Greenskin Korner: Size matters

Örkkejä on joka lähtöön. Jotkut ovat ulkomuodoltaan enemmän eläimen kaltaisia, kun taas toiset ovat kuin epämuodostuneita, vääristyneitä ihmisiä. Niitä löytyy erimuotoisina ja -kokoisina sekä erilaisin asein, haarniskoin ja vaattein varustettuna, jos käyttävät niitä ollenkaan! Örkkejä on kaikissa vihreän sävyissä ja joskus myös ruskeina, mustina sekä jopa punertavina. Vihernahkojen yhteiskunnassa ja erityisesti miniatyyripelien maailmassa yksi asia on ulkonäöstä huolimatta varma; koolla on merkitystä. Tässä artikkelisarjassa War Headin örkkispesialisti Hese fiilistelee suosikkiarmeijansa figuja ja historiaa.

Pelikaupassa työskennellessä kuulee asiakkailta usein kysymyksen "mikä on suosikkiarmeijasi?" Vaikka olenkin lähiaikoina viettänyt maalauspöydän ääressä aikaa lähinnä Pre-Heresy Space Marine -armeijoiden parissa on vastaus helppo; örkit pelistä riippumatta! Örkit ovat minulle se armeija jonka pariin palaan aina uudestaan. Vaikka on pakko myöntää, että ensimmäinen figupakkaukseni olikin hätäisenä nuorena poikana Fantasiapeleistä noudettu Saurus Warriors -loota, lasken Örkit & Hiidet ensimmäiseksi varsinaiseksi armeijakseni. Olen noin kahdentoista harrastusvuoteni aikana panostanut erityisesti vihernahkojen keräämiseen ja Fantasy Battle Orcs & Goblins -kokoelmani käsittääkin reilut tuhat miniatyyriä. 40K-jengi kasvaa rinnalla...

Ensimmäinen kontaktini örkkeihin oli Games Workshopin "Johdatus strategiapeleihin" -lehtisestä bongaamani nelosedikan villiörkkien jousiryhmä. Nämä kirkkaan vihreänahkaiset, yltä päältä heimotatuointeihin ja luihin sonnustautuneet soturit olivat niin vaikuttava näky, että taisin heti seuraavana päivänä käydä ostamassa Warhammer Armies: Orcs & Goblins -armeijakirjani. Pian tätä seurasi 120:llä markalla poistettu kuudentoista örkin rykmentti, joka sisälsi nykyisen örkkirykmenttilaatikon osien lisäksi myös metalliosia, kuten esitaistelijan pään, musikantin sotatorven sekä irtopäillä koristellun lipun. Komentajakseni valitsin mahtavan Morglum Necksnapperin ja tästä alkoi Waaghin rakentaminen. Nykyään etsin figuja nettihuutokaupoista tai muiden keräilijöiden kokoelmista vanhojen helmien toivossa. Vuosien saatossa suosikkiarmeijani on lukuisista muista projekteista huolimatta pysynyt ennallaan ja sitä komentaa edelleen Morglum Necksnapper (siinäs kuulitte Grimgor -fanit!).

Greenskin Kornerin taustalla on figutiimissämme yleinen rakkaan harrastuksen fiilistely. Tarkoituksenani on julkaista aiheen tiimoilta kuvia, arvosteluja, vertailuja sekä vanhojen aarteiden esittelyjä. Tässä ensimmäisessä postauksessa esittelemme örkkien monimuotoisuutta kokovertailulla, johon ottaa osaa kaikenkokoisia eri aikakausien ja valmistajien miniatyyrejä. Kuvassa on aina mittasuhdemariinin vieressä vasemmalta lähtien kuvailtuna otsikon mukaisesti tietyn tyypin örkkejä. Mainittakoon, että kokovertailu on rakennettu tässä tapauksessa yhden keräilijän kokoelmasta, joten puutteita voi esiintyä ja kaikkia valmistusvuosia on ollut vaikeaa määrittää tarkasti. Kokoelma ja tietämys kuitenkin kasvavat yhä ja artikkelia onkin tarkoitus päivittää tulevaisuudessa saatujen ahaa-elämysten ja palautteen perusteella!

