Death Comes Ripping

Kilin kolin, luuranko! Armeijamaalarimme Olli kokeili kuluneen syksyn aikana yllättävästi siipiään Warhammerin keskiaikaisessa miljöössä. Games Workshop Helsingin Armies on Parade -kilpailua varten valmistunut Vampire Counts -kokonaisuus oli itse asiassa Oltsun eka Fantasy Battle -armeija, vaikka joitain puolivalmiita örkkikonversioita nähtiin vilaukselta joskus vuoden 2011 tienoilla. Hankkeen etenemistä oli hauska seurata, sillä Ollin tuotanto on ollut pääasiassa nelkkaripitoista jo vuosia ja tiiviiden rykmenttiosastojen maalailu on kuitenkin vähän erilaista, kuin scifipelin yksittäisten soturien saattaminen pelikuntoisiksi.

Kun yksiköt alkoivat olla kasassa ja lopulta vain maalipinnan yksityiskohtia vailla, juttelimme Ollin kanssa armeijan teemasta. Epäkuolleiden osasto kantoi realistisen maanläheistä väriteemaa, jota rikkoi vähän eteerinen turkoosi yksityiskohdissa, vaatekappaleissa ja esimerkiksi lipuissa. Oli hauska nähdä tavallaan vaatimattomasti maalattuja joukkoja, koska se muistutti siitä "oikeasta" Warhammerista, johon tuli aikoinaan hurahdettua. Nykyään kun kaikki tuntuu olevan Old Worldissa niin megalomaanista ja eeppistä, eikä tyylikkäälle "fantasia-arjelle" ja pikkujuttujen fiilistelylle tunnu jäävän riittävästi sijaa. Siksi olikin kivaa, ettei Ollin armeijaan tullut valtavia hirviöitä, tulta ja tappuraa syökseviä magiaesineitä tai mitään lentäviä taikakärryjä.

Freehand-yksityiskohtia funtsittaessa ehdotin, että armeijan yksiköt voisivat olla osa muinaista ritarikuntaa, joka olisi historiansa hämärässä palvonut Warhammer-maailman Morr-kuolemanjumalaa. Se sopisi teemaan hyvin, sillä luurankoritarien varusteet eivät muistuta ihan selkeästi minkään tämänhetkisen fabajengin heraldiikkaa tai designia ja niistä tulee tavallaan historiallinen fiilis. Morrin symboleita ovat muiden muassa ruusu ja tiimalasi, mistä tuli hienoja yksityiskohtia soturien kilpiin.

Armeijaa komentaa vanhan koulukunnan vampyyri. Olli haki konversiossa vähän klassista Nosferatu-vibaa ja onnistui mun mielestä johtajahahmossa loistavasti. Tämä on just hyvä esimerkki sellaisesta vaikuttavasta, tunnelmallisesta, persoonallisesta ja mieleenpainuvasta figusta, jonka ei tarvi levitoida taikapyörteiden päällä, ratsastaa hirviöllä tai heiluttaa kaksi kertaa itsensä kokoista, vihreällä liekillä palavaa astaloa. Figu on tehty Tomb Kingien Lichesta viilaamalla lähes kaikki yksityiskohdat pois ja sculptaamalla sitten vaatteet uudelleen green stuffista ja milliputtysta.

Tarina alkaa, kun kartanossaan rauhaisasti levyttänyt vampyyri on jälleen kerran herännyt tiluksilta kantautuvaan, järkyttävään mekkalaan. Herrasmies veti takin pyjamansa päälle ja kompuroi kärttyisästi ullakolta partsille tarkastamaan, mitä tämä tarkoittaa.

No ne vimmatun kalisevat luurangothan siellä harjoittelevat ruosteisine varusteineen sulkeisjärjestystä! Tahdottomissa käskyläisissä on se pikkuvika, etteivät ne kaipaa lepoa vanhojen vampyyriruhtinaiden tapaan. Ollin Grave Guard -rykmentti koostuu kolmen eri edikan figuista, mistä tulee mahtava flavor yksikköön. Kilpiin on tehty green stuffista Morrin ruusukuviot.

Käskyjä huuteli yksikön esitaistelija, joka oli noussut ruumisarkkunsa päälle tarkastamaan rivistöjen suoruuden ja levon leveyden.

Virstan päässä marssi vähäisempiä luurankoja oman komentoryhmänsä johdolla. Maan uumenista kaivautui luisia reserviläisiä liittymään päivän kertausharjoitukseen.

Myös Skeleton Regimentissa on sekoiteltu uusia ja vanhoja osia. Tämä on siisti detail, sillä eri aikojen ihmiset on oikeastikin olleet vähän eripituisia ja -muotoisia. Unit Fillerina on puu, mikä on viittaus vanhaan armeijakirjakuvitukseen. Hautaristit on tehty sprueista.

Puiset arkukansikilvet on eri siistit.

Turkoosia tehosteväriä on käytetty lipuissa, satunnaisissa vaatekappaleissa ja myös joissain kypärien jalokivissä. Ja marssi jatkuu!

