Storm inbound

Juhan siistin Mentor-armeijan kutsunnat ja fiilistelyt jatkuvat! Tosimaailman sotilasteemoista ja eritoten erikoisjoukoista inspistään ammentavaan joukko-osastoon liittyi juuri Scout-partio aggressiivista tiedustelua varten...


Mentors Gen 3 Part II – Land Speeder Storm

Tämä yksikkö on osa uutta projektiani, jossa rakennan oman pelaamishistoriani kolmannen Mentors-legioonan sukupolven. Projektin lähtökohtana oli tehdä pieni liittolaistiimi jo olemassa olevaan Elysian Drop Detachmentiini. Ajatus kasvoi vähitellen inspiraatioksi pienen ja hieman erikoisemman Mariiniyksikön työstämiseen. Päädyin lopulta teemaa pohtiessani ratkaisuun, jonka taustaa kerroin aiemmassa jutussa.

Hanke sai vastikään jatkoa kulkuneuvo-osastolla hankkiessani Land Speeder Stormin, jolla tiedustelijat voivat liikkua samassa tahdissa Elysian ilmakuljetusjoukon mukana. Olin jo aiemmin tehnyt yhden Scout-tiimin jalkautuneena ja nyt työstin saman porukan Stormin kyytiin voidakseni mallintaa pelissä joko taistelukentän yli viilettävää tiimiä tai jalkautuneita Scoutteja. Myönnetään, että pelin kannaltahan toi on hieman tarpeeton keikka, mutta se oli vain tehtävä!

 

Maalauksessa jatkoin tässä projektissani valitsemaani realistisen oloista desert camo –teemaa ja Stormista tuli hiekanvärinen. Scoutit taas varustin Desert Tigerstripe -henkisiin kuteisiin. Rakensin koneen käytännössä suoraan laatikosta, enkä tehnyt siihen juurikaan muutoksia. Sivuun jäi vain etuampujan Heavy bolter, jonka korvasin Kromlechin hartsisella Assault cannon -minigunilla. Lisäksi ripustin Stormin perään miehistön reput roikkumaan vähän nykyajan jenkkihumveetyyliin!

 

Maalauksen aloitin mustalta pohjalta ja perusväriksi valitsin Vallejon Desert yellown (tämä vastaa aika lailla Iyanden Darksunia GW:n valikoimasta). Perusvärin jälkeen maalasin penkit punaruskealla. Tämän jälkeen koko malli ylipestiin Seraphim Sepialla ja jätettiin kuivumaan. Kuivaa mallia alettiin tämän jälkeen vaalentaa kuivaharjaamalla paneeleita ja panssaripintoja jälleen Desert Yellow –värillä, jota asteittain vaalennettiin melkein valkoisella hiekansävyllä (Bleached Bone käy hyvin). Näin saatiin esille toivottua kontrastia ja hienoista kulumaa kulmiin.  

Tämän jälkeen mallin reput, Imperial eaglet ja muut yksityiskohdat poimittiin esiin ja peruskäsittely oli valmis. Jätin tietoisesti tästä figusta pois kaikki kirkkaat korostevärit ja 40K:lle tyypilliset "vauhtiraidat", koska kyseessä on maastossa matalalla lentävä tiedustelukone. Koko homman kruunasi hyvin ohennettu Sepia-pesu, joka sitoi värit yhteen ja tasoitti Land Speederin yleisilmeen.

Suosikkivaiheeni eli säistämisen aloitin töpöttelemällä pienellä ja teräväkulmaisella sienellä tummanruskeaa maalia koneen kulmiin, kulkuaukkojen suille ja koholla oleviin paikkoihin. Koetin poimia sienen alle sellaisia loogisia kulmia, jotka voisivat kovassa kyydissä ottaa iskuja tai kulua muuten. Tämän jälkeen korostin nuo iskupaikkojen keskustat ja terävät kulmat metallinvärillä hakien vaikutelmaa, että koneen teräspinta on tullut esille uloimman maalipinnan alta. Kolmas vaihe säistämisessä oli metallialueiden pesu Nuln Oil -washilla, joka jälleen pehmensi kirkasta metallia ja ”pyöristi” vaikutelmaa. Tämän päälle tein vielä pienen lisän litkuttamalla varovasti reilusti ohennetulla Macharius Solar Orangella ruostevalumia muutamiin sopiviin kohtiin, kuten astinlautojen pohjille ja pohjan putkien kiinnityskohtiin.

