltaja lahti meidan oppaaksi ja jutteli Beben kanssa kiinaksi kaikenlaista, pysahtyen valissa meidan kanssa nappaamaan kuvia maisemista ja opasti meidat aina bussipysakille saakka. Lopuksi toivotimme hyvat paivanjatkot ja tiemme erosivat. Loistoreissu ja hieno kokemus!

Univormut paalla. Matka alkaa! 

Apinavuoren vehreat maisemat.

Venaillaan Bapen kanssa bussia.

Ei oo safkaa.

Ei kurjempi miljoo bostailla.

HK Strike Team reporting in!

Apinoiden asuinsijoja.

Hylkeet viidakon sydamessa.

Pienet elaimet hakeutuivat varjoon.  

Nama apinat elivat luonnonvaraisesti viidakossa, johon oli vain rakennettu luontopolut. Siksi osaa vahan jannitti meidan lasnaolo.

Riverside OPS. Tassa vaiheessa kenkavalinnoille viela hihiteltiin.

Jannitys tiivistyy. Mulle tuli vahan hoppu alas mestoilta kun pari akaisempaa apsua alkoi aukoa turpaansa. 

Viidakon keskelta loytyi jokin muistomerkki. Elaimet kuitenkin vahan kuumotti, joten ei jaaty pahemmin fiilistelemaan kun riitapukarit olivat viela lahettyvilla. 

Loysin metsasta raman luudan jonka otin lahitaisteluaseeksi kaiken varalta! Apinat puree hiton lujaa.

Seuraava tunti mentiin aika kevytta jalkaa katse visusti polulla ja kamera meni laukkuun. Perilla kotkanpesassa odotti aika palkitsevat nakymat!

Vuorenhuipulta loytyi apinakuningas, oikea leffoista tuttu, klassinen sankarihahmo. Luk heitti kiinaksi legendaa Beben kanssa ja fiilisteli meidan seurana nakymia.

Hong Kong Island, Kowloon City ja meri. Ylapuolella lenteli muutama kotka.

Kuvateksteja ei oikeestaan tarvita.

Siina istuu aito aija. Luk kay vuorella joka paiva ja tuntee paikat kuin omat taskunsa. Miehella oli mukanaan bambukeppi, sateenvarjo ja reppu, muttei esimerkiksi kelloa. Kertoo osaltaan Hong Kongin meiningista, huippu kokemus; Luk oli myos mielissaan meidan tapaamisesta ja poseerasi hymysuin kuvissa.

Terasvaari kertoi vuorelta kivutessamme myos, etta portaat oli rakennettu alle vuosi sitten vuorella kayvien vanhuksien toiveesta ja askelmia on yhteensa 368.

Vuoren juurella odotteli (munaton) kulkukoira, joka kuului aiemmin jossain vuoren lahistolla asuneelle veijarille. Koira jarsi ankan paata, joita vuorikiipeilijat kai tuovat mukanaan kodittomien elaimien onneksi.  

Sham Sui Po haamottaa jo. Huisa seikkailu!

Jatkoa seuraa!