Fanatic Electricity

Ordo Aboensiksen taidonnäytteessä pelattiin tänäkin vuonna WHFB, WH40K ja WARMAHORDES-turnaukset.

Suurten tunteiden Turku Fanatic on taas tältä vuodelta koettu! Turnauksesta jäi päällimmäisenä mieleen kutosedikan mielenkiintoisuus, haastavat skenaariot ja mukavat ottelut viittä herrasmiestä vastaan. Kaikki matsit olivat rentojen vastustajien ja hyvän ilmapiirin ansiosta hauskoja ja myös järjestelyt turnauspaikalla sujuivat parista pikkujutusta huolimatta asiallisesti. Pöydät ja maastot eivät ehkä olleet kauneimmasta päästä, mutta ehdottomasti toimivat turnaustyyliseen 40k:hon ja onhan aina haaste kattaa monta kymmentä pöytää edes keskitäyteläisellä maastokattauksella.

Testailin ennen turnausta Imperial Guard-armeijaa, johon kuului pari isoa blobia jalkaväkeä, 3 Vendettaa ja 4 Leman Russia, mutta lista tuntui testipelien jälkeen ihan liian kankealta ohjastaa niin vähällä treenillä. Vaihdoin armeijan Necroneihin listalla Imotekh, Overlord, pari Cryptek-courtia, parit pikkuwarriorit Night Scytheillä, parit pienet Immortalit, kaksitoista Wraithia, kahdeksan Scarab swarmia ja kaksi Annihilation bargea.

Etc-kisoista mukaan tarttuneita noppia

Ekassa pelissä Joona Knornin miljoona Grey Hunteria ja kreisit Heavy bolter Long Fangit pelasivat mut selvästi ulos ja vastapelaajan varmat otteet tekivät matsista aika hankalan. Teimme baseissa vaihtokaupat ja vyörytimme kohteet sivustoista haltuumme nyrkkiyksiköin. Kill pointeissa jäin pian jälkeen ja Prescience-guidatut Long Fangit alkoivat myös tiputella lentokoneita. Imotekh näytti lopuksi mallia nousemalla tuhouduttuaan ylös täysissä voimissa ja varmisti mulle yhden kolmesta objektiivista. Joona voitti muistaakseni lopuksi kill pointit ja first bloodin, kun taas baset, objektiivit, slay the warlord ja linebreaker menivät tasan. 3-7 tukkaan.


Toinen matsi oli Jaakko Snickerin klassisia Chaos Space Marineita vastaan, uusi codex kun ei ollut vielä uutuuttaan käytössä Fanaticissa. Olikin hauska pelata vielä kerran wanhaa kaaosarmeijaa vastaan, vaikka esimerkiksi Lashia ei tällä kertaa ollut vastassa. Sen sijaan porukassa oli näkymättömäksi muuttuva liihotteleva Tzeentch-prinssi, Sorcerer, pari kolmen Oblin ryhmää, Terminatorit muutamin erikoisasein, iso lauma Berzerkereitä, Plague Marine-porukka, iso Kaaosmarineryhmä Nurglen ikonilla, Vindicator ja Dreadnought. Aloitin aggressiivisesti vastustajan seizen jälkeen ryntäämällä keskikenttään, tulittamalla swoopanneen demoniprinssin maankamaralle ja muodostamalla keskustaan valtavan myllyn joka sitoi lopulta ainakin tuhat pistettä vastustajan joukkoja "tervakuoppaan". Toisaalla scarabit, warriorit ja haywire-aseet nitistivät troopit ja kolme vuoroa ohi ampuneet salamat tuhosivat lopulta Dreadnoughtin. Lopulta jäljellä oli enää yksi Obliterator, mutta mulla kaikki voittoehdot hallussa. Sain tästä täydet 10 pojoa.

Aku Lehtiön cool ja palkittu Necron-armeija

Kolmas battle oli tämän vuoden ETC-kippari Pekka Koskivirtaa vastaan. Siistiin armeijaan kuului about prätkäkapteeni, kolme Tactical squadia, Scout squad, Thunderfire Cannon, kymmenen taktista Terminatoria Cycloneilla ja kolme kolmen Attack biken ryhmää. Heitin warlord traitiksi outflankin ja päätin kokeilla riskillä Scarabien viemistä vihollisen sivustaan. Hyökkäys meni käteen kun flankkirolli vei Swarmit toiselle puolelle, toisaalta ne ehtivät onneksi avuksi loppupelin keskustamyllyyn taistelussa objektiivista. Koetin kill point-skenaariossa keskittyä yksiköiden tuhoamiseen keskittämällä tulen aina yksikköön kerrallaan, mutta tilaisuuden tullen myös napsia paria Marinea ryhmistä epäonnisten paniikkitestien toivossa. Pekan liikkuvuus oli lopulta pelottavan tehokasta kuten olin ounastellutkin ja objektiivit menivät tasan. Lopulta voitin pelin first bloodin voimin just ja just 6-4.

