Oscar Mike

Freeblade Knight odottelee haastajia

Kaikkien aikojen figukesä jatkuu! Lähiviikkoja ovat rytmittäneet maalausillat, kun War Head -jengi on laittanut kasaan autiomaan selviytyjistä koostuvia ryhmiä. Yhteisenä haasteenamme on tehdä INQ28-fiilistelyn hengessä persoonallinen yksikkö figuja löyhällä teemalla "Survivors". Ajatuksena ei ole niinkään tehdä figuja mihinkään olemassa olevaan armeijaan, vaan innostaa jengiä rakentelemaan mielikuvituksellisia miniatyyrejä ja paneutumaan fluffifiilistelyyn. Ryhmät valmistuvat kuukauden sisään; hauska nähdä sitten mitä kukin on saanut aikaan!

Viime lauantaina ajelimme aurinkoiseen Kouvolaan, jossa puuhamies nimeltä Eetu Torikka järjesti Puolenkuun Pelien tarjoamissa pelitiloissa 1500 pisteen 40K-turnauksen. Viime hetken peruutusten takia vähän pieneksi kuihtuneeseen pelitapahtumaan saapui kuitenkin reilu edustus pääkaupunkiseudun piireistä mun, Inouj;n, Gorzagin ja Gintonicin muodostaman autokunnan sekä paikan päällä tapaamamme Kojon muodossa. Itse olin laskenut Tau Empire + Imperial Knights Oathsworn Detachment -armeijalistan, johon maalattiin turnausta varten pari uuttakin figua.

Fiilistelin listaa ja viikko etukäteen, sillä sain siihen mahtumaan aika paljon elementtejä ja jäljelle jäi vielä hiluja, joilla tuunata pikku mausteita mukaan. Kokoonpanossa on ihan raakaan suorittamiseen nojaavia yksiköitä, kuten Broadsidet, mutta myös oletetun metan ja osallistujalistan perusteella tehtyjä "näkymättömämpiä" yksityiskohtia. Eritoten Combined Arms Detachmentin Utility-yksiköt antoivat varmuutta lähteä haastamaan monenlaisia armeijakokoonpanoja.

Turnauksen kakkoskierroksella Kill Pointeja luovutettiin yksiköiden pistehintojen mukaan; tästä syystä useat ryhmät on viilattu juuri alle kahteensataan pisteeseen. Kouvolassa pelattiin myös Mysterious Objectiveja, mistä syystä uskalsin lähteä liikkeelle ilman Velocity Trackereita. Knightiksi valitsin halvimman mahdollisen Gallantin, sillä mun mielestä ritarien todellinen vahvuus on lähitaistelu ja ampuma-aseet saa lähes aina kustannustehokkaammin muualta. Lisäksi yksi lähisaseiden tuoma lisähyökkäys antaisi mulle pienen edun, jos vastapuolikin pelaisi Imperial Knightia tai muita Super Heavy Walkereita.

PLAYER: Teemu "Frenzy" Valve
ARMY DESCRIPTION: Tau Empire Combined Arms Detachment
FORMATION: Tau Empire Firebase Support Cadre
DETACHMENT: Imperial Knights Oathsworn Detachment

Tau Empire Combined Arms Detachment

HQ1: Commander, Multi-Spectrum Sensor Suite, Iridium Armor, Neurochip, Retro-thrusters, Stimulants [165]
TROOP1: Fire Warriors, Pulse Carbines, EMP Grenades [66] in transport 1
TROOP2: Kroot Carnivore Squad, Kroot Hound [65]
FAST1: Tetra Squadron, Additional Tetra, Sensor Spines [75]
HEAVY1: Sky Ray Missile Defense Gunship, Smart Missile System, Blacksun Filter [116]
TRANSPORT1: Devilfish APC, Smart Missile System, Sensor Spines [95]

