Persons of interest

Luutnantti Eric Botham, 101st Airborne, FOB Hurricane , Sep. 9, 0036

Operaatio on päättynyt... Luovutimme juuri vangit Julius-tukikohdan sotilaspoliisien haltuun. Päivän tapahtumat ravaavat mielessä ja yksittäisistä tapahtumista on vaikea saada otetta. Joukkue toimi urhoollisesti kaiken koulutuksen mukaan ja pojat suoriutuivat hyvin määrätietoista vihollista vastaan. Vuoristokylä näki tänään verisen päivän. Rukoilen johdatusta niin miehilleni kuin kylän asukkaillekin.

Osastomme jalkautui ajoneuvoista vuorenrinteen juurella aamutuimaan kylän häämöttäessä hiljaisena peltojen takana. Jossain kuului eläinten ääniä ja ehkä aggregaatin hurinaa. Muistan kerranneeni ohjeet tarkasti ryhmänjohtajan ja varajohtajien kanssa asettuessamme avoriviin. Oikeaan sivustaamme kävi asemiin tuliryhmä 75. Ranger-rykmentin joukkoja ja näiden mukana hiukan salaperäinen aurinkolasipäinen kaveri. En kuitenkaan voinut huolehtia erikoisjoukkojen toimista ja toivoin näiden suojaavan sivustaamme. Kapinallispäällikön vangitseminen ja raahaaminen kuulusteltavaksi oli tärkeä tavoite ja SOCOM oli halunnut antaa mukaan oman panoksensa. ISAF-joukkoihin kuuluva saksalainen osasto oli lainannut käyttöömme myös K9-pommikoirapartion IED-räjähteiden ja miinojen varalta. Otimme vastaan näiden avun kiitollisina.

Pelto esti näkyvyyden kauas eteen ja rivimme eteni varovaisesti sen lävitse, kuulostellen ympäristöä. Voidakseni koordinoida toimintaa paremmin johdin pian tuliryhmäni peltotilkkujen väliin, jotta säilyttäisimme näköyhteyden kaupungin toimintaan. Alikersantti Baxter meni edeltä M203-heittimen kanssa, pitäen silmällä kulmia ja kattoja. Kapinallispäälliköllä olisi varmasti kovat puolustukset ja tiesimme, että olisi vain ajan kysymys, ennen kuin helvetti pääsisi irti. Vahvistettu ryhmämme lähestyi pellon reunaa...

101st Airbornen vahvistettu ryhmä kävi lähtöasemiin vuoren juurelle.

Kapinalliset kävivät samalla asemiin ja pitivät innostavia puheita.

Liikkeelle!

Joukkueenjohtaja lähti etenemään rauhallisen koiran rohkaisemana.

Vähäpuheiset 75. Ranger-rykmentin sotilaat etenivät sivustasta.

Ensimmäiset tuliryhmät saavuttavat aukean rajan.

Komennot, havainnot ja huuto alkoivat Kalashnikov-tulen säksätyksen murrettua painostavan hiljaisuuden. Joukkomme kävivät maihin koettaen paikantaa vihollisen tuliasemat. Äkkiä jostain singahti RPG-raketteja ja ehdin seurata pienen hetken sen ujellusta syöksyessäni vaistomaisesti maahan. Taistelu oli todella alkanut, eikä pahin antanut odottaa itseään.

Kun nousin ylös näin lääkintämies Simonin kyyristyneenä maassa makaavien hahmojen ylle. Sotamies Romero taisteli viime sekunnit hengestään, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Myös Baxter oli saanut sirpaleosuman räjähdyksessä, mutta lääkintämies nosti tämän ylös haavoittumattomana. Korpraali pudisteli päätään, koettaen ravistaa korviavihlovan tinnityksen. Otin yhtyden tuliryhmiin pellon reunassa. Oli aika ottaa ohjat ja antaa samalla mitalla takaisin.

Tuliryhmä Knockout kävi tähystysasemiin pellonreunaan ja KK-taistelijapari ryhmittyi piikkaamaan vasenta sivustaamme. "Tuli ja liike!" huusin vahvistetun ryhmämme käydessä urheilulliseen sprinttiin aukean yli auringonporotuksessa täyden taisteluvarustuksen painon alla. Suojatulitus pureutui kattoparruihin ja muurinharjanteisiin siellä, missä overwatch-yksikkömme olivat nähneet suuliekkejä. Ryhmänsisäiseen radioon tulvi vahvistuksia kaatuneista Tangoista. Erikoisjoukot olivat kadonneet näkyvistä. Tehtävämme oli kuitenkin sama. Saadaksemme lisää taustatukea, päätin kutsua reserviin jättäneeni tarkka-ampujataistelijaparin mukaan operaatioon. Ylimääräiset silmäparit eivät olisi pahitteeksi.

