Koska Olli on maalannut kesällä mieluummin demoooneita ja Iron Handeja, en ainakaan vielä ole päässyt testaamaan keltaista taistelukomppaniaa tositoimissa. Testipeleissä Hesen mariinikoalitiota vastaan havaittiin armeijalistan potentiaali jo varhaisessa vaiheessa ja inspiraatio jäi kytemään. Kun Kouvolan PKP:lla järjestettiin taas 1500 pisteen 40K-turnaus, sain viimein lainaksi Fight Club -aktiivi J-P Kumpulaisen tyylipuhtaan Blood Raven Gladius Strike Forcen.
Pohdin turnausta edeltävän viikonlopun yli muutoksia J-P:n käyttämään listaan yrittäen mahduttaa siihen esimerkiksi Ironcladeja; Combi-aseiden vähentäminen tuntui kuitenkin tylsyttävän liikaa listan syömähammasta. Lopulta päädyin vain vaihtamaan Devastatorien Rhinot Drop Podeihin, sillä ne on vahvoilla Maelstromissa objective secured -iskijöinä, ne kestäisivät Scatter Lasereita selvästi Rhinoja paremmin ja niillä saisin myös vähän joustavuutta Meltapodien pudottamiseen pelatessa esimerkiksi reservoivaa vihollista vastaan. Devastatoreilla oli tällä kertaa Plasma Cannonit figuteknisistä syistä, olisin mieluummin pelannut Multi-Meltoja ja Combi-aseita kersanteilla.
PLAYER : Teemu "Frenzy" Valve
Army: Space Marines Gladius Strike Force
Chapter Tactics: White Scars
Battle-Demi Company
HQ1: Kor’sarro Khan (Warlord) [125]
Troop1: Tactical Squad (70) Plasma Gun (15) Combi-Plasma (10) in transport 1 [95]
Troop2: Tactical Squad (70) Plasma Gun (15) Combi-Plasma (10) in transport 2 [95]
Troop3: Tactical Squad (70) Plasma Gun (15) Combi-Plasma (10) in transport 3 [95]
Fast1: Bike Squad (63) 2 Grav Guns (30) Combi-Grav (10) [103]
Heavy1: Devastator Squad (70) 2 Plasma Cannons (30) in transport 4 [100]
Battle-Demi Company
HQ1 : Chaplain [90]
Troop1: Tactical Squad (70) Meltagun (10) Combi-Melta (10) in transport 5 [90]
Troop1: Tactical Squad (70) Meltagun (10) Combi-Melta (10) in transport 6 [90]
Troop3: Tactical Squad (70) Flamer (5) Combi-Flamer (10) in transport 7 [85]
Fast1: Bike Squad (63) 2 Grav guns (30) Combi-Grav (10) [103]
Heavy1: Devastator squad (70), 2 Plasma Cannons (30) in transport 8 (100)
10th Company Task Force
Troop1: Scout Squad (55) Bolters (0) in transport 9 [55]
Troop2: Scout Squad (55) Bolters (0) in transport 10 [55]
Troop3: Scout Squad (55) Bolters (0) [55]
Transport1: Razorback (0) Twin-linked Assault Cannon (20) [20]
Transport2: Razorback (0) Twin-linked Assault Cannon (20) [20]
Transport3: Razorback (0) Twin-linked Assault Cannon (20) [20]
Transport4: Drop Pod [0]
Transport5: Drop Pod [0]
Transport6: Drop Pod [0]
Transport7: Razorback (0) Lascannon & Twin-linked Plasma Gun (20) [20]
Transport8: Drop Pod [0]
Transport9: Land Speeder Storm (40) Heavy Flamer (0) [40]
Transport10: Land Speeder Storm (40) Heavy Flamer (0) [40]
Hurautettuamme hyvässä seurassa Kouvolaan päästiin purkamaan joukot figulaukuista tarjottimille. Paikalla oli aika monipuolinen kattaus armeijoita, joista silmään pistivät erityisesti erilaiset demonit, Eldareiden Wraithknightit sekä näyttävä neljän Imperial Knightin jengi. Maastot olivat nähdäkseni viime kertaista paremmat, joskin kevyet hilppeet kuten yksittäiset Aegis-linjan pätkät ja muut sellaiset olisi voinut keskittää yhtenäisemmiksi area terraineiksi tai jättää sivuun kokonaan. Järjestelyt toimivat ja turnaus pääsi alkamaan ajallaan Paras Armeija -äänestyksen jälkeen.