Tämän jälkeen Land Speeder Storm olikin jo valmis ottamaan miehistön kyytiin. Matkustajat saivat juuri samanlaisen värityksen, kuin ensimmäisen erän jalkamiehet, sillä niidenhän on tarkoitus kuvata samoja kavereita kiiturin kyydissä! Tiedustelijoilla on Desert Tigerstripe -henkinen camo ja vaalean vihreät panssarit maltillisine tehosteväreineen punaisten olkapanssariraitojen muodossa.

Valmis malli onnistui aika lailla sen mielikuvan mukaan, joka minulla oli ennen kuin aloitin homman. Storm on itseasiassa oikein mukava malli rakentaa sekä maalata ja kyydissä olevat Scoutit ovat erityisen hienoissa asennoissa. Tämä tekee koko mallista dynaamisen – siinä on ”tilanne päällä” ja figu kertoo katsojalleen tarinaa.

Juhan figuissa on aina tosi siisti maanläheinen ja realistinen fiilinki ja tuotantotahti on huikea! Mentor-projektin rakentumista on ollut siisti seurata. Vaalea oliivinvihreä, tiikeriraitakuvio ja aavikonkeltainen toimivat kulmakiviväreinä sekä Juhan ajoneuvoissa, että tämän Power Armor- ja Scout -Mariineissakin.

Tiedustelijat reagoivat tarkalla tulitoiminnalla konetta ympäröiviin tapahtumiin.

Mentor Storm is en-route, ETA two mikes!

Tiedustelijat jalan ja kuljetuksessa. Maatehtäviin gatling-ampuja ottaa tietty kiiturin pääaseena toimivan Ol' Painlessin messiin!

Parteeeh

Rollout! Poromagian uuden myymälän avajaislauantaina järjestetään kaiken maailman korttipeliturnausten lisäksi meidän toimesta myös kepeä ja kompakti nelkkariturnaus! Sääntöpaketti on viilattu kevyen malliseksi ja soveltuu näppärästi myös säännöt hallitseville ensikertalaisille tai aloittelijoille. Tonnin liittoutumattomilla armeijoilla pelataan kolme reilun parin tunnin kierrosta sääntökirjan tehtäviä pienin lisämaustein. Hauska tapa viettää lauantai-iltapäivä figujen parissa samalla kortti- ja lautapelien erikoisliikkeen uusia tiloja fiilistellen!

40K avajaisturnaus Poromagian uudessa myymälässä

Tervetuloa avajaisiin lauantaina 29.6 tsekkaamaan vaikka tarjoukset, vaikka turnaukseen et ehtisikään!

Bowl blow

Terveiset pohjoisesta! Juhannus toi pikku breikin Poromagian ja War Head Fight Clubin muuttojärjestelyihin, mutta niiden karkeloiden pariin palataan taas ensi viikolla. Pääosa duunista on kuitenkin tehty ja jäljellä on lähinnä viilailuja. Jatkossa figupelejä tullaan pelaamaan ilmapiiriltään aiemman tyylisessä ympäristössä, mutta pelitilaa voidaan luvata lisää niin kiinteiden pöytien kuin turnauksienkin puolesta. Myös pikkujuttuihin on puhtaalta pöydältä lähtiessä voinut kiinnittää huomiota ja esimerkiksi pelipöydät tulevat olemaan viralliset 4x6 jalkaa, eikä esimerkiksi tuuman vajaat, kuten monilla Suomen turnauskentillä on totuttu. Rakentelua riittää ja tästä syystä bloginkin pariin on ollut vähemmän aikaa paneutua. Kun harrastuspuitteet saadaan jälleen kuntoon, riittää taas raportoitavaa siltä rintamalta!

