Raiders of the East

War Headin iskujoukko vieraili vastikään parin viikon ajan zen-retriitissämme Hong Kongissa lataamassa akkuja ja keräämässä inspiraatiota lähitulevaisuuden hankkeisiin. Kyseessä oli pohjimmiltaan lomamatka, mutta haaviin tarttui myös uusia hienoja kontakteja. Mukana oli viime reissulta tuttuja juttuja, kuten pilvenpiirtäjien bongailua, patikointia ja shoppailua, mutta koetimme myös löytää paljon uusia paikkoja ja vierailimme mestoissa, joissa edes kahdeksatta kertaa Honkkareissa viihtyvä Eric ei ollut aiemmin käynyt. Kaiken kaikkiaan kokemukseksi kertyi kymmenen päivää huikeassa kaupungissa, jonka näkemiseen mikään aika ei tunnu riittävän.

Kävimme tälläkin kertaa parissa hobbykaupassa sekä tietysti moikkaamassa sympaattisen pikku kirjakaupan pitäjää Ho Fu Wa'ta Richmondin figuostarissa. Selvisen Mika oli käynyt vähän aiemmin tiedustelureissulla samoilla hoodeilla ja todennut sotahistoriaan keskittyvän kirjakauppojen pikkujättiläisen olevan edelleen voimissaan. Toimitimmekin tästä ilahtuneena puotia pyörittävälle, reissailun sekä sotahistorian fiilistelijälle pienen tuliaisen, mistä lisää myöhemmin.

Hong Kongin vuokrataso tekee harrastekauppojen jäljittämisestä usein aikamoisia seikkailuita. Esimerkiksi lähtiessämme google-vinkin perusteella etsimään Jolly Thinkers -nimistä lautapelipuotia, matkustimme ensiksi metrolla vilkkaaseen kaupunginosaan, jossa pyörimme hyvän tovin etsien betoniviidakosta oikeaa osoitetta. Lopulta kyltittömän porttikongin löydyttyä nousimme hissillä kuudenteen kerrokseen, josta pääsimme kodikkaaseen kauppaan. Myymälät on ehkä haastavia löytää, mutta niillä onkin sitten aika makeat ikkunamaisemat kaupungin ylle!

Members Only -kehotuksesta huolimatta uskaltauduimme sisään värikkäästi koristeltuun puotiin.

Sisältä löytyi lämminhenkinen lautapelipuoti, jonka hongkongilaistunut brittimyyjä jutteli kanssamme niitä näitä hyvän tovin. Myös Jolly Thinkersin henkilökunta oli lähdössä parin viikon päästä koittaville Spiel-pelimessuille Saksan Essenissä, joiden maine näyttää kantautuneen kaukoitään asti.

Paikalla oli heti aamupäivästä jo jengiä availemassa lautapelilaatikoiden kansia ja levittelemässä komponentteja pöydille. Jäsentoiminta on iso osa Jolly Thinkersin konseptia ja näille järjestettävät demotapahtumat kuuluvat olennaisesti myymälän palveluihin. Asiakaskunta ei myöskään ollut ihan stereotyyppisinta sorttia.

Nähdäksemme varsin kattavasta valikoimasta löytyi kaikki isot hitit ja se koostui pääasiassa tunnetuista länkkäripeleistä. Jolly Thinkersilla oli myös myynnissä monia itsetuotettuja, taskukokoisia seurapelejä. Hintataso oli samaa luokkaa kuin Suomessakin; pohdimme, että toimituskustannukset Hong Kongiin ehkä korvaavat sen puuttuvan ALV:n.

Myymälässä oli myös kassan takana pieni keittiö, jossa henkilökunta valmisti toasteja, piiraita ja muuta "finger foodia" jäsenten tilauksien mukaan. Seurueet viihtyy siis varmasti myymälässä pitkiäkin aikoja ja pelisessioihin voi paneutua asianmukaisella pieteetillä. Tauluihin oli ikuistettu myös perustajakaksikon potretit.

