Rock, Paper, Power Fist

Päämajassamme oli loppuvuoden myötä aika vilkasta vipinää Heresy-vibaisten Marinehankkeiden parissa, kun Forgen mainioiden HH-eeposten pohjalta käynnistyneet armeijahankkeet pääsivät tuotantovaiheeseen. Vaikka Forgen mallit ja osat on aika arvokkaita, niillä saa hyvää luonnetta omaan armeijaan, vaikka ei tarkoittaisikaan sitä käytettäväksi ainoastaan 30k-ympäristössä. Joillekin (kuten Heselle) taas on tosi tärkeää, että kaikki yksityiskohdat repun suuttimia myöten viittaavat oikeaan ajankohtaan Warhammer-galaksin sotaisassa historiassa, ainakin omissa figuissaan. Fiilistely ja panostukset on tärkeitä, koska niistä syntyy se "oma juttu" maalauksellisesti ja figut tuntuu henkilökohtaisilta.

Olli pääsi hiljattain pelaamaan kaveriaan Noaa vastaan ensimmäisen pienen pelinsä Imperial Fisteillään, mikä laukaisi taas uutta maalausintoa. Vaikka Iron Warriorien Contemptor potkikin muutaman sadan pisteen matsissa keisarillisten joukkojen Boltgunlinen nurin, oli uuden armeijan ohjastaminen Ollille verraton kokemus ja merkittävä virstanpylväs armeijan rakentumisessa!



Tästäkin fluffipelistä opimme, että kannattaa käyttää niitä valmistuneita ukkoja, niin uusien värittämiseen saa ihan uudenlaista intoa! Peliaikeita ei kannata lykätä tulevaisuuteen "sitten kun"-asenteella, vaan pelata vaikka pieniä pelejä tai matseja, joissa liittoutuu esimerkiksi kaverin isompaan armeijaan omalla squadilla tai parilla. Noppia heitellessä maalattujen figujen arvo konkretisoituu ja maalaamiseen panostaa aikaa helpommin, kun työn hedelmät tuntuvat menevän käyttöön. Monet figuilijat kai tekevät uudenvuodenlupauksia aiheista "maalaan sen ja sen verran figuja", mutta muistakaa nostaa ne napit myös kentälle!

Ollin vikkelästi maalatut, pelikäyttöön toteutetut armeijat koostuvat usein liukuhihnatuotetuista yksiköistä. Erityisesti Space Marinet ovat runsaan panssaripintansa ansiosta aika nopeasti pelipöydälle tehtäviä figuja, sillä niitä tehdessä voi käyttää vähän suurpiirteisempiä tekniikoita ja isompia siveltimiä. Esimerkinomaisesti Olli maalaili välipäiville sattuneen työvuoronsa aikana tehokkaan asiakaspalveluduunin ohessa ryhmän Imperial Fisteja pitkälti viimeistely- ja beissauskondikseen. Kaveri napsi myös kuvat välivaiheista todisteeksi!

Kello 11:00 Olli nosti pöydälle Imperial Fistien täysivahvuisen Tactical Squadin ja parikymmentä minuuttia myöhemmin nappulat oli maalattu valkoisen pohjamaalin päälle keltaisiksi. Tarina ei kerro, sprayattiinko pohjat pintaan aikamääreen sisällä...

11:38. Kun keltainen pohjaväri oli kuiva, se kuivaharjattiin vähän ronskimmin vaaleamman keltaisella korostamismielessä. Tämän jälkeen figuihin töpöteltiin foaminpalalla vielä hiukan vaaleampaa keltaista, mistä syntyi realistisen "rikottuja" korostuksia kulmiin ja huippukohtiin.

12:30 figuihin oli tehty foaminpalalla mustaa maalia töpötellen taisteluvaurioita ja runneltua haarniskanpintaa. Chippingin sisään tehtiin sitten ruskeita, epätasaisia osioita. Samalla figut washattiin syvemmällä keltaisella ja odoteltiin kuivumista.

14:32 mustat osat oli maalailtu ja korostettu kevyesti harmaalla, samoin metalliosat oli maalattu asianmukaisin sävyin ja washattu tummemmiksi.

Pian tämän jälkeen metallit oli korostettu, battle damageihin oli maalattu metalliset "sisävärit" ja saumakohtiin figujen raajoissa oli lisätty hiukan ylimääräistä weatheringia.

18:02 figujen värikkäämmät yksityiskohdat, kuten silmät, polvisuojien joukko-osastotunnukset ja muut pikkuosat olivat maaleissa. Aika lailla valmis taktinen ryhmä jäi odottelemaan beissailuja tehokkaan työpäivän päätteeksi!

