Northern Chronicles

Päätimme Johanneksen kanssa väistää päälle kaatuvia projektivuoria ja junailimme itsemme figujemme kera Ouluun, jossa paikallinen Rooli- ja lautapeliyhdistys ORLY järjesti kahden päivän ja 1512 pisteen pikkujouluteemaisen 40k-turnauksen. Olemme ottaneet "Tuhon Airut"-turnaussarjaan osaa nyt muutaman kerran ja vuosittainen pelireissu Ouluun on alkanut muodostua kivaksi perinteeksi. Odotukset ovat yleensä tämän pelitapahtuman kohdalla olleet erilaiset tuttuihin pääkaupunkiseudun turnauksiin nähden: tiukan väännön ja kilpailullisuuden sijaan silmäkarkkia, loistopuitteet ja uusia kasvoja taistelukentän toisella puolella. Tuhon Airut lunasti odotukset tänäkin vuonna.

Vaikka pistemäärä oli tällä kertaa pienempi kuin mihin olemme etelässä tottuneet, valitsin silti armeijakseni hyvin samaan teemaan rakennetut Necronit, kuin joilla pelailin Turku Fanaticissa ja 40k ETC-kutsuturnauksessa. Koin kuitenkin Imotekhin liian kalliiksi pistemäärään nähden ja vaihdoin Stormlordin Cryptekeineen sekä Overlord-henkivartijoineen Destroyer Lordiin. Lisäksi parit Scarabit pudottamalla porukka ahtautui reiluun 1500 pisteeseen. Lista- tai armeijavaihto olisi toki voinut olla vaihtoehto, mutta halusin lisää tuntumaa erityisesti lentokoneiden ja lähitaisteluiden pelaamiseen, sillä niissä piisaa aina hitsaamista ja mahdollisuuksia. Viikonlopun pelit olivatkin antoisia ja tuli jälleen opittua uusia asioita mainiosta kutosedikasta. Johannes taas pyöristeli 1750 pisteen Tyranid-listastaan Swarmlord-kuolemantähteä vähän pienemmäksi ja luopui Mawlocista. Sitten kamat kasaan ja Stadin lumimyrskystä VR:n kuljetettavaksi!

 

Pelit alkoivat hiukan myöhässä maastoasettelun viivästyttyä, mutta heti lähtölaukauksen jälkeen kaksikymmentä kenraalia nosti armeijansa taistelukentille ja kävi kamppailuun turnausvoitosta viimeiseen silmälukuun saakka. Turnauksessa oli perinteisten peli- ja maalauspisteiden lisäksi pikkujoulusääntö, jonka mukaan koko pelin tonttulakki päässä pelannut osallistuja sai aina lisäksi yhden ylimääräisen pisteen. Mukana oli värikäs kattaus armeijoita, hiukan kaikenmakuisia Mariineita, Eldareita, Dark Eldareita ja pari mielenkiintoista örkkipoppoota, muttei esimerkiksi ollenkaan Grey Knighteja. How about that?

Xeno skimmers inbound, targets acquired!