Firebase Support Cadre

ELITE1: XV104 Riptide Battlesuit, Ion Accelerator, Fusion Blaster, Early Warning Override, Targeting System [193]
HEAVY1: 3 XV-88 Broadside Battlesuits, High-Yield Missile Pods, Smart Missile Systems, Target Lock [200]
HEAVY2: 3 XV-88 Broadside Battlesuits, High-Yield Missile Pods, Smart Missile Systems, Target Lock [200]

Oathsworn Detachment

LOW1: Imperial Knight Gallant [325]

1500

Matsit olivat hauskoja ja aika erikoisia, yksityiskohtina sain joka kerta täydellisen Warlord Traitin ja joka matsissa seizattiin; mut kahdesti Kojon sekä Eduboyn toimesta ja itse kerran finaalipelissä Oskaria vastaan.

Ekassa matsissa Imperial Knight viivytti Eetun Wraitheja sekä erikoishahmoja ja mun yksiköt ajelivat kohti vihollispäätyä Linebreakaamiseen perustuvassa erikoistehtävässä. Tetrat tarjoilivat valoja ja sain aika hyvin harvennettua Eetun iskujoukkoja kantamalta eivätkä nämä päässeet rynnäköimään Tau-osien kimppuun. Outflankaavat Krootit, Devilfishin kuljettamat Fire Warriorit ja turboillut Tetra pääsivät lopulta scoraamaan päätypisteet ja vaikka hävisin paremmin kortteja nostaneelle Eetulle Maelstromit selvästi, voitin First Bloodin ja Linebreakerin turvin 13-7.

Toisessa pelissä Lauri Koistisen lentodemoneita vastaan Infiltroin lähes koko armeijani ympäri kenttää noutamaan objektiiveja ja pakottamaan demonit hakemaan vauhtia reservin kautta. Pääsin kerrankin niskan päälle FMC-listaa vastaan löytämällä Skyfire Nexuksia joka kolosta ja lisäksi tein kovan Maelstrom-kaulan Contact Lostissa hallitsemalla lähes kaikkia objektiiveja. Lauri castasi psychic powereita tosi potentiaalihakuisesti vähillä noppamäärillä ja onnistui tuhoamaan kokonaisia Tau-yksiköitä heikosti. Menetin lopulta Riptiden, yhdet Broadsidet ja yhden Tetran tuhotessani itse yhden Demoniprinssin; Maelstrom-johto ja Secondaryt kuitenkin riittivät 13-7 -lopputulokseen. Imperial Knight oli tässä matsissa deploymentin jälkeen aika kuollutta painoa ja oikeastaan vain asteli eestaas mun Deployment Zonella.

Viimeisessä pelissä pääsin opettelemaan robottien nimiä ja sääntöjä kohdatessani Oskari Holmin Forge Worldin 30K-säännöillä toimineet Adeptus Mechanicus -joukot. Onnistuin seizaamaan aloitteen Oskarilta ja työnsin taas ritarin keskikenttään uhkaamaan Oskarin yksiköitä. Mun ekan vuoron tavoite oli tuhota Mechanicuksen raskas tankki, koska ainoastaan sillä ja -1 reserveihin jääneellä lentokoneella oli nähdäkseni realistiset mahdollisuudet puhkoa Gallantia kantamalta. Ekalla sain tankin lisäksi myös ajettua yhden Thallax-yksikön kentältä ja matsi sai lentävän lähdön. Kun Oskarin vastaisku ei ollut tulta ja tappuraa, siirtyi matsi Taun kontrolliin ja scorailin kortteja yksiköitä siinä sivussa tuhoten. Lopulta Oskarilla oli jäljellä enää Magus ja tätä saattanut Myrmidon, mutta tämä sai kuin saikin Castellaxien pehmittämän Imperial Knightin lopulta tuhottua reservistä saapuneella lentokoneella. Hauska ja herrasmiesmäinen oppitunti päättyi kuitenkin 20-0 mikä tiesi mulle Paras Armeija -palkinnon lisäksi myös turnausvoittoa!