Ollin joukot on tähän mennessä maalattu veteraaniteemaan punaisin kypärin, mutta tämä päätti nyt palata Codex Astartestin määrittämiin tunnusväriteemoihin ja alkoi tehdä uusia ryhmiä tavanomaisin keltaisin värisävyin. Joukkoon tulee myöhemmin varmaan myös pari ajoneuvoa. Mun pitää kyllä aina välissä vähän muistutella Oltsua armeijalistojen monimuotoisuuden tärkeydestä, muuten tähänkin armeijaan maalattaisiin varmaan vaan about pari tuhatta pistettä bolter-marineita! Teema on makea juttu mut yksikkövalikoiman monipuolisuus on erityisen siistiä sekä vitriinissä, että pelikäytössä. ;)

Tunnelmallista uuden vuoden juhlaa ja maittavia alkuvuoden matseja koko skenelle!

Peaceful Holidays

Tervehdys Lapin pääkaupungista Rovaniemeltä! Täällä maisemat on vähän synkäksi vesittynyttä Helsinkiä talvisemmat ja hanki kyllä tuo lapsuuden joulut mieleen; odottelemme jo Johanneksen kanssa perinteistä välipäivien Talviklassikkoa lähikentän jäillä! Hobbyseikkailut jatkuvat koko crew'n voimin taas alkuvuodesta, mutta 2013 on ollut kaikella tapaa huikea. Kiitokset siitä kuuluvat inspiroiville ihmisille ympärillä!

Pyhien aikana aikomus on ainakin fiilistellä Goblin-jengin inspiraatioksi LoTR:n Moria-kohdat läpi äänikirjan parissa ja laatia skenaarioita tammikuun Hammerhead: Alliances -turnaukseemme, jonka alustava ilmoittautuminen on nyt avoinna Sotavasarassa. Jatketaan aktiivista toimintaa ensi vuonna!

Rauhallista Joulua ja sopivan sotaisaa Uutta Vuotta!

Congratulating the General Primus!

War Head Fight Club on tältä vuodelta ohi! Eilinen, vuoden 2013 viimeinen klubikerta sujui tavalliseen malliin maalailun ja hyvin erityylisten matsien parissa; illan aikana pelattiin niin mini-Apocalypsea kuin turnaustreeniotteluitakin. Paikalla oli jälleen myös pari ensikertalaista, joka on mitä tervetullein ilmiö, näin yhteisö kasvaa ja pidot paranee! Nöyrät kiitoksemme kaikille tänä vuonna Fight Clubiin osallistuneille.

Yksi figutappelukerhomme erikoissäännöistä on, että pelaajat täyttävät sotimaan saapuessaan aina pelipaikalta löytyvää vieraskirjaa. Tämän avulla pidämme hiukan silmällä pelattuja pelijärjestelmiä, keräämme viihdemielessä dataa ja voimme myös tarkastaa, ketkä ovat aktiivisimpia kävijöitä. Tiukka pelirutiini on hieno meriitti ja näin kauden päätteeksi haluamme jakaa tunnustuksen ahkerimmalle Fight Club -kenraalille. Vieraskirjan sivuilta vaklattuna Jouni "Inouj" Haavisto oli ihan omissa luvuissaan sekä pelatuissa peleissä, että Codex-vaihtuvuuksissa!

WRHD Fight Club General Primus 2013: Jouni Haavisto

Noniin! Herra Haavisto omin sanoin pähkinänkuoressa?

Ihan kohta 28-vuotias myynnin ammattilainen ja liiketalouden opiskelija. Espoolaistunut pääkaupunkiseutulainen.

Kerro kompakti retrospektiivi omasta figuilu-urastasi!

Figu-ura alkoi joskus 90-luvulla Kaisaniemen Fantasiapeleistä ostetuilla ukkeleilla noin 10-11 vuoden iässä. Matka Fantsuun johti Doom Trooper -pelikorttien kautta. Ensimmäiset figuni oli High Elffejä, minkä jälkeen kokosin sitten tosi sekalaisesti muita armeijoita ja pelejä. Ekat Boxed setit olivat FaBan viitosedikka sekä Gorkamorka! 16-vuotiaana homma lähti isosti liikkeelle, kun Gorkamorka-örkit kasvoivat 40k-armeijaksi ja samalla löytyi muutama uusi pelikaveri (Tatu Purhonen, Joonas Neva, Aleksi Meuronen), joiden kanssa opin pelaamaan niin sanottuja täysikokoisia pelejä. Noin vuoden kestäneen omalla porukalla pelailun jälkeen tutustuin turnauspelaamiseen jälleen Fantsun ja skenen silloisten isojen poikien, eli Chaosboyzien kautta.