Avenger Hostin Necronit kohtasivat ekassa matsissa vanhan Rovaniemen tuttuni Juuso Seppälän Space Wolffit. Armeijalista oli koottu kutosedikkaa varten Juuson ja tämän veljen kokoelmasta ja esimerkiksi vanhat kaaosmariinit oli sivelty uusiin sävyihin. Listan muodostivat Rune Priest Divinationilla, kahdet Long Fangit raketein ja LasPlas Razorbackein, kaksi Rifleman Dreadnoughtia, kolme Grey Hunter-ryhmää Plasma- ja Melta-asein Drop podeissa sekä pienempi Grey Hunter tiimi liekinheittimellä Drop Podissa. Peli alkoi dramaattisesti podien putoillessa mun aika leveän deploymentin ympärille, joskin yksi leijui vähän lähemmäs Juuson omaa aluetta. Rakettien ja Plasmatulituksen yhteistyö tuhosi lähes koko Tomb Spyder-ryhmän ja vain yksi haavoittunut hämyri jäi jäljelle. Paraatipaikalle laskeutuneet Meltagunit ampuivat kuitenkin onneksi ohi Annihilation bargesta. Itse rushasin keskustan läpi hakkaamaan Rune priestin kanssa kukkulalla päivystäviä Long Fangeja, sillä Prescience-lumotut raketinheittimet pilaisivat muutoin ennen pitkää Necroneiden päivän. Painimatsi keskustan tuntumassa jatkui pidempään kuin olin toivonut Wolffien rajusta vastaiskusta johtuen, mutta ratkesi mun eduksi kun yksi Marinetiimeistä päätti vetäytyä yli laidan ja Wraithit saivat yliotteen. Mun Scarabit saivat combochargattua molemmat Dredit, jotka muutaman Swarmin ryhmästä verotettuaan kaatuivat entrooppisiin iskuihin. Juuso iski takaisin pudottamalla lisää Podeja mun selustaan ja tuhoamalla toisen Annihilation bargen Meltaguneilla, toisaalla mun Tomb Spyder tavoitti ja sitoi pari teslatulituksesta henkiinjäänyttä Space Wolfia. Mun reservistä tulleet Immortalit onnistuivat lisäksi yhdessä Night Scythejen kanssa nitistämään suorittajahunterit pitämästä Linebreakeria. Kill point-ero ei vielä ollut suuren suuri, mutta pelin jatkuttua kutoselle sain juuri niistettyä Juuson viimeisetkin yksiköt, kun yksi Wraith-ryhmä ehti kääntyä takaisinpäin ja raapia kuoliaaksi Razorbackilla mun sivustasta Linebreakeria tavoittelemaan huristelleen Grey Hunter-ryhmän. Hauska ja tapahtumarikas peli hyvähenkistä vastustajaa vastaan ja onneksi tonttupipot takasivat, ettei kukaan jäänyt pisteittä!

Johanneskin oli ottanut ekalta kierrokselta ison voiton ja tapahtui se, mitä olimme vähän pelänneetkin, eli kohtasimme kärkipöydällä War Head-sisällissodassa. Olimme pelanneet vastaavan pelin aika monta kertaa hiukan eri listoin ja niistä jokainen oli lopulta mennyt mulle, mutta pidin silti match-upia tosi haastavana ja se voisi nopista ja tehtävästä riippuen swingata kumpaan tahansa suuntaan. Vastaan neljän objektiivin tehtävässä asteli Swarmlord kahdella Tyrant Guardilla, Tyranid Prime, parit Termagantit, kaksi Tervigonia, Doom of Malan'tai Mycetic sporella ja kaksi Trygonia.

Hive Queen Swarmlord

Asetin oman DOW-deponi keskustaan pari Annihilation bargea kuha-ansaksi siltä varalta, että Johannes unohtaisi monstrous creatureiden kyvyttömyyden nousta kerroksiin ja Wraith-yksiköt kauas molemmille laidoille pilkkoakseni tämän joukkoja laajemmaksi niin, etteivät ne voisi tukea toisiaan. Johannes ei kuitenkaan mennyt halpaan vaan luikki tiehensä Destroyer lordin johtamien Wraithien puolelta parin ekan vuoron aikana ja keskittyi vain toiseen puoleen. Tämä kuitenkin verotti Nidien aikaa kuten olin suunnitellut, sillä ekat vuorot esimerkiksi Swarmlordin ryhmä käveli diffarin läpi keskikenttään, mutta lähti sitten muutaman muun yksikön kanssa metsästämään ihan laitaa pitkin luikertelevia Wraitheja. Lensin pian Annihilation barget kerroksiin, johon Trygoneilla ei ollut asiaa (toinen rikkoi moottorinsa) ja keskitin niiden Tesla-tulen pariksi vuoroksi toiseen Tervigoniin tappaen sen. Kohteita oli kuitenkin aika vaikea valita, sillä skenaariossa myös Trygonit scorasivat ja Johannes sai heitettyä tosi monille yksiköille Feel no painit Tervigonien pitäessä Catalystit Biomancyyn siirtymisen sijaan.

