The Penitentiary

"Uusi poppoo kahlittuja marssi tänään porteista sisään. Valkyyrian pauhaavat moottorit heittivät osan tuomion saaneista kumoon näiden yrittäessä pitää jononsa ojennuksessa, osa taas ei kyennyt astumaan paljain jaloin polttavalla hiekalla. Viideltä lähti henki ennen pääsyä selliosastolle. Miltei kateeksi käy.

Lunar Primen rangaistuslaitos on ajaton helvetti. Jotkut pitävät laitosta vankilana, mutta todellisuudessa kalterit ovat tämä hiton planeetta. Keskelle Imperiumin karuinta aavikkoa pudotetut rakennuselementit, tuulessa helisevät sähköaidat ja niiden alle kaivettu selliverkosto vain muodostavat kärsimyksen sydämen. Kaikki on automatisoitua, ovet avautuvat joka aamu samaan aikaan, keskusluolaan tiputetuista muona-annoksista tapellaan verisesti. Vesi kierrätetään ja päivittäinen pakkotyö muodostaa valtaosan sähköntarpeesta. Jotkut epäilevät, että menehtyneet vangit syötetään selviytyjille.

Vartijoita on vain kourallinen, lähinnä pitämään rivit ojennuksessa ja päät painuksissa. Toisinaan Kaartin Teräslegioonan vääpeli komentoryhmineen noutaa vapaaehtoisia rangaistuspataljoonaan. Lähtijöitä on aina, vaikka kaikki tietävät sen olevan itsemurha. Satunnaiset laskeutumisaluksin toimitetut muona- ja sellitäydennykset sekä ryöstelevien örkkijengien hyökkäykset ovat muutoin ainoa rutiinista poikkeava aktiviteetti. Joskus vartijat kai päästävät vihernahat porteista sisään tahallaan...

Kaikki ajattelevat pakoa, mutta vaikka selleissä istuvat Imperiumin paatuneimmat konnat, hirviömäisimmät murhaajat ja kieroutuneimmat psykopaatit, harvoilla on kanttia. Oikeastaan sähköaidat, muurit ja vartiotornit ovat yhtä tyhjän kanssa, sillä ympäröivä, lohduton autiomaa nielee varautumattoman karkurin tunneissa. Jos sääolosuhteet, kuivuus ja kuolomaailman otuksia vastaava eläimistö eivät vie henkeäsi, kasvoton, aavikolla partioiva konearmeija niittää sen satavarmasti. Joskus kuulee puhuttavan, miten vangit toivoisivat noiden koneiden hyökkäävän vankilaleiriin... Aiheutetun kaaoksen avulla voisi olla mahdollista kaapata maahanlaskualus.

Minuutteja, tunteja, päiviä. Ja tuota saamarin hiekkaa joka paikassa."

Matka kohti Tampereen Puolenkuun Pelejä ja pelikenttäprojektia alkoi varhain kuulaana lauantaiaamuna. Henkisenä menovetenä toimi Machinae Supremacyn uusin ja erityisesti kipaleet Rise of a digital nation sekä Laser Speed Force!

Fiiliksiä matkan varrelta. Aamuinen taikatalvi piti ikuistaa.

Perillä meitä odotti aina yhtä lämmin vastaanotto, materiaaleja ja pöytä, joka olisi tarkoitus täyttää maastolla. Ideana oli tehdä teemapöytä joka sopisi Puokin 40k-kampanjaan ja myymäläpäällikkö Karin Lunar Prime-Necron armeijalle.

Aloimme pystyttää pöytää jo myymälän aukioloaikojen puitteissa, sillä tekemistä riitti. Mukana oli tällä kertaa kenttäoperaatioketju Olli-Johannes-Teemu.

Liimasimme Finnfoam-levyt yhteen pelikentän kanneksi ja vedimme vahviketeipit ristiin rastiin levyjen ja liimasaumojen päälle. Levyjen väliin työnnettiin myös muutamat hammastikut tuomaan lisäpitoa. Halusin ehdottomasti, että pöytälevyjen saumat tulisivat peittoon, sillä ne vievät maastokokonaisuudelta aina vähän tunnelmaa. Siksi on sääli, että monet pöydät tehdään nykyään Realm of battle-levyille, mutta toisaalta muovisilla pöydänpaloilla on monia muita hyviä ominaisuuksia kestävyydestä varastointiin.