Alkukuusta Erno Langinkosken käydessä vanhalla Fight Clubilla mies otti mukaansa kreisin klassisen örkkihordensa lisäksi myös Blood Bowl -settiä. Peli on saanut osakseen aika kovaa hypetystä ja liigahiittiä esimerkiksi Porin ja Porvoon suunnalla ja mikäli huhut pelin Dreadfleet/Space Hulk -tyylisestä uudelleenlanseerauksesta kesän mittaan pitävät kutinsa, nousee fantasiapallopeli luultavasti entistä suositummaksi ilmiöksi. Mua kiinnostaisi erityisesti sarjan pelaaminen teemoitetuilla jengeillä, sillä urheilutyylisten playoffien pelaamiseen kampanjamielessä olisi monille ehkä helpompaa suhtautua pitkäjänteisemmin kuin moniin nelkkari- tai fabakampanjoihin. Sen lisäksi, etteivät narratiiviset pelisarjat jäisi kesken, olisi myös huippu hobbyprokkis kasata oma tiimi logoineen ja tunnusväreineen. Kotikentistä puhumattakaan...

Ernon makea urheilukenttä on rakennettu mukanakuljetettavaksi ja magneetein kiinnitettävät aidat voi napata omaan laatikkoonsa kantamisen ja säilömisen helpottamiseksi.

Kentän reunoja värittävät tietenkin sponsorien mainokset...

Just do it...

Hauska idea tuo kenttään siististi fabatyylistä urheiluhenkeä.

Pari haltia-amatsonia ja urheilijoiden valinta.

Vaihtopenkeille ja lasaretille ja hautuumaalle on kentän molemmin puolin omat karsinansa.

Lavastettu promokuva Lustrian liskomiesten ja Zombien joukkuekalentereihin.

Keskikentän raskasta tukea. Puumies on aika hervoton!

Figujen modaamiseen Blood bowl -spesifisiksi on nähty paljon vaivaa. Siinä missä aseiden poistaminen on vielä helppoa, on jengitunnusten ja jenkkifudistyylisten varusteiden lisääminen jo oma hommansa.

Blood Bowlin nappuloista ei värikkyyttä ja älyttömyyksiä puutu...

Ernolla oli mukanaan tiimi poikineen ja innostus "Verikulhoa" kohtaan näkyi ja kuului.

Kuppakuskit protestoivat tuomaritoimintaa.

Haltiat ja vihernahat lähtöviivalla.

Tuomari häätää pommittajan vihollisjoukkueen vaihtopenkiltä.

Juuri tällaista pelikohtaisen panostuksen juuri pitäisi olla, kuka nyt EI haluaisi ottaa erää Blood Bowlia tällaiseen kokonaisuuteen törmättyään? Kun joukkueet ovat normiaaliarmeijoita pienempiä, on yksittäisiin figuihin helpompi panostaa ja pelin kehuttu pelattavuus palkitsee varmasti pidemmätkin rakentelut. Ehkä ensi syksyn mittaan ja mahdollisen boxed gamen ilmestyessä aletaan viritellä BB-hiittiä Fight Clubillekin!

Relocate

Fight Club generals be advised...

War Headin yhteistyö ja Fight Club -figupelikerhon veto yhdessä Poromagia Oy:n kanssa alkoi myöhään viime vuonna ja on nyt rullannut intensiivisenä puolisen vuotta. Tiistain peli-illat ovat muodostuneet aktiiviseksi kohtaamispaikaksi vakiokasvoille ja pitkin viikkoja on mukana näkynyt myös uusia harrastustoiminnasta ja pelitiloista kiinnostuneita kasvoja. Poromagian takahuoneeseen rakennetun War Head -tukikohdan lisäksi pöytiä on pystytetty pelaajia varten myös myymälän pelisaliin tiistain Fight Clubeihin sekä tietysti myös järjestämiemme turnauksien temmellyskentiksi. Ennen kuin saimme touhun herätettyä henkiin, piti pöydille tietenkin huhkia aikamoiset kasat maastoa. Nyt kun kaikki on valmiina, on tietty ollut helppo järkätä kaikenlaista.

Sen lisäksi, että on ollut ilo tarjota maksutonta pelitilaa asiakaspalvelu- ja ihan paikallisen skenen tukemismielessä, on oma bunkkeri ollut tärkeä kulmakivi myös meidän omalle harrastustoiminnalle. Fight Clubin taistelukentät ovat muuttuneet maalauspöydiksi lukuisia kertoja ex tempore -maalaussessioita ja meidän kootumpia harrastemiittejä (tai Mariinisisältönsä vuoksi Astartes-miiteiksi lempinimettyjä tapaamisia) varten. On hurjan arvokas mahdollisuus kyetä säilömään projektit ja materiaalit ja palata figujen pariin frendien kanssa kun se itselle sopii. Iso kiitos siis Poromagialle mahdollisuudesta sekä yhteistyöstä!