Vaikka olimme päättäneet koettaa löytää mahdollisimman paljon uusia paikkoja, halusimme kuitenkin vierailla tälläkin kertaa Hong Kongin Warhammer-lippulaivassa Fun Atelierissa. Poikkeuksellisen laaja myymälä koostuu tuote- ja demo-osastosta sekä pelialueesta, johon saa kuutisen täysikokoista pelipöytää turnauksia varten. Harmiksemme seuraava Fun Atelierin Grand Tournament osui marraskuulle, muuten olisi ollut hauska ottaa osaa paikalliseen pelitapahtumaan reissun aikana.

Valikoima oli varsin kattava ja hyllyssä oli uutuuksien lisäksi myös paljon vanhaa Fantasy Battle -tavaraa. Henkilökunta tiesi kertoa, ettei Age of Sigmar ole juuri lähtenyt Hong Kongissakaan. Vaikuttaa vähän siltä, että GW tuli aliarvioineeksi harrastajakunnan sitoutumisen Old Worldiin ja sen klassiseen fantasiameininkiin.

Vitriiniarmeijat olivat vaihtuneet osittain viimekertaisesta ja niihin oli sijoitettu muun muassa näyttäviä Imperial Knighteja. Viime kerralla bongattu, hurja Skaven-jengi oli edelleen omalla hyllyllään!

Pelaajien käytössä olevaan maastovalikoimaan kuului niin vanhoja klassikoita...

...kuin uuttakin tuotantoa. Maastoa oli tehty parissa vuodessa aika paljon lisää ja alkamassa oli parhaillaan uunituoreen kaaoslinnoituksen pystyttäminen.

Teemanmukainen ja laaja White Scar -kokonaisuus herätti huomioita vitriinin alahyllyllä.

Ericin oli pakko saada kuva nostalgisista Ogreista.

Kiinan edullisten tuotantomahdollisuuden ollessa lähellä pystyvät Fun Atelierin kaltaiset erikoisliikkeet panostamaan myös omiin tuotemallistoihinsa. Näistä esimerkkinä olivat esimerkiksi konversiokitit Leman Russ -vaunuihin. Myös Chimeraan oli saatavilla telat korvaava rengassetti.

Merkittävä osa hyllytilasta oli siirtynyt Bolt Actionille, joka oli syrjäyttänyt Privateer Pressin tuotteet kokonaan Fun Atelierin valikoimassa. Intropöydällä panssarivahvisteinen jalkaväki yritti vallata maalaiskylän vihollisen kynsistä.

Bolt Actionin suosion huomatessaan Fun Atelier oli startannut myös täysin oman ajoneuvomallistonsa Rubicon Models -nimikkeen alla. Bolttiskaalaan sopivat vaunut tuotetaan lähellä Kiinassa.

Figut näytti meistä tosi näppäriltä ja niillä voi varmasti täydentää Warlord Gamesin valikoimaa ja ehkä kilpailla vähän hinnassakin. Hyvä innovaatio pieneltä erikoisliikkeeltä!

Harrastekauppojen ja popkulttuurimeiningin paljous on Honkkareissa ylitsevuotava ja välissä onkin vain parempi laittaa kamera laukkuun ja nauttia näkemästään! Viimekertaisesta matkaraportista voi yytsiä kuvia löytämistämme figuostareista ja näyttävistä lelukaupoista.

Fiilistellä pitää kuitenkin Harbor Citysta löytämäämme Muumikahvilaa, jonka kyljessä toimi pieni lahjatavarapuoti. Kahvilan slogan oli "Kaikki hauska on hyvää vatsalle", mikä oli meistä aika rohkea statement. Oli kuitenkin hauska lukea jostain kyltistä rivi suomea parin viikon irtiotolla kotimaasta!

Survivor Series: Heroes of the Big Toof River

Survivor Series is War Head's squad building challenge, inspired by Blanchitsu and the joint brilliance of the gentlemen of Iron Sleet.  Our models don't necessarily belong to any specific armies, and might not be represented by an existing set of rules; the atmosphere is all that counts. A loose theme to tie all the individual squads together is 'survivors'. Are you ready?

Squad by Eric

The Massacre at Big Toof River was a disastrous battle that occurred during the Montar Campaign on the Imperial world of Montar VII, where two Imperial Guard regiments were completely wiped out after underestimating the size of the Ork forces that they faced.