Ennen kokofiilistelyjä pitää vielä antaa erikoismaininta GoblinMasterinakin tunnetulle Kev Adamsille, joka on sculptannut satoja örkkejä ja goblineita lukuisien eri valmistajien valikoimiin ja on tehnyt suurimman osan tämänkin kokoelman irvileuoista. Kiitos persoonallisista figuista ja elämäntyömäisestä paneutumisesta örkkien veistämiseen!

Plastic Orc Boyz

 Nykyinen 2000 -luvun taitteessa ilmestynyt GW:n Orc Boy aloittaa kokovertailumme toisena vasemmalta. Tämä kaveri yltää kyyryniskaisenakin alustoineen noin kolmeen senttiin ja on ensimmäisen örkkisatsin pisin. Warhammer regiments -boxin Orc (Citadel Miniatures, 1988) sen sijaan on ryhmän pätkä ja luultavasti kaikkien aikojen ensimmäinen muoviörkki. Heroquest Orc (Citadel Miniatures, 1989) jatkaa riviä hyvin samankaltaisella designilla. Tällä kaverilla on jalkojen alla hieman lisäkorkeutta kiinteän aluslaatan vuoksi. Battle Masters Orc (Citadel Miniatures, 1992) taas edustaa hieman harteikkaampaa örkkirotua ja vastaa lihaksiltaan enemmän nykyisiä tovereitaan. Lord of the Rings -sarjan Mordor Orc (Citadel Miniatures, 2003) on taas tyyliltään aivan erilainen. Tällä örkillä on muita huomattavasti vähemmän sarjakuvamaiset mittasuhteet ja inhimillisemmät kasvot. Kuriositeettina näitä Mordorin örkkejä julkaistiin metallisina alkuperäisversioina jo 2001. Peränpitäjä Mantic Orc (Mantic Games, 2010) on moniosainen malli, jonka vartaloa käytetään sekä firman sci-fi -, että fantasiapelissä. Huomaa örkin jaloissa oleva aluslaatta joka tuo vertailukuvassa hieman pituutta, mutta sijoittuu Mantic-figujen varsinaisissa alustoissa olevaan koloon. 

Metal Orc Boyz

Marauderin Orc (1991) aloittaa metallisten poikien linjaston. Tämän kaverin sai aikoinaan hankittua Orc Regiment -boxissa ja sen varustukseen kuului myös irrallinen kilpi. Toinen figu vasemmalta on Orc Standard Bearer (Citadel miniatures, 1986-90). Tämän vieressä pistävästi mulkoileva Orc Boy with spiked club (Citadel Miniatures, 1993) on loistava esimerkki Kev "GoblinMaster " Adamsin persoonallisesta sculptausjäljestä. Orc Lord (kolmas oikealta, Citadel Miniatures, 1987) kuuluisi oikeasti istumaan Wyvernin selkään, mutta minulta ei vielä kyseistä otusta löydy. Muihin aikalaisiinsa verrattuna tämä kaveri on ollut huikean kokoinen! Orc Commander (Grenadier, jostain pimeältä 80-luvulta) taas on yksi kokoelmani vanhimmista miniatyyreistä. Silti ikä ei soturia paina ja örkki seisoo selkä suorana miekka voitokkaasti tanassa porukkansa pisimpänä! Orc Spearman (Heartbreaker Miniatures, 1992) on myös hyvin persoonallinen, petomainen örkki joka on hieman muita 90-luvun lajitovereitaan pidempi ja pärstältään uhkaavamman näköinen. 

Big 'Unz

Orc Big `un (Citadel Miniatures, 1988) on alunperin julkaistu nimellä Orc Champion. LotRin Uruk-Hai (Citadel Miniatures, 2002) on pituudeltaan keskivertoa tässä porukassa, mutta aiemman Mordorin örkin tavoin jää massassa hieman jälkeen. Great War Orc (Wargames Foundry) on sonnustautunut parhaimpiinsa ja käyttää ainakin örkiksi hyvin hienostuneita vaatteita. Great Orc (Harlequin Miniatures) on nimensä mukaisesti mahtavan kokoinen ja jos tämä soturi viitsisi parantaa hieman ryhtiään, olisi hän runsaasti mittasuhdemariinia pidempi. Joka tapauksessa figu ottaa tämän satsin pisimmän soturin tittelin ollessaan alustoineen yli 3,5 senttinen. Great Orc Archer (Heartbreaker Miniatures, 1992) puolestaan on melkoisen uhkaavan näköinen jousiampujaksi! Lisäpituutta herra yrittää saada sotaisalla kampauksellaan, mutta jää kuitenkin hieman Harlequinin örkkiä lyhyemmäksi ja samoihin mittoihin oikealla puolellaan seisovan saman valmistajan ison sotaörkin kanssa. 