Palkinnoksi valitsin lahjakorteilla tuoreen Space Marine Codexin sekä ryhmän tunnelmallisia Scout Bikeja. Kiitokset matkaseuralle hyvästä reissusta, vastustajille hauskoista peleistä, kaikille armeijaa maalausskabassa äänestäneille kunniasta sekä turnaustoimitsijoille laadukkaan tapahtuman järjestämisestä!

Tästä se taas lähtee...

Books by their covers

"Trust not in their appearance, for the Eldar are as utterly alien to good, honest men as the vile Tyranids and savage Orks. They are capricious and fickle, attacking without cause or warning. There is no understanding them for there is nothing to understand - they are a random force in the universe." 

- Imperial Commander Abriel Hume

Games Workshopin tuottamalla kirjallisuudella ja muilla painoteoksilla on ollut tosi iso merkitys paitsi mun figuharrastukselle, myös koko nuoruudelle. Codexit ja vanhat Catalogue-kuvastot kulkivat repussa koulureissuille välituntien selailuja varten ja armeijakirja sekä muistiinpanovälineet listojen rustaamiseen olivat aina vakiovaruste mökille lähdettäessä. Samoin oma into tarinoiden kirjoitteluun (sekä ajan myötä sanavarasto myös tuottaa proosatekstiä englanniksi) sai loputtomasti nostetta sääntökirjojen fluffitekstien fiilistelystä. Nykyään jo kansiltaan vähän repaleisten Codexien pariin on aina tosi nostalgista palata, sillä niistä kumpuava inspiraatio on kantanut jo reilun vuosikymmenen ja ne muistaa edelleen lapsuuden synttärilahjoina sekä osana lukemattomia pelejä uusien ja vanhojen frendien kanssa.

Vaikka armeijoita ja yksittäisiä figuja on lähtenyt reippaasti kiertoon vuosien varrella, Codexeja ja Army Bookeja en ole koskaan myynyt pois. Kasvanut edikoiden laajuinen kokoelma on aika siisti juttu ja tavallaan myös näyttävä retrospektiivi omaan harrastukseen; tämä kiteytyy hyvin esimerkiksi laittaessa vierekkäin kaikki Space Marine -sääntökirjat kautta aikain. Ajan kuluessa figujen värit vähenee ja tarinalliset sävyt synkistyy, mutta fiilis on edelleen tallessa; ainakin harrastajan mielessä. Vaikka GW:n nykydesignille tulee nykypäivänä usein pyöriteltyä silmiä, voi onneksi kaikkiin muutoksiin lopulta suhtautua olankohautuksella, sillä sitä omaa mielikuvaa Old Worldista tai 40K-universumista ei mitkään muutokset voi koskaan pyyhkiä pois. Mulle nämä miljööt on esimerkiksi historiallisia vaikutteita ottaneita fantasiamaailmoja, joihin kuuluu kaiken mystisen ja apokalyptisen sekaan myös arkisia juttuja.


Codexien ja erilaisten fluffiteosten tunti- ja vuosikausien tutkiskelu on johtanut ihan omanlaiseensa tunnesiteeseen Fantasy Battleen ja mun kohdalla eritoten 40K:hon. Nyt Age of Sigmar -julkaisun ollessa kaikkien huulilla puhutaan siitä, miten uudistuksiin tyytymättömien pitäisi hypätä pelaamaan sitä ja tätä peliä, jonka säännöt on näppärät ja jonka tematiikka muistuttaa vanhaa Fantasy Battlea. Innokkaimmat kuumottelee jo 40K:hon langetettavan vastaavankaltaisia muutoksia. Totuus on, että muitakin asiallisia scififigupelisäännöstöjä on olemassa, mutta mikään muu universumi ei yksinkertaisesti vois koskaan korvata 40K:ta mulle. Tällaisiin keskusteluihin osallistujien pitäisi aina muistaa se, että kaikkien kohdalla into maalata figuja ja saapua yhä uudelleen pelipöytien ääreen ei synny pelkästään sen pelielämyksen sujuvuudesta; 40K pelinä ja keräilyharrastuksena kantaa mun kohdalla nimenomaan syvän taustatarinan vuoksi. Iso osa tästä on sääntökirjojen fluffiosioiden ja kuvituksen ansiota, kaikkine kliseineen ja klassisine hölmöyksineen.