A young Praetorian officer Captain Gliene along with his command staff was among the last imperial infantrymen who held the hill valiantly, but were forced to sell their lives dearly against the relentless alien onslaught. Fighting to the last with the mechanized Imperial Guard, there were also loyal Blood Axe Orks, who had been hired as scout mercenaries to aid the Tallarn and Praetorian operations.

Ericin Survivor-ryhmä on ensimmäinen osa laajempaa Praetorian Imperial Guard -armeijaa, jonka viehätys tulee tietenkin sen historiallisista viittauksista britti-imperiumin siirtomaaseikkailuihin. Ylipäätään kaartin ja monen muunkin armeijan vanhaan fluffiin on kuulunut ohittamattomasti tosimaailman historian häikäilemätön kopiointi, mistä on tullut synkkään scifimaailmaan kiintoisaa särmää. Praetorialaisilla on myös figumallistona kiintoisa menneisyys, johon voi tutustua esimerkiksi verkon 40K-wikeissä. Ericin figut eivät kuitenkaan ole alkuperäisiä Praetorianeja, vaan ne on konveroitu Mordian Iron Guardista Victoria Miniaturesin valmistamilla päillä. Nuori, kypäränsä hiekkaan pudottanut kapteeni Gliene on modattu pistoolivaihdoksella Victoria Miniaturesin sankarihahmosta.

Ilmeikkäät kaartin veteraanit on maalattu klassisiin värisävyihin punaisin takein ja sinisin housuin. Edu sai vaatetukseen realistisen pölyistä fiilistä korostamalla esimerkiksi housut sekoittamalla pohjaväriin vaaleansinisen tai harmaan sijasta ihonväriä, mikä toi niille hyvän, aavikon paahteessa kulahtaneen värisävyn. Baset on tehty harkiten askeettisiksi, keskittyen upottavaan hiekkaan ja lisäten vain sinne tänne pieniä yksityiskohtia.

Ryhmä kuvaa viimeisiä, suoraselkäisiä selviytyjiä lannistumattoman zulu... tai siis örkkihyökkäyksen keskellä! Victoria Miniaturesin päät sopivat aiheeseen täydellisesti. Figuja on myös konffattu kosmeettisesti alkuperäisistä Mordian-miniatyyreistä vaihtamalla käsiä ja lisäämällä varusteita. Komentoryhmään kuuluu kapteeni itse, haavoittunut vääpeli sekä lipunkantajaksi valikoitunut veteraani.

Haavoittunut vääpeli laskeutuu Exterminatorin kyydistä johtamaan miehet linjaan. Kapteeni lähettää samalla tiedustelijat matkaan.

Brittien sotahistoriaan kuuluvat tietysti myös buurit, josta tuli hyvää skirmish-fiilistä Ericin Survivor-ryhmään. Khakivaatteisiin sonnustautunut Last Chancers -ryhmän Fingers on kuin ilmetty buuritaistelija, jonka kyyry asento sopi ryhmän light infantry -tunnustelijalle loistavasti.

Oman figunsa sai myös Praetorianien ja Tallarnien palveluksessa olleiden Blood Axe Kommandojen edustaja. Klassinen figu toimii hauskasti wanhan ajan kaartiraudan joukossa ja on Edulta hauska kumarrus Big Toof Riverin alkuperäisfluffille.

Puolustusrintaman viimeinen viisikko valmistautuu myymään nahkansa kalliisti. Keisarin nimeen!

Eric viimeisteli ryhmän vielä pienellä display-jalustalla. Survivor Series jatkuu!

Survivor Series: Relic Huntas

Survivor Series is War Head's squad building challenge, inspired by Blanchitsu and the joint brilliance of the gentlemen of Iron Sleet.  Our models don't necessarily belong to any specific armies, and might not be represented by an existing set of rules; the atmosphere is all that counts. A loose theme to tie all the individual squads together is 'survivors'. Are you ready?

Squad by Noa

The Imperial desert planet Fodric was under attack. Ork Warboss Grimmer Skull had sent an all-out Waaaagh to the planet's surface in order to collect a heap of scrap for his Kroozer project. However, his right-hand man Big Mek Boltbrain had other plans; the mekaniak boss had learned the whereabouts of a certain, strange relic. The item was said to be a key that could open portals between planets, something that every hasty greenskin is certain to appreciate.