Kumartuessaan parvekkeensa kaiteen yli herra Pyyri huomasi, että myös erityisen rasittavat Ghoulit olivat tänään liikekannalla. Vuorenkoloistaan kaivautuville kalmioille oli tyypillistä tyhjentää kartanon ruoka- ja viinikellarit isäntäväen nukkuessa. Mikä riesa! Nyt hunsvotit olivat kuitenkin poistumassa kitukasvuisen johtajansa ja tämän vähä-älyisen henkivartijan johdolla.

GW:n nykyinen Ghoul-boksi on aika fantasiamainen, mutta siinä on tosi hyvää dynamiikkaa ja ilmeikkäitä osia.

Myös Ollin Ghouleissa on sekoiteltu nykyisiä muovifiguja ja vanhempia metallisia versioita. Iso, ryhmää täyttävä jättighoul on tietysti Crypt Horror -boksista, pieni kalmio taas on tehty Arachnarok Spideria ohjaavasta Forest Goblinista.

Armeijan movement trayt on tehty makeesti epäsymmetrisen muotoisiksi, mikä tekee uniteista vähemmän laatikkomaisen näköisiä. Liikutusalustat sopivat tietysti armeijalle tehtyyn display-pöytään, johon kuului myös kartanorakennus ja portillinen muuri.

Samassa vuorelta ratsasti villisti hirnuen zombihevonen, joka kantoi selässään Morrin muinaisen ritarikunnan sankarillista Grand Masteria. Vampyyri heristi kenraalille sormuksin koristeltua nyrkkiään, sillä kukapa muukaan olisi tämän päiväunet vievän liikekannallepanon taustalla.

Vuorenrinnettä vyöryi johtajansa vanavedessä alas rykmentti laukkaavaa luurankoratsuväkeä. Ritareista myös irtoili patinoituneita panssaripaloja, jotka kolisivat korviahuumaavasti kivikkoon ja luisuivat riipivää ääntä pitäen koko matkan alas laaksoon. Vampyyri piteli korviaan ja pohti, voisikohan koko halvatun koplan lähettää välittömästi pitkälle löytöretkelle Lustriaan.

Ollin Black Knightit on poikkeuksellisesti aika konvertoimattomia, mutta niiden boxed set onkin aika siisti jo sellaisenaan! Lähinnä varustukseen on vähän kajottu ja mukaan on sekoiteltu osia muista luurankoseteistä. Ryhmänjohtajan tiimalasikuvaa kantava kilpi on Chaos Warriorilta.

Vauhdin hurmaa. Innostus näkyy kasvoilta.

Yksi takarivin suorittajista on nukahtanut suitsiin.

Ja tämä tästä vielä puuttui! Kalinan ja kolinan lisäksi myös naapurikylän seinähullu ihmissusi oli tullut virittelemään aarioitaan suoraan kartanon master bedroomin ikkunan alle. Olli pisti pelatessa Varghulfin säännöillä toimivan sushukkansa kasaan Crypt Horror -boksin vartalosta ja Fenrisian Wolfin päästä.

Onneksi pelastus oli jo matkalla. Kauppareissulta saapuva, herra vampyyrin reipas hovimestari laittoi hanaa nähdessään mitkä festarit kartanon pihamaalle olivat syntyneet.

Hovimestari kaivoi viikatteensa takapenkiltä ja alkoi paimentaa tuhatta ja sataa luurankoja, kalmioita ja ihmissusia huis helevettihin isäntänsä tiluksilta. Joukot voisivat marssia vaikka läheiseen bretonnialaiseen linnoitukseen kokeilemaan onneaan ritarillisissa kaksintaisteluissa ja ruokakomeroiden raidailussa.

Motivoitunut hautakaarti teki kuin tekikin työtä käskettyä ja marssi ohi synkän patsaan poispäin kartanolta.

Huojuvat luurangot nostivat lippunsa ja seurasivat armeijakunnan eliittijalkaväkeä.

Ritarikreivi lähetti ihmissuden tiedustelemaan linnoituksen puolustuksia ja kylvämään pelkoa bretonnialaistalonpoikien keskuuteen.

Sotaan!

Ritarit lähtivät kaavut ja aseviitat hulmuten kiihtyvään raviin suojaten etenevän jalkaväen sivustoja.

Torvensoitto vaimeni hiljalleen rykmenttien huojuessa ulos laaksosta.

Samoin Ghoulit olivat unohtaneet täydet vatsansa ja antautuneet ahneutensa valtaan. Ne lähtivät opportunistisesti seuraamaan luisia pääjoukkoja.

Kartanonherra tuli tökkimään miekalla vauhtia hitaampiin peränpitäjiin. "Painukaa! Älkääkä tulko heti takaisin!"

Frontside-Ollin uusi sotajoukko täyttää helposti kokonaisen vitriinihyllyn, jolle mahtuu täpärästi myös niiden Armies on Paradesta ansaitsema pronssinen palkintolaatta! Vampire Countit olivat loistoprojekti ja valmistunut kokonaisuus on myös hyvä lisä meidän tuleviin fabasotiin.