Laakean aavikon keskelle tulisi jylhiä ja koruttomia vankilabunkkereita. Itse selliosastot olisivat maan alla, mutta hiekan ylle tulisi simppeleitä, luultavasti aikoinaan jostain kiertoradalta pudotettuja rakennuksia jotka muodostaisivat lohduttoman vankilan maanpinnalle näkyvän osan. Raaka-aineina toimivat pahvilaatikot kansineen, Carcassonne-pelin levykehikot, puurima ja Cities of Death-nurkkapaneelit.

Frontside-Olli, liimapistooli ja trigger discipline. Hooah!

Ylösalaisin käännetyt pahvilaatikot alkoivat rakentua bunkkereiksi. Kehikoista leikattiin ikkunoita ja laatikon kannesta tuli hyvä kattopala. Näin yhden rakennuksen hinnaksi tulisi noin viitisen euroa kaikkineen ja niitä olisi mahdollista työstää nopsasti liukuhihnalta. Yksityiskohtia, kuten siltoja, lisäsiipiä yms. olisi myös helppo lisätä, eikä sisätilojenkaan teko olisi mahdotonta.

Hieman keisarillista ikonografiaa. Rakennusten kulmiin laitettiin kotkapaneelit, jotka Johannes viilasi uutterasti toiselta puolelta tasaiseksi.

Bunkkereita. Rakennusten pintaan suihkuteltiin K-raudasta ostettu tekstuurispray, jotta seinille saatiin vähän realistisempi, rapattu fiilis. Tämä oli toinen kohtaamisemme tekstuurisprayn kanssa ja pitää antaa pieni varoitus ainakin Plastikoten tuotteiden kanssa toimimisesta. Mikäli suutin pääsee irtoamaan (kuten se silloin tällöin korkkia poistaessa irtoaa) ei sitä oikein saa enää paikalleen kuten monissa tavallisissa spraymaalipurkeissa. Tällöin maalaamisesta ei tule kuin tekstuurinsekaista sotkua. Jos vielä päädytään käyttämään tekstuurimaalia, pitää koettaa availla korkkia lempeästi silkkihansikkain.

Jälki on kuitenkin aika kivaa ja heti kuivuttuaan valmis kuivaharjattavaksi. Pahvista saa näin nopeasti betonin tai rapatun seinän näköistä, eikä tarvitse sekoitella itse mitään liimahiekkaseoksia.

Finnfoamista saa myös kulmikkaita rakennuselementtejä. Käytimme pahvilaatikon kansista leikattuja paloja parvekkeiksi, joihin laitettiin aaltokartonkia lattiaksi. Kartonki on myös hyvä kattomateriaali. Nämä ja monet muut matskut haettiin jälleen kerran Helsingin Hobby pointista, joka on oikea inspiraation aarreaitta.

Rujot vartiotornit pystyssä. Kaavailin, että tornien päälle tulisi kyltit ja ne voisivat vierekkäin asetettuna muodostaa vankilan portin. Toinen torni on aikojen saatossa vajonnut hiekkaan eikä vankilan maanpäällisiä puitteita juuri vaivauduta pitämään kunnossa, kun vankien pakeneminen aavikolle olisi ihan älytöntä.

Lisäsimme bunkkereihin korotetut katot, vähän verkkoa lattiaksi sekä aitaukset. Yhteen tehtiin myös pieni laskeutumisalusta. Myös ikkunoihin laitettiin kalterimaiset verkot.

Rakennuksien lisäksi pöytään tulisi myös luontojuttuja, dyynejä, kasveja ja kalliomuodostelmia. Hupsut kivipilarit on niin klassisia, että niitä on pakko tehdä melkein joka pöytään. Hakkasimme Finnfoamia hajalle muotoiltuamme ensin perusmuodot kuumalankaleikkurilla. Liimattuamme nämä päällekkäin kuumaliimalla kuorruteltiin saumat uretaanipursotteella, jonka päälle ripoteltiin vielä hiekkaa.