As the invasion began, Boltbrain and his personal krew of elite kommandos left the ork lines and infiltrated the planetary defense operations facility. During their scout OP the orks gathered intelligence of the incoming hostile reinforcements; the ork main force had no clue that a fleet of Black Templars Space Marines was about to engage the xeno threat. After wiping out the surprised sentries, Boltbrain turned the Imperial defense lasers against their own, destroying several Astartes Drop Pods amidst their planetfall. From his personal experience the old Big Mek knew, that the coming of the Space Marines would mean a serious brawl, which would distract both orks and the humans and buy his forces time to track down the relic. Grasping his far-seeing device, calling his rekonnaissance gretchin Scratchbox over and assembling his kommando krew, Boltbrain set out to the desert. Plan was to seize the relic, get out of Fodric and survive.

Boltbrain etenee vuorenrinteen kinttupolulla kohti läheistä alkuperäiskansojen luolastoa. Big Mekin hienomekaaniset laitteet kertovat kohteen olevan lähellä.

Noa teki simppelin, mutta tehokkaan konversion ilmeikkäästä Big Mekistä, vaihtaen esimerkiksi repun reissutyylisempään kantamukseen. Mukana on kuitenkin alkuperäisfigusta tuttua laitteistoa ja Kustom Force Fieldin osia.

Noan figujen beissaus on tyylikäs yhdistelmä uutta Agrellan Earthia ja perinteisempiä beissausmatskuja. Örkin harmaanvihreään ihoon tulee näppärää kontrastia kirkkaan oransseista panssaripaloista ja värikkäistä voimakaapeleista.

Nyt laitteissa on jotain häikkää, eikö se reliikki olekaan täällä? Scratchbox soittaa kommandoille ja käskee joukkojen siirtyä vaihtoasemiin.

Tiedustelugrotti on hauska konversio, johon on käytetty osia ainakin Dakkajetistä ja Gretchin-boksista. Puhelin on viety Militarum Tempestus -joukoilta, jotka on Noan pääarmeija 40K:ssa. Musta oli makea idea korottaa basea hiukan ja tehdä siihen maastonmuotoa; tällaisia tunnelmallisia panostuksia näkee harvoin rivifiguissa. Vähän isommalle alustalle beissattuna Scratchboxin vierelle mahtui myös pieni Squighound.

Radioreppu taas on klassinen IG-bitsi.

Eliittikommando, callsigniltaan Dust Jaw, vartioi retkikunnan selustaa. Örkki on kustomoinut varustuksensa ja lisännyt shootaan mässyn tarkka-ampujan tähtäimen. Olkapanssarin luodinreiät kertovat tarinaa klaanin taannoisesta ampumaleiristä.

Henkilökohtaiseen taisteluvarustukseen kuuluu tietysti myös kaasunaamari ja räjähteitä. Beississä on siistinä yksityiskohtana piikkilankaa.

Onnistuneet tiedustelutehtävät on kaiverrettu repunkanteen. Vihreä veteraani!

Big Mekin "kaukoputkena" toimiva, örkkimäisesti koristeltu okulaarikoje käy myös suojakilvestä, kun luodit alkaa viuhua! Laitteen avulla Big Mekin on mahdollista tarkkailla kaukana olevia kohteita tai skannata vuorenrinteiden onkaloista kantautuvaa säteilyä. Ainakin jollain todennäköisyydellä.

Örkkien tähytessä taistelun täyttämään solaan nämä kuitenkin havaitsivat, että Black Templarien ristiretki oli murtanut örkkien pääjoukot. Aarteenetsinnälle saattaisikin tulla hoppu ja kotimatkasta voisi koitua luultua mutkikkaampi.

Kommandojoukkue lähetettäisiin tärkeälle tehtävälle ryöstämään Space Marineiden pudotusalusta. Scratchbox ohjeistaa pysäköintialueesta varalta jo etukäteen.

Miten käy reliikinmetsästäjien, selviääkö vihreä joukko Fodricilta, vai päätyykö kallisarvoinen reliikki Black Templarien käsiin? Survivor Series jatkuu!

