Combat Drills

Tänä viikonloppuna Suomen European Team Championships-maajoukkue järjesti Espoon Otaniemessä kutsuturnauksen ETC:stä ja kilpapelaamisesta kiinnostuneille kenraaleille. Samalla tapahtuma oli hyvä näytön paikka ja mahdollisuus osoittaa oma lähtötaso niille, jotka pyrkivät tämän vuoden joukkueeseen. ETC on maailmanlaajuisesti yksi kompetitiviisen figupelaamisen kirkkaimpia tähtiä Yhdysvaltojen suurten turnausten ohella ja Suomi onkin ottanut osaa aktiivisesti sekä FB- että 40k-puolella. ETC-formaattiin on perinteisesti kuulunut, että kaikki joukkueen pelaajat käyttävät eri Codexia ja armeijalistojen "parittamisella" toisiaan vastaan on suuri merkitys. EM-kisoissa onkin vielä vähän tavallista turnauspeliä enemmän taktisia koukkuja. Samalla se on todella yhteisöllinen tapahtuma, jossa tapaa samanhenkisiä harrastajia ympäri maailmaa.

Viime vuoden joukkue valitsi kaudelle 2013 kapteenin, joka on nyt aloittanut joukkueen muodostamisen. Tänä vuonna pelaajavalinnoissa painotetaan aktiivisuutta, turnaussijoituksia ja jossain määrin myös menneitä saavutuksia, vaikka sääntölaitos onkin vaihtunut viime vuodesta. Aktiivisuuteen voi summata esimerkiksi jatkuvan harjoittelun ja säännöllisen osallistumisen treeni-iltoihin sekä keskusteluun ja ideointiin joukkueen foorumilla. 40k ETC-kisoista, joukkuepaikasta tai harjoitustoiminnasta kiinnostuneiden kannattaakin ottaa yhteyttä tämän vuoden kapteeniin Jouni "Inouj" Haavistoon.

Olen tällä kaudella yrittänyt olla kiinnostuksesta toiminnassa vähän enemmän mukana ja osallistuin myös viikonlopun viiden kierroksen turnaukseen. Tässä tapahtumassa ei kenenkään odottanut antavan siimaa armeijalistoissa ja mukana oli paljon kansallisella tasolla tosi kovan luokan pelaajia viime vuosien joukkueista ja lukuisien turnauksien kärkisijoilta. Mun Necron-listaan valikoitui seuraavaa, vastapelaajien armeijalistat on liitettynä kommentteihin.

PLAYER: Teemu "Frenzy" Valve
ARMY DESCRIPTION: Necrons

HQ1: Imotekh Stormlord [225pts] WARLORD
HQ2: Royal Court Cryptek (25), Harbinger of Eternity (0), Chronometron (15) [40]
HQ3: Necron Overlord (90), Warscythe (10), Sempiternal weave (15), Mindshackle Scarabs (15) [130]
HQ4: Royal Court Cryptek (25), Harbinger of Eternity (0), Chronometron (15) [40]

Troop1: 5 Immortals (85), 5 Tesla carbines (0) [85pts]
Troop2: 5 Immortals (85), 5 Tesla carbines (0) [85pts]
Troop3: 5 Warriors (65) in transport 1 [65pts]
Troop4: 5 Warriors (65) in transport 2 [65pts]

Fast Attack 1: 6 Canoptek Wraiths (6x35=210) [210pts]
Fast Attack 2: 6 Canoptek Wraiths (6x35=210) [210pts]
Fast Attack 3: 10 Canoptek Scarabs (10x15=150) [150pts]

Heavy Support 1: Annihilation Barge (90), Tesla cannon (0) [90pts]
Heavy Support 2: Annihilation Barge (90), Tesla cannon (0) [90pts]
Heavy Support 3: 3 Canoptek Spyders (3x50=150), Gloom prism (15) [165]

Transport 1: Night Scythe (100), transporting Troop 3 [100pts]
Transport 2: Night Scythe (100), transporting Troop 4 [100pts]

TOTAL [1850pts]

Miikan Venomit pahanteossa

Ensimmäiseen matsiin vastapelaajaksi arvottiin Miika Kalliokari ja Dark Eldarit. Pelasimme neljästä objektiivista sekä toissijaisista tehtävistä Slay the Warlord, Linebreaker ja First blood. Sain aloittaa ja deployasin joukot eteen, sillä mun lista ei ammu juuri 24" kauemmas. Aloin lihottaa Scarabeja ja etenin keskikenttään lentäen täyttä vauhtia myös Annihilation Bargeilla, sillä kaasu pohjassa lentely ei haittaa Tesla-asein varustettuja vekottimia yhtä rajusti. Teslan ja Imotekhin salamoiden yhteistoiminnalla sain hyvän vaikutuksen Miikan liitureihin heti kärkeen ja erityisesti Venomien hiljeneminen helpotti paljon Wraithien oloa. Omalla vuorollaan Miika järjesteli vähän joukkojaan ja upotti pari haavaa Wraitheihin, mun savet pyörivät hyvin. 