Tulituksen alla saavutimme rakennukset. Kävimme seinustalle vetämään hiukan henkeä ja suojaamaan aukiota ylittävien joukkojen etenemistä, lääkintämies paikkasi lähistöllä ikävännäköisen naarmun saanutta spesialistia. Vilkaisin nopeasti nurkan taakse ja ohi viheltävä RPG-raketti oli polttaa kulmakarvani karrelle. Goddamn! Komento ei todella ollut merkinnyt aluetta kuumaksi sektoriksi turhaan. Nyt meidän oli vain paikannettava kapinallispäällikön olinpaikka. Jokin näistä rakennuksista...

Äkkiä konekivääritaistelijapari ilmoitti siirtyvänsä parempiin asemiin ja tehneensä havainnon rakennuksia lähestyvästä ajoneuvosta. Kapinalliset yrittäisivät varmasti viedä johtajansa turvaan ja meidän oli pakko pistää kaikki peliin. Viitoin vimmatusti tuliryhmät matkaan seinustoja halaten ja annoin Knockoutille käskyn pitää tähystysasemansa. Nämä mylvivät oitis radioon "Vihollisajoneuvo, sata metriä!" ja juuri näiden valmistautuessa avaamaan tulen täytti sankka hiekkapöly koko kylän. Hiekkamyrsky, olisi kai sittenkin pitänyt uskoa ilmavoimien säätohtoreita... Näkyvyys tippui rajusti ja kehotin eteneviä joukkoja pitämään varansa.

Silmäkulmastani näin Rangerien loikkaavan kastelukanavien ylitse M4- ja SCAR-kiväärit valmiusasennossa hiekalta suojaavat keffiyeh-huivit kasvoillaan. Nämä hiipivät varovasti pyhätön seinustalle ja kyyristyivät sen nurkalle odottamaan ryhmänjohtajan merkkiä. Taputusketju eteni tottuneesti häntäpäästä kärkimiehelle, joka tiputti eleettömästi sivustaamme uhanneen RPG-tiimin. SCAR-ampuja nyökkäsi suuntaani virnistäen, muodostaen peukalollaan ja pikkurillillään puhelimen korvalleen, "Anytime". Cocky motherfuckers...

Tarkka-ampujat tulivat mukaan radiokeskusteluun, kohde oli paikannettu! Kapinallisjohtaja olisi suoraan edessämme. Tämän ajoneuvo oli jossakin etumaastossa mutta paska sää haittasi ilmeisesti myös vihollisen toimintaa. Ehkä Abdulin Hiacesta oli keikattu pyyhkijät. Nyt oli kuitenkin tosi kyseessä, sillä kapinallispäällikkö ei takuulla jäisi lepäämään laakereilleen joukkojemme edetessä kohti kohdetaloa. Autoimme KK-taistelijaparia nousemaan hiekkatalon katolle parempaan tähyasemaan ja vedimme sitten henkeä, valmiina vyöryttämään kohdetalon ja nappaamaan sen minkä vuoksi olimme tulleet. Tätä ei voisi ottaa uudelleen...

Laivaston SEAL-joukot valvoivat salaa operaation kulkua vuorenrinteeltä.

Rangerit yllättivät vihollisensa edeten taktisesti näiden sivustaan.

Auto ajoi paikalle pölyvanan saattelemana ja ampuja viritti konekiväärinsä.

Joukkueenjohtajan ryhmä valmistautuu rynnäköimään taloon toveriensa tukemana.

Ovi sisään, kapinalliset yllätetty. Alikersantti Baxter survaisi kiväärinperänsä rumasti lähimmän kaverin leukaan, me taas heittäydyimme kapinallisten niskaan koettaen painaa nämä maahan. Kapinallisjohtaja perääntyi nurkkaan ja tämän karski henkivartija veti veitsen esiin, huitaisten sillä minua suojannutta sotamiestä. Tämän IOTV-liivin eSAPI-levy kuitenkin torjui teräaseen iskun. Ahtaassa talossa alkoi kaikkien aikojen painimatsi.

Samalla jossain jyrähti ja paineaalto tuntui huterissa seinissä ja ikkunoissa jopa myllyn keskellä. Erotin särisevästä radiosta osan tarkka-ampujatiimin havainnosta, iso kapinallissolu oli kai astunut omaan miinaansa. Kimppuumme ravasi nurkan takaa kuitenkin lisää täyttä kurkkua huutavia vihollistaistelijoita, jotka muiden ryhmien suojatulen aiheuttamista tappioista huolimatta taistelivat määrätietoisesti ja suojasivat johtajaansa kuolemaan saakka. Näiden silmissä oli todella uskonnollista hurmosta...

Jokin merkki kävi kuitenkin toteen, kun saksalainen sotakoira loikkasi ikkunasta sisään ja kävi raivokkaasti kiinni näiden kinttuihin. Koirapartio oli navigoinut itsensä hiekkamyrskyn lävitse ja liittyi käsikähmään. Eläin aiheutti oikeutettua epävarmuutta vihollisessa ja pääsimme niskan päälle, kersantti Smith ampui lähietäisyydeltä kapinallispäällikön henkivartijaa polvilumpioon. Kävimme joukolla johtajan niskaan ja tämä taisi menettää tajuntansa iskeytyessään nurkkaan lahojen kalusteiden pirstoutuessa painomme alla.