Battle Company Mobilized

Uuden Space Marine Codexin ilmestymisestä asti oon koettanut hoputtaa Frontside-Ollia maalaamaan Imperial Fistejään taistelukuosiin Gladius Strike Forcea ja sen mahdollistamaa Battle Companya varten. Uusi kirja onnistui tuomaan vähän puhtia vanhoihin kunnon Tactical Squadeihin hyllylle jääneine ystävineen, mikä oli hauska paluu pelin juurille. Ilmaistransportien mielekkyydestä sekä vaikutuksesta armeijalistoihin ja turnausmetaan voidaan keskustella, mutta ainakin omasta puolestani tykkään nähdä armeijoiden näköisiä armeijoita kaiken Deathstar-trendikkyyden keskellä. Lisäksi Space Marinet panssariajoneuvoissa on niin klassista 40K:ta, kuin olla ja voi.

Koska Olli on maalannut kesällä mieluummin demoooneita ja Iron Handeja, en ainakaan vielä ole päässyt testaamaan keltaista taistelukomppaniaa tositoimissa. Testipeleissä Hesen mariinikoalitiota vastaan havaittiin armeijalistan potentiaali jo varhaisessa vaiheessa ja inspiraatio jäi kytemään. Kun Kouvolan PKP:lla järjestettiin taas 1500 pisteen 40K-turnaus, sain viimein lainaksi Fight Club -aktiivi J-P Kumpulaisen tyylipuhtaan Blood Raven Gladius Strike Forcen.

Pohdin turnausta edeltävän viikonlopun yli muutoksia J-P:n käyttämään listaan yrittäen mahduttaa siihen esimerkiksi Ironcladeja; Combi-aseiden vähentäminen tuntui kuitenkin tylsyttävän liikaa listan syömähammasta. Lopulta päädyin vain vaihtamaan Devastatorien Rhinot Drop Podeihin, sillä ne on vahvoilla Maelstromissa objective secured -iskijöinä, ne kestäisivät Scatter Lasereita selvästi Rhinoja paremmin ja niillä saisin myös vähän joustavuutta Meltapodien pudottamiseen pelatessa esimerkiksi reservoivaa vihollista vastaan. Devastatoreilla oli tällä kertaa Plasma Cannonit figuteknisistä syistä, olisin mieluummin pelannut Multi-Meltoja ja Combi-aseita kersanteilla.


PLAYER : Teemu "Frenzy" Valve
Army: Space Marines Gladius Strike Force
Chapter Tactics: White Scars

Battle-Demi Company

HQ1: Kor’sarro Khan (Warlord) [125]
Troop1: Tactical Squad (70) Plasma Gun (15) Combi-Plasma (10) in transport 1 [95]
Troop2: Tactical Squad (70) Plasma Gun (15) Combi-Plasma (10) in transport 2 [95]
Troop3: Tactical Squad (70) Plasma Gun (15) Combi-Plasma (10) in transport 3 [95]
Fast1: Bike Squad (63) 2 Grav Guns (30) Combi-Grav (10) [103]
Heavy1: Devastator Squad (70) 2 Plasma Cannons (30) in transport 4 [100]

Battle-Demi Company

HQ1 : Chaplain [90]
Troop1: Tactical Squad (70) Meltagun (10) Combi-Melta (10) in transport 5 [90]
Troop1: Tactical Squad (70) Meltagun (10) Combi-Melta (10) in transport 6 [90]
Troop3: Tactical Squad (70) Flamer (5) Combi-Flamer (10) in transport 7 [85]
Fast1: Bike Squad (63) 2 Grav guns (30) Combi-Grav (10) [103]
Heavy1: Devastator squad (70), 2 Plasma Cannons (30) in transport 8 (100)

10th Company Task Force

Troop1: Scout Squad (55) Bolters (0) in transport 9 [55]
Troop2: Scout Squad (55) Bolters (0) in transport 10 [55]
Troop3: Scout Squad (55) Bolters (0) [55]