Kakkosvuorollani sain heti lentokoneet tiskiin ja lähdin ahdistelemaan niillä Miikan oikeaa, tässä vaiheessa vielä aika koskematonta laitaa ja salamoiden, Tesla Destructorien ja niistä sinkoilevien arcien sähköinen tunnelma teki kipeää Dark Eldarien kevyille ajoneuvoille. Sinkosin Scarabit Miikan bastioniin tavoitellen combichargella panttivankeja rakennuksen takana piilotelleista Warrioreista, mutta matalat Scarabit eivät nähneet Comms-relay pöntön taakse joten bunkkerin paloiksi nakerreltuaan swarmit jäivät ikävästi avoimelle. Miika käytti tilaisuuden hyödykseen omalla vuorollaan tuotuaan lähes kaiken jalkaväkensä ja Sathonyxin Beast packin sisään kaukaa vasemmalta mun lähistelyjoukkojen ulottumattomista ja ampui käytännössä koko läjän Scarabeja rikki parilla Razorwing-ohjuksella. Vastasin liikkeisiin palauttamalla ehjät Wraithit keskustaan, kun taas pari haavaa ottaneet lähtivät hakemaan Bastionin takana piilotelleet Warriorit. Lentokoneet seurasivat lähistelyjoukkoja keskemmäs ja pudottivat Necron warriorit musta katsottuna oikean puolen, vihollisista yhtä Raideria lukuunottamatta tyhjille neljänneksille.

Miikan troopit joutuivat puristumaan nurkkakukkulan taakse aika tiiviiksi läjäksi, kun niitä räiskivät pari Night Scythea ja Annihilation bargea. Ilmataistelu kävi kiivaana ja Dark Eldarien lentokoneet pudottivat mun Night Scythen ja raapaisivat pari naarmua Bargeihin ja Wraitheihin. Pääsin kuitenkin keskittämään niihin seuraavan vuoron tulituksen tuhoten toisen kokonaan ja pudottaen toisen yhteen Hull pointiin, jonka mysteeriobjektiivista Skyfire Nexuksen löytäneet Immortalit viimeistelivät. Tomb Spyderit kävivät tuhoamassa mun sivustassa pörräävän Raiderin Warriorien yritettyä ensin tuloksetta ampua purjeisiin reikiä Gauss flayereilla. Loppupelin jännite koostui oikeastaan Wraithien, Imotekhin Immortal-porukan ja Sathonyxin Beast packin välisestä nokkapokasta, kun Miika sinkosi lauman chargeen ja iskin itse vastaan. Salakavalalla Hit and Runilla contestoimaan objektiiveja olisi ollut vielä mahdollisuus pilata mun päivä, mutta upotin Razorwing flockien ansiosta riittävästi haavoja laumaan, että ne pakenivat ja jäivät sweepin alle. Kentälle jäi lopulta yksi Dark Eldar Warrior Miikan Wychien tapettua toisensa Mindshackle scarabien kontrolloimina tämän oman pään objektiivilla. Sain haltuuni kolme objektiivia ja kaikki toissijaiset voittoehdot ja pelistä täydet pojot.