Koska hienoja opuksia on kasautunut nurkkiin jopa siinä määrin, että alin kirjahylly saavutti viime talvena romahtamispisteen, kelasin kirjoitella pari sanaa kokoelman helmistä. Monille Codexit on ennestään tuttuja, joten paneudun enemmänkin silmäätekevien taidekirjojen esittelyyn. Kuvallinen sisältö on toki yhtä vahvaa kuin painettu sana, mitä tulee muistettaviin tarinoihin ja fantastisen maailmankuvan muodostumiseen.

Varaa siis vähän aikaa ja chillaa; lähdetään liikkeelle klassikoista...

Osa opuksista on sen verran vanhoja, ettei mulla oikeastaan olisi ollut iän puolesta tsäänssiä löytää niitä aikoinaan. Esitellyt kirjat onkin meidän yhteisestä kokoelmasta, johon vanhimmat niteet on tulleet tietenkin Juhan puolesta. Yksi klassisimmista on Les Edwardsin Blood & Iron (1989) joka on täynnänsä fantasiahenkisiä "muotokuvia" eri hahmoista ja kiintoisia tekstikappaleita kuvien inspiraatiosta ja taustoista. Osa aiheista sivuaa tuttuja universumeita, mutta iso osa on myös ihan omista scifi-, fantasia- ja pulp-maailmoistaan. Kirja on myös hauskasti GW:n kustantama, voisitteko kuvitella nykyaikana?

Persoonallisten portraitien, lyijäriluonnosten ja mielikuvituksellisien maisemien joukossa on myös kaikille aihepiiriin paneutuneille tuttuja nostalgiapläjäyksiä...

Klassisessa fantasiameiningissä on jotain, mitä kaikki kunnon roolipelifanit takuulla arvostaa ainakin jollain tasolla. Itse en skidinä päässyt koskaan varsinaisten pen & paper -roolipelien makuun, mutta sain vastaavia fiiliksiä kirjastosta lainattujen "tekstiseikkailuiden" muodossa. Näissä fantasiakirjoissa plärättiin siis aina koodatulta tarinasivulta toiselle ees taas ja ristiin rastiin omien päätösten ja noppatulosten määrittämänä ja tarkoituksena oli läpäistä seikkailu ja ratkoa jokin mysteeri. Tällaisista kuvista tulee aina ne hetket ja lapsuus mieleen, lämmittää sydäntä.

Ikkunasta kurkistaa pyyri.

Mitä tulee klassisiin mestareihin ja vaikuttajiin, on John Blanche ja Ian Miller aika kovia nimiä. Näiden niin ikään 1989 julkaistu Ratspike on innoittanut monia taiteilijoita ympäri maailmaa ja antanut luultavasti ainakin nimensä puolesta inspistä myös muuan suomalaiselle persoonallisia figuja rakentelevalle kaksikolle.

Osa kirjan artista on huikeita boksien kansissakin käytössä olevia GW-kuvia (kuten esimerkiksi Space Hulk -piirroksia), mutta joukossa on myös tosi persoonallisia ja tunnelmallisia töitä täysin omista maailmoistaan. Blanche on elementissään vähän kieroutuneiden ja uskomattoman mielikuvituksellisten visioiden toteuttajana. Millerin artit moni muistaa varmasti ainakin klassisina Taru Sormusten Herrasta -kuvituksina.