Pienemmille kivikasoille tehtiin vaneerialustat. Sinisen foamin värjääminen imee aika paljon maalia ja aikaa, mutta ne oli pakko pohjamaalata käsin, sillä spray tunnetusti sulattaa finnfoam-pinnat ilman esikäsittelyä. Kivikasoja oli aika paljon ja Puokin henkilökunta osallistui meidän apuna niiden pohjamaalailuun.

Pöytälevyjen maalaus ja pinnoittaminen olikin vähän kinkkisempi homma. Ensimmäinen yritys meni ihan reilusti sanottuna pieleen. Emme oikein saaneet värisävyä kohdalleen pelkällä GW:n maastonrakennuspaketin Ochre-värillä sekä spray-sävytyksellä ja koko pöydän maalaaminen kynäruiskulla olisi ollut uskomaton urakka. Päätin kuitenkin, ettemme jättäisi pöytää sellaiseen kuosiin, johon emme itse olisi tyytyväisiä ja teimme koko pöytälevyn uudelleen.

Tämänkaltaisissa maastoprojekteissa tuleekin joskus otettua vähän oikoreittejä ajansäästämisen toivossa ja riskinotot on aina juuri sitä itseään. Yleensä se yksinkertaisin tapa on paras ja umpikujaan ajautuessa onkin hyvä kysyä itseltään, mikä on se simppelein ja idioottivarmin tapa toteuttaa jokin juttu! Sekoitimme GW:n Brown-pönttömaalia, K-raudan okranväristä sisustusmaalia ja ohuen ohutta Chinchillahiekkaa Eri-keeperin ja saatiin kiva pinnoitemaali jonka sävy oli just kohdallaan. Koska hiekka oli niin hienoa, se ei paakkuuntunut ollenkaan vaan levittyi tasaisen kauniisti koko pöytäpinnalle maalin mukana. Puolentoista kilon pussi maksaa kuutisen euroa, mutta oli tällä kertaa well worth it!

Pari kerrosta riitti. Tässä aiempi, laikukas ja sprayvärein huiskittu pohja on vielä näkyvillä. Aavikon pintaan tehtiin Finnfoamista myös kukkulamaisia dyynejä, jotka hiottiin hiekkapaperilla sileiksi muodostamaan pehmeitä maastonmuotoja. Muut maastonkappaleet jätettiin irrallisiksi, jotta niitä voisi siirrellä mielensä mukaan esimerkiksi eri pelijärjestelmien tai skenaarioiden mukaan.

Aavikollemme tuli aika vähän kasveja, lähinnä kuivaa, länkkärileffoista tuttua "tuulenpesäjäkälää" ja heinätuppoja.

Heinätupponipun asennus tapahtui pursottamalla sen päähän kuumaliimaa...

...kierittelemällä liimaa ja hapsuja sekaisin paperia vasten...

...ja pyörittämällä pääty tahmeaksi spiraaliksi.

Kun liima oli hiukan kovettunut, saattoi tupon sisään työntää katkaistun cocktail-tikun.

Tikku taas työntyi kätsästi finnfoamista tehtyyn pöytään tai dyyniin.

Mikäli liimaa tursusi rumasti yli, saattoi ne kohdat naamioida jäkälällä. Kasveilla on muutenkin hyvä naamioida kohtia, joihin ei tullutkaan maalia tai jotka muuten pistävät silmään.

Vankilan pihan sähköaitoja. Nämä oli helppo ja nopea tehdä muovinpaloista, puurimasta ja pienisilmäisestä metalliverkosta. Ohuet alustat leikattiin vähän paksummasta plasticard-levystä ja piikkilangaksi punottiin itsensä ympärille kiedottua rautalankaa. Kaikki matskut on Hobby pointista, joskin niitä voi varmasti metsästää myös muista askartelukaupoista kuten Tiimarista tai Sinooperista. Aidat voivat olla impassablea, dangerous terrainia, diffaria tai vain näkösuojaa, jotka eivät vie kovin paljon liikkumistilaa. Ainoa huono puoli on oikeastaan se, ettei niiden päälle juuri voi asettaa figuja.