Close but no cigar...

Johannes täytti pöytää Ganteilla ja mishappasi Doomin takaisin reserviin. Mun Destroyer lord jatkoi ryhmineen siirtymistä pakenevien Nidien perässä kohti keskustaa ja pelotti vähän, jäisikö koko monen sadan pojon yksikkö ihan paitsioon koko pelissä. Onneksi yhdet Johanneksen gantit heittivät kuitenkin luokattoman huonot diffariheitot eivätkä päässeet kaviomäkeen ja onnistuin nappaamaan niistä Kill pointin varovaisella chargella. Toisella laidalla päätin ottaa pikku riskin potentiaalin toivossa ja chargasin lihotetun Scarab horden kahteen kuplamuovina toimineeseen Termagant-ryhmään yhtäaikaisesti. Sain kahdessa vuorossa melko hyvin osumaheitoin molemmat pois pelistä, eikä mukaan tullut Swarmlord ehtinyt estää mua saamasta scoring uniteja päiviltä. Lentokoneet olivat syöksyneet yhdessä Annihilation bargejen kanssa toista Trygonia tulittaen kohti keskustaa ja pudotin yhden Warrior squadin pitämään objektiivia vähän kelloa katsellen. Ihan Johanneksen takanurkassa muutama viimeinen Ganttitulituksesta ja viimein saapuneen Doom of Malan'tain kurituksesta kärsinyt Wraith haki Kill pointin Mycetic sporesta. Kaksi Trygonia iski sitten näiden kimppuun ihan objektiivin lähellä. Swarmlord lähestyi Enfeeblen nurkan Wraitheihin heitettyään keskikenttää, johon mun Ganttitappelusta sweepannut Destroyer lord oli ryhmänsä kanssa saapunut pitämään objektiivia. Irrotin Destroyer lordin ryhmästä, etten antaisi vahingossa Slay the Warlordia jos Swarmlord onnistuiskin chargen. Wraithit kestivät Trygoneita vastaan lopulta nurkassa uskomattoman hyvin save-heitoin ja monsterit jäivät niihin jumiin. Night Scythe liihotti sitten näiden ylitse ja tiputti Warriorit objektiiville ihan ottelun viime hetkillä ja ampui samalla yhdessä toisen lentsikan kanssa Doom of Malan'tain hengiltä. Viimeisin nopanheitoin Trygonit kuitenkin saivat Wraithit rikki ja consolidoivat tasoittavalla contestoimaan nurkkaobjen. Kill-point ero, first blood, linebreaker ja kaksi objektiivia keskikentässä riittivät kuitenkin mulle voittoon. Pelasimme hiukan jälkipelejä ja kylmähermoisempi liike keskelle ja vankka midfield presence viimeisillä vuoroilla olisi voinut olla Nidien avain parempaan lopputulokseen. Jännittävä ja kova peli silti!

Deff Stompa ready fer akshun

Lowrider Trukk. Mount up, ladz!