Muutoksia kuitenkin tapahtuu ja jonkin aikaa sitten saimme kuulla, että Poromagia vaihtaa sijaintiaan kotoisaksi muodostuneessa Pasilassa. Uusi liiketila Opastinsilta 7B:ssä tulee yhdistämään yrityksen toimisto-osaston sekä myymälän ja sikäli tehostamaan reippaasti Poromagian sisäisiä prosesseja. Tilavammassa myymälässä on myös mahdollista skaalata tapahtumien pelaajamääriä ylöspäin. Kesäkuun aikana pitääkin laittaa kimpsut kasaan ja alkaa pystyttää uutta myymälää.

Tämä tarkoittaa muuttoa myös meidän kohdalla ja War Head siirtää figusirkuksensa muun myymälän mukana uuteen sijaintiin. Vaikka on yllättävänkin haikeaa lähteä kodikkaaksi muodostuneesta Kellosillan tukikohdasta, on uuteen liiketilaan muutossa upeita mahdollisuuksia oppia aiemmasta sekä kehittää pelitiloja aiempaa viihtyisämmiksi. Fresh take siihen, kuinka järjestää tilat sekä pelitoiminnan että sisustuksen kannalta on aina hyvä ja nyt jos koskaan olisi kävijöiden hyvä esittää toiveita ja palautetta siitä, minkälaiset olisivat kaupungin parhaat figupelitilat. Isompi myymälä tarkoittaa myös isompia pelitapahtumia ja turnauspelaajat voivatkin asettaa figukiikarinsa heinäkuun suuntaan seuraavan Hammerheadin varalta!

War Headin operaattorit ja Poromagian Porot kiittävätkin lämpimästi figupelejä tähän mennessä kanssamme harrastaneita ja toivottavat kaikki uudet ja vanhat tuttavuudet tervetulleiksi tutustumaan uuteen myymälään avajaisviikonloppuna 29.-30.6 Helsingin Pasilassa osoitteessa Opastinsilta 7B!

Uudet tuulet, uudet uniformut. Kosminen projektikesä jatkuu, tervetuloa War Head Fight Clubiin taas heinäkuussa!

Arrowhead: Ye Olde Raiderz

Operation Arrowhead on War Headin hanke, jonka ideana on etsiä ja palkita kuukausittain upeita miniatyyriarmeijoita Suomen figuskenessä. Operaattorimme soluttautuvat parhaillaan kansallisiin turnaustapahtumiin, seuraavat foorumi- ja blogiverkostoja ja pitävät vahtia eri harrastemyymälöissä tarkoituksenaan löytää Suomen kipeimpiä armeijakokonaisuuksia! Lue lisää Arrowheadista täältä!

Monilla figuilu-uransa aloittaneilla turnauspelaaminen tulee ennen pitkää eteen - itse hurahdin tapahtumissa ravaamiseen jo ensimmäisen isomman turnaukseni myötä. Eventti oli Chaosboyzien järjestämä Ropeconin nelkkariturnaus vuonna 2004, jossa pelasin häthätää maalatulla Steel Legion Imperial Guardilla. Legendaariset Kaaospojat pyörittivät 90-luvulla ja 2000-luvun alussa Conin turnaustoimintaa vuodesta toiseen järjestäen 40k- ja Fabaturnaukset vuorotellen. Tiimin juuret juontavat kuitenkin kauas ja tarina kertoo esimerkiksi että Chaosboyzien ensimmäisessä turnauksessa Otaniemessä vuonna 1996 kävi myös muuan nuori White Dwarf -toimittaja Tuomas Pirinen... CB:n figupiireissä varsin tunnettuihin kundeihin ja näiden metkuihin viitataan edelleen turnauskävijöiden keskusteluissa ja muisteloissa.

