Turku Fanatic tarjoili tänä vuonna ensimmäistä kertaa Horus Heresy -turnauksen, jonka aikana pääsin tekemään debyytin 30K-tapahtuman osallistujien riveissä. Pääkaupunkiseudun HH-tapahtumatarjonta on ollut toistaiseksi aika tavalla War Headin harteilla, joten tartuin oitis turnausilmoituksen bongattuani tilaisuuteen viedä World Eaterit tehtävälle. Fanaticin järkkäritoimikunta oli tänä vuonna valitettavan hidas tiedottamisen suhteen ja infot tulivatkin monille turhan myöhään - viikonlopulle oli jo bookattu kilpailevaa turnausohjelmaa ympäri Suomen. Tunnelma turnauspaikalla ei näin ollen ollut ihan entisensä ja pitkät perinteet omaava 40K-turnaus jouduttiin jopa perumaan, mikä oli tosi harmillista. Uusia järkkäreitä nousi kuitenkin kaikeksi onneksi Ordo Aboensiksen tueksi ja Suomen vuosittaisiin turnaskiintopisteisiin kuuluva tapahtuma saatiin järjestettyä!Matkasimme Heresy-turnaukseen Ronin (Daemons) ja Antin (Space Wolves) kanssa speksaten listoja ja tehtäviä menomatkan. Olimme ehtineet pelata Halosen kanssa yhden testipelin, mutta seiskaedikan sääntöjä sai silti selailla monta kertaa menomatkan aikana, pelitaukojen aikana eri edikoiden sääntöelementit kun alkavat aina sekoittua pääkopassa keskenään. Pääkaupunkiseudulta mukana oli myös Miika, jonka Blood Angelit asettuivat mun ekan kierroksen vastustajaksi.
Battle I: Operation Riposte (Blood Angels, 11-9)
Alkupeli meni tiukasti Blood Angelien otteessa - olin deployannut liian leveästi, enkä oikein voinut Leviathanin barragen pelossa liikkua seinien suojista keskikenttään tai aukealle jeesaamaan sivustojen joukkoja. Täysin pitelemättömät Destroyerit deep strikesivat houkuttelemaan mun Tactical Squadia Assault Marineiden syötäväksi, mutta tuhosivat lopulta itse vetäytyneet taktiset lähitaistelussa. Miikan Deredeo, Orbital Strike ja Storm Eagle tuhosivat myös mun Command Rhinon, enkä saanut kakkosvuorolla reserveistä kuin Land Speederit, jotka deeppasin kaukaiseen nurkkaan kokeilemaan Miikan lentokonetta tuloksetta.
Blood Angelit tekivät 12 Victory Pointia ekan neljän vuoron aikana ja olin piileskelyn johdosta auttamattomasti jäljessä skenun pelaamisessa. Lopulta sain kuitenkin reservit ja pääsin käynnistämään pelin - Assault Ramit kävivät töihin ja lähdin myös Adsecularis Covenantilla ja Land Speedereilla paineistamaan Miikan ajoneuvoja. Caestuksien meltatykit tuhosivat Deredeon ja sain myös Leviathanin stunnattua pariin otteeseen ennen viimeisten Hull Pointien nakertamista. Moritat gunslingeroi tyylikkäästi Destroyerit ja liittyi sitten Red Butcherien ja toisen Tactical Squadin yhteishyökkäykseen. World Eaterien maahanlasku oli täysin pysäyttämätön ja tuhosin kierroksessa Miikan molemmat Assault Squadit apteekkareineen - näitä johtanut Praetor pakeni juuri ja juuri kentältä. Blood Angelien Jetbike Praetor oli jättänyt Terminatorit scoraamaan ja chargannut counteroimaan Adsecularis Covenantia jotta nämä eivät liimaisi Leviathania sijoilleen ikuisiksi ajoiksi. Mun vähän alkupelin ammunnasta näivettynyt Assault Squad johtajineen kuitenkin tappoi tämän. Lopulta Miikan tuli alkaa pakitella wipeout-vakuutukseksi ja sain ryöstettyä tältä objektiiveja ja lunastettua myös lisäpisteiden arvoisen War of Attritionin. Lopulta Linebreakit menivät tasan, mutta olin loppukirin ja Warlord-tapon avulla kuronut kiinni Blood Angelien alkupelin dominanssin ja peli kääntyi niukasti Traitorien voitoksi!