Sitten oli luvassa vauhtifriikkiteemaisia örkkejä turnauskonkari Juho-Ville Seppälän ohjastamina. Big Mekin johtamassa jengissä oli neljä Shoota-boyz ryhmää Trukeissa, muutama hassu Grotti, kolme Rokkit buggya, Deffkopta, neljä Killa kania Grotzookilla, Deff Dread lieskareilla, Burna boyz-tiimi, Battlewagon sadalla big shootalla ja Dakkajet sadallatuhannella big shootalla. Liekinheittimet ja blastit ei paljon Scarabeja naurattaneet ja ryhmityimme Hammer and Anvil-deploymentiin aika tiiviisti. Julle pisti mut aloittamaan ja laitoin taas Wraithit sivustoihin. Mun pläni oli edetä hissukseen keskemmäs Annihilation bargeilla ampuen snap shoteja heikkoihin Trukkeihin tavoitellen First bloodia ja Kill pointeja ja ehkä koettaa Arceilla aiheuttaa kiusaa ympärillä oleville autoille. Samalla Wraithit olivat näitä aina hitusen askeleen edellä niin, että jos jokin örkkiryhmä kävisi vastahyökkäykseen tai Rokkitit tulisivat kantamalle, ne joutuisivat samalla siirtymään Wraithien threat rangelle. Samalla Tomb Spyderit siirtyivät keskemmäs kasvattaen Scarabilauttaa ja odottelivat lentsikoita saapuvaksi. Julle piti matsia listavertailun perusteena örkeille kai vähän huonona ja mun pieneksi yllätykseksi vetikin joukkoja kauemmas. Tästä rohkaistuneena jatkoin etenemistä, Wraithit sivustoissa, Spyderit ja Scarabit keskellä ja Annihilation barget näiden välissä siivuttamassa kaukaisuudessa huristelevia autoja. Mun lentokoneet tulivat sisään oikealta ja keskitin niiden tulen Killa kaneihin ja Deff Drediin, sillä ne olisivat aika raju vastaiskuryhmä Scarabeja ja myös Wraitheja vastaan. Sainkin oikeastaan kaikki Kanit pois ja yksi aseeton hipsi takavasemmalle pitämään Kill pointia.

Deffkopta zooming the skies

Last chance, beast. Surrender or die!

Juho-Villen Dakkajet saapui kentälle myrskyisän Waaaghin säestämänä ja kreisi bs 3 tulivoima tiputti mun Night Scythen siltä seisomalta. Örkkikone jäi kuitenkin onneksi sen verran kauas, että mun toinen lentsikka pystyi lähestymään sitä ja ampumaan pari hull pointia pois (lisäksi sillä seurauksella että Dakkajetin tuli lentää seuraavalla vuorolla ohi Scythestä ja tähdätä jotain muuta). Mun reserveihin palanneet lentokonematkustajat kävivät hoitelemassa mun takalinjaan flankanneen Deffkoptan ja Annihilation barget ammuskelivat Hull pointeja piilottelevasta Dredistä. Muut örkkivehkeet pakittelivat taas räiskien big shootilla hajawoundeja Wraitheihin, jotka seivasivat Destroyer lordin panssarin ansiosta suurimman osan. Rokkit buggyt kävivät ampumassa pari kertaa Annibargea, vastavuoroisesti tuhosin niistä Tesla Destructoreilla kaksi. Pojat räiskivät autoista shootillaan muutaman woundin Destrolordin Wraitheihin. Nelosvuorolla lensin Scythellä Dakkajetin perään pudottaen sen ja samalla muutamat Warriorit keskustan objektiiveille. Myös Immortalit laskeutuivat deployment zonen kerrostaloista ottamaan kohteita haltuun. Jullella oli kuitenkin monta örkkiryhmää ja paljon troopeja omalla depozonellaan jotka olisivat pelin jatkuessa pitkään voineet kyetä tekemään vastapallon joten heitin Scarabit ja Wraithit hyökkäykseen. Jullen Grotit olivat tulleet lähemmäs objektiivia piiloon öljyputken taakse, mutta Destroyer lord oli riittävän korkea nähdäkseen nämä ja liitinkin Warlordin Scarab-lauttaan, joka chargasi yhtä aikaa kahteen örkkiyksikköön ja Groteihin. Kun toinen örkkiryhmä whiffasi hyökkäyksensä ja tapoin kaikki Gretchinit, Juho-Ville tajusi, että örkit joko lähtisivät kotiin tai jäisivät tappeluun jumiin, eikä peliä tarvinnut enää jatkaa. Match-up oli tietenkin ajoneuvoörkeille aika paha, mutta mun mielestä aggressiivisemmalla haulla ja tuuttaamisella keskikenttään olisi saanut aiheutettua mulle paljon enemmän paineita eikä peliä olisi pelattu ihan niin vahvasti Necroneiden ehdoilla. Lopputulos ei ainakaan olisi ollut synkempi ja actionia olisi ollut varmasti enemmän!