Kirjan kuvissa on paljon persoonallista näkemystä ja tunnelmaa, josta hakea esimerkiksi projektifiiliksiä oikeastaan oman työteeman miljööstä tai aikakaudesta riippumatta. Joukossa on hauskana lisänä myös valokuvia maalatuista figuista; fantasiapelien ja miniatyyrien teema on ollut taiteiltaessa läsnä.

Stewart Parkinsonin Heroes for Wargames (1986) jatkaa syvemmin figuteemalla ja myös sen sisäsivulla on erityiskiitos John Blanchelle. Mestarin vaikutus skenen ja myös vakiintuneiden visuaalien syntyyn on ollut jo tuolloin merkittävä.

Kirja esittelee hienosti vanhoja sankarifiguja ja niiden maalaamista miniatyyripelien ja roolipelien käyttöön. Erilaisia maalaus- ja beissaustekniikoita on käyty läpi hyvin teoriataustansa osalta, mikä on hyvää vaihtelua perinteisiin step by step -maalausoppaisiin. Ajan figut on isolta osin sympaattisia ja maanläheisiä.

Tutuilla teemoilla ja klassisilla punaisen sävyillä mennään tässäkin!

Kovan luokan örkkifiilistelijöitä löytyy War Headinkin riveistä ja aihepiirin ehdoton lähdeteos ja raamattu on Waaargh Orks! 1990 printattu värikäs teos pitää sisällään makeita, lavastettuja valokuvia ilmeikkäistä örkkifiguista ja paljon taidetta, jota ei ole taidettu julkaista sen koommin missään muualla.

Tämän ajan örkit olivat nykyisiä inhimillisempiä ja veikeällä sekä brutaalilla tavalla muutakin kuin vihreää massaa. Erilaiset klaanit ja niiden persoonalliset eroavaisuudet olivat isosti läsnä ja näille tyypillinen heimokulttuuri on periytynyt aikojen saatossa ihan nykycodexeihin asti. Waargh Orksista on jääneet mieleen erityisesti heraldiset maalausvinkit asianmukaisten klaaniunivormujen ja -lippujen toteuttamiseen.

Fluffitekstin oheiskuvassa avaruusmatkailija tuijottaa tähtiin. Tämän kaltaiset jutut on just niitä arkisia asioita, joita kaipaisin fluffimeiningin sekaan, sillä on vähän höhlää jos kaikki taisteluun osallistuvat joukot osaa kuvitella vain marssimassa tai sotimassa. Vai mitä veikkaatte, että Mechanicuksen Electro-Priestit tekee vapaa-ajallaan? Tämän ajan örkit oli ehkä mielenkiintoisempia, sillä ne ei olleet samalla tavalla aivottomia ja persoonattomia barbaareja kuin nykyiset körmyniskat.

Vietnam-henkisessä artissa Stormboyt suojaavat Kania korvaavaa mekaanikkoa. 

Richard Wolfrik Gallandin The World of Warhammer (1998) on luultavasti tunnearvoltaan mittavin opus mun hyllyssä. Sain eepoksen yhtenä kaikkien aikojen figukesistä nimipäivälahjaksi mutsilta, joka oli löytänyt sen ihmeen kaupalla Suomalaisesta Kirjakaupasta. Kirja on tavallaan laajennettu kokoelma Fantasy Battlen vitosedikan army bookien taiteesta täydennettynä tietokirjamaisella fluffipaljoudella.

Kaikki kunnon fiilistelykirjat sisältää tietysti myös kartan.

Kaikille armeijoille on varattu muutama värikäs aukeama, joka käy läpi kunkin kansan historian, sankarit ja suurimmat saavutukset. Lisäksi mukana voi olla esimerkkejä kulttuuritekijöistä, kuuluisia lainauksia ja kaikille roduille oma Getting Together -tietopankki joka sisältää alaotsikot How they think, How they Talk, What they Build, How They're Organized ja What they Believe.

Tämän kanssa kelpasi viettää sadepäiviä ja suunnitella armeijalistoja sekä omia minipelejä.

