The grand one inch

Pääsin ilmoittautumaan Tamperelaisen Reilukerho-peliporukan organisoimaan 40k Grand Tournamentiin jo viime vuoden puolella ja sain samalla seurata intensiivistä valmistelua sivusta. Klubin Facebook-kanava kävi kuumana suunnittelun ja rakentelukuvien merkeissä. Kolmenkymmenen pelaajan turnausta varten tarvittava maasto ja pelilevyt rakennettiin esimerkiksi kokonaan alkutekijöistä pelejä varten. Tämä jo itsessään on osoitus järkkärien omistautumisesta ja ahkeruudesta.

Vastaanotto pelipaikalle saavuttaessa oli hyvä ja ainakin mulle tuli tosi tervetullut fiilis. Paikalla oli monia tuttuja maan eri kolkista ja näytti siltä, että turnaus oli herättänyt mielenkiintoa kauempanakin erikoisskenaarioillaan ja letkeäksi mainostetulla meiningillään. Omaan listaani valitsin kaksi Destroyer Lordia, kahdet Wraithit, isot Scarabit, kolme Tomb Spyderia, kaksi Annihilation bargea, kaksi pientä Immortal-ryhmää ja kahdet pienet Warriorit Night Scytheissa.

Ekan pelin pelasin Tampereen Puolenkuun Peleiltä tutun Matti Mäenpään uusittuja Dark Angeleita vastaan. Enkelien riveihin kuuluivat Belial, taktiset Terminatorit, Assault Terminatorit, Tactical Squad, Scout Squad snipereilla, Devastatorit kaikilla aseilla, Venerable Dreadnought lascannonilla, kolme Ravenwing bikea, Land Speeder Typhoon, Whirlwind sekä Land Raider. Oli hauska aloittaa turnaus jännittävää ja kokonaan maalattua armeijaa vastaan.

Ryhmityimme Hammer and Anvil -deploymentiin ja Dark Angelit aloittivat. Belial iski tarkalla teleportilla mun armeijan taakse saalistamaan Warlordia ja onnistuikin ampumaan woundin mun Destroyer lordiin ja tappamaan pari Wraithia tehostetulla tulituksella. Muu armeija tuhosi läjän Scarabeja, Land Raider sisällään Assault terminatorit ja Ravenwing bikerit kaasuttelivat eteenpäin vasemmalla laidalla. Päätin että pitäisi iskeä takaisin nyt kun Scarabeja oli vielä hengissä, että saisin lantikan pois pelistä ja spawnasin pari lisäbeissiä ryhmään ja heitin ne täyttä vauhtia kohti panssarivaunua. Toinen Destroyer lordi loikkasi Tomb Spyderien kärkeen aikeenaan vetää hämyrit taisteluun Ravenwing bikejen kanssa. Tapoin näistä yhden Annibargen tulituksella ja stunnasin Land Speederin. Muu Wraith-rintama lähti kiireen vilkkaa kohti vihollisen troop-joukkoja jättäen Belialin kauas jälkeensä mun deployment zonelle. Terminatorien kanssa diilaamiseen olisi voinut mennä liikaa aikaa ja näin sain monta sataa vastustajan pistettä toimeettomaksi, kun Belial ei voinut muuta kuin juosta henkivartijoineen mun perässä. Vaikka Spyderien kuuden tuuman charge mopoihin epäonnistui ja Scarabien piti multichargata ne ja lantikka, muutama base riitti wreckaamaan lantikan.

Kakkosvuorolla Wraithit olivatkin jo linjoissa ja alkoivat hakata trooppeja kuoliaiksi. Assault Terminatorit tekivät vastahyökkäyksen Spydereihin Ravenwing-mopojen mitellessä scarabien kanssa, mutta Destroyer lordin mindshackle scarabit ja monstrous creaturet osoittautuivat liian kovaksi palaksi. Nyt kun vihollisen vastapalloyksiköt oli aika tehokkaasti siivoiltu keskikentästä, saatoin vain yksiköiden yhteispelillä sitoa ja poimia DA-yksikön kerrallaan ja kun lentokoneet vielä saapuivat avuksi, tulittelin pari vuoroa koko armeijalla Belialin ryhmää, joka nöyrtyi viidennen tasottavalla. Avenger Host aloitti siis turnauksen wipeout-voitolla, josta sai turnauksessa vähän ylimääräisiä pisteitä.