Hämähämähäkki kiipesi puhelinlangoille

Putkistopöydällä pelasin neljä peliä viidestä

Neljäs ottelu käytiin Veli Karppisen mielenkiintoisia ja yksilöllisiä Chaos Marineita vastaan. Kuuluisan ENSIO 2000-Helbruten ympärille rakentuva armeija sisälsi Nurglen Chaos Lordin saman isännän Terminaattorivartiostolla, yhdet Plague Marinet, yhdet Kaaosmarinet Khornen merkillä ja varusteilla, Defilerin, Predatorin, Raptor-ryhmän sekä kolme Nurglen Obliteratoria. Pelasin jo kolmannen pelin samalla öljyputki/rauniopöydällä mikä alkoi tulla jo tutuksi ja heitinkin hauskasti Warlord-traitiksi Strategysta raunioskillit. Necronit tunsivat olonsa kotoisaksi, joten suoristin tonttulakin ja deployasin figut melkein samalla tavalla kuin örkkimatsissa. Peli alkoi sillä, että Obliteratorit infiltroivat raunion taakse mun selustaan ja Plague Marinet raunioon aika lähelle mun etulinjaa, Kaaoksen sieze ei onnistunut. Destroyer lord kävi sitten heti Wraitheineen leikkelemässä Obliteratorit palasiksi (ehkä näiden diffariominaisuudet tai nopeus tulivat ylläreinä?) muun Necron-linjan shufflaillessa hiukan ja ampuen Plague Marineihin nolla woundia. Kaaos eteni kraaterien halki ja ampui Autocannon-osumia sinne tänne haavoittaen Tomb Spyderiä, jonka Defilerin täysosuma tappoi parin Scarabin ohella. Mun toinen Wraith-ryhmä eteni Heavy bolter-tulituksessa ja kävi aika pian rikkomassa sivustasta Predatorin. Helbrute uhkasi käydä näihin käsiksi, mutta parin Annibargen yhteislaukaukset saivat talsijan halvaannutettua. Teslauksesta riutuneet Plague marinet chargasivat etulinjaan palanneeseen Destroyer lordiin joka hävitti päällekarkaajat aika kevyesti. Kun molemmat lentokoneet viimein tulivat tiskiin ja ammuin koko armeijalla Raptoreita ja Wannabe-bersuja, kaaoskenraali heilutti valkoista lippua ja keskityimme loppupelin fiilistelemään Chaos Lordin Terminatorien ja Destrolordin Wraithien keskeistä välienselvittelyä. Cyberdynen dynastian eliittijoukot eivät antaneet armoa ja vaikka power fistit muksivat Lord Galvatronin matalaksi, Wraithit viiltelivät lopulta terminaattoripanssarien läpi ja Warlordikin onnistui Reanimaatio-heitossaan kuin pisteeksi iin päälle. Herrasmiesmäinen vastapelaaja edusti kuitenkin kunniakkaasti suosikkiarmeijansa fiilistä!

Peace? Well I guess not.