Turnauspelaaminen imaisi heti mukaansa. Kilpailullinen olen ollut aina ja lisäksi uusien ihmisten ja armeijoiden näkeminen oli vaan niin siistiä. Turnausten kautta tutustuin kavereihin kuten Pekka Koskivirta, Juho Klemola, Aleksi Salminen ja Aku Sonninen, joiden kanssa perustettiin pahamaineinen Royal Family -figupeliporukka. Tuolloin tuli sodittua örkkien ohella myös Ultramarineilla, Iron Warrioreilla, Catachaneilla, Armoured Companylla, Lost and the Damnedilla ja SIsters of Battlella, Faban puolella taas Breteillä, Helffeillä, Kaaoksella ja Empirellä. 

Turnauksia tulee vuodessa pelattua edelleen toistakymmentä ja sängyn alla lepää matkalaukullinen pokaaleita ja voitonmerkkejä vuosien varrelta. Hienoimpia henkilökohtaisia saavutuksiani ovat olleet Turku Fanaticin voitto sekä Fantasy Battlessa, että 40K:ssa sekä Suomen 40K European Team Championships -joukkueen kipparointi neljännelle sijalle viime kesänä Serbiassa.

Miten viikoittainen matsaaminen kiehtoo edelleen?

Vuodesta 2009 ollaan vuosittain treenattu ETC:hen, se on päällimmäinen syy aktiiviselle pelaamiselle. ETC on vuoden kohokohta; viikko kavereiden kanssa jossain mageessa mestassa figuilla pelaillen, virvokkeita nauttien ja tutustuen figupelaajiin ympäri Eurooppaa ja maailmaa. ETC:tä varten pyöritellään ideoita ympäri vuoden ja niitä pitää aina tietty päästä testaamaan.

Mikä armeija inspiroi tällä hetkellä ja miksi?

Tällä hetkellä odotan vesi kielellä uuden Tyranid-kirjan ilmestymistä. Sain Nidit vähän kuin pakon edessä ETC-armeijakseni viime keväänä ja rakastuin niihin hitaasti, mutta syvästi. Tyranideilla pelaaminen on tarkkaa, mutta palkitsevaa puuhaa ja erilaisia taktiikoita eri matseihin oli tosi kiva kehitellä. Toivottavasti ei nyt tarvitse pettyä uuteen kirjaan ja saa jatkaa ötököiden parissa. Toivon että kirjan power level on sopiva, eikä liian kova. Toivoisin haastavaa mutta palkitsevaa Codexia, jotka on mun lemppareita ylipäätään!

Jaa oma näkemyksesi figumaailmaa kuumottavaan Escalation + Dataslatet debaattiin pelaajan ja turnausaktiivin näkökulmasta.

En osaa noista kirjoista hirveästi yksittäisinä tuotteina sanoa. Ilmeisesti Games Workshop haluaa tuoda koko tuotesarjansa mukaan päivittäiseen pelaamiseen, mikä ei voittoa tavoittelevalle yritykselle ole mikään ihme. Itse en kuitenkaan ole liian väkevien yksiköiden ystävä ja en siksi ole noihin hirveästi perehtynyt. Ylipäänsä GW:n nykylinjassa (joka maistuu hieman sokealta ahneudelta) pelottaa ihan GW:n itsensä puolesta, että eivät vain kaivaisi itselleen kuoppaa, josta ei pääse enää ylös.

Jos voisit muuttaa jotain Suomen turnausskenessä, mitä se olisi?

Suomen turnausskene on taas viime aikoina ollut ilahduttavan aktiivinen ja ehkä tästä syystä johtuen hyvinkin kirjava. Kaksi asiaa, mitä olen peräänkuuluttanut ja kuulutan jatkossakin ovat sekä turnausjärjestäjille, että osallistujille. Ensinnäkin pitää muistaa olla kiitollinen siitä, että joku jaksaa jotain järjestää. Näistä hommista ei tässä maassa kukaan mitään tienaa, eli kaikki on vapaaehtoistyötä. Kunnia niille jotka sen ansaitsee ja turha kitinä pois. 

Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että kun järjestät turnauksen, tulee sen säilyttää tietty taso. Turnaukset poikkeuksetta tuppaavat maksamaan osallistujille jotain, joten on mielestäni kohtuullista, että "maksavat asiakkaat" saavat sen, mikä heille on tuoteselosteessa, eli turnauspaketissa luvattu. Nämä ei oo välttämättä niinkään muuttamisen aiheita, vaan muistamisen.