Chaosboyzien rooli ja vaikutus Suomen harrasteympyröissä on ollut suuri esikuva myös War Headille ja samanlaiseen skenen edistämiseen ja harrastamismahdollisuuksien luomiseen on kunnia yrittää pyrkiä. Lisäksi on erityisen hienoa nähdä vanhempien harrastajien palaavan pelin pariin myöhemmin ja vielä loisteliain armeijoin. Kun Eikka "Niblebitzer" Langinkoski lähtee sotaan, nousee pöydälle muutama kilo kasarirautaa ja pari pirteää pastellisävyä.

Keskuudessamme on Erno "Niblebitzer" Langinkoski, 38, Kirkkonummelta. Mitä teet, kun et väsäile figuja tai heittele noppia?

Perhe-elämää ja töitä! Työskentelen RAY:lla pääarkkitehtina, työhön IT-puolella kuuluu raha-automaatteja, järjestelmiä ja sellasta. En oo enää softapuolella, vaan enemmänkin palvelurajapinnassa. Muu aika menee harrastusten parissa. Kun valitsin vaimon, tai oikeastaan kun vaimo valitsi mut, se sai mut ukkojen kanssa!

Perheeseen kuuluu lisäksi 13-vuotias Erik-poika ja juuri 11 täyttänyt Suvi-tytär. Vaimo on pelannut lautapelejä jonkin verran, mutta poika on todella innostunut Magic: The Gatheringista ja pelaan sen kanssa myös pikkasen nelkyttonnista. Tyttö maalailee välillä, mutta pelaamaan se ei oo vielä lähtenyt. Siitä on tullut niin temperamenttinen kun hormonit hyrrää, että talossa on kohta seinissä reikiä paikkailtavaksi!

Milloin harrastus lähti käyntiin ja miten?

Tota, mistäs se lähti. Aikoinaan vuonna -85 pääsin tädin kanssa käymään Jyväskylän Akateemisessa kirjakaupassa. Valikoimassa oli roolipelejä ja figuja, joita tietenkin ala-asteaikoina piti hiplata. Ostin tuolloin ekan roolipelikirjapaketin, MERPin, mut kun en ollut vielä lukenut koulussa englantia, piti kirjaa alkaa tavaamaan sanakirjan kanssa! Ei kyl mennyt kauaa, kun mukaan tuli pari kaveria ja sit menikin kaikki joululahja- ja synttärirahat Turun Fantasiapeleihin. 

Kuulut Suomen figuskenessä aika legendaariseen toimijaan, Chaosboyzeihin.  Toimitte aikamoisina pioneereina eritoten kansallisen turnausskenen pystyttämisessä ja järjestitte aikoinaan useita kymmeniä 40k- ja FB-turnauksia, joissa pelaajamäärät saattoivat yltää jopa 120 osanottajaan. Takavuosien Ropeconissa oli jopa yli 200 pelaajaa, kun järjestitte molempien pelien turnaukset peräkkäin. Chaosboyzien maastovarannot ovat sittemmin kiertäneet turnauksesta toiseen ja taitavat olla vieläkin Otaniemen peliklubin käytössä.

Kertoisitko mitä muuta Chaosboyz oli turnausmyllyn lisäksi?

Olimme alunperin kaveriporukka, joka alkoi Faban kutosedikan aikoihin pelitestailemaan Fantasy Battlea ja WH40K:ta. Pirinen oli tuolloin välillisesti jätkien kaveri ja kun tämä pääsi GW:lle duuniin, riitti aika reilusti happeningia. Saimme pelitestauksesta nimet sääntökirjaan ja käytiin briteissä pelaamassa Grand Tournamentissa. Vitosedikan Khemri-armeijalla taisin osua viidenneksi. Sit alettiinkin järjestää turnauksia pääkaupunkiseudulla.

Onko kuvioissa vielä muita Chaosboyzeja mukana?

Se on semmosta hiljaista nysväystä. Jätkillä on kerran kuussa pyhitetty, kiinteä nysväyspäivä jossa ne kokoontuu joko Tuomaksen tai Antin luokse. Siellä ne syövät jäätelöä ja muistelevat hyviä aikoja. Nyt kun monilla on jo muksuja ja osa on päässyt niistä jo ylikin, niin pääsee itsekin taas vähän leikkimään. Toissajouluna järjestimme jäähyväisturnauksemme, sen jälkeen ei oo ollu mitään erityisen suunnitelmallista.

Luonnehtisitko itseäsi enemmän gameriksi vai hobbyistiksi, onko mallaaminen vai pelikokemukset lähempänä sydäntä?