Hyödynnettyämme päivittäistä joulutorttu- ja glögitarjoilua astelimme takaisin taistelukenttien ääreen viimeistä kierrosta varten. Antti Torvikosken hienosti keräillyssä ja mallatussa Imperial Guard-armeijassa oli komppakomento lipulla ja Chimeralla, kaksi Veteraanitiimiä erikoisasein ja luotiliivein Chimeroissa, joukkuekomento, kaksi Infantry squadia Lascannoneilla ja Plasmoilla, yksi Infantry squad Autocannonilla, Mortar squad, kaksi Hellhoundia ja kaksi Demolisheria. Vaikka IG yleensäottaen on tervetullut vastustaja, blastien ja liekinheittimien määrä näytti aika ikävältä varsinkin kun Scarabeilla haluaisi luultavasti painaa päälle melko aikaisessa vaiheessa. Viitospeli oli Emperors Willia, Relicia ja Kill pointeja ja päätin, että koettaisin ainakin pitää oman beissiobjektiivin ja riehua keskustassa siihen malliin, ettei IG ehtisi ottaa reliikkiä haltuunsa. Antti voitti roll-offin ja päätti mennä ensin, valiten puolen jolla oli enemmän raunioita. Leveähkö mutta tiivis muodostelma rakentui Chimera-parkkiksen ympärille Hellhound ja Demolisher molemmilla laidoilla.

Olin kolmessa aiemmassa pelissä todennut, että Scarabit menevät piiloon öljyputkien taakse ja suurin osa korkeiden rauniorakennusten katutasojen ikkunoista oli naulattu umpeen. Ryhmitin joukot refused flank deploymentiin siten, että mun ja kaartin väliin jäi kaksi isohkoa rauniota ja toisen laidan Hellhound jäisi täysin paitsioon alkupelissä. Koetin asettaa Annibarget tarkasti 31" päähän Demolishereista ja Wraithit maksimicoherencyyn näiden eteen. Destroyer lordin tiimi aloitti vähän keskempää. Immortalit, Warriorit ja Night Scythet jäivät reserviin. Heitin sieze-noppaa mut Antti aloitti pelin.

Leman Russ ready to teach a lesson

Rust Brotherhood spots the Relic

Ekalla vuorolla IG:n vaunut liikehtivät hiukan, jalkaväki kiipesi raunioiden kerroksiin ja Demolisher tuli pari tuumaa kraaterien läpi mua vastaan, jes. Antin vaunuissa ei olleet Dozer bladet vain koristeina ja maastontäyteinen kenttä ei paljon niiden kulkua rasittanut. Ampuminen ei ollut huisan tehokasta, sillä molemmat Demolisher shellit kimposivat Wraithien saveista, mutta Mortar-keskitys teki woundin näihin ja toiset Scarabeihin. Haukansilmä-lasso kuitenkin ampui Steel Legion-rykmentin historian kauneimman laukauksen rauniotornin kotkanpesästä (!+?) ja tuhosi toisen Annihilation bargen kertayrittämällä. Multilaserit tulittelivat Wraitheja mutta Destroyer lordin rintapanssari otti laukaukset vastaan. Omalla ykkösvuorollani rakentelin Spydereillä muutaman swarm-basen lisää Scarabien eteen ja kiidin täyttä vauhtia vastaan valunutta Demolisheria kohti. Wraithit siirtyivät Scarab-jonon molemmin puolin Antin sivustaa kohti ja toinen keskusrakennuksen taakse suojaan lähes kaikelta röpöttelyampumiselta. Annihilation barge ei tehnyt snap shoteilla mitään. Scarabit chargasivat Russin ja räjäyttivät sen helposti, jääden osin raunion sisään suojaan. Antin vuorolla Hellhound kärtsäsi näistä ison osan, mutta muutama oli onneksi poissa tämän näkyvistä. Muut tankit ampuivat myös vimmatusti, mutta heitin taas 3+ Wraith-seivejä kuin jumalolento ja IG sai aikaan vain pari hajawoundia. Kun keskusta oli hallinnassa ja IG ahdingolla jo kakkosvuorolla ajattelin nyt, että voisin sittenkin tavoitella isoja pisteitä sen sijaan että olisin vain jäänyt vaanimaan mahdollisesti keskustaan saapuvia reliikinmetsästäjiä. Hyökkäsin sitten kaikilla Wraitheilla ja Scarabeilla päin IG linjaa, joka teki tulitoiminnallaan ja overwatcheilla lähinnä naarmuja. Immortalit saapuivat reservistä avorivissä pitämään mun omaa tukikohtaobjektiivia ja Night Scythe liisi paikalle ampumaan teslalaukauksia vasenta linjaa kohti kääntyneiden vaunujen takapelteihin. Kolmosvuoro olikin aikamoinen kuolinisku, kun tuhosin monta vaunua, pari IG-tiimiä ja lassosin Destroyer lordin kirjaimellisella väliintulolla myös kaukaisuudesta mestoille kömpineet Tomb Spyderit rähisemään IG:n deployment-alueelle. Kun pakka oli molemmilla aika sekaisin, alkoivat Wraithit viimein putoilla kun Antti sai keskitettyä useita Heavy flamer ja Inferno cannon-templateja näiden päälle, mutta tällöin oli jo vähän myöhäistä. Lisäksi kaiken takana mun Night Scythestä hypänneet Warriorit pitivät reliikkiä, eikä IG:n tulivoima ja senhetkiset asemat mitenkään riittäneet vastaamaan kaikkiin tarpeisiin. Hiukan parempi vaikutus mun joukkoihin ekoilla vuoroilla olisi ollut merkittävää, sillä se olisi saanut mut harkitsemaan tuuttausta ihan eri asteella ja se myös olisi rajannut yksiköiden ulottuvuutta erityisesti montaa kohdetta vastaan taisteltaessa. Nelosvuoron päätteeksi kierrosaika olisi tullut pian umpeen ja pisteet pikaisesti laskettuamme ynnäsimme, ettei ollut tarpeen jatkaa ottelua enää uudelle vuoroparille.