Sota 1: Kaima & Demooonit
Ekassa pelissä kohtasin Teemu Juseliuksen Screamer-vetoiset demonit, joihin kuului myös Be'lakor, Heldrake ja tietysti Fateweaver. Aloitusheitto meni Deadlock ja Kill Point -aiheisessa tehtävässä Teemulle, joka päätti mennä ensin saadakseen buffit päälle ennen Marineiden tulenavausta. Deployasin kaiken ja scouttasin opportunistisesti eteenpäin kun Nurglingit eivät blokanneet etenemistä; en kuitenkaan onnistunut Seizessa. Päätin keskittyä pelaamaan Battle Companyn vahvuuksia ja pyrkiä all out -tappamisen sijaan aktiiviseen aluehallintaan odotellessani makoisia kortteja Deadlockissa.
Ekalla vuorolla Teemu liikehti keskikenttään, koetti slashata Screamereilla First Bloodia Bikeista ja manasi paikalle Lord of Changen. Mun vastaisku koetti ottaa First Bloodin sitkeistä Nurglingeista, jotka kuitenkin osoittautuivat neljäwoundisiksi ja jäivät yhteen haavaan. Screamerit tuhosivat pari Marinejengiä ja Heldrake saapui liekittämään keskustan objektiiville ajelleet moottoripyörät. Shriekit eivät oikein tulleet perille, mikä antoi mulle lisäaikaa suorittaa objektiiveja. Viimeiseksi jääneellä vuorolla onnistuin ajamaan kentältä Cultistit ja murhaamaan Horrorit lähitaistelussa, mikä nettosi mulle myös viiden pisteen arvoisen Dominationin. Skyfire Nexuksen yhyttäneet Scoutit pudottivat vielä sankarillisesti Battle Companylta paenneen, yksiwoundisen Heldraken sen moottoreihin heitetyllä Krak-kranaatilla. Lopulta taistelu päättyi mun eduksi 16-4 Teemun saadessa pari tappopistettä enemmän, mutta mun scoratessa isosti Maelstromit.
Sota 2: Saim-Hann ja kammotut Wraithknightit
Toisessa pelissä kohtasin Relic+Contact Lost -yhdistelmässä autonkuljettajamme Pekka Mannisen Eldarit, joihin kuului pari Farseeria, muutama tiimi Scatterbikeja, Warp Spiderit, Skyshield Landing Pad ja kaksi Wraithknightia. Voitin aloitusheiton ja deployasin omaan nurkkaani pari Devastator-tiimiä losblokkien taakse ja infiltroin Scoutit muille nurkkiin menneille objektiiveille. Näin sain kovan korttiedun ekalla vuorolla ja sain Null Deployata kaiken tavallisiin ja Outflank-reserveihin. Annoin Pekan aloittaa; ekalla vuorolla voisi kuolla vain yksi Devastator ja 2+ Coverissa viihtyviä Scouteja ja itse saisin tasoittavan vuoron pelattaessa Reliciä.
Pekka ryhtyi toimeen ja loikkasi pari korttia nostettuaan toisella Wraithknightilla kohti Reliikkiä pyssytellen psyykkisten voimien vahvistamilla Scatterbikeilla taustalta. Mun vuorolla tiputin yhden tyhjän Podin (tähdäten sitä Relicin päälle siinä kuitenkaan onnistumatta) ja yhden Meltapodin ottamaan First Bloodin muodostelmasta erkaantuneista Windridereista. Nurkassa raunioon maastoutuneet Scoutit kestivät hyvin Warp Spiderien muilutusta. Omalla vuorollaan Pekka sai vain yhden kortin mun kenttäkontrollin vuoksi, ehti Wraitknightillaan Relicille, nosti sen kantoon ja ampui samalla molemmat Podit ja saapuneet Tactical Marinet pois.