Sekä että. Mulle on tärkeää, että ukot on nättejä ja niihin on nähty vaivaa. Siinä mielessä karsastan turnauksia, joissa ei saa harrastuneisuudesta yhtään mitään plussaa. Se oli aina tärkeää Chaosboyzeille ja näkyi myös turnauspaketeissa. Jos pitäisi tehdä vuoden ajan vain toista, kyl varmaan maalaisin ja rakentelisin.

Mitä muita pelejä figurepertuaariin kuuluu Faban lisäksi? Millä armeijoilla?

Pelaan jätkien kaa välillä myös Epicia sekä tavan nelkyttonnista. Aikoinaan sitäkin tuli pelattua paljon, turnauksissa mitä järjestettiin ite ja missä nyt tuli muualla käytyä. Mulla on Tyranideja, örkkejä ja sellasia keskeneräisiä projekteja. Bloodbowl on kova peli, siihen löytyy Örkit, kahdet haltiat, Dark Elffit, kääpiöt, Lizardmenit, Goblinit, puu-ukot sekä Nurgle. Pyöritin BB-liigaa pääkaupunkiseudulla monta vuotta, kymmenkunta jätkää pelas ympäri vuoden ja kesäisin kokoonnuttiin kallokukkulan verikulholiigan grilliturnaukseen. Toimitin jopa suljetulle tiimille pientä fanilehteä...

Fantasy battleen taas on örkkien lisäksi Tomb Kingeja, kääpiöitä, Vampire Counteja ja jokaista muuta armeijaa keskeneräisenä projektina. Ukkoja on kuutiometri minigrip-pusseissa odottelemassa, ei ne ennen eläkeikää lopu!

Mitä pidät turnauspelaamisesta? Mikä on ikimuistoisin pelikokemuksesi?

Aikaisemmin se oli tosi tärkeää, nyt enemmänkin kasuaalia. Meillä on käytännössä aina ollut kaikki armeijakirjat hyllyssä ja on voinut nostaa armeijallisen ukkoja pöydälle vaikka kirjan nopalla heittämällä. Kasuaalissa pelailussa pääsee kokeilemaan erilaisia yksiköitä ja oppimaan niistä.

Tosi hienona turnauksena on jäänyt mieleen FB:n kutosedikan aikaan Lahdessa järkätty Mammutin metsästys. Se oli siisti pelata Vampire Count -armeijalla, joka oli useista pienistä yksiköistä koostuva ja sillä oli oikeasti haastavaa ja jännää vääntää vastustajia vastaan. Armeijassa ei ollut yli 200 pisteen yksiköitä, vaan kaikki oli sankareita myöten tarpeen tullen uhrattavissa. Ainoastaan kahdeksan ritarin rykmentti ylitti hiukan pisterajan.

Pitääkö paikkansa, että Chaosboyzeilla oli muinoin oma keskenäinen hardcore house rule, että jäsenten osuessa vastakkain turnauksissa sai yhdelläkin pisteellä voittanut automaattisen luovutusmassacren?

Tää on kyllä jotain legendaa… Omissa turnauksissa jätimme myös useimmiten omalle tiimille palkinnot jakamatta ja hypättiin suoraan palkintojenjaossa seuraavaan ukkoon.

Seuraatko edelleen peliskeneä ja turnaustuloksia?

Joo, lueskelen Sotavasaraa sekä brittien Warhammer.orgia. Siellä on eniten siistejä ukkoja ja ihan hyvä meininki. Warseerissa käyn silloin tällöin katsomassa huhuja.

Jos voisit muuttaa jotain Suomen nykyisessä turnausskenessä, mitä se olisi?

Jakaisin enemmän maalauspisteitä ja pitäisin huolen, että harrastaminen on jollain tavalla mukana. Aikoinaan oli puhetta, et ostetut armeijat olis silloin ongelma, mutta kun skene on niin pieni, niin kyllä kaikki tietää jos jokin armeija on ostettu. Fairplay-pisteet taas on omalla tavallaan hyvä ja toisaalta huono juttu, sillä niissä helposti touhu menee siihen, että paljon toistensa kanssa pelaavat antavat toisilleen täydet pisteet, kun taas tuntemattomia vastaan matsatessa pienet jutut, jotka eivät välttämättä edes johdu vastapelaajasta vaikuttavat siihen, ettei täysiä pojoja tulekaan. Mut muuten ne on ihan hyvä juttu ja pystyy palkitsemaan siitä, et kaveri on ollut reilu ja on ollut kiva pelata.
  