Kookkaan kirjan taide on monipuolista ja se sisältää paljon erityisen tunnelmallisia lyijäri- ja tussipiirroksia.

Takaosasta löytyy aakkosittain järjestetty tietosanakirja Old Worldin olennoista...

...ja toinen sen kuuluisimmista hahmoista!

Uudemman sukupolven fiilistelyniteitä edustaa Forge Worldin tuottama Monstrous Arcanum. Kuten Forgelle on tyypillistä, on myös hirviökirja tuotettu tosi laadukkaasti ja se oli helppo heräteostos firman standilta Essenin Spiel-pelimessuilla 2013.

Kirja perustuu figullisten ja figuttomien hirviöiden esittelyyn ja sisältää myös sivukaupalla sääntöjä eri kansojen kouluttamille (ja tietty villinä vilistäville) hirviöille. Niteen fiilis muistuttaa vähän hienoja roolipelikirjoja ja aihepiiriin on paneuduttu hienosti; Monstrous Arcanum olis hyvä laajennus esimerkiksi Storm of Magic -matseihin.

Kirjan tunnelmallinen ja omaperäinen taide poikkeaa GW:n normilinjasta rohkeasti. Kuten kaikessa Forge World -tuotannossa, myös Monstrous Arcanumissa tunnutaan ajatelleen vähän varttuneempaa kuluttajaa.

Myös säännöt on yksityiskohtaiset ja tuntuu tekevän hyvin kunniaa klassisille fantasiahirviöille ja myyttisille olennoille.

Alan Merrettin kokoama Visions of Heresy on aikamoinen järkäle Horus Heresy -miljööseen keskittyvää taidetta ja tarinaa.

Sen kansien välissä käydään läpi koko 30K:n katkera ja dramaattinen aikajana eri näkökulmista kirjoitetuin fluffipätkin ja monipuolisen kuva-aineiston siivittämänä.

Taide on osittain tuttua Black Library -kirjojen kansista, mutta mukana on paljon varta vasten tehtyjä kuvia ja freelance-taiteilijoiden töitä. Vaikka kaikki kuvat ei olekaan teknisesti ihan huikeita, niissä on monissa silti hyvää fiilistä ja makeita ideoita esimerkiksi skenaarioihin ja konversioihin. Yllä yhden mun suosikkipiirtäjän Karl Kopinskin historiallisia Thousand Soneja.

Eri hahmoja, kuten legendaarisia Primarcheja esitellään perusteellisesti taiteen ja tekstin keinoin.

Kirja ottaa huomioon paitsi Space Marine -legioonat, myös sodan näkymättömämmät osapuolet, kuten silloisen Imperial Armyn, Sisters of Silence- ja Adeptus Custodes -joukot sekä tietysti kaaoksen kieroutuneet palvelijat.

Kaksosteokset The Emperor's Will ja The Emperor's Might ovat John Blanchen 2011 koostamat vaikuttavat taidekirjat, jotka keskittyvät Imperiumin valiojoukkojen esittelyyn. Will-kirjan aiheena ovat inkvisiittorit, salamurhaajat ja muut agentit, kuvaushetkellä Hesen Space Marine -projektien inspiraationa viihtynyt Might taas käy monipuolisesti läpi Adeptus Astartes -kuvastoa.

Mukana on taas 40K:n lookille ominaisia ja ainutlaatuisia lyijäri- ja tussiteoksia, joista osa on nähty esimerkiksi nelosedikan tunnelmallisissa (ja tummanpuhuvissa) Daemon- ja Witch Hunters Codexeissa. Musta nämä on just sitä parasta matskua ja on vähän sääli, että nykykirjojen taideaineisto on enimmäkseen käsitellyn tuntuista digital artia.

Agent-teoksessa on myös paljon freelance-taidetta ja esimerkiksi Fantasy Flight Gamesin roolipelikirjoihin tehtyä kuvitusta. Osa näistä menee aika häiriintyneisiin sfääreihin, mutta tavallaan se sopii nelkkarin meininkiin.