Codex: Obliterators jatkaa uraansa myös kutosessa

Toinen matsi oli Kill point-peli Eetu Peltolan Obliteratoreita ja niiden demoniliittolaisia vastaan. Eetulla oli myös kammottavia Heldrakeja, jotka olisivat tosi ikäviä mun troopeja ja Scarabeja vastaan. Deployasin kaikki taas ihan eteen, Eetun tuodessa aluksi pöydälle vain Obliteratorit ja Sorcererit, aikeenaan vältellä mun ampumista ja salamoiden aiheuttamia vahinkoja hauraissa kultistitroopeissa. Huolehdin Heldrakeista siinä määrin, että pumppasin heti muutaman lisäbasen Scarab-lauttaan ja sinkosin sen kymmenen tuuman visulahtichargella tappeluun Sorcererin Obliteratorien kanssa. Nämä ja apuun tulleet Oblit kuitenkin epäonnistuivat hyökkäyksissään ja eloon jäi pari Scarabia pitämään ryhmät paikallaan, tappelusta muodostuikin siis ankkuri mun muille lähitaistelujoukoille, kun Oblit eivät päässeet vetäytymään. Wraithit ja Overlordin johtamat Tomb Spyderit pääsivätkin mestoille aiheuttamaan tuhoja monta vuoroa ja tappamaan myös Eetun Sorcerer-Warlordin. Yksi mun lentokone lähti kiertämään oikealta Eetun sivustaan, mutta kämmäsin vähän ampumajärjestyksessä, kun ammuinkin lentokoneen ainoan kohteen, eli Masque-demonin pois Annihilation bargella.

Heldraket tulivat ryminällä pöydälle tiputtaen mun sivustaa siivuttaneen Night Scythen kerrasta Vector Strikeilla. Eetun Flamerit tuhosivat kertalaukauksella mun kaikki lähiksestä kömpivät Tomb Spyderit ja veivät kaksi Woundia Overlordilta. Tämä hyppäsi Wraitheihin piiloon ja näiden onnistui yhdessä tappaa Tzeentch Flamerit ja pari viimeistä Oblia. Yksi Eetun Linebreaker-asemia tavoitelleista Plaguebearer-ryhmistä Mishappasi ja sain asettaa nämä kentälle. Päätin kokeilla järjestää panttivankitilanteen ja toin demooonit mun Immortalien ja Warriorien eteen raunioon ja järjestin ryhmät jonoon Pleikkarien eteen. Chargasin ryhmän kerrallaan demoneihin tarkoituksella niin, etten saisi ihan kaikkia lyömään. Suunnitelma onnistui hyvin, kun eloon jäi yksi Plague bearer, ja kaikki mun ryhmät pysyivät kiinni tappelussa eivätkä Heldraket voineet valita näitä kohteiksi kriittisellä kolmosvuorolla. Mun keskikenttään lentäneet Annibarget ampuivat myös yhden Heldraken takapelleistä maahan näiden lentäessä mun joukkojen yli. Loppupeli olikin oikeastaan kultistien metsästystä Annihilation Bargeilla ja Wraitheilla, kun reservistä kimpoilevat lohikäärmeet riehuivat mun deployment zonella. Sain lopulta First Bloodin, Slay the Warlordin, Linebreakerin ja riittävästi KP-eroa takaamaan 19-1 voiton. Lohikäärmeet on kyllä ihan kammottavia vihollisia.

Scratch-built Stormraven Gunship

Kolmas peli oli Hammer and Anvilia ja neljän objektiivin metsästystä Henri "Mies" Simeliuksen Grey Knighteja vastaan. Paha matsi, kun sekä Paladinit, että Stormravenit on aika vaikeita kohteita ja Imotekhin myrskyn loppuessa re-rolleista huolimatta heti ykkösvuoron jälkeen oli mun aika vaikea hyvästä noppakädestä huolimatta pelata Raveneita vastaan. Zimu pelasi hyvin ja aggressiivisesti ja käytti Stormravenien koko röpöttelypotentiaalin hyödykseen. Mun onneksi suuri osa tulivoimasta imeytyi Annihilation bargeihin tehden joko melko harmittomia Glancing hiteja tai kimmoten mun Jink-saveista. Kasvatin melkein koko pelin Scarabilauttaa suunnitelmanani koettaa vetää swarmiketjulla Paladinit pois keskustaobjektiiveilta loppupelivaiheessa ja vaikka Charge Psycannoneita vastaan epäonnistuikin ensiksi traagisesti tuuman verran, sain myöhemmin toisen tilaisuuden joka riitti. Mun lentokoneet toimittivat riittävästi Troopeja ja tuhovoimaa Zimun deployment-alueelle, että Necron Warriorit saattoivat savustaa vähälukuiset Henchman-tiimit raunioista ja ottaa Objektiivin haltuunsa. Vitosvuoron aloittavalla otin kaikki loputkin kolme objektiivia haltuuni skenaariossa scoraavilla Annihilation Bargeilla ja Imotekhin Immortaleilla Paladinien painiessa Wraitheja, Scarabeja ja Overlordia vastaan vieressä. Zimu kuitenkin sai tähtäimet viimein kohdalleen tasoittavalla ja tuhosi molemmat Barget ja loikkasi Henchmaneilla toiselle keskusobjektiiville. Laskuvarjoiskut Stormravenista contestoimaan GK-depon objektiivia ei kuitenkaan onnistunut. Peli oli tosi intensiivinen ja varmaan molemmille tasaisuudessaan aika hermojaraastava! Tiukan pelin jälkeen pisteet jaettiin 10-10 mun voittaessa objektiivit 2-1 mutta Zimun tuhotessa kaikki mun Heavy supportit.