Transport1: Razorback (0) Twin-linked Assault Cannon (20) [20]
Transport2: Razorback (0) Twin-linked Assault Cannon (20) [20]
Transport3: Razorback (0) Twin-linked Assault Cannon (20) [20]
Transport4: Drop Pod [0]
Transport5: Drop Pod [0]
Transport6: Drop Pod [0]
Transport7: Razorback (0) Lascannon & Twin-linked Plasma Gun (20) [20]
Transport8: Drop Pod [0]
Transport9: Land Speeder Storm (40) Heavy Flamer (0) [40]
Transport10: Land Speeder Storm (40) Heavy Flamer (0) [40]

Hurautettuamme hyvässä seurassa Kouvolaan päästiin purkamaan joukot figulaukuista tarjottimille. Paikalla oli aika monipuolinen kattaus armeijoita, joista silmään pistivät erityisesti erilaiset demonit, Eldareiden Wraithknightit sekä näyttävä neljän Imperial Knightin jengi. Maastot olivat nähdäkseni viime kertaista paremmat, joskin kevyet hilppeet kuten yksittäiset Aegis-linjan pätkät ja muut sellaiset olisi voinut keskittää yhtenäisemmiksi area terraineiksi tai jättää sivuun kokonaan. Järjestelyt toimivat ja turnaus pääsi alkamaan ajallaan Paras Armeija -äänestyksen jälkeen.

Sota 1: Kaima & Demooonit

Ekassa pelissä kohtasin Teemu Juseliuksen Screamer-vetoiset demonit, joihin kuului myös Be'lakor, Heldrake ja tietysti Fateweaver. Aloitusheitto meni Deadlock ja Kill Point -aiheisessa tehtävässä Teemulle, joka päätti mennä ensin saadakseen buffit päälle ennen Marineiden tulenavausta. Deployasin kaiken ja scouttasin opportunistisesti eteenpäin kun Nurglingit eivät blokanneet etenemistä; en kuitenkaan onnistunut Seizessa. Päätin keskittyä pelaamaan Battle Companyn vahvuuksia ja pyrkiä all out -tappamisen sijaan aktiiviseen aluehallintaan odotellessani makoisia kortteja Deadlockissa.

Ekalla vuorolla Teemu liikehti keskikenttään, koetti slashata Screamereilla First Bloodia Bikeista ja manasi paikalle Lord of Changen. Mun vastaisku koetti ottaa First Bloodin sitkeistä Nurglingeista, jotka kuitenkin osoittautuivat neljäwoundisiksi ja jäivät yhteen haavaan. Screamerit tuhosivat pari Marinejengiä ja Heldrake saapui liekittämään keskustan objektiiville ajelleet moottoripyörät. Shriekit eivät oikein tulleet perille, mikä antoi mulle lisäaikaa suorittaa objektiiveja. Viimeiseksi jääneellä vuorolla onnistuin ajamaan kentältä Cultistit ja murhaamaan Horrorit lähitaistelussa, mikä nettosi mulle myös viiden pisteen arvoisen Dominationin. Skyfire Nexuksen yhyttäneet Scoutit pudottivat vielä sankarillisesti Battle Companylta paenneen, yksiwoundisen Heldraken sen moottoreihin heitetyllä Krak-kranaatilla. Lopulta taistelu päättyi mun eduksi 16-4 Teemun saadessa pari tappopistettä enemmän, mutta mun scoratessa isosti Maelstromit.

Sota 2: Saim-Hann ja kammotut Wraithknightit

Toisessa pelissä kohtasin Relic+Contact Lost -yhdistelmässä autonkuljettajamme Pekka Mannisen Eldarit, joihin kuului pari Farseeria, muutama tiimi Scatterbikeja, Warp Spiderit, Skyshield Landing Pad ja kaksi Wraithknightia. Voitin aloitusheiton ja deployasin omaan nurkkaani pari Devastator-tiimiä losblokkien taakse ja infiltroin Scoutit muille nurkkiin menneille objektiiveille. Näin sain kovan korttiedun ekalla vuorolla ja sain Null Deployata kaiken tavallisiin ja Outflank-reserveihin. Annoin Pekan aloittaa; ekalla vuorolla voisi kuolla vain yksi Devastator ja 2+ Coverissa viihtyviä Scouteja ja itse saisin tasoittavan vuoron pelattaessa Reliciä.