Toisessa matsissa pelasin pöydänneljänneksistä Jouni Nummelan Grey Knighteja vastaan. Tämä oli mielenkiintoinen lista, jonka toimintaperiaate ei avautunut vain armeijalistan tavaamalla. Buildiin kuului Grand Master Mordrak aaveritareineen, Terminator Librarian, viisi ja kuusi Strike Marinea, kaksi viiden Terminatorin ryhmää, Vindicare Assassin, Dreadnought Autocannoneilla ja Psybolteilla sekä Nemesis Dreadknight liekinheittimellä ja teleporterilla. Kun vihollisen armeijassa ei vaikuttanut olevan liiemmin blasteja tai pitkän kantaman tulivoimaa, deployasin tiiviisti linjaan. Tämä kostautui heti GK:n aloittavalla, kun Mordrak Deep strikesi tarkasti mihin halusi tuoden Librarianin Warp rift-voiman mukanaan. Templaten alle jäi koko Warlordin johtama Wraith ryhmä ja osa Scarabeista, mutta heitin onnekseni initiative-testit hyvin ja menetin vain muutaman Wraithin. Sitten Necroneille tulikin kova kiire kauemmas kreisistä lieskarista ja kohti pehmeämpiä trooppeja. Nemesis Dreadknight loikkasi myös ykkösvuorolla keskikenttään, mutta liekitti onneksi Wraitheja Scarabien sijasta. Rynnäköin tämän kimppuun muutamalla Wraithilla ja kahdella Destroyer Lordilla ja Dreadknight löi itsensä hengiltä.

Mordrakin ympärille ilmiintyi lisää Terminatoreita ja mun depoalue oli pian GK:n hallussa. Pelasin kuitenkin samalla tavalla kuin edellisessäkin pelissä ja juoksin vain kaikella vastustajan päätyyn riehumaan, kun todellista vastusta ei ollut. Night Scythet tuhosivat saapuessaan Dreadnoughtin ja Scarabien aalto velloi Strike squadien yli, joskin pysähtyi muutamaksi kierrokseksi sitkeästi väistelleeseen Vindicare assassiniin. Seiskavuorolle venynyt peli olikin ihan hullu maratoni, sillä ehdin käydä tappamassa kaikki joukot vihollisen deployment zonelta ja sitten palata vielä omalleni haastamaan kootuin joukoin Grey Knightit lähitaistelussa. Kun pääsin keskittämään Annihilation Bargejen ja lentokoneiden tulituksen, alkoivat terminaattoripanssaritkin murtua ja tuhosin yhden ryhmän kokonaan ampumalla. Destroyer Lordien johtamat Wraithit tuhosivat toiset Terminatorit parissa rundissa, mutta Mordrak oli edelleen käpälämäessä kohti vasempaa laitaa. Sain sen kimppuun ajoissa pari Wraithia ja Scarabit ja tulituksen riuduttama ryhmä joutuikin koville. Wipeout-voitto jäi lopulta kiinni yksiwoundisesta Librarianista ja yksiwoundisesta Suurmestarista, kun en aivan onnistunut listimään GK-komentajia. Sain kuitenkin kaikki muut voittoehdot haltuuni.