Battle II: Blood of the Nucerians (Daemons of the Ruinstorm, 7-13)
Haasteottelussa Ronin demoneita vastaan World Eaterit liittolaisineen ajautuivat nurkkaan odottelemaan reservien saapumista. Nurkkadeployment ja tappotehtävä (molemmilla kohteena Infantry) tuntuivat erityisen haastavilta tähän matchupiin ja demonit tulivatkin kovaa päälle saaden kaikki yksiköt yhtä kärpästä lukuunottamatta ekalla vuorolla kentälle. Sidoin ja blokkailin mitä pystyin, mutta kakkosvuorolla kaikki yksiköt olivat jo lähitaistelussa warp-olentojen päällekarkausta vastaan. Viheliäiset olennot olivat kyllä alkupelin buffeissa erityisen tervaisia tappaa, harvoin on saanut kaataa jalkaväkiyksiköihin sellaisia määriä raketteja ja meltaa jotta ampumisesta jäisi jotain kerrottavaakin. Sain kuitenkin itsekin paljon reservejä sisään heti kättelyssä ja vein Javelinit nurkkiin houkuttelemaan Ronin muodostelmaa hajalleen. Caestus Assault Ramit toimittivat iskujoukkoja häsyyn ja kolmosvuorolla heikentyneet demonit menettivätkin World Eaterien vastaiskussa muutaman yksikön johtajineen. Lähes koko peli tapahtui Assault Phasessa yhdellä neljänneksellä ja lopulta pöydän keskustaan jäivät Ronin kopterit, Daemon Lord, Nurglen suurdemoni ja haavoittuneita koiria. Mulle jäi eloon Tactical Squad, lentokoneet sekä yksi Javelin, ja Roni vei pisteen myös Last Man Standingista voittonsa kruunuksi. Toivottavasti päästään kokeilemaan myöhemmin muita depo- ja skenaariomuotoja, demonimatsi on aika mielenkiintoinen!Battle III: Cage the Beasts (Space Wolves, 13-7)
Hermannin Avaruussudet (Terminator Praetor, muutama Consul, Terminator Command, parit pienet ja yhdet isot Grey Slayerit, kaksi Rhinoa, Land Raider, Spartan Assault Tank, Sicaran ja Sicaran Venator) asettuivat ekalta kierrokselta tutulla teollisuusalueella leveään muodostelmaan ja valmistautuivat murtautumaan pisteitä luovuttaville No Man's Landille ja mun deployment-alueelle. Tässä skenussa suojelin scoring uniteja deployaten Red Butcherit maahan ja ne jäivätkin Assault Marineiden kanssa piilottelemaan seinien taa ja odottelemaan chargen mahdollisuuksia. Sivustaani kurvailleen Sicaranin ei onnistunut kuin haavoittaa Butchereita ennen kuin sain valtaosan reserveistä kentälle ja tuhosin sen ja Rhinon kiiturien tuliylläkössä. Myös Moritat saapui outflankista paikalle ja ampui lähes kokonaisen vaunusta jalkautuneen Grey Slayer -ryhmän kuoliaaksi!Olin onnistunut vetämään Hermannin Spartanin vähän sivuun actionista seiniä kiertäen ja pääsin Red Butchereilla ja Assault Squadilla ottamaan mittaa susien Terminator Commandista, josta alkoikin putoilla henkivartijoita. Lopulta Praetorkin nöyrtyi, mutta ei ennen kuin hävitti omakätisesti koko jäljelle jääneen Red Butcher -ryhmän yhdessä taistelukierroksessa! Toisaalla Grey Slayerit jäljittivät pöydänreunaa halaavaa Adsecularis Covenantia, mutta näiden onnistui toteuttaa tehokas vastaisku ja liimata susien troopit paikalleen juuri, kun raivokkaat Rampagerit saapuivat outflankista liittymään taisteluun kohtalokkain seurauksin.
Mun hyvän liikkeen, onnistuneiden reservien ja Hermannin läpimädän nopan ansiosta olin päässyt sodassa kuskin paikalle, mutta tämän vaunujen scorauskyky aiheutti hankaluuksia. Toinen Grey Slayer Rhinoista oli ajanut koko kentän läpi mun deployment zonelle kaiken vastarinnan läpi ja Adsecularis Covenantin piti lopulta palata takaisin rikkomaan se lähitaistelussa juuri ajoissa. Mun Assault Squad Praetoreineen tuhoutui Chaplainin ja Rune Priestin johtaman Grey Slayer -horden käsissä, mutta Speederit ja Moritat jäivät vielä susien selustaan. Caestusten yhteistoiminta tuhosi Venatorin ja lensin Javelinin blokkaamaan Land Raiderin liikettä - keskikentän Spartan tuhoutui lopulta muun armeijan yhteistulitukseen ja Tactical Squadin meltapommeihin. Lopuksi sain kaikkien Secondaryjen lisäksi contestoitua Space Wolfien deployment zonen sekä No Man's Landin ja pidettyä omani, mikä tarkoitti voittoa pettureille. Hieno ja monivaiheinen peli!
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli loistostartti mun Horus Heresy -turnausuralle ja viihdyin jokaisen tiukan pelin parissa. Skenen totutut hobbypanostukset, hienot maastot ja hyvä tehtäväkattaus olivat kaikki omiaan ruokkimaan maalausmotivaatiota, ja juttelimmekin Halosen kanssa koko paluumatkan seuraavista vahvistuksista. Olin nytkin kasannut armeijaan monta yksikköä lisää turnausta varten ja kruunu reissulle olikin World Eatereille myönnetty maalauspalkinto. Kiitokset järkkäreille ja osallistujille, toivottavasti nähdään pian!
 |
| Blood is Forever! |
No comments:
Post a Comment