Kuuluisa Fanatic-kebabrulla

Sunnuntain eka matsi oli epävirallisen Ropecon-voittaja Antti Halosen vihreitä Night Wolfeja vastaan. Armeijassa oli Rune priest Divinationilla, monta isoa ryhmää Grey huntereita plasmoilla ja lipuilla, Terminator armor Wolf guardit kaikkiin ryhmiin, pari Long Fang ryhmää sekä liittolaisina Space Marine Captain moottoripyörällä ja kaksi valtavaa Bike squadia kaikilla herkuilla Attack bike mukaanlukien. Pelasin Anttia vastaan ekaa kertaa mutta tiesin tämän aiemmin seuraamieni matsien perusteella huippukundiksi. Matsi olikin rento, tapahtumarikas ja monivaiheinen Antin kauheasta nopanheitosta huolimatta, synkät silmäluvut ja mun kiukulla tulitteleva armeija olivat vastustajalle aika ikävä yhdistelmä. Salamat olivat tässä matsissa ihan kreisit, sähköööö pzzzzt! Toisaalta tässä pelissä tunsin myös pelityylini viimein löytäneen itsensä ja en oikeastaan tehnyt virheitä. Antti sai ensimmäisen kill pointinsa vuorolla viisi ja mun oli helppo hipsiä tyhjille objektiiveille. 10-0.

Counter-charge demoooneihin

Turnauksen vika battle toi eteen aika kammottavan matchupin, frendini Petri Immosen Screamer-demonit. Kolmen ison Screamer-lautan lisäksi armeijassa oli tietenkin Fateweaver, Skulltaker Juggernautilla, kahdeksan Bloodcrusheria, kolme ryhmää Plaguebearereita yhdellä ikonilla ja Horror-squad Changelingilla. Ryhmityin nurkkaan heittäen Scarabit armeijan eteen hidasteeksi. Pete heitti onnekseni väärän aallon ja joutui pakittelemaan kauemmas. Aloin heti ampua kaikki aseet heikkoihin avoimelle pudonneisiin troopeihin niin kauan, että viimeinenkin oli maassa (tein valintoja esimerkiksi tyyliin Night Scythen Tesla-laukaukset yhteen Horroriin ison demonikeskittymän sijaan, jossa olisi voinut saada paljon enemmän tappoja ja myös arceja muihin yksiköihin) ja etenin hiukan keskustaa kohti. Kun Skulltakerin Juggerit putosivat keskustaan sain Teslattua Fateweaveriin pari woundia ja lokin liihottamaan tiehensä. Chargasin sitten Crushereihin koordinoidusti Wraitheilla ja Imotekhin johtamalla Immortal ryhmällä. Tämä meni aika nätisti putkeen, vaikka Skulltaker ravistelikin Mindshackle Scarabit tiehensä, sillä Whip coilit olivat oikeilla paikoillaan ja mulla oli pari rerollia käytettävissä Imotekhin invusaveihin. Imotekh ottikin ironisesti challengessa Skulltakerin pään, humiliating defeat! Pete painoi tämän jälkeen kovaa päälle ja Screamerit todistivat olevansa ihan sairaita, mutta onnistuin tämän hiukan turhan aggressiivisuuden takia pitämään Kill point-johdon loppuun asti. Onnekseni matsi loppui heti vitosen jälkeen, kun muutama jäljellejäänyt Crusher ja pari melkein täyttä Screamer-laumaa vasta hengittivät niskaani ja kaikki voittoehdot olivat hallussa. Peli päättyi 10-0 mulle ja vaikka kilpapelin pelaaminen frendejä vastaan ei koskaan ole erityisen kivaa, olin silti aika tyytyväinen suoritukseen!

Sijoitukseni oli lopulta kolmas ja sadeviittaisten Necronien vakuuttava menestys kutosedikassa jatkuu! Liitin lopulliset tulokset alle kommentteihin. Kiitos järkkäreille, osallistujille ja omalle matkaseuralle kivasta turnauksesta! Fanatic on aina Fanatic.