Kuka on arkkivihollisesi? Millä tämä pelaa?

Tää oli aika paha kysymys, koska vuosien mittaan on ollut erinäisiä saagoja monia pelaajia ja näiden armeijoita vastaan. Ehkä kuitenkin Joonas "Aven" Neva, sillä tämän mustanpuhuvia Space Marineita vastaan käydyt sodat on monesti olleet kaikista tiukimpia ja ehkä jopa katkerimpia. Joonas on mun hyvä kaveri, mutta monessa asiassa tosi erilainen ja usein eri mieltä. Pelatessa meillä on kuitenkin poikkeuksetta ollut tosi hauskaa, mageimpina muistoina ovat vitosedikan Ghazghkullin örkkien ja Mephistonin Blood Angelien välillä käydyt kissa ja hiiri -leikit.

Minkälainen oli ensikosketuksesi Fight Clubiin vanhalla Poromagialla?

Tultiin jokin viimetalvinen tiistai-ilta taistelutoveri A. Meurosen kanssa läpi tuulen ja tuiverruksen paikalle toteamaan, että vihdoin Suomeen ja pk-seudulle oli saatu puitteet toimivalle viikoittaiselle pelikerholle. Iso kiitos tästä T. Valveelle ja muille poroille sekä War Head -operaattoreille. Kyseisen illan sodissa taisin pelata isännän Blood Angels+Space Marines -liittoumaa vastaan örkeillä? (toim. huom. kyseinen Sotapää nyökkää ja muistelee lämmöllä Death Companyn murhatöitä, vaikka matsi menikin selvästi örkeille!)

Miten kehittäisit kerho- ja turnaustoimintaa Fight Clubin järjestelyiden tai puitteiden osalta?

Joku 40k-liiga tai -Cup ois tosi magee. Miksei kampanjakin, vois jopa välillä irrottautua ETC-pelaamisesta. :) Veteraanien omasta viikoittaisesta peli-illastakin on tainnut olla puhetta. 

Jatkuuko Fight Club -aktiivisuutesi myös vuonna 2014?

Hell Yeah! Tyranidit tulee syömään jengin naamat tiistaisin myös ensi vuonna.

Jos saisit valita itsellesi viikonlopuksi yhden Warlord traitin, mikä se olisi ja mitä tapahtuisi?

Aika paha! Siihen taitaisi liittyä ainakin Night Attacker, InterRail-liput ja kaupunkien valloitus.

War Head kiittää ja onnittelee vuoden aktiivisinta Fight Club -kenraalia ja toivottaa suosiollisia silmälukuja uudelle vuodelle! Palkintona merkittävästä ahkeruudesta taistelukentillä Jouni saa noutaa Poromagian myymälästä veloituksetta uudenkarhean Codex: Tyranids -kirjan sen ilmestyessä alkuvuodesta.

The River Cove

Viikko sitten Noppakerhon karpaasit Tuomas, Mika, Timo ja Juha käväisivät Fight Clubilla pelaamassa hulppean 2on2 Apocalypse-matsin klassisella "hyvyys vastaan pahuus" -teemalla. Napsin matsista kuviakin, mut ne ovat toistaiseksi jääneet kameraan muiden kiireiden ohessa. Massiivista, maalatuilla figuilla pelattua matsia oli hauska seurata, joskin mulla ja Ollilla oli päivän aikana myös tuore projekti työn alla...

Koska lupauduin sunnuntaina Fight Clubille availemaan ovia ja päivystämään enkä aikonut itse pelata, ehdotin Ollille jos laitettaisiin pitkästä aikaa jotain uutta maastoa kasaan. Haaveenamme on ollut alkaa kasata Calgaropolis-työnimellä kulkenutta cityfight-maastohanketta, mutta se tuntui toistaiseksi vähän massiiviselta, vielä kun edellisestä maastonrakennuskerrasta on jo aikaa. Päätimme siis lähteä seikkailuun tutulla ja turvallisella aavikkoteemalla ja sketchailimme pizzalaatikoiden kanteen vähän kaavoja ja suunnitelmia.

Pöydällä olisi muutama käytännön sanelema vaatimus. Halusimme tehdä siitä "kiinteän" niin, että maastoon saisi pysyvien elementtien kannattelemina vähän perusmaastoa näyttävämpiä juttuja, kuten kunnon korkeuseroja. Toisaalta pöydän piti myös olla kerättävissä pois esimerkiksi isojen pre-release-turnausten tieltä, sillä maasto tulisi asiakaskäyttöön Fight Clubille. Halusimme myös, että käytettävyys olisi mahdollisimman laaja-alainen; että pöydällä voisi pelata nelkkaria, fabaa ja historiallisiakin pelejä. Pohjana oli kolme muotoon sahattua vanerilevyä, jotka oli tarkoitus kuorruttaa maastolla siten, että levyjen rajoista tulisi "saumattomat". Ja sitten rautakaupan kautta työpöydän ääreen!