Lääkintämies Simon ryntäsi sisään arvioimaan meidän ja vankiemme kunnon. Samassa silmitön tulitus alkoi murtaa palasia rakennuksen seinistä ja heittäydyimme veriselle lattialle. Hullu teknikaali oli alkanut tulittaa lava-auton konekiväärillä rakennukseen ilmeisesti nähdessään ikkunoissa vain amerikkalaiskypäriä. Taistelija ei kai ymmärtänyt johtajankin olevan vielä talossa. Tarkka-ampujan luoti pamahti ikkunan läpi tavoitellen lääkintämiestämme, mutta Simon painui ajoissa seinää vasten. "Auto pois pelistä!" huusin joukoillemme, jotka havahtuivat toimimaan ja sekä konekivääri että oikealla seinustalla tukeneen tuliryhmän tulitus pureutuivat ajoneuvon konepeltiin. Samalla tuli eliminoitua myös sen vieressä kyyristellyt SVD-ampuja.

Nilkutimme ulos rakennuksesta vankejamme taluttaen juuri ajoissa nähdäkseni Rangereiden tiputtavan kranaatteja kaivoksi naamioituun tunneliverkoston suuaukkoon. Näiden aurinkolasipäinen seuralainen skannasi rauhallisesti ympäröivää maastoa. Lähdimme hitaasti vetäytymään peltojen suuntaan ja viitoin joukot suojaamaan selustaamme. Sisäpihalta hyökkäsikin näkyviin pieni ryhmä aiemmin paenneita kapinallistaistelijoita, jotka onnistuivat ampumaan naarmun urheasti meitä puolustaneeseen sotakoiraan ennen tuhoisaa vastaiskuamme. Eläin kuitenkin selviäisi.

Verinen lähitaistelu seurasi Airborne-joukkojen raivoisaa hyökkäystä kohderakennukseen. POI:t tuli kuitenkin viedä tukikohtaan elävinä, mikäli mahdollista, joten Point blank-kantamalta tulittaminen ei tullut kysymykseen...

Kapinallisten kotitekoinen dynamiitti otti ja räjähti perstaskuun.

Saksalaissotilas vapautti koiransa hyökkäämään taloon amerikkalaisjoukkojen tueksi. Hunde, die bellen, beißen nicht...NOT!

KK-taistelijapari taisteli täydellä liekillä ja tulitti kohdetalon käsirysyä häirinneen ajoneuvon renkaat riekaleiksi.

Rangerit valmistautuivat tuhoamaan vihollisen hot spotin.

Asetimme vangit seinää vasten ja muodostimme suojakehän pisteen ympärille. Vihollisvastarinta vaikutti laantuvan hiekkamyrskyn myötä ja ympäriltämme kantautui vain satunnaisia AK:n laukauksia. Joukkueemme varajohtaja keskusteli noudosta ajoneuvojen kanssa.

Kävimme asemiin pyhätön viereen odottamaan Humvee-kolonnan saapumista ja noutoa, kun Rangerien ryhmänjohtaja toi joukkonsa luoksemme. Tilanne eteni sekavasti, sillä seurasin sivustamme tapahtumia, jossa KK-taistelijaparin oli ollut laskeuduttava katolta vihollisen avatessa viimeisen myrskyisän tulituksen jostain kaukaisuudesta. Lääkintämies rynnisti näiden avuksi. Alikersantti Baxter möykkäsi jotain Rangereille ja kun ehdin paikalle, olivat erikoisjoukot ottaneet vangitsemamme kapinallispäällikön henkivartijan haltuunsa CIA-mandaatilla. Näiden tehtävä olikin ilmeisesti ollut hakea paikalta katala pommitehtailija, josta me emme tienneet mitään. Baxter syljeskeli näiden suuntaan, olimmehan tehneet lähes kaiken työn erikoisjoukkojen viedessä kunnian. Kävin rauhoittelemaan tätä, emme oikeastaan voineet asialle mitään ja oma Pakettimme oli kuitenkin hallussamme elossa sekä valmiina kuulusteltavaksi ja tehtävä oli suoritettu. Sotamies Romeron uhraus muistettaisiin. Myös vihollisen selkäranka näytti viimein murtuneen ja tulitus ympärillämme laantui. Kovia kokenut kaupunki jäi taaksemme Humveeiden rymistellessä alas harjanteelta.

Liittolaisten kitkerä loppupalaveri ennen ajoneuvoihin nousua. Rangerien johtaja hoiti puhumisen, mutta CIA:n SAD-operaattori sai mitä tuli hakemaan.

Viimeinen sprintti ajoneuvoille. Loppuilta olisi vapaa-aikaa!