Mun reservistä saapuvat yksiköt pääsivät kuitenkin aina iskemään ensin ja aiheutin tuhoja ympäri kenttää sellaisissa paikoissa, mihin Wraithknightit eivät luotettavasti saaneet vedettyä counter-chargeja. Toin prätkiä sisään ampumaan Grav Guneilla reliikkiä pitelevää Wraithknightia, mutta se osoittautui varsin kivuttomaksi, joten käänsin muun armeijan tulitusta Windridereihin säilyttääkseni kentänhallinnan. Tämä toimi, sillä omalla vuorollaan Pekka ei saanut nostaa yhtään korttia. WK lähti vetäytymään Reliikin kanssa ja yritti kaverinsa avustuksella tappaa jinkanneita Bikeja siinä kuitenkaan onnistumatta. Mun loputkin Outflank ja Drop-yksiköt tulivat sisään ja otin haltuun kaikki objektiivit suorittaen Dominaten ja Supremacyn. Lopulta sain myös toisen Wraithknightin ammuttua Grav- ja Plasma-keskityksellä ja boostasin jinkanneet mopot contestoimaan pudonnutta Reliikkiä. Peliaika oli lopussa ja jouduimme keskeyttämään 4B:lle, mutta lopputulos tuskin olisi jatkaessakaan ollut kovin erinäköinen. Taistelu päättyi Space Marineiden eduksi 16-4 First Bloodin, Linebreakerin, kolmen pisteen Relicin, ison Maelstrom-kaulan ja WK-kaadosta saatujen bonuspisteiden erolla.
Sota 3: Hämeenlinnan veljeskunnan Eldarit
Finaalitaistelu pelattiin paljon aiempia tasaisemmassa Scouring + Cleanse and Control -skenaariossa Jere Kortemaan Eldareita vastaan. Warhostiin kuului pari Windrider Farseeria, muutama Scatterbike-jengi, kaksi Vaul's Wrath D-Cannonia, kaksi Vyperiä, kaksi War Walkeria ja kaksi Wraithknightia. Kenttä oli aika peitteinen rauniopöytä ja aloin sijoittaa objektiiveja reunoille jemmamestoihin; vastustaja seurasi mun onneksi esimerkkiä. Mulle oli ideaalia, että taistelut käytäisiin kentän reunoilla, sillä Wraithknightien omistauduttua jonkin nurkan suojeluun ne eivät oikein enää ehtisi mihinkään muualle ja pitääkseen kohdemerkkejä jäisivät Jetbiket aina mun Outflankista saapuvien Rapid Fire -aseiden kantamalle.
Voitin aloitusheiton ja päätin deployata ensiksi noudattaen edellisen ottelun taktiikkaa; tällä kertaa kentälle tulivat Scoutit ja yhdet Biket. Loput jäivät Outflank- ja normireserveihin ja annoin leveään rintamaan deponneen Jeren aloittaa.
Ekalla vuorolla Jeren Eldar-korttipakka ei tarjonnut juuri mitään, mutta Wraithknightit Scatterbike-vahvistuksineen pääsivät yrittämään First Bloodia raunion ikkunaan jääneistä Bikeistä. Onnistuin kuitenkin moraalitestin, eivätkä motoristit paenneet pöydältä. Omalla ykköselläni nostin objektiivin numero kuusi, joka oli tällä hetkellä Windriderien kontestoima. Valtaamalla kutosen saisin kuitenkin sen lisäksi myös Supremacyn, joten Drop Podasin Devastatoreita tehtävälle. Toinen Devastator-podi tuli rohkeasti lähelle mun nurkkaobjektiivia ja purki lastinsa tulittamaan reunaan livahtaneita Windridereita. Kutosobjektiivilta en saanut tapettua ketään, mutta First Blood irtosi Scoutien annettua Boltgun-panoksensa toisen Windrider-jengin eliminoimiseen.