Neljännessä matsissa vastaan asettuivat viime vuoden ETC-kapteenin Pekka Koskivirran Tyranidit. Olin pelannut vastaavan matchupin monta kertaa Johannesta vastaan, mutta tällä kertaa mukana oli lentäviä, ampuvia monstereita jotka olivat aika eksoottisia. Ekalla vuorolla mun aloittaessa oli onneksi ihastuttavan paska sää ja salamat tekivät ihan älytöntä jälkeä Pekan linjoissa tappaen myrskypilvissä liihotelleen Harpyn kertalaakista, upottaen pari Woundia Tervigoniin ja tappaessa yhteensä kolme Hive Guardia. Chronometron re-rolleilla oli tietty vähän osuutta asiaan...

Avenger host vs Hive Fleet Kraken

Pekka eteni mua kohti suojaten rivejään Ganttimuurilla ja heittäen Iron arm-voimia lähes joka hirviölle. Ikävä, mutta väistämätön tapaus oli Devourer-tulimyrsky Enfeeble-voiman heikentämiin Wraitheihin, jonka vaikutuksesta mun iskujoukot tipahtelivat Instant Death-haavoihin aika vaivatta. Kun jouduin vetämään Wraithit sivuun, jäi mun vaikutusvalta kentän halkaisevan Impassable-maastonkappaleen oikealla puolella olemattomaksi ja molemmat Hive Tyrantit ja Harpy pääsivät livahtamaan sitä kautta turvallisesti mun selustaan. Myös Scarab-lautta harveni äkkiä Enfeeblen ja Pekan tulikeskityksen tuloksena, myös mun reservistä saapunut Night Scythe putosi Skyfire Devourereihin. Toisella laidalla painelin Ganttimuureista läpi Wraitheilla tavoitellen myös chargea Tervigoniin saaden sen lopulta kun kuplamuovi oli puhkottu. Monsterit kuitenkin riehuivat mun deployment zonella kun swooppaavia Hive Tyranteja ei oikein saanut maajoukoilla pysäytettyä. Toinen Harpy kuitenkin putosi molempien Annihilation bargejen yhteistulitukseen.

Oikealla laidalla kaukana kuumimmasta taistelusta jämägantit ja Nightscythen paikalle pudottamat Warriorit kävivät tappelun parista Objektiivista, joista molemmat saivat lopulta haltuunsa yhden. Mun toiset Warriorit olivat kuitenkin ihan väärässä mestassa ja tämä oli Troopeiltaan vähälukuisella listallani raskas pelivirhe. Nyt arvokas Scoring unit meni hukkaan ja oli tyhmää ajatella, että keskikentän Tervigonit kiinnittäisivät huomiota niihin kääntyen takaisin sen sijaan, että ne olisivat tavoitelleet keskustan objektiiveja. Liian laidassa Warriorit eivät myöskään saaneet vaikutettua lopulta Objelle livahtaneisiin Ganteihin. Molempien armeijat olivat vitosvuoron lopussa kyllä aika tuusan nuuskana muutaman riutuneen yksikön kurittaessa toisiaan ympäri kenttää. Pekka sai lopulta yhden objektiivin enemmän molempien tuhotessa toisiltaan kaksi Fast Attack-valintaa, mikä johti mun kannalta 8-12 tappioon. Hyvä matsi, oppitunti ja osoitus kokemuksen merkityksestä.

Deploying fire support assets

Viimeinen peli oli Aleksi "haizelhoff" Lehtiön örkkilaumaa vastaan. Tappelun ideana oli suojella tukikohta-objektiiveja ja koettaa napata keskustaan sijoitettu Relic. Tepastelu keskikenttään massaörkkejä vastaan oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, kun mun Troopit eivät ole ihan kestävimmästä päästä. Akulla olikin varmoilla otteillaan selkeästi hallinta oikeastaan koko pelin ajan ja saatoin lähinnä vain kiusata örkkilauman etenemistä ja ampumatoimintaa Wraithien ja Night Scythejen hyökkäyksellä boy-aaltoja vastaan. Ennaltamäärätty furious close combat erupted on the objective ja lobba-keskityksen kohteeksi joutuneet Scarabit joutuivat sitomaan valtavia örkkilaumoja. Sain kuin sainkin yhden örkkiyksikön sweepattua pois Imotekhin ja Immortalien yhteishyökkäyksellä ja jäin joukkoineni Objektiivin ympärille Tomb Spyderit oikealla sivustallani.