Viimeinen matsi oli viime vuoden ETC-joukkueeseen kuulunutta Joona Knornia ja tämän Grey Knights + Necrons allianssia vastaan. Listaan kuuluivat Grand Master, Torquemada Coteaz, 10 Paladinia, muutama pieni Acolyyttitiimi, Chimera, Destroyer Lord, 6 Wraithia, Annihilation barge ja 5 Immortalia Night Scythessa. Viheliäinen lista, kun se oli vähän kuin pelaisi mirror matchin, paitsi että vihollisella on vielä kymmenen Paladinia, jotka on aina tuskainen haastaja. Matsissa oli kyse Dawn of Warista neljällä keskiviivalle sijoitetulla objektiivilla. Jouduin menemään vielä ensin ja deployasin joukot molempiin laitoihin niin, että Paladinien ja muiden yksiköiden olisi vaikeampaa vaikuttaa juuri siihen yksikköön johon haluaisivat ja Joonan pitäisi myös levittää armeijaansa. Scarabit ja Spyderit deployasin aika lähelle omaa linjaani kukkulan taakse. Joona laittoi Paladinit johtajineen keskelle, Wraithit ja Bargen musta katsottuna oikealle ja loput yksiköt reserviin.

Aloin kasvattaa Scarabilauttaa kukkulan takana ja lähetin Wraithit laitoja halaillen kiertämään hiljalleen vastustajan selustaan. Mun Annihilation barge koitti tsägätellä hull pointeja Joonan vastaavasta, mutta kutosia ei pyörinyt. Omallaan Joona vastasi siirtämällä Paladineja vasempaan ja ampumalla rikki pari Wraithia. Tämän omat Wraithit Lordin johtamina tuuttasivat keskikenttään pienen kristallin taakse. Mun vuorolla loikkasin osumaa ottaneista Wraitheista Destrolordilla Scarabeihin Wraithien jatkaessa matkaa ison kukkulan taakse saavuttaen lähes Joonan depon. Tämän ajatuksena oli hakea linebreakeria, ahdistaa kentälle saapuvia nöyhtätrooppeja ja kokeilla, saisinko Paladinit kääntymään takaisin mikä olisi ollut tuhoisaa Joonan etenemiselle. Ammuin koko armeijan Joonan Wraitheihin ja tein yhden woundin Lordiin ja tapoin pari Wraithia.

Paladinit eivät menneet halpaan vaan jatkoivat tällä kertaa vähän oikealle siirtyen ja ampuivat mun vähän lähemmäksi keskustaa tullutta Annihilation bargea, joka kuitenkin jäi yhteen hull pointiin. Joonan muut unitit ampuivat mun oikean laidan Wraitheja. Unohdin julistaa look out sirit ja Destrolordi otti pari haavaa sisään ja menetin myös Wraithin. Joonan Wraithit taas jatkoivat matkaa uhaten mun laidalla seisovia trooppeja, mutta eivät onnistuneet noin kymmenen tuuman chargessa. Sain siis tilaisuuden ampua näitä taas kaikella, mutta Lordi jäi henkiin ja kävi niistämässä mun yhdet Immortalit kuoliaiksi. Mid-gamen vuorot ovat vähän utuisia, mutta otin First Bloodin kentälle saapuneesta Chimerasta ja mun selustaan uineet Wraithit kävivät tappamassa sieltä jalkautuneet Acolytet. Grand Master irtosi haastamaan Wraithit ja jäimme jumiin combatiin. Joona ampui keskitetyllä tulituksella mun Night Scythen alas, mutta toinen jatkoi matkaa tiputtaen aiemmin kyytiin hypänneen Destroyer Lordin objektiiville. Pelin jännimmät hetket käytiin vitosvuoron tuntumassa, kun mun kahdenkymmenen viiden swarmin lautta singahti kohti Paladineja. Jätin niiden perään pitkät hännät aikeenani hävitä combat niin, että Paladinit joutuisivat pilettämään pois objektiiveilta. Suunnitelma toimi hyvin ja Joonan vielä unohtaessa Presciencen Palat imeytyivät objektiiveilta. Peli kuitenkin jatkui ja jouduin heittämään tappeluun vielä Tomb Spyderit ja Grand Masterista Warlordin hakeneet Wraithit. Kutosvuoro antoi mulle kuitenkin aikaa napata Immortaleilla ja reservistä saapuneilla Warrioreilla, (joihin lordi liittyi tuomaan lisäulottuvuutta) pari objektiivia ja ottaa myös nurkkaobjektiivi haltuun. Peli jatkui dramaattisesti loppuun saakka, kun mun yksiwoundinen Destroyer lord kuoli Joonan Immortalien overwatchiin ja tämän onnistui voittaa nurkkaobjektiivi itselleen näiden ajettua lähiksessä mun Warriorit tiehensä kohteelta. Paladinit eivät kuitenkaan ehtineet ajoissa objektiiville, jonka scoraakseen siinä piti skenaarion mukaan olla base contactissa ja voitin objet 2-1. Lisäksi mulla oli Linebreaker ja First Blood tasapeliksi kääntyneen Slay the Warlordin lisäksi, joten voitin matsin pelipistein 8000-2000. Hyvä peli!