Pekka ryhtyi toimeen ja loikkasi pari korttia nostettuaan toisella Wraithknightilla kohti Reliikkiä pyssytellen psyykkisten voimien vahvistamilla Scatterbikeilla taustalta. Mun vuorolla tiputin yhden tyhjän Podin (tähdäten sitä Relicin päälle siinä kuitenkaan onnistumatta) ja yhden Meltapodin ottamaan First Bloodin muodostelmasta erkaantuneista Windridereista. Nurkassa raunioon maastoutuneet Scoutit kestivät hyvin Warp Spiderien muilutusta. Omalla vuorollaan Pekka sai vain yhden kortin mun kenttäkontrollin vuoksi, ehti Wraitknightillaan Relicille, nosti sen kantoon ja ampui samalla molemmat Podit ja saapuneet Tactical Marinet pois.

Mun reservistä saapuvat yksiköt pääsivät kuitenkin aina iskemään ensin ja aiheutin tuhoja ympäri kenttää sellaisissa paikoissa, mihin Wraithknightit eivät luotettavasti saaneet vedettyä counter-chargeja. Toin prätkiä sisään ampumaan Grav Guneilla reliikkiä pitelevää Wraithknightia, mutta se osoittautui varsin kivuttomaksi, joten käänsin muun armeijan tulitusta Windridereihin säilyttääkseni kentänhallinnan. Tämä toimi, sillä omalla vuorollaan Pekka ei saanut nostaa yhtään korttia. WK lähti vetäytymään Reliikin kanssa ja yritti kaverinsa avustuksella tappaa jinkanneita Bikeja siinä kuitenkaan onnistumatta. Mun loputkin Outflank ja Drop-yksiköt tulivat sisään ja otin haltuun kaikki objektiivit suorittaen Dominaten ja Supremacyn. Lopulta sain myös toisen Wraithknightin ammuttua Grav- ja Plasma-keskityksellä ja boostasin jinkanneet mopot contestoimaan pudonnutta Reliikkiä. Peliaika oli lopussa ja jouduimme keskeyttämään 4B:lle, mutta lopputulos tuskin olisi jatkaessakaan ollut kovin erinäköinen. Taistelu päättyi Space Marineiden eduksi 16-4 First Bloodin, Linebreakerin, kolmen pisteen Relicin, ison Maelstrom-kaulan ja WK-kaadosta saatujen bonuspisteiden erolla.

Sota 3: Hämeenlinnan veljeskunnan Eldarit

Finaalitaistelu pelattiin paljon aiempia tasaisemmassa Scouring + Cleanse and Control -skenaariossa Jere Kortemaan Eldareita vastaan. Warhostiin kuului pari Windrider Farseeria, muutama Scatterbike-jengi, kaksi Vaul's Wrath D-Cannonia, kaksi Vyperiä, kaksi War Walkeria ja kaksi Wraithknightia. Kenttä oli aika peitteinen rauniopöytä ja aloin sijoittaa objektiiveja reunoille jemmamestoihin; vastustaja seurasi mun onneksi esimerkkiä.  Mulle oli ideaalia, että taistelut käytäisiin kentän reunoilla, sillä Wraithknightien omistauduttua jonkin nurkan suojeluun ne eivät oikein enää ehtisi mihinkään muualle ja pitääkseen kohdemerkkejä jäisivät Jetbiket aina mun Outflankista saapuvien Rapid Fire -aseiden kantamalle.

Voitin aloitusheiton ja päätin deployata ensiksi noudattaen edellisen ottelun taktiikkaa; tällä kertaa kentälle tulivat Scoutit ja yhdet Biket. Loput jäivät Outflank- ja normireserveihin ja annoin leveään rintamaan deponneen Jeren aloittaa.

Ekalla vuorolla Jeren Eldar-korttipakka ei tarjonnut juuri mitään, mutta Wraithknightit Scatterbike-vahvistuksineen pääsivät yrittämään First Bloodia raunion ikkunaan jääneistä Bikeistä. Onnistuin kuitenkin moraalitestin, eivätkä motoristit paenneet pöydältä. Omalla ykköselläni nostin objektiivin numero kuusi, joka oli tällä hetkellä Windriderien kontestoima. Valtaamalla kutosen saisin kuitenkin sen lisäksi myös Supremacyn, joten Drop Podasin Devastatoreita tehtävälle. Toinen Devastator-podi tuli rohkeasti lähelle mun nurkkaobjektiivia ja purki lastinsa tulittamaan reunaan livahtaneita Windridereita. Kutosobjektiivilta en saanut tapettua ketään, mutta First Blood irtosi Scoutien annettua Boltgun-panoksensa toisen Windrider-jengin eliminoimiseen.

