Adepticon 2014 I: The Windy City

Alright, Adepticon on ohitse! Sotaretkeltä Atlantin yli jäi käteen hyvä tapahtumakokemus, inspiroivia figufiiliksiä ja roppakaupalla valokuvia sekä tuliaisia. Sen lisäksi, että Adepticon oli aikamoinen figupelaajan pyhiinvaelluskohde, on Yhdysvallat olleet mun vähemmän salaisena intohimona ja toivematkakohteena jo pitkään. Nyt tiiviiseen viikkoon mahdutettiinkin ensivisiitti Amerikkaan sekä mieletön nelipäiväinen figutapahtuma. Näitä täytyy nyt lähteä purkamaan kuvaraporttien kautta!

Ajattelin jakaa reissuraporttia muutamiin kokonaisuuksiin, sillä pienille turnauskertomuksille haluaisi varata oman tilansa samoin kuin huikean conitunnelman kuvailullekin. Seuraava viikko meneekin kameran muistikorttia tyhjentäessä ja reissufiiliksiä kerratessa, kannattaa vilkaista saittia aina silloin tällöin. Reissumeininki Akun kanssa oli hyvä ja kaikki käytännön kuviot sujuivat lopulta näppärästi. Adepticon oli Aleksille jo kolmas, joten lokaatio oli jo toiselle meistä ennestään tuttu. Matkaan kuitenkin lähdettiin kotoisalta Helsinki-Vantaan lentokentältä Necronit ja Demoonit tiiviisti käsimatkatavaraan pakattuina...

Viime hetken kilistelyt ennen boardingia. Demonimyrsky oli kuitenkin heittää paksuja kapuloita taisteluparimme rattaisiin kun SAS:n lentomme Tukholmaan ilmoitettiin viivästyvän niin, ettemme ehtisi vaihtolennollemme. Emme kuitenkaan edes ehtineet puimaan asiaa henkilökunnan kanssa, kun palvelutiskiltä jo soitettiin ja esitettiin siirtoa aiempaan lentoon. Onneksi olimme kentällä hyvissä ajoin ja päästiin ajoissa liikkeelle.

Noin kymmenen tuntia myöhemmin War Head otti mestat haltuun Chicagossa! Itse turnauspaikka ja asuinsijamme sijaitsi Downers Groven idyllisellä esikaupunkialueella, jossa vietimme valtaosan reissustamme. Kapteeni Bieber toimi iskujoukon virallisena oppaana ja puhemiehenä.

Sotaretkellä elettiin reunalla ja uhmattiin paikallisia olosuhteita. Hotellimme oli noin vartin kävelymatkan päässä turnauspaikasta (Adepticonin Westin-hotelli näkyi horisontissa hotellin ikkunasta) mutta paikallisen trendin mukaan mestoille ei oikein vienyt jalkakäytäviä. Kaikesta päätellen jengi matkustaa paikasta toiseen enimmäkseen autoilla ja me saatiin juoksennella highway'den ylitse silmä tarkkana. Jakajalta toiselle loikkimisesta tuli kyllä aika nopsaan rutiinia.

Paikallinen kulinarismi alkoi avautua jo ekasta päivästä lähtien...

Kun olimme heittäneet tavarat hotelliin, suuntasimme oikeastaan välittömästi taksilla Chicagon keskustaan seikkailemaan pilvenpiirtäjien sekaan.

Tunnelma oli jännä, sillä toisaalta kaikki oli isoa ja näyttävää, mutta toisaalta tuntui yllättävän tavalliselta.

Chicagossa kävi ajoittain ihan mieletön tuuli, joka vei kerran Akun lippiksenkin mennessään. Tästä tunnuspiirteestä tulee myös kaupungin lempinimi, Windy City. Nyt keli oli melko lauha, mutta talven pikkupakkasetkin voi olla tällaisessa viimassa aika rajuja. Iltakävelyillä piti ihan mielellään hanskat messissä ja hupun niskassa.

Trump-torni siistin kellotaulun takana.

Silta toisensa jälkeen ylitti kaupunkia halkovan kanaalin.

Shoppailijat ja bisnesmiehet saivat autonsa jemmaan parkkitorneihin.

Seikkailijaturistit. Mageat oli mestat!

Tokan päivän aamuna hakeuduimme aamiaiselle Akun aiemmin scouttaamaan idylliseen munakaspaikkaan.

Aleksin annos tais olla jokin juustosetti pähkinäkahvin kera, mulla riittoisaan omelettiin oli leivottu kinkkua ja pekonia ja annos tarjoiltiin mustikka-appelsiinimehun kera. Ameriikassa tuntui olevan vähän kaikennäköisiä epätavallisia makukomboja joilla kai koetetaan erottua joukosta, mutta jotka myös maistuivat hyvin reissaajille!

Aamupäivä käytettiin shoppailuun lähiostarissa, mutta iltapäivällä päätimme pyörähtää leffassa ennen turnauspaikalla vierailua. AMC-teatterista löytyi Optimus.

Alkuillan pätkä oli uusi 300: Rise of an Empire. Meritaistelu ja hidastettu väkivalta toimi!

Illalla pääsimme viimein turnauspaikalle noutamaan kaikille osallistujille jaettavat Swag bag -lahjapakettimme, palauttamaan listat turnausta varten sekä scouttaamaan maastot. Maasto oli tosi laadukasta ja sitä oli paljon; Adepticonin 40k Championships -turnauksen tuli kattaa pöytiä yli kahdellesadalle pelaajalle, mutta kaikki pöydät olivat toimivia ja näyttäviä. Hotellimiljöö antoi tapahtumalle ihan omanlaistaan arvoa ja Westinin suuri juhlasali oli valjastettu nelkkarin käyttöön. Kuvassa näkyy noin puolet salin pelipöydistä... Myöhemmissä postauksissa tarkemmin niillä mitellyistä konflikteista!