Oletko osallistunut maalauskilpailuihin? Miten Suomen maalausskaboista voisi tehdä toimivampia ja houkuttelevampia?

Joskus joo, en minnekään ulkomaille ole figuja lähetellyt, mut Ropeconin maalauskilpailuun vein joskus useampanakin vuotena ukkoja. Joskus sain myös jotain palkintoja. Viime vuosina en oo jaksanut panostaa, vaikka uusia ukkoja onkin hyllyssä kymmenittäin.

Kilpailuissa on ehkä ongelmana julkisuudenpuute. Niistä ei oikeesti ilmoteta riittävästi. Tiedän kyllä, että esimerkiksi Helsingin Games Workshop on järjestänyt maalausskaboja ja eri liikkeet järjestelee omiaan siellä täällä, mut näistä ei myymälässä vierailemisen lisäksi saa mistään mitään tietoa. Sikäli kilpailuihin on hankalaa osallistua. Mä uskon, että jo Sotavasarassa kilpailusta ilmoittaminen riittäisi.

Mistä klassinen örkkipoppoo lähti rakentumaan, mistä sait inspiksen armeijaan?

Mä oon aina halunnut örkkiarmeijan! Silloin kun aikoinaan lähdettiin pelaan Fabaa, kaverit pelas örkkejä, ihmisiä ja kaaosta ja mulle jäi sit kääpiöt. Olisin halunnut örkit mut ei voinut mitään! Nyt sitten tuli aika, että oli riittävästi vanhoja figuja ja kun ostin vielä ison läjän Battle for Skull Passin Night Goblineita, olin että nyt riitti, aletaan maalaan ukkoja! Örkeissä kiehtoo se pikkasen mielipuolinen "täysillä päälle ja silmät kiinni" -asenne! Niillä pelaamisen ei tarvitse olla vakavaa hitsausta ja kaikkea voi tapahtua!

Opitko tai kokeilitko armeijassa jotain uutta? Mikä oli haastavinta armeijan luomisessa?

Tän armeijan myötä aloin siirtymään siihen, että figut on maalattaessa kiinnitettynä jalustaan. En siis käsittele figuja enää suoraan käsin niiden ollessa maalattavana, sillä sormista jää niihin rasvaa ja sit maalit karkailee ärsyttävästi. Pidän figuja siis korkeiden maalipurkkien päällä ja välissä on vähän sinitarraa.

Miljoona maalattavaa Goblinia oli se kaikista isoin haaste. Oon myös hirveen harvoin maalannu noita isoja figuja, mut tää (Arachnarok Spider) olikin tosi kiva maalaa. Tein sen osissa jalat, kroppa ja koppa kerrallaan, projekti vei noin viikon.

Oliko armeijaprojektissa jokin kantava tekniikka tai työstötapa?

Tein rykmentit noin viisi ukkoa kerrallaan, näin äijään meni noin tunti. Koko laatikon kerralla maalaamiseen menis ihan älyttömästi aikaa ja tulis itku vastaan ennen ku saisi edes yhden värikerroksen vedettyä koko laumaan! Käytän aina valkoista pohjamaalia ja figu on valmis, kun beissinreunat on viimeisenä työvaiheena maalattu mustaksi!

Käytitkö Citadelin maalisarjaa? Mitä siveltimiä suosit?

Citadelia joo. Joskus ostin myös koko Vallejon maalisarjan, mutta oon maalannut niillä jonkin puoli ukkoa, ennen kuin palasin käyttämään tuttuja Citadelin maaleja. Vallejot oli vähän pettymys siinä, et niissä pigmentin määrä oli tosi vaikea hallita. Vaikka kuinka ohensit maalia, niin kun ukkoon teki siveltimenvedon niin olit et, aha, nyt tulikin tämmönen raita!

Siveltimistä on ollut käytössä kaikennäköisiä ja -värisiä mut loppukädessä oon nyt alkanut ostaa  valkoisia Army Painterin pensseleitä. Ykköskoko on hyvä, sitä pienempää pensseliä ei oikeastaan tarvitse kuin silloin kun on pakko osua silmiin.