Jere toi kentälle pari Vyperiä ja War Walkerin, loihti kaiken maailman näkymättömyyksiä ja Fortuneita Knighteihinsa ja Farseerin johtamaan Scatterbike-ryhmään sekä eteni keskustaan tavoitteenaan kaivaa mun raunioihin kätkeytyneitä Scoutteja piilostaan. Toinen Wraithknight palasi omaan nurkkaan kohti sinne saapuneita uhkaajia ja tuhosi ystäviensä vahvistuksella molemmat Drop Podit ja niistä purkautuneet Devastatorit. Jere pelasi Eldarien "tapa juttuja Jetbikeilla" -tehtävän sekä parin pisteen kortin, missä piti listiä jengiä Shooting- ja Assault-phasessa.
Aloin itse tuoda joukkoja sisään reunoilta ja sain Grav-tulituksella tapettua hyppynsä unohtaneet Windriderit kutosobjektiivilta netoten samalla Supremacyn. En ampunut Wraithknighteja kertaakaan koko matsin aikana, sillä ne kyllä kestävät rankaisua, mutta ovat lopulta aika paikallisia vaikuttajia. Jetbiket sen sijaan olisivat vahvoilla Eternal-tehtävässä, mikäli ne selviäisivät loppuun saakka. Sidoin D-Cannonit lähitaisteluun ja piilouduin Scouteilla niitä metsästävältä Farseerilta Scatterbikeineen. Jere stomppasi kutosobjelle rientäneet Biket tiehensä ja ampui viimeisen ekan vuoron selviytyjän toisesta moporyhmästä. Toinen Wraithknight ampui taas sukkana yhden Drop Podin ja räjäytti myös Razorbackin vasemmalta laidalta.
Pian peliaika oli taas lopuillaan ja oli aika tehdä viimeisiä liikkeitä. Jere toi Wraithknightit ja Farseerien moporyhmät lähitaisteluun koettaen hyödyntää niiden täyden potentiaalin. Itse koetin tuhota Vypereitä, jotka kestivät hurjan määrän rankaisua ja luovuttivat yhteensä kaksi Hull pointia mun kuuden yksikön yhteistulitukselle. Myös Fortunoitu Windrider-ryhmä ei suostunut nöyrtymään objektiivilta, vaikka niitä ammuttiin yksissä tuumin. Tuomari antoi varsinaisen peliajan päätyttyä meille vielä lisävuoron, mutta tilanne ei juuri muuttunut; WK:t tulivat combateihin stomppaamaan tavaraa, mutta sain Hit'n'runilla objective secured -joukkojeni rippeet irti, jotta combateja ei tarvinnut käydä loppuun mun vuorolla. Sain lopulta tuhottua toisen Scouring-pisteen taitavasti väistelleestä Vyperistä ja kävin kuolemassa Chaplainilla kaksintaistelussa Farseeria vastaan saadakseni Hungry for Glory -pisteen. Pölyn laskeuduttua taistelu päättyi Space Marineille 15-5 mun scoratessa First Bloodin, vinon pinon kortteja ja saadessani neljä kahden pisteen Scouring-objektiivia Jeren nollaa vastaan. Battle Company oli todistanut mahtinsa!
Jännittävien sotien päätteeksi onnistuin kuin onnistuinkin uusimaan viimekertaisen turnausvoiton! Palkinnoiksi valitsin tälläkin kertaa Codexeja sekä aina luotettavan Sentinelin. Kiitokset J-P:lle armeijan lainasta, Eetulle ja Puokille järjestelyistä, kaikille vastustajille hyvistä taisteluista sekä matkaseuralle hauskasta turnausreissusta. Sitten vain motivoimaan Ollia Imperial Fistien värittämiseen!
No comments:
Post a Comment