Smoking Liberation

Nyt tammikuun mittaan on tullut vähän huomaamattaankin kelattua omia viimevuotisia harrastuskuvioita. Viime vuosi oli hieno ja pelattua tuli varmaankin lähes sata (pääasiassa turnauskokoista) matsia tapahtumissa, treenitilaisuuksissa ja kaveriporukan fluffimatseissa. Tämän lisäksi väkerrettiin perinteisin merkein maastoja, saatettiin valmiiksi useita keskeneräisiä hankkeita ja rakennettiin alusta loppuun kokonaan uusia. Aika huikea meininki!

Henkilökohtaisten saavutuksien lisäksi myös War Headilla oli iso vuosi Fight Clubin muuttaessa uusiin tiloihin ja säännöllisten peli-iltojen kasvaessa aktiivisiksi parinkymmenen pelaajan rähinöiksi joka tiistai. Järjestimme myös muutaman Hammerhead-turnauksen, jotka on saaneet joka kerta hyvän vastaanoton ja osallistumisprosentin. Myös blogi on luonut nahkaansa ekan omistetun teemaviikon, yhteistyössä toteutetun Arrowhead-kampanjan sekä Aleksin mainioiden videologien kautta. On ollut tosi siistiä rakentaa yhdessä hyvän jengin parissa sivustoa ja sen fyysistä toiminta-aluetta, jossa itse on parhaalla mukavuusalueellaan. Kiitokset viime vuodesta kaikille asianomaisille!

Myös War Headin viime vuonna rekrytoima Juha "Mentor" Nieminen kirjoitti harrastevuodestaan loistavan retrospektiivin. Juhalla oli mielenkiintoinen ja herättävä loppusummaus, jonka mukaan mies päätti keskittyä jatkossa pelien määrän sijaan niiden laatuun. Meidän jengissä kaikille figut on harrastuksen kulmakivi ja pääpaino ja pelaaminen on enemmän tai vähemmän secondary objective ja mahdollisuus keskittää askartelufokusta johonkin päämäärään. Esimerkiksi juuri Juhalle peleihin valmistautuminen, niihin sopivien figujen maalaaminen, teemamaaston rakentaminen ja skenaarioiden suunnittelu on jopa tärkeämpää kuin itse peli jopa siinä määrin, että pelin alkaessa valtaosa harrastekokemuksesta on jo takana. Monet pelaavat peliä pelin takia, mutta uskoisin että puhun kaikkien War Headin jäsenien puolesta sanoessani, että meille tärkeintä on nimenomaan figut ja visuaalisuus.

Vaikka pelaaminen maalatuin figuin ja hienoilla maastoilla on aina kivaa, on Juhan linjaama filosofia ja uudenvuodenlupaus aika vaivaton allekirjoittaa. Diggailen paljon turnauspelaamisesta ja myös treeniluontoisesta pelaamisesta (jossa proxyt tai maalaamattomat napit siellä täällä ei haittaa), joskin siinäkin on isossa osassa hyvä, osaava ja samanhenkinen peliseura. Kasuaalimatseja suunniteltaessa sen sijaan haluaisin kuitenkin jatkossa panostaa valmisteluihin, fluffitteluun ja ennakkofiilistelyyn ystävien kesken, sillä ne on tässä harrastuksessa niitä elämyksien rakennuspalikoita.

Sopivan sotaisaa keväänodottelua joka soturille!

Kaikkien aikojen figuvuosi 2014 on War Headin ympyröissä jo täydessä käynnissä! Viikonloppuna pidimme Hesen kanssa aavikkosotaillan rokin ja roskaruoan siivittämänä.

Mätöstä syntyi sekä kylläinen fiilis, että asianmukaisen sotaisa smokescreen, kun pekonilla on mun pannulla tapana savuttaa aina koko yksiö täyteen.

Pelin nimenä oli tietysti legendaarinen Epic 40K:hon perustuva Final Liberation! 90-luvun helmi on hauska vuoropohjainen strategianaksuttelu jossa on figuille hurjan uskollisesti mallinnettu, vaikuttava yksikkövalikoima ja ajalleen aika edistykselliset cinematic-välipätkät, joissa yhdisteltiin live action -kuvaa ja alkeellisia cgi-efektejä. Pelin äänitehosteet aseenpaukkeesta örkkien mekastukseen on niin ikään ihan ohittamatonta matskua.

Lämmittelyskenaarioon rakensimme Battlewagon-rushin, jota tukivat örkkien Battle Fortress, Gargantit, Stomperit, Dakkajetit, Pulsa Rokkitit ja kaiken maailman kummalliset örkkivehkeet, joille ei ole nykyään sääntöjä edes Apocalypsessa (kuten Weirdboy Tower -vaunu) Vaikka Tallarnin sinkomiehet ja aikaa pelaavat Valkyriet olikin aika ylivoimaisia vihulaisia, kampesi örkkititaanien ja Battle Fortressin hurja tulitoiminta voiton vihernahoille!

Hese seuraa, osuuko Lifta-Droppa Imperial Knightiin... Ei ekalla, mut twin-linked... Jesss!

Tokassa tehtävässä täytimme aavikon kaartin tykistöllä, Leman Russeilla, Whirlwindeillä ja koko komppanialla hiekkaa tamppaavia Ultramarineita. Tehtävänä oli hyökkäys kaivautuneita örkkijoukkoja vastaan.

Vortex-missile tiesi paikkansa ja vihollisen ajoneuvot joutuivat karkaamaan vaihtoasemiin... Örkkien Buggyt ja CPU:n monipuolisempi taktiikka kuitenkin käänsivät sodan lopulta näiden eduksi ja Warlord Titan kaatui joka puolelta kantautuneeseen tulitukseen vuorolla 10. Waaaagh!