Kauan projektin työstäminen kesti, teitkö sen useassa osassa?

Örkkiarmeijaan on maalattu varsinaista armeijacorea vähän yli vuosi. Siihen on sitten maalattu pikkuhiljaa lisää yksiköitä. Figuja on vielä parisataa metalliörkkiä ja satoja Goblineita odottamassa.

Mikä on suosikkiyksikkösi armeijassa ja miksi?

Ogret! Tykkään niistä, figuista tuli tosi siistin näkösiä.

Kerro jokin hauska fakta tai triviatieto armeijasta, sen suorituksista tai sen taustasta?

Poislukien uusimmat lisäykset, figujen keski-ikä on noin 25 vuotta. Örkit on siis pääsääntöisesti vanhempia kuin mun keskimääräiset vastustajat...
  
Mikä on seuraava projektisi?

Nyt kesällä meinasin tehdä ihan sikana Epicia. Meidän nettisivuille on laitettu jonkin verran kuvia, mut maastoja on vielä paljon lisää ja nyt rakennan linnoituksia, aitoja, muureja ja kaikennäköistä hökkeliä. Ja sitten aluillaan on Dark Elf -armeija.

Jos saisit viettää päivän kenen tahansa Faban special characterin saappaissa, kuka olisit?

Oho. Me ei olla oikein koskaan nostettu spessuja pöydälle, mut varmaan jokin gobboshamaani olis hauska! Nickini Niblebitzer on lähtöisin mun ensimmäisistä onnistuneista Goblin shamaanin suorituksista ikinä; se teki hirveitä suurtekoja, räjäytti yksiköitä karkuun ja voitti matseja yksinään. Siitä tuli kyllä legenda!

Oli upeaa viimein nähdä Eikan kipeä örkkiarmeija livenä. Tällaiset yhtenäiset ja loppuun asti tehdyt kokonaisuudet ovat aina turnauksien valopilkkuja ja suosikkivastustajia ympäristöstä riippumatta. Makeasti keräillyt ja loistavasti maalatut figut, joille oli tehty magneettiset liikutusalustat ja personoidut kuljetuslokerot herättivät fiiliksen, että kun se tehdään viimeisen päälle, se tehdään tällä tavalla.

Ernon örkeissä vanha rauta yhdistyy tyylillä uusiin figuihin. Vanhan ajan örkit eivät ole paljon nykygobboja isompia, mutta ilmeikkyyttä niistä ei puutu! Kuvassa armeijan Warboss ja Goblin-sankari.

Myös muovifigut ovat armeijassa kuin kotonaan eikä eri aikakausien napit juuri erotu joukosta.

Vanhat fanaatikot pyöreillä baseillaan.

Ernon hiottu, sarjakuvamaisen tyylitelty maalausjälki on upeaa katsella. Vanhojen figujen nautinnolliset yksityiskohdat heräävät vielä erityisesti eloon loistavan maalipeitteen ansiosta.

Armeija kasvaa edelleen, mukana oli myös rykmentti vanhoja Rugludin Armored Orceja, joiden basetus ja takarivit olivat vielä vähän vaiheessa. Makea lippu!

War Headin örkkispesialisti Hese saapui myös paikalle ihastelemaan klassikkovihernahkoja ja mulle tuli kiire kysyä Ernolta pari viimeistä kysymystä ennen kuin örkkifanien fiilistely lähti käsistä! Illan aikana juteltiin vanhoista harvinaisuuksista, päiviteltiin Ebay-raudan hintaa ja solmittiinpa pari diiliäkin, jotka täydentävät molempien keräilijöiden kokoelmia.

Uskomaton armeija kymmenine squigeineen, useine sotakoneineen, sankareineen, ratsuväkiyksiköineen ja Forge Worldin Idol of Gorkeineen. Hatunnosto, kymmenen pojoa ja Arrowhead-merkki!

Luovutimme Ernolle Arrowhead-diplomin ja yhdessä sponsorimme Puolenkuun Pelit Tampereen kanssa lahjakortin Puokin verkkokauppaan. War Head toivottaa Ernolle perheineen lämmintä alkukesää ja energistä figuhiittiä pitkälle syksyyn!