Mukana on tietysti myös Blanchen omaa legendaarista tyyliä ja värikylläisyyttä.

Inquis Exterminatus on vuonna 2000 ilmestynyt taidekokoelma, jonka ajanjakso on ehkä kuvituksen osalta siistein koko pelin historiassa; synkkä ja säröinen kolmosedikka. Tämän ajan Codexeista muistaa pikkuiset lyijäripiirrokset yksikköentryjen reunoilla, joista tihrustettiin pienimpiäkin yksityiskohtia selailujen lomassa.

Iso osa aiheista on taas keisarillisia, mutta mukaan mahtuu hyvin särmää erikoisten inkvisiittorien, muukalaisrotujen ja esimerkiksi titaanien muodossa. Eri aiheet on myös jaoteltu omiksi kategorioikseen ja niitä pohjustetaan aina tunnelmallisilla fluffipätkillä.

Vaikuttavia taideinsertejä kautta aikain.

Legendaarisia kuvia.

Klassinen Dark Eldar -kuvitus on War Headin Johanneksen go-to mielikuva puhuttaessa kolmosedikan ja harrastuksen aloitusaikojen fluffimeiningistä.

Näyttävä ja isosivuinen The Inquisitor Sketchbook (2001) paneutuu Blanchen omien hahmovisioiden esittelyyn.

Kirja on taitettu makeesti eräänlaisen leikekirjan tyyliin ja muotokuvien fiilistä on jatkettu aina erilaisilla asiasanoilla. Rogue Trader kantaa kaikesta päätellen Kroot Cutlessia.

Blanchen tyyli on kieltämättä vangitseva.

Death Cultisteja ja Berserker Assassin.

Valmiiden muotokuvien lisäksi kirjaan on koostettu myös luonnoksia, mikä on aina hauska lisäbonus. Hyvin tehtyjen taidekirjojen pariin on aina hauska palata, sillä joka kerta löytää yksityiskohdista jotain uutta.

The Face of Battle (2001) on sekin isokokoinen, pitkän linjan GW-taiteilija David Gallagherin töihin paneutuva eepos. Mukana on runsain mitoin sekä 40K- että FaBa-taidetta ja kirja onkin tosi siisti, kattava katsaus molempiin maailmoihin. Hienon esipuheen on kirjoittanut toinen veteraani Alan Merrett.

Gallagher on tehnyt 40K-taidetta pitkän aikaa, aloittaen klassisista muotokuvista...

...jatkaen kakkosedikan sankarilliseen saturaatioon...

...ja myöhemmin lähemmäs nykyajan "realistisempia" taideteoksia. Kirjaa selatessa olin ensi kertaa ihan äimänä, miten monipuolisella tyylillä Gallagher on vuosien saatossa tehnyt fiilikseltään ja ulkoasultaan toisistaan täysin poikkeavia kuvia. Uskomaton taiteilija ja kannattaa tutustua!

Insignium Astartes (2002) on taas Space Marine -sotilaskulttuurin fluffiteoksia.

Ultramarines- ja Codex Chapter -näkökulmasta tehty kirja käy läpi Space Marine -joukkojen heraldiikkaa, yksikkö- ja kunniatunnuksia sekä fluffinmukaisen komppaniarakenteen. Monille Marinepelaajille on olennaista, että käytetyt kokoonpanot noudattavat tarinanmukaista kaavaa ja kaidalla polulla pysymiseen tällaiset referenssit on aina näppäriä. Kaipa infoa voisi etsiä myös netistä, mut on se aina tunnelmallisempaa nostaa näyttävä kirja syliin ja paneutua aiheeseen toden teolla.

Mukana on myös isoja koko sivun kokoisia piirroksia ja lista tyypillisistä Ultramarine-nimistä Macraggen sankarien nimeämiseen.