Isommat, vasaralla maisemoidut kalliomuodostelmat oli lähes mahdotonta pohjamaalata peittävästi, joten teimme pienen kompromissin ja läiskimme päälle GW:n Brown-pohjavärin suurpiirteisesti ja loput pohjamaalattiin tummanharmaalla spraymaalilla. Sulaneet kohdat naamiotiin sitten jäkälällä ja kasveilla ja lopputulos oli aivan ok!

Vaaleanharmaa ja valkoinen drybrush toivat kalliomuodot ja tekstuurit esiin. Alareunaan lisättiin vielä hiekkaista luunväriä tomuksi.

Klassisia kivipilareita. Kuka muistaa nämä vanhojen 40k-sääntiksien kuvituksessa esimerkiksi Tallarn Desert Raiderien ja monien örkkiklaanien miljöönä? Stuff of legends!

Toisen all-nighterin aikana Eric liittyi remmiin duunailemaan yksityiskohtia ja auttamaan viimeistelyssä. Kaikkiaan keikka oli noin kahden päivän homma, mutta tunteja ei laskettu.

Vartiotorneihin saatiin kyltit.

"Allekirjoitukseksi" vedimme raksaraitateipit pöydänpäätyihin!

Oli aika asetella maastonkappaleet kuivuneelle pöytälevylle ja tsiikata, miltä kokonaisuus näyttäisi. Mun mielestä hiekan värisävy on todella tunnelmallinen ja siitä tulee tosi hyvä aavikkofiilis! Kun pöytälevyyn ei ole liimattu mitään erityisiä tai tunnistettavia maastoelementtejä, se taipuu taistelukentäksi mihin aikakauteen tai peliin tahansa. Näkisinkin, että palaisimme Tampereelle esimerkiksi Force on Force-pelien tai pitkään haaveena olleen Arabyan Crusades-kampanjamme pariin!

Testasimme muutamaa eri maastonsijoittelua. Tämä voisi olla esimerkiksi turnausmaastomainen, tasapainoisempi kattaus. Vartiotornit loistavat poissaolollaan, ettei pöytään tule liikaa impassable-elementtejä. Talot voivat olla myös bastioneita, jos se sopii pelaajille, sillä ne ovat about sopivan kokoisia ja myös katoille on mahdollista laittaa figuja. Yhteen bunkkeriin laitoimme myös magnetisoidun katon, jonka voi ottaa irti jotta figut saa myös välikerrokseen.

Tällaisella kattauksella voisi pelata esimerkiksi Planetstrikea tai vanhaa Strongpoint attack-tehtävää, jossa puolustajat ovat vetäytyneet vankilan sisäpihalle ja vihollinen iskee joka suunnasta.

Tästä mulle tuli taas mieleen Kill team-tehtävä, jossa erikoisjoukkojen partio yrittää soluttautua vankileirin sisään sentry-vartioita ja valonheittimien valokeiloja väistellen...

Bunkkereita ja sähköaitaa.

Keskusrakennus.

Konearmeija tunnustelee rangaistuslaitoksen puolustuksia.

Synkkä johtohahmo henkivartijoineen vaanii kivimuodostelmien keskellä.

Valpas Warrior spottaa epäonnisen vartiomiehen!

Pioneerit löysivät heikon kohdan aitauksesta! Breach!

Sillanpääasema muodostettu.

Päällikkö saapuu tarkastamaan tilanteen.

Deathmarkit ottavat ampuma-asemat korkeuksista.

Sisäpiha vallattu!

Mut olisihan se pitänyt arvata... Heti kun silmä vältti, kävivät Karin anarkistiörkit vankilanoransseine wifebeatereineen spraymaalailemassa törkeyksiä vartiotorneihin. Juhanin tai jonkun PKP:n vakkarin pitää kyllä tehdä Adeptus Arbites SWAT-team tai vankilan turvallisuusjoukoiksi koulutetut Penal legionnairet pitämään huligaanit kurissa.

Kiitti Puokin jengille ja War Head -kenttätiimille hauskasta keikasta! Ja sit pelit käyntiin!