Kaiken kaikkiaan turnaus oli tosi kiva kokemus ja kokonaisuutena onnistunut, olin myös tyytyväinen omaan menestykseen (annoinhan vastustajille yhteensä 30 000 mahdollisesta pisteestä 2000). Swissin puuttuminen oli kuitenkin aika kurja juttu, sillä vaikka kuinka pelattaisiin rennolla meiningillä, on pelaajat silti eritasoisia ja turnauksessa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse kilpailusta. Nyt sattui ihan hulluja tilanteita, kuten mun kakkosvastustaja Jounille, kun tämä joutui aina pelaamaan tosi vaikeaan matsiin vaikka oli jäänyt edellisessä nollille. Turnauksen kärkeen sijoittuneille taas kävin samoin ja helpot matsit läpsimällä irtosi turnausvoitto. Touhu tuntui vähän satunnaiselta ja ehdin jo miettiä, että jos peliparit arvotaan, voisi palkinnotkin melkein arpoa ja pelata vain sijoituksista.

Tämä oli kuitenkin pitkälti ainoa miinus mun turnauskokemuksessa, sillä kaikki muu oli oivallista. Tykkäsin ihan satasella talkoohengessä toteutetusta hienosta ilmapiiristä, harvoin turnauksissa tulee kukaan kysymään, saisiko olla kahvia tai tekee toastin valitsemillasi täytteillä tilauksesta. Iso käsi siis järjestäjille ja ahkerille tukijoukoille!! Kaikilla myös vaikutti olevan tosi hauskaa ja myös palaute muusta kuin parituksesta tuntuu olleen positiivista. Joku myös kommentoi maastoja, jotka mun mielestä oli aivan hyvät ja kilpapelaamiseen sopivat etenkin area terrainiksi laskettuna. Lisävaihtelu ja eri maastotyypit eivät tietenkään olisi pahitteeksi, mutta näitähän voi rakentaa lisää ajan myötä. Myös turnausta varten tilatut ja Puolenkuun Pelien ja Moido Gamesin sponsoroimat palkinnot olivat hyvät ja oli hauskaa, että niitä jaettiin myös kärkikolmikon ulkopuolelle. Loistava setti siis, alla vielä pari ehdotusta jatkoon:

     - Swiss-paritus käyttöön, ohjelman löytää varmasti kyselemällä tai etsimällä.

     - Kolmen tunnin peliaika oli hyvä, vähempi käy listasta ja kokemuksesta riippuen lyhkäiseksi. Jos tuntuu, että paritus vaatii lisäaikaa, kylmästi vain aloitusajankohta aikaisemmaksi.

     - Maalauspalkinnon tulisi olla maalauspalkinto, siitä ei mun mielestä ole tarpeen jakaa ylimääräisiä pelipisteitä.

     - Wipeout-voiton pitäisi olla saman arvoinen kuin tavallinen objektiiveilla saavutettu massacre.