Rock on and scorch some!

Tavoittelin matsissa multichargeja kun siihen oli mahdollisuus ja nyt kun kohteita oli niin sairaasti, meni välissä vähän sekaisin chargejulistusten järjestys. Tästä löytyikin hyvä kehitysalue omaan pelaamiseen ja jotain mitä suunnitella ja treenata tulevaisuudessa, kiitos Antille, että sain ajatella ääneen ja pari kertaa myös muuttaa mieltäni ennen kriittisiä heittoja. Vastapelaaja oli muutenkin asiallinen sekä tunsi säännöt hyvin ja finaalipeli olikin hedelmällisempi ja opettavaisempi kokemus kuin mitä lopputulos antaisi ymmärtää. Lisäksi kuten totesin kätellessämme, upeaa armeijaa vastaan on aina ilo pelata!


Lopputuloksissa jännitimme enemmänkin Johanneksen puolesta, sillä meidän kaksoisvoitto oli ollut haaveena junaan noustessa ja mun pelipisteitä ei enää tonttulakkipongot uhanneet. Onneksi Johanneskin nousi parin ison voiton ja hyvien armeijapisteiden ansiosta kakkossijalle! Olisi ollut nihkeää, jos meidän välinen matsi olisi vaikuttanut dramaattisesti lopputulokseen. Nyt kaikki meni putkeen ja Oulun turnauksesta jäi jälleen hyvä fiilis ja lämpimän yhteisöllinen tunne. Eivät kaukaisemmatkaan turnaukset niin etäällä ole, etteikö näin hyvinjärkättyyn ja maasto- sekä figukattaukseltaan näyttävään tapahtumaan reissaisi ainakin kerran tai pari vuodessa.