Aleksi Doomasi kuitenkin pari kohdetta liittolais-Eldradilla, juoksutti lisää poikia keskustaan ja myös mun joukkojen ohi tavoittelemaan Linebreakeria. Koetin Annihilation bargeilla hiukan hidastaa näiden liikehdintää, mutta tällä ei loppujen lopuksi ollut juuri merkitystä. Lootat ampuivat alas toisen Night Scytheistä, joka putosi boyzien niskaan vieden muutaman mukanaan. Tehokas combicharge parilla boyz-lautalla sekä Scarabeihin että Imotekhin teki riittävästi resoa, että kämmäsin troopien LD-checkin ja Aleksi sweeppasi Imotekhin, Overlordin, Cryptekit ja Immortalit veks. Olisi pitänyt säästää re-rollit moraalitestiin, mutta kymmenellä Immortalilla käveleminen sataa örkkiä vastaan oli muutenkin aika optimistista.

Valtavan örkkihorden liikuttelu ja mun kohdeprioriteettien pähkäily olivat kuitenkin verottaneet pelikelloa siinä määrin, että aika oli mun onneksi melko lopussa. Koska Tomb spyderit onnistuivat pitämään toisen ison örkkilauman kiinni tervakuoppatappelussa, saivat mun viisi viimeistä Immortalia nostettua Relicin kantaakseen Imotekh-combatista vapautuneiden poikien ja suojaamaan liihottaneiden Annihilation bargejen ympäröimänä. Toin reservistä yhden Warrior-yksikön pitämään oman pääni objektiivia ja heitin lentsikalla Immortalit Linebreakaamaan. Aleksi yritti omalla vuorollaan lobbailla Objewarruja hengiltä siinä onnistumatta, mutta Eldradin charge Immortaleihin tappoi kaksi, feilasin liipat ja Trooppi sweepattiin pois. Vuoron alkaessa Relic oli kuitenkin Immortalien kannossa ja vaikka Aleksin älytön tulimyrsky ampuikin nämä ihan hajalle, ei örkeillä ollut aikaa ottaa artifaktia haltuunsa. Mulle aika painajaismainen match-up menikin ajan loppumisen vuoksi Aleksille vain 12-8 First bloodin ja Slay the Warlordin voimin. Jos peli oltaisiin pelattu vitoselle ja mahdollisille lisävuoroille ois peli ollut kuitenkin ruma rullaus, nyt valtavan armeijakokoonpanon hitaus onneksi kostautui pelaajalle.

Sijoutuin kuudentoista veteraanin turnauksessa lopulta pelipisteillä toiseksi, eikä kilpailuhenkisessä tapahtumassa tietenkään annettu maalaus- tai muita oheispisteitä. Mun vastustajista Simelius voitti turnauksen huisalla piste-erolla, Petri Immonen taas sijoittui Heldrake-Chaoksella ja jännäelementeillä kolmanneksi. Peliseuran tason huomioiden tunsin onnistuneeni aika hyvin eikä kahdeksan pisteen minimitulos peleistä ollut sekään ihan huono. Päällimmäisinä ajatuksina matseista jäi mieleen kutosedikan armeijalistojen monipuolisuus ja kokemuksen merkitys. Pelejä pitäisi pelata paljon ja jatkuvasti, jotta oman pelin suunnitelmallisuus ja varmuus löytyisivät automaattisesti ja että tietty kontrolli armeijasta iskostuisi takaraivoon. Nyt erityisesti deployaaminen ja aggressiivinen hakeminen armeijalla olivat vielä vähän musta tuntuu-meininkiä ja varsinkin hyökkäysten aikautuksessa olisi voinut monesti olla kehitettävää. Toisaalta lista on hioutunut aika hyvälle mallille ja onnistuin yleensä örkkipeliä lukuunottamatta määrittämään pelien painopisteet oikein ja keskittymään oikeiden yksiköiden tuhoamiseen. Viikonloppu tarjosikin viisi hyvää peliä ja läjän uusia havaintoja, joita pitää meditoida tarkemmin stormailun ja pelitestauksen merkeissä.

Kiitokset järkkäreille ja vastapelaajille!