Jere toi kentälle pari Vyperiä ja War Walkerin, loihti kaiken maailman näkymättömyyksiä ja Fortuneita Knighteihinsa ja Farseerin johtamaan Scatterbike-ryhmään sekä eteni keskustaan tavoitteenaan kaivaa mun raunioihin kätkeytyneitä Scoutteja piilostaan. Toinen Wraithknight palasi omaan nurkkaan kohti sinne saapuneita uhkaajia ja tuhosi ystäviensä vahvistuksella molemmat Drop Podit ja niistä purkautuneet Devastatorit. Jere pelasi Eldarien "tapa juttuja Jetbikeilla" -tehtävän sekä parin pisteen kortin, missä piti listiä jengiä Shooting- ja Assault-phasessa.

Aloin itse tuoda joukkoja sisään reunoilta ja sain Grav-tulituksella tapettua hyppynsä unohtaneet Windriderit kutosobjektiivilta netoten samalla Supremacyn. En ampunut Wraithknighteja kertaakaan koko matsin aikana, sillä ne kyllä kestävät rankaisua, mutta ovat lopulta aika paikallisia vaikuttajia. Jetbiket sen sijaan olisivat vahvoilla Eternal-tehtävässä, mikäli ne selviäisivät loppuun saakka. Sidoin D-Cannonit lähitaisteluun ja piilouduin Scouteilla niitä metsästävältä Farseerilta Scatterbikeineen. Jere stomppasi kutosobjelle rientäneet Biket tiehensä ja ampui viimeisen ekan vuoron selviytyjän toisesta moporyhmästä. Toinen Wraithknight ampui taas sukkana yhden Drop Podin ja räjäytti myös Razorbackin vasemmalta laidalta.

Pian peliaika oli taas lopuillaan ja oli aika tehdä viimeisiä liikkeitä. Jere toi Wraithknightit ja Farseerien moporyhmät lähitaisteluun koettaen hyödyntää niiden täyden potentiaalin. Itse koetin tuhota Vypereitä, jotka kestivät hurjan määrän rankaisua ja luovuttivat yhteensä kaksi Hull pointia mun kuuden yksikön yhteistulitukselle. Myös Fortunoitu Windrider-ryhmä ei suostunut nöyrtymään objektiivilta, vaikka niitä ammuttiin yksissä tuumin. Tuomari antoi varsinaisen peliajan päätyttyä meille vielä lisävuoron, mutta tilanne ei juuri muuttunut; WK:t tulivat combateihin stomppaamaan tavaraa, mutta sain Hit'n'runilla objective secured -joukkojeni rippeet irti, jotta combateja ei tarvinnut käydä loppuun mun vuorolla. Sain lopulta tuhottua toisen Scouring-pisteen taitavasti väistelleestä Vyperistä ja kävin kuolemassa Chaplainilla kaksintaistelussa Farseeria vastaan saadakseni Hungry for Glory -pisteen. Pölyn laskeuduttua taistelu päättyi Space Marineille 15-5 mun scoratessa First Bloodin, vinon pinon kortteja ja saadessani neljä kahden pisteen Scouring-objektiivia Jeren nollaa vastaan. Battle Company oli todistanut mahtinsa!

Jännittävien sotien päätteeksi onnistuin kuin onnistuinkin uusimaan viimekertaisen turnausvoiton! Palkinnoiksi valitsin tälläkin kertaa Codexeja sekä aina luotettavan Sentinelin. Kiitokset J-P:lle armeijan lainasta, Eetulle ja Puokille järjestelyistä, kaikille vastustajille hyvistä taisteluista sekä matkaseuralle hauskasta turnausreissusta. Sitten vain motivoimaan Ollia Imperial Fistien värittämiseen!