Treasure Valley

Palasimme juuri ekskursiolta Saksasta ja laskeuduimme hektisen työ- ja harrastusrupeaman keskelle! Kalenterit ovat täynnänsä kaikenlaisia deadlineja, tapahtumia ja suunnitelmia, jotka jatkuvat pitkälle marraskuuhun. Esimerkiksi mun, Juhan ja Hesen tulevaa kampanjaa odotan kuin kuuta nousevaa, sillä sitä on valmisteltu ja fiilistelty jo pitkään. Mun pitää järkätä hiukan aikaa postailla kuvia ja kirjoittaa kampanjan ajatuksesta. Kaikkien aikojen taistelut odottaa!

Vajaan viikon saksanreissun pääasiana oli vierailu Spiel 2014 -lautapelimessuilla, jossa on tarjonnan paljouden keskellä myös huikea määrä figuaiheista nähtävää. Tutustuimme taas lukuisiin uusiin peleihin ja valmistajiin, jututimme Forge Worldin jannuja ja teimme ostoksia tulevia hankkeita varten. Tällä kertaa mukaan pääsivät War Head -riveistä Teemu, Eric, Hese ja Frontside-Olli, sekä tämän aisaparina reissuun lähtenyt Mika Selvinen. Hyvällä jengillä oli kiva kiertää standeja, tutkia vitriineitä ja inspiroitua uutuuksista.

Koska Turku Fanatic -maalailut ovat täydessä käynnissä, mulla ei ole vielä ollut aikaa käydä läpi Spiel-messujen figukuvia, mutta tässä ensi hätään pari seikkailukuvaa saksanmaalta. Vaikka Spiel 2014 järjestettiin Essenissä, majoituimme läheisessä Duisburgin kaupungissa, jossa törmäsimme sattumalta Games Workshopin liikkeeseen. Lisäksi matkalla toiseen, fantasiahenkiseen messutapahtuma RingConiin teimme täysin äkkiarvaamatta hurjan löydön; satumaisen aarrelaakson, johon pääsee vain kerran kuukaudessa...

Ensin kuitenkin niitä GW-kuvia. Löysimme ketjun formaatinmukaisen myymälän sattumalta matkallamme aamiaismestaan.

Liikettä pyöritti saksalainen pariskunta ja sen Store Manager oli iso Space Wolf -fangirl. Varmaankin siitä syystä liikkeen molemmat asiakaspöydät olivat tunnelmaltaan varsin jäisiä! Liikkeellä oli alkamassa pian jokin jättitaistelu ja iso osa maastosta oli siivottu sivuun, varmaankin Super Heavyjen ja sen sellaisten tieltä. 

Scifipuolen temmellyskenttänä toimi uudehko kaupunkiteemainen Realm of Battle -setti, jossa on kyllä aika kiva fiilis, kun sitä ei ole maalattu 'eavy Metal -studion tapaan kirkkaisiin väreihin. Yhteensopivuus GW:n omien raunioiden kanssa on tietty kiva plussa ja cityfight-pöydässä kallokasat olisi helppo peittää rubblella.

Intropöytien alla oli monenlaista Citadel-maastoa lainattavaksi asiakkaiden peleihin. Henkilökunta suhtautui tosi suopeasti valokuvailuihin, antoi meidän pyöriä liikkeessä rauhassa ilman mitään stereotyyppistä tuotetuputusta ja jutteli vähän niitä näitä turistien kanssa. Myymäläpäällikkö pahoitteli, ettei vitriinien laseja oltu ehditty pyyhkiä tällä viikolla kiireiden vuoksi. Emme panneet pahaksemme!

Island of Blood -demolautaa oli vähän ehostettu perinteisestä Realm of Battlesta. Teksturoidut kalliot toimivat kyllä muovisia paremmin ja vesiraja oli hyvä idea esittelypelipöydälle.

Hobitti-pelipöytä oli tuttu kohtaus ekasta leffasta. Kaivanto oli väsätty hienosti pelisetin omista maastoista ja uretaanipursotteesta tehdyistä kallionseinämistä.

Kun tsiikailin lasihyllyjä tarkemmin, tuli henkilökunta hätiin, avasi pyytämättä vitriinit ja nosti innokkaasti omia dioramojaan kuvattavaksi! Se tuntui hauskalta ja saimme myös vähän paremmat otokset kuin lasien läpi kuvaten. Yhdessä Dioramassa Imperial Fistien viimeiset miehet puolustivat asemiaan pirullisia demooneita vastaan.

Blood for the Blood God!

Maasto oli tehty taitavasti, joskus pitäisi duunaa koko kenttä vastaavalla tarkkuudella ja tekstuurilla.

Myymäläpäällikön oma diorama perustui romanttiseen fenrisiläiseen kansantaruun, jossa Ragnar Blackmane suojelee neitoa vaanivia susia vastaan. Tekijä kertoi kirjoittelevansa aika aktiivisesti 40K fan fictionia ja saaneensa novellista idean dioramaan.