Kehitysideana tuli mieleen lähinnä se, että pöytänumerot olisi ehkä voinut toiseksi päiväksi flipata päinvastaiseksi, niin samalla maastolla ei olisi joutunut tappelemaan ihan niin montaa kertaa. Lisäksi Kill pointien keräily kaikissa peleissä voi aiheuttaa helposti sen, että omien joukkojen käyttöä pelkää vähän liiaksi ja peleistä tulee tasapeliluontoisia hissutteluita. Tällä kertaa pelipisteet kuitenkin skaalasivat hyvin ja Kill pointit kai rikkoivat lähinnä tasapelitilanteita! Tykkäsin erikoisista deployment-valinnoista ja sääntöpaketista ylipäänsä, organisaatiopuolella tapahtuma oli ainakin pelaajan näkökulmasta onnistunut setti! Kiitokset järkkäreille kovasta duunista, kuskeille kyydeistä ja vastapelaajille kivoista peleistä! Alla vielä fiilistelykuvia sodanrepimältä Uluon planeetalta.

Värikäs Tzeentch- ja Slaanesh-teemainen demoniarmeija näyttäytyi myös taistelussa Johanneksen Alienideja vastaan. Demoniprinsessa käytti Keeper of Secretsin profiilia, mutta tämä demoooni ei kyllä näytä liikoja salailevan.

Samaa maata olevat Daemonette-vaihtoehtofigut tekivät yksilöllisen ja omaperäisen säväyksen armeijaan.

Toisessa demoooniarmeijassa Nurgle ja Tzeentch olivat solmineet epäpyhän liiton. Demoniprinssissä oli pää ja häntä.

Nurglen Herald komenteli armeijaa takalinjoista. Mikko Posion makeat demonit eivät vain oikein tahtoneet osua pöytään.

Viheliäiset Flamerit aiheuttivat päänvaivaa monille. Näissä figuissa oli tosi erottuvat ja mielenkiintoiset baset.

Changeling paljasti Horror-diskossa todelliset kasvonsa.

Violetein olkapanssarein varustautuneet Wolffit ottivat haltuunsa sillanpääaseman.

Rune Priest ohjasi oldschool-missile launcherien tulitoimintaa. Noita munkin pitää hankkia uuteen Marineprojektiin...

Liberators-legioonan arkkivihollisiin kuuluvan Gamma Chapterin Master of the Forge BFG:eineen.

Shield Bearerien ensimmäisen veteraanikomppanian ylpeydet.

Mustan Legioonan terminaattorinoita toimi itsensä Abaddonin oikeana kätenä.

Kimmo Ponkalan sympaattiset Eldarit palkittiin turnauksessa erikseen upeana armeijana. Näitä ei ole hamstrailtu hiljattain Ebaysta, vaan figut ovat osa harrastuksen nuoruusvuosina kerättyä kokoelmaa. Raskaasta tulituesta vastasi tietenkin Aaveruhtinas.

Pitkäkorvaisten avaruuspiraattien jengi tutkailee pääkalloja ja ilmeisesti kuulustelee Mariinia.

Lohikäärmesoturit valmistautuvat puhkaisemaan bunkkeriin vähän isomman ikkunan.

Viemäristä kaivautui pieni Genestealer. Piskuinen otus on yksi Kimmon loitsumarkereista.

Treenattu örkkipomo otti tovereineen metsän haltuunsa. Simppeli mutta tosi tehokas konffi!

Pink Horrorit joivat suihkulähteestä ja muuttuivat oransseiksi.

Tekokasvin lehvästöstä revityt "tupsut" muodostavat baseille liimattuina kätevästi pienen puiston.

Metsää voi olla monenlaista ja käsillä olevia matskuja kannattaakin arvioida ennakkoluulottomasti.

Kalliomuodostelmat on kuumaa hottia pohjoisessakin!

Makeat teemapöydät ovat mahtava lisä hyvään turnaukseen ja vaikuttavat selvästi ainakin mun pelikokemuksiin.

Kentän halki risteilevät öljyputkistot.

Murjotut pikkuautot muodostavat kätevästi rubblea tai vähän mielenkiintoisempia elementtejä rauniomaastoihin.

Hive Mind ja Dark God iloisissa tunnelmissa, pianhan on kuitenkin joulu! Terkut Ouluun ja ensi kertaan!