Savage Orcs

Savage Orc (Citadel Miniatures, 1987) oli vähän nälkiintyneen oloinen, kitukasvuinen örkki. Savage Orc Arrer Boy (Citadel Miniatures, 1993) taas on legendaarisen Alan Perryn käsialaa. Siistejä tämän aikakauden villiörkeistä tekee afrikan heimokulttuureihin viittaava runsas koristelu. Savage Orc Boy (jälleen Citadel Miniatures, 2000) ei ole juurikaan edeltäjäänsä pidempi, mutta leveyttä on tullut huimasti lisää. Tämän julkaisun villiörkit olivat tyyliltään ennemminkin "luolaörkkejä" kuin savannin heimolaisia. Savage Orc (Citadel Miniatures, 2011) edustaa historian ensimmäisiä muovisia villiörkkejä. Nämä figut saivat jälleen jouset asevaihtoehtoihinsa, propsit myös erityisen väkivaltaisen näköisistä kasvoista! Orc Javelineer (Ral Partha, 90-luku) puolestaan ottaa huomattavasti kahta edellistä enemmän vaikutteita oikeista heimokulttuureista. Orc Brute (Avatars of War, 2007) on tyypillinen 2000-luvun sankarifigu dynaamisine asentoineen lihasmassasta puhumattakaan.

Black Orcs

Giant Black Orc (Citadel Miniatures, 1991) poikkeaa muusta porukasta paitsi kokonsa, myös varustuksensa puolesta. Tämä hahmo on myös julkaistu osana Regiments of Renown Eeza Ugezod´s Mother Crushers -joukkoa. Bad ass! Dark Orc Warrior (Black Tree Design, 90-luku) erottuu riviörkeistä lähinnä persoonallisen kypäränsä ansiosta. Neljäntenä rivissä on Great Black Orc (Marauder, 1990) ja sen rinnalla meiningiltään saman tyylinen, mutta asennoltaan dynaamisempi Black Orc Champion (Grenadier, 80-luku). Black Orc Standard Bearer (Citadel Miniatures, 1993) sijoitettiin useimmiten yhden asennon muovi-ihmeiden eturiviin. Nykyiset Black Orcit (Citadel Miniatures, 2000 ja 2008) ovat edellisiin verrattuina raskaasti panssaroituja ja tätä nykyä ikonisiksi muodustuneita mustaörkkejä. Hahmojen ulkonäkö on hyvin samankaltainen, uudempi muoviminiatyyri on kuitenkin hieman kookkaampi. 

Wicked Orcs

Tässä vielä sokeriksi pohjalle 80 -luvun örkkien välissä (kilpi- ja keihäsmies) pari kokoelmani valopilkkua. Keskellä poseeraa yrmeä ja ylhäinen Orc Lord (Grenadier, 80 -luku) jolle kuuluisivat vielä valtavat susivaunut, sekä tämän oikealla puolella hulvaton venäläisvalmisteinen Orc Shaman (Zvezda, 2000), jonka täytyy älyttömän kokonsa puolesta olla vähintään puolipeikko! Tämän monipuolisen muovirakennussarjan mukana tuli kaikenlaisten irtokoristeiden lisäksi myös toteemipaalu ja pata noitarohtojen kokkailua varten. 

Nyt kun örkkikokoelma on laitettu riviin ja mittanauhan alle, pitänee alkaa kaivaa kaapeista ja koloista esiin kaikenkarvaisia goblineita ja muuta mielenkiintoista klassikkoainesta! Keräily ja fiilistely jatkuvat, pitäkää örkkikorneria silmällä. Waaaaaaagh!