Ehkä siistein teos mun kokoelmassa on kuitenkin The Gothic and the Eldritch, joka on kokoelma Jes Goodwinin konseptitöitä ja luonnoksia. Jesin vaikutus nelkytkoon visuaalisuuteen on mun nähdäkseni ollut lähes yhtä merkittävä kuin Blanchen ja tätäkin kirjaa selaillessa tulee ajatelleeksi, että Goodwinhan on suunnitellut about kaiken. Iätön näkemys näkyy esimerkiksi Eldarien Aspect Warrioreissa ja Warlock-figuissa, jotka on nykyäänkin sculptausjäljeltään ihan loistavia ja osa kaiketi edelleen myynnissä vuosikymmenien jälkeen. 2001 tehdyn kirjan Commentaryn on muuten toimittanut Andy Chambers.

The Gothic and the Eldritch on täynnä makeita ja yksityiskohtaisia lyijäriluonnoksia 40K:n ja myös Fantasy Battlen maailmoista. Kookkailta sivuilta on hauska bongalla detaileja ja lyijärijälkeä olisi varmasti mielenkiintoista tutkia myös opiskelun näkökulmasta.

Kirja kertoo myös figujen konseptoinnista ja esittelee lopullisiksi miniatyyreiksi kehittyneiden luonnoksien rakentumista. Joukossa on myös paljon prototyyppejä ja tulevaisuuden visioita, joille ei ehkä tuolloin ollut vielä GW:n tuotemallistossa paikkaa.

Klassisia suippokorvia niistä pitäville.

Mageimpia juttuja kirjassa ovat koko sivun kokoiset piirrokset, joiden päälle saa käännettyä läpikuultavan "muistiinpanosivun", joka esittelee yksityiskohtia ja taiteilijan ajatuksia työstään.

Ei ole vaikea nähdä, mistä GW-figujen nykydesignkin ottaa inspiraationsa... Jes Goodwinin perintö elää myös 2010-luvun tuotannossa.

Mitä tulee nykyään pelien pariin hakeutuviin lapsiin ja vähän vanhempaankin väkeen, mulla käy näitä vähän sääliksi, koska nyky-yleisö ei välttämättä koskaan saa tietää mitä ne missaa vanhoissa Codexeissa. Vaikka niiden fluffitekstit lainataankin monesti vanhemmasta laitoksesta suoraan seuraavaan, on kirjojen fiiliksessä kuitenkin isoja eroja. Vai kuka muka vois unohtaa vanhojen Codexien upeat, lavastetut figukuvat, joissa on roppakaupalla GW:n studiotiimin omia konvertoituja figuja ja napit on aseteltu sikamakeisiin, käsin oikeista materiaaleista tehtyihin maastoihin? Esimerkiksi tämän päivän GW-kirjojen maastojen geneerinen muovisuus entisajan muropaketeista ja sammalesta väsättyihin teoksiin verrattuna on kuin yö ja päivä. Vaikka aloittelijat olisivatkin innoissaan nykylaitosten maailmasta ja makeista figuista, ei näiden välttämättä ole koskaan mahdollista tavoittaa samaa fiilistä kuin "meidän aikaan" aloittaneiden, vaan näiden kokemus tulee väkisinkin olemaan sitä wanhan ajan Codexien syvyyttä ja luovuutta ontompi.

Makeita kirjoja piisaa ja jos aihepiirit kolahtaa yhtään samalla tavalla kuin muhun, kannattaa hyviä teoksia tilaisuuden tullen kerätä hyllyyn. Koskaan ei tiedä, milloin pikku inspiraatiolle tai wanhojen hyvien aikojen muistelulle olisi tarvetta. Ja pelasitte sitten Fantasy Battlea, 40K:ta tai vaikka Age of Sigmaria, arvostakaa harrastusjuurianne, vaalikaa fluffia, maalatkaa figut ja viekää ne hyvän tähden myös pelipöydille!