     - Maastosijoittelussa kappaleet lähemmäksi keskustaa ja poispäin nurkista. Mahdollisuuksien mukaan lisää eri maastotyyppejä mukaan, sillä armeijoilla on paljon esimerkiksi raunioihin tai metsiin liittyviä erikoissääntöjä.

     - Skenaariot oli mun mielestä ihan hyvät, sillä kaikki pystyy pelaamaan vähän erikoisempia tehtäviä, mutta ne houkuttelevat joitakin pelaajia mukaan ihan erityisesti. Vähän siirtyvät objektiivit ei ainakaan mun pelikokemuksia häirinneet mitenkään.

Tulemme uudelleen! Kiitokset vielä reiluille vastustajille, järkkäreille ja tukijoukoille hyvästä turnauksesta! Kakku oli sairaan hyvää!

Antti Natusen kultadynastian blingcronit käyttivät tavanomaisten yksiköiden lisäksi myös isompia Troop-ryhmiä.

Ryhmiä johtivat Overlordit.

Turnauksen kärkeen sijoittui tosi näppärästi maalattu Tzeentch-teemainen demoniarmeija. Blue Scribes oli hauska näky turnauskentillä.

Tau Imperiumin joukkoja oli mukana parissakin listassa.

Siistit mallit nosti kovasti omaa Tau-hiittiä. Codexia on kai jo lupailtu tälle vuodelle ja odottelemme Ollin kanssa, että saamme järjestää Tauantai-armeijanrakennustyöpajan jonain kesäisenä viikonloppuna.

Mylly käynnissä. Tummaäsvyinen örkkiarmeija oli livenä vaikuttava ilmestys, mutta pelitila oli valokuvaamiseen hiukan hämärä.

Mahtavasti keräilty ja monella tapaa klassinen IG-armeija etenee Leman Russien varjossa punaisella aavikolla.

Cadian Precision!

Battle Tank rymistelee mystisten kristallien hehkussa.

Angel Guardin raskasta tulitukea.

Kuuluisan armeijan komentaja.

Antti Halosen Heavy bolter-Speederit zoomailivat aavikon yllä. Kohtasin vihreät Space Wolffit Turku Fanaticissa viime vuonna.

Tampereen Puolenkuun Pelien massipäällikkö Juhani oli mukana turnauksessa aiheuttamassa sekasortoa ja hävitystä Red Corsaireillaan, joihin oli liittynyt pahamaineinen Heldrake!

Lohikäärmeen ja Obliteratorien yhteistoiminta taisi nostaa pari kertaa pelaajan suupielet hymyyn.

Liftasin kyydin Eurocheese-tiimin iskuryhmältä. Jesse pelasi turnauksessa Grey Knighteja, Aleksi Space Marineita Space Wolffien kera ja Joona Necrons + Grey Knight liittoumaa.

Jessen terminaattorijoukkoja ja inkvisiittori Coteaz.

Siisti, teemanmukainen ja tunnelmallinen Ultramarine-armeija kiinnitti mun  huomion. Hauska nähdä klassisia kokoonpanoja hienosti toteutettuina!

Ensimmäisen komppanian ylpeydet.

Khorne-teemaisen Chaos-armeijan nostalginen liittolaisosasto.

Häikäilemättömiä kultisteja.

Terminatorit piiput kuumina.

Turnausjärjestäjät Riku ja Samuli olivat nähneet hurjan vaivan tapahtuman kulisseissa ja pääsivät viimein nauttimaan peleistä ja työnsä hedelmistä.

Maastot oli taidolla väsättyjä ja niissä oli paljon henkilökohtaista visiota mukana. Pitää ottaa vinkit käyttöön omissakin projekteissa!

PKP:n myymäläpäällikkö Kari antoi tekemämme Destroyer Lordin lainaksi turnausta varten.

Avenger Host on neljän pelin jälkeen peittoamaton vuonna 2013! The Yellow king's realm expands...