Rakentelu alkoi päätykulissin pystytyksestä. Kuumaliimasimme ensiksi pohjalevyyn pahvilaatikoita, joiden varaan saatoimme kiinnittää karateiskulla kahtia lyömäni vanerilaatat. Näiden varaan voisi sitten pystyttää lisää pahvia, finnfoam-kielekkeitä ja muuta maastonmuotoja kuvaavaa. Vähän helpompaa, kuin kaiken maaston rakentaminen elementeistä (vie myös vähemmän materiaalia) ja lookki jää siistiksi myös ulkoapäin katsottuna, kun päädyt ei ole vain foamilevyjä päällekkäin.

Kuumalankaleikkureita ei tietenkään taaskaan ollut käytettävissä kun maastoprojekti startattiin vähän yllättäen, mutta perinteisen kivikautinen vasara + kirosanat -menetelmä toimi aika hyvin. Todellisuudessahan murjomalla kalliotekstuurista saa aika paljon realistisemman näköisen, lankaleikkuri jeesaa lähinnä erikosempien muotojen, kuten kaarien ja terävien kulmien tekemisessä. Yhdistelemällä saanee parhaan jäljen! Vasaralla hakkaamisessa on kyllä sekin kätsä puoli, että irtoavat lohkareet voi käyttää sellaisenaan muualla maastossa. Tärkeintä on palikkamaisuuden eliminoiminen, mihin kannattaa käyttää vasaran molempien iskupäiden lisäksi myös veistä.

Kahden aluslevyn väliin veisteltiin Ollin toimesta kivisilta, joka yhdistyy "lukkopalaan" toisella levyllä. Kun levyt vetää irti toisistaan, irtoaa myös silta kielekkeestä. Levyjen irtonaisuus helpottaa pöydän varastointia, mutta maasto pitää sitten itsensä kasassa pelikäytössä tällaisin piilotetuin lukitusmenetelmin. Koko kalliorinne tuli myös levyjen välisen rajan "päälle", jolloin saavutettiin hakemamme saumaton lookki. Esimerkiksi Realm of battlet ovat ihan kivoja pelipöydänpohjia, mutta levyjen väliset rajat on aina pistäneet mun silmään.

Kun kielekeraakileet alkoivat kohota korkeuksiin, taittelimme pahvisiivuista tällaisia "tikapuita" rinteille. Ajatus oli, että kun finnfoam-kalliota jatkettaisiin uretaanipursotteella, vaahdolla olisi mahdollisimman paljon tarttumapintaa, eikä se vain valuisi kasaksi kuilun pohjalle. Pahvista erkanevat "levikkeet" antoivat tähän lisätukea. Finnfoam-kielekkeiden ja maanpinnan väliin saattoi jättää aika paljonkin tilaa, sillä pursote on melko riittoisaa ja turpoaa aika rajusti kuivuessaan.

Kun Juha sai Apocalypse-pelinsä päätökseen, veteraani ohjeisti meitä hiukan kapalevyrakennusten tekemisessä. Juha ja Mikahan ovat tehneet huikean aavikkokaupungin samalla menetelmällä, noita taloja on pelikäytössä Fight Clubillakin. Juha piirteli ensin pari kaavaa näyttääkseen miten talon saa kasaan, mutta vanhan fiilistelijän vaistot taisivat viedä mennessään, kun mies ei malttanut poistua paikalta ennen kuin pöydän kaikki viisi kämppää olivat kasassa! Kiitti Juhalle taas jeesistä ja näkemyksestä, on kunnia kuulua samaan figujengiin!

Vanhasta pizzerian ruokalistakyltistä tuli tällaisia simppelin ajattomia rakennuksia isoille 28-millisille. Pelattavuus oli koko ajan mielessä maastoa suunnitellessa, sillä figujen on esimerkiksi ihan kiva pysyä pystyssä sotiessa. Näinollen turhan jyrkät rinteet piti jättää väliin ja myös portaista piti tehdä sellaisia, että niihin mahtuu about beissi kuhunkin. Kämpistä saa muuten katot irti, jotta myös sisätiloissa voi pelata. Tämän johdosta niihin jätettiin kattoluukku, josta saa sormen läpi ja katon saa vedettyä pois. Työvälineiksi riittivät terävä mattoveitsi, viivotin ja leikkausalusta.