Idea oli musta aika hieno ja dioramassa on aistittavissa tunnelmaa vaikka tarinaa ei tuntisikaan. Ragnarille ei sattunut tälle keikalle Power armoria mukaan. Myös lumihanki, jääpuikot ja muu ympäristö oli tehty makeesti. Lisäksi opin työstä jutellessamme uuden hobbyniksin, mitä ei ole kyllä tapahtunut aikoihin harrasteliikkeissä vieraillessa; dioramassa olevan lammen jää oli tehty oivaltavasti pinoamalla blistereistä leikattuja muoveja päällekkäin ja kaatamalla sitten Water Effectia näiden päälle. Vaikutelma on tosi hieno ja näyttää, kuin jää olisi halkeillut realistisesti sieltä täältä pinnan alta. Samaan tapaan voisi varmaan väsätä myös luistimien jälkiä, mutta silloin muovilevyt olisi hyvä leikata pyöreämmiksi.

Krootin seikkailu pääkallolandiassa!

Tässä työssä värit oli tosi isossa osassa ja se jäi inspiroivana mieleen. Valitettavasti meidän ulos venailemaan jäänyt seurue alkoi jo nääntyä, joten emme ehtineet kuvata liikkeellä enempää; vitriineissä olisi kyllä ollut myös paljon asiakkaiden figuja, jotka nämä olivat saaneet jättää liikkeelle säilytykseen. Aika poikkeuksellista asiakaspalvelua!

Näyteikkunassa oli muuten varsin jännä linjaus... Peikot ja haisulit ajettaisiin tiehensä.

Iltapäivällä kävelimme messuhallista office districtin läpi satunnaiseen suuntaan etsien jotain lounaspaikkaa. Sitten löysimme aika kipeän mestan. Ohivirtaavan ja kukkuloiden reunustaman Reinin varressa oli huikean kaunis laakso, jonka oli täyttänyt valtaisa ulkoilmakirppis.

Kumpuileva vehreä maasto ja polkujen varrelle muodostunut kirpputori jatkui silmänkantamattomiin ja paikalla täytyi olla tuhansia ihmisiä. Kaikenikäiset kuljeksivat sankoissa väkijoukoissa tsiikailemassa myyntipöytien tarjontaa ja nauttimassa t-paitakelistä.

Jotkut olivat tulleet vain hengaamaan ja piknikille, mutta myyntipöytiä oli satoja, ihmiset kai tulivat tavan mukaan myymään kaikenlaista tavaraa laaksoon. Törmäsimme sattumalta muuan ystävälliseen suomalaiseen naiseen, joka kertoi kirppistapahtuman olevan kuukausittainen juttu, mutta että tämänkertainen olisi kesän viimeinen. Mikä tuuri, että satuttiin paikalle!

Kirppis kiemurteli kukkuloilla useasti haarautuvien polkujen varrella ja olisi voinut jatkua kuin kauas tahansa. Meininki oli niin hyvä, että se jätti vähän sanattomaksi. Tällainen on kai mahdollista, kun populaa on vähän enemmän kuin Suomen reilu viisi miljoonaa.

Ihmiset myivät tietysti vaatteita, mutta myös huonekaluja, astioita, kaikenlaisia esineitä ja urheiluvälineitä sekä leikkikaluja. Tiedänpä erään Mikan, joka olisi saattanut innostua muovimaastoista ja -elukoista... Osalla myyjistä oli myös valtavat läjät DVD-leffoja, konsolipelejä kaikilta maailman aikakausilta, sarjiksia, äänitteitä ja kirjoja. Näin myös kokonaisen keskiaikaisen haarniskan. Tuli sellainen fiilis, että koko laakson kiertämällä olisi voinut löytää mitä vain!

Eräällä pisteellä oli kaupan hurja määrä sotilastavaraa ja memorabiliaa, kuten arvomerkkejä, joukko-osastotunnuksia, kaasunaamareita, maastopukuja, varsikenkiä ja kantolaitteiden irtotaskuja. Kiersimme pisteitä haltioituneena aikamme, kunnes Edu oli kuolla nälkään ja meidän piti jatkaa ruuanmetsästystä. Kirpparin kylkeen oli onneksi pystytetty myös mittava katukeittiö, josta sai perinteisiä saksalaisia annoksia ja etnisempää meininkiä, kuten kebua ja aasialaista.

Safkaa löytyi lopulta ja pääsimme jatkamaan matkaa, kirppareilla olisi kyllä voinut pyöriä vaikka koko päivän. Hieno löytö ja jäi mieleen vuoden viimeisenä upeana kesäpäivänä! Spiel-messukuvia ja muuta reissumeininkiä seuraa vähän myöhemmin.