Pieni vuoristokylä alkaa ottaa muotoaan. Portaikkokujat johtavat aina seuraavalle tasanteelle, mutta vuoren sisässä kulkee epäilemättä myös tunneleita ja salareittejä...

Pienet lovet ja ikkunat rakennuksissa tuo niihin hiukan yksityiskohtia. Saatamme vielä myöhemmin tehdä taloihin lisää meininkiä, kuten lippuja, pyykkinaruja, ovenkarmeja ja sen sellaista, nehän voisi myös kalustaa kun sisätiloihin pääsee käsiksi. Idis kuitenkin oli, että talojen perusmalli olisi simppeli juuri yleiskäytettävyyden vuoksi, eikä niissä olisi esimerkiksi aikakauteen tai peliin sidonnaisia yksityiskohtia.

Kotkanpesästä on matkaa alas.

Sitten talot rapattiin saumauslaastilla, josta tulee hauska väri ja mikä tärkeintä, siisti pintatekstuuri. Laastia saa myös vähän vaikka missä vain värissä, joten sitä voi käyttää suoraan pohjamaalina! Loistavaa tavaraa, tosi riittoisaa ja aika edullista. Myös kolot kielekkeiden ja rakennusten välissä tursutettiin tässä vaiheessa täyteen uretaanipursotetta joka muodosti näppärästi epätasaista vuorenrinnettä, josta voisi tavaran kuivuttua veistellä puukolla liian pyöreyden veks. Pursote on siitäkin näppärä matsku, että se kuivuu aika nopeasti ja kestää spraymaalausta, toisin kuin käsittelemättömät finnfoam- tai styrox-levyt.

Kun olin pursottanut uretaania ympäriinsä, työnsivät Olli ja Juha mössöön muusta maastosta ylijääneitä finnfoam-lohkareita. Tämä tehtiin siksi, että vaahtokallion lookki matchaisi foam-kallioihin ja kielekkeisiin, eikä tekstuuri näyttäisi liian erilaiselta. Jos sinne tänne jäi pieniä koloja, se ei juuri haitannut, sillä niihin saattoi vielä myöhemmin laittaa foam-kiviä tai sitten täyttää viimeistelyvaiheessa kasvustolla.

Kun matskut oli about kuivat, aloimme pohjamaalata pöytää ammentaen kalliosävyjä valtavasta maalipurkista, jonka pelastimme Poromagian muutosta. Loppumaton talomaalipurnukka täyttää meidän pohjamaalaustarpeet varmaan seuraavat kymmenen vuotta, eikä tarvitse kaapia pigmenttejä Citadel-purkkien pohjilta. Uretaanin kannattaa kyllä antaa kuivua kunnolla, sillä se tarttuu aika ikävästi siveltimiin, käsiin ja vaatteisiin eikä sit hevillä irtoakaan. Otin mössön kanssa aika varovasti tällä kertaa, sillä Forgestar-setin jälkeen mulla oli uretaaniskraidut sormissa melkein viikon rakentamisen jälkeen, kun ei ne oikein tunnu lähtevän saippuallakaan pois.

Kaikki kallio maalattiin siis harmaalla ja maanpinnan hiekka-alueet kellertävällä maalilla, jonka Olli autoili rautakaupasta paikalle saapuessaan. Talot jätimme vielä tässä vaiheessa ruskeiksi, mutta loppujen lopuksi nekin tuli spraymaalattua ensin harmaaksi ennen lopullisen väriteeman lyömistä lukkoon.

Sekoitimme muuten paksuun pohjamaalimössöön ohuen ohutta chinchillahiekkaa ja vähän niin ikään eläinkaupasta hommattua sahanpurua, jolloin maali täytti paremmin koloja ja onkaloita ja teki myös tekstuuria hiekkaa esittävään maahan. Sahanpuru oli ehkä tällä kertaa vähän liian karkeaa, seuraavalle kerralle pitää ottaa hienompaa tavaraa.

Schäää! Aavikkorotat työn touhussa; toisella rakentelukerralla jatkettiin maalausta ja viimeistelyä. Kannoimme Johanneksen kanssa pöydät ulos ja maalailimme toista tuntia eri osia Army Painter- ja Maston-spraymaalein vähän joka vinkkelistä. Kallioihin maalattiin ensiksi varjostuksia mustalla ja sitten sävytyksiä tumman ruskealla, jonka jälkeen ne "ylisuihkuteltiin" harmaalla vähän kuin korostaen. Samalla tummanruskealla maalailtiin puusälettä, sillat ja muuta kalliosta ja hiekasta erottuvaa. Myös dyyneille suihkuteltiin aavikonkeltaisella spraylla lämpimämpiä sävyjä, vaikka Army Painterin spray ei oikein suostunutkaan yhteistyöhön ilmeisesti jonkin maanantaikappalemaisuuden vuoksi. Se pitää palauttaa Fantasiapeleihin.

Messiin tulivat myös vapaapäiviään viettäneet Edu ja Hese. Neljästään maastoa oli tosi hauska rakentaa, sillä työnteko sujui vikkelään ja samalla suu kävi figu- ja leffajuttuja fiilistelessä. Illan puheenaiheina olivat esimerkiksi soundtrackit, Hobitti-leffat ja kaikki ne pelit ja skenaariot, mitä uudella pöydällä tultaisiin pelaamaan!

Mega-Hese alkoi brushailla taloihin harmaata lämpimämpiä sävyjä. Halusimme tehdä niistä aika samansävyisiä kuin Fight Clubin muista hiekkarakennuksista, jotta niitä voisi tarvittaessa yhdistellä samalle pöydälle yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä ei oikein tuntunut aluksi onnistuvan ja pytingeistä tuli turhan vihreitä ainakin pelihuoneen valaistuksessa. Brushasimme ne sitten aika kellertäviksi ja washasimme sitten ruiskulla ja isolla pensselillä litkutettua shadea huiskien punertavimmiksi. Kun tämän päälle kuivaharjasi puhdasta valkoista, päästiin tosi lähelle ideaalitulosta.

Johannes maalasi ensiksi kaikki puuosat ja sillat Khemri Brownilla ja washasi sitten jokaisen tikun ja palikan erikseen Rhinox Hide -litkulla. Sitten puupinnat saattoi brushata about samoin sävyin kuin kalliotkin ja ne erottuivat juuri sopivasti ympäristöstään. Samalla brushattu korostus sitoi ne muuhun maastoon, kuin sama tuulen kuljettama hiekkapöly olisi peittänyt nekin alleen.

Kallioita kuivaharjatessamme sekoitin vain epämääräisissä suhteissa kallioiden pohjamaalina käytettyä harmaata ja maan pohjavärinä toiminutta keltaista. Sävyjen vaihtelut siellä täällä toivat vain kivaa, luonnollista epäsymmetrisyyttä eikä maalien suhteista tarvinnut ottaa stressiä.

Kallionkielekkeitä ja talojen harjanteita yhdistivät siellä täällä askeettiset sillat. Nämä ovat Hobbit-figuboksien Goblin Town -maastoseteistä, joskin käänsimme ne ylösalaisin jotta luurangot ja muut koristeet jäivät piiloon. Jatkoimme myös levyjä vähän jätskitikuista tehdyillä laudoilla ja maalasimme ne sitten samoihin sävyihin. Näissä on sellainen vanhan ajan fabafiilis, mutta ne käy ihan hyvin myös seikkailullisiin historical-peleihin, kuten Zorro-Meksikoon tai vaikka merirosvomeininkeihin.

Kallioita ja savimajoja. Siinä missä kaariovista ja etenkin keskusrakennuksesta tulee vähän mieleen Helmin syvänne, oli sillassa vähän Khazad-Dum-vibaa... LotR-aiheet on inspiroivia ja mun taitaa olla pakko tehdä tammikuussa mun Goblin-armeija viimein valmiiksi, pääsi sillä pelaamaan ikinä tai ei.

Talojen sävy alkoi muuttua vähän lämpimämmäksi.

Parikin kokkia saman sopan ääressä ja ihan hyvähän siitä tuli.

Johannes sijoitteli taktisesti ruohosirotteita sinne tänne pikku väriläiskiksi. Vaikka GW:n viidakkokasvit on vähän muovisia, niillä saa kuitenkin tosi nopeasti vähän näyttävämpiä kasvustoelementtejä kehiin ja päätimme käyttää niitä pöytään muutaman. Neonvärinen sävy sai kuitenkin väistyä ja sprayasin puskat ensiksi ruskealla ennen niiden kiinnittämistä foamiin hammastikuin.

Näistä tasoista on saattanut muinoin lähteä siltoja kanjonin yli...

...tai sitten niissä on kuivatettu julmasti vankeja auringossa.

Kova jätkä voi hypätä alas kalliolta, mutta marssivan rykmentin on vain kierrettävä kauempaa. Pöydältä vie ulos pari kanjonia, jotka on siistejä tarinajuttuja tai reservien saapumispisteitä.

Pelipöydän halkaisee joki. Vaneriset aluslevyt on sahattu kaarevaan muotoon, jolloin ne voi halutessaan työntää yhteen, tai sitten erottaa joeksi, jolloin rajasta tulee taas "saumaton". Meillä ei toistaiseksi ollut levyä johon maalata vedenpintaa, joten laitoimme pöydän alle ruohomaton ylösalaisin. Mietimme, että ehkä joen voisi spray- ja ruiskumaalata maton kääntöpuolelle, jolloin sitä voisi käyttää kummin päin vain.

Sinne tänne voi myös laittaa palmuja, joita meillä on Fight Clubilla jokunen. Kaiken kaikkiaan maasto on nyt hyvä pohja, jonka päälle voi alkaa rakentamaan rekvisiittaa ja skenaarioelementtejä sitä mukaa, kun aikaa tai suunnitelmia siunaantuu. Esimerkiksi taloihin tulee varmasti vielä lisää weatheringia, sisätilojen elementtejä (Johannes halusi kaakeloida koko keskusrakennuksen) sekä sellaisia putkenpätkiä, joihin voi sitten työntää eri peleihin sopivia lippuja (Haradrimien tunnukset, Death Kopsien viirejä, brittien siirtomaalippuja, liskomiesten toteemipaaluja ja niin edelleen) riippuen siitä mihin käyttöön maaston tuleekaan muuntautua.

Esimerkiksi tynnyrikasoja, ammuslaatikoita ja sen sellaisia olisi hauska tehdä, rakennuksien katolle voisi myös maastomielessä tehdä tykkiasemia. Ne on sitten helppoja lisäyksiä, joita voi tehdä pikku hiljaa, tai sitten yhdessä projektiluontoisesti vaikka jotain suunniteltua megabattlea varten. Heitin muuten nää kuvat vaan nopsaan filtterin läpi kun jäivät paikan päällä vähän synkiksi, saturaatiot on tästä syystä todellisuuteen verrattuna vähän turhankin aurinkoiset.

Kiinteiden elementtien kylkiäisiksi tuli tehtyä myös pari tällaista siirrettävää kalliota, joilla saa vähän losblockia muuten avoimeen keskikenttään. FaBapelien onnistumisen vuoksi keskusta piti kuitenkin jättää aika tyhjäksi, jotta rykmentit mahtuvat manööveräämään dyynien päällä. Näillä vuorenlohkareilla saa myös tarvittaessa pilkottua pari reunakaistaletta pienemmiksi kanjoneiksi.

World Eaterien edustajat saapuivat tähystämään kallionkielekkeelle.

Muinainen Terminator ylittää kivisiltaa. Kelatkaa nyt, miten siistejä tilanteita sillalla voi tulla vaikka vähän Siege-teemaisessa valtausskenaariossa, kun kapealla sillalla mahtuu taistelemaan vain pari figua kerrallaan massojen venaillessa kärkkäästi vuoroaan.

Pöytä tuleekin varmasti yhdeksi teemapöydäksi tulevassa Hammerhead: Alliances -fluffiturnauksessamme.

Mariinit scouttaavat kapeita vuoristokujia hylätyiltä vaikuttavien hiekkarakennusten lomassa. Watch those corners, brothers...

Myös Space Shark Carcharodonit perustivat tukikohtia vuorenrinteille.

Kallioista ja kuivasta kasvillisuudesta saa hyvää suojaa.

Estalian kardinaali hikoilee auringossa ja kelailee, että mistäköhän sitä juomavettä löytyisi... Palkkismusketöörien katse kuumottaa esimiehen niskassa.

Cetorinos-taistelijapari ylittää huteran sillan tarkka-ampujan kotkanpesään.

This we'll defend!

Luolasta kivikaaren alta saapuu solaan Kriegin panssarijoukkoja ja tiedustelijoita.

Toisaalla Mortifactorien Combat Squad etenee kanjonista taktisesti kohti läheistä keidasta.

Kriegin sadanpäämies on jo nimittänyt porttivartion keskusrakennukseen.

Pöytä onnistui suunnitelmien mukaan, sillä se on yhtenäinen ja saumaton kokonaisuus, on tarvittaessa siirrettävissä sivuun ja se sopii areenaksi aika monenlaisille joukoille! Hauska setti ja samalla historiallisesti eka pöytäprojekti, jossa War Headin kaikki jäsenet ovat olleet mukana. Joukossa on voimaa ja dynaaminen progress inspiroi jatkamaan rakentelua!

Uusi pöytä on sotakondiksessa Fight Clubissa tiistaina. Tuokaahan makeita figuja